Ladataan...
Exlibris

Olen aina ajatellut, että googleplayssa on vaan lasten pelejä, mutta sitten löysin kaiken ikäisille tarkoitetun meikkisovelluksen. Päädyinkin testaamaan erilaisia meikkejä kuvaani ja siitä tulikin aika addiktoivaa. Mietin millaisia meikkiohjeita voisin laittaa myös blogiini. Nuorempi lapsistani ei hyväksynyt tätä tietenkään, vaan otti puhelimen kädestäni ja alkoi itse muokata kuvaa.

Tenavalla on aivan ihmeellinen värisilmä ja olenkin alkanut epäilemään, että hän on jonkin sortin nero. Todella tarkka omasta ja muiden ulkonäöstä, rehellinen räpätäti kertoo mielipiteensä: ”Äiti, tuo pusero on ihan kakka”  -ja sitähän se yleensä on :D

Äidin kuva stailattiin uuteen uskoon.

Hahmolle vaihdettiin hiukset, punainen huulipuna ja korvakorut. Pitihän sille laittaa myös hattu.

Ajattelin vielä jonkin aikaa sitten, etten tule enää värjäämään hiuksiani, koska värjääminen rasittaa niitä. Allergioiden takia värjäyskerroissa on myös aina omat riskinsä. Kuitenkin tämä ajattelu väistyi nyt hetkellisestä hulluudesta johtuen ja niin lähdettiin kauppaan metsästämään uutta väriä. Ehkä kolmenkympin kriisi sitten vaikutti päätöksentekoon? Jokatapauksessa, halusin jonkinlaista vaihtelua ja sitä myös sain.

Värikartta ei aina ole ehdoton. Samasta väriperheestä voi löytyä myös omalle väritykselle sopivia sävyjä, vaikka kyseinen perusväri ei sitten sopisikaan. Esimerkkinä minä, jolle vaaleat sävyt ei nyt vaan sovi. Kerran värjänneenä platinablondiksi koin, että variksetkin nauroivat minulle.

Vuosia myöhemmin uudelleenarviointi olisi ehkä ihan paikallaan.

Pyhä kokonaisuus eli-meikki, hiusten väri- ja muoto ovat tärkeitä juttuja, koska pienelläkin vaivalla voi väri sopia naamaan kuin naamaan. Kuvasta inspiroituneena hommattiinkin sitten punaruskea värisävyte, mikä ei valintana ollut yhtä ankara rasite päänahalle ja verenkierrolle kuin kestoväri olisi ollut. Lopputulos on piristävä. Joten tässä värissä ollaan nyt vähän aikaa ja kun kyllästytään, niin katsotaan uudestaan.

P.S. Sovellus on nimeltään: YouCam Makeup. Kannattaa kokeilla! :)

 

 

 

Ladataan...
Exlibris

Vuosi sitten arvostelin Brandon Sandersonin kirjan: Viimeisen Valtakunnan.

Kyseinen teos oli ensimmäinen osa kirjailijan huippusuosittua Mistborn-trilogiaa ja Arthouse Jalava käänsi sen suomen kielelle 2017. Viimeinen Valtakunta yllätti lukijat, sillä se lumosi ja järkytti samanaikaisesti. Vuonna 2018 ilmestyneessä jatko-osassa on tiedossa samaa tunnelatausta kuin aikaisemmin vain sillä erotuksella, että kirjan toinen osa pureutuu syy-seuraussuhteisiin kääntäen kaiken luetun ja opitun päälaelleen. Ylenemisen Kaivo (Mistborn: The Well of Ascension) tuo hämmennyksen mukanaan, sillä lukija huomaa kallistuneensa pahuuden puolelle. 

Ylenemisen Kaivo jatkuu siitä, mihin tarina Viimeisestä Valtakunnasta jäi. Lyhykäisyydessään toinen osa kertoo sotanäyttämöstä ja ajasta Kelsierin kuoleman jälkeen. Tarinassa vanha kopla kokoontuu jälleen ja ystävykset jatkavat yhdessä taistelujaan pimeyden voimia vastaan. Läheltä seurataan niin henkilöhahmojen kehittymistä kuin Vinin kasvukertomustakin. Hänestä on vuosien saatossa kasvanut varsin merkittävä nainen. Kopla kuitenkin muistelee hyviä menneitä aikoja ja vertaa tuon tuosta Kelsieriä, hermostuneeseen Viniin. Itseensä pettyneenä Vin pakenee omiin maailmoihinsa vain usvamörkö seuranaan. Luottamuksessa on opittavaa puolin ja toisin...Samaan aikaan Elend alkaa ymmärtämään kuinka hänen suojattu ja etuoikeutettu elämänsä on estänyt häntä aikuistumaan. Asiat sisäistäneenä hän alkaakin ottamaan elämässään uutta vastuuta, jopa kasvattaen valtapiiriään ja haastamalla jopa isänsä. Eunukki Sazed jatkaa yhä tutkimuksiaan yhteisen hyvän puolesta ja selvittääkin pian jotain merkittävää. Kertomukseen tulee mukaan myös uusia henkilöhahmoja, jolloin tarinan nopea tempo saakin lukijan haukkomaan henkeään kerta toisensa jälkeen. Miten kaikki henkilöt sitten sulautuvat tarinaan? Entä miten hahmot toimivat yhdessä, nyt kun Hathsinin selviytyjä on poissa ja kaikki on raunioina? Miten Vinin käy, kun Kelsieriä ei enää ole? Kuka nousee Terrisin uudeksi valtiaaksi? Kuka puolustaa viattomia? Miten jatkuu Elendin ja Vinin rakkaus? Entä kuka on kumma muukalainen varjoissa, joka tarkkailee Viniä? Tästä sopasta onkin moneksi.

Sain äskettäin arvosteltavaksi tämän mainion kirjasen. Kyseessä on tarina ja henkilöhahmot, joihin monet kirjasarjan seuraajat ovat ensilukemalta samaistuneet ja siten haksahtaneet, joten ennakko-odotukseni jatko-osasta olivat luonnollisesti melko korkeat. Koinkin pientä pettymystä, kun kirja ei heti lähtenytkään odotetulla tavalla liikkeelle. Onneksi tunne häipyi vatsan pohjalta yhtä nopeasti kuin tulikin. Nimittäin seuraavassa kappaleessa kertomus sai lukijan taas otteeseensa ja tämän jälkeen se olikin sitten menoa. Sivu sivulta kertomus eteni salamavauhtia, eikä vessassa käyntikään enää tuntunut relevantilta.  Entä mitä sitten tapahtui?

...Ei niin mitään, sillä tarina oli jo ohi...jättäen jälkeensä taas yhden haaveilijan. Täytyy sanoa, että on näissä kirjoissa yksi ongelma: ne nimittäin ovat liian hyviä. Kerrassaan täydellisiä <3 <3

Arvosanaksi annan kiitettävän.

 ”Tämä ei ole vielä ohi. Se ei ole vielä edes alkanut. Lordihallitsija...hän oli pelkkä viivytys. Pieni ratas isossa koneistossa. Nyt kun hän on poissa, meillä on enää vähän aikaa jäljellä.”

Yhteistyössä blogini kanssa: Arthouse Jalava

https://kauppa.tietosanoma.fi/epages/tietosanoma.sf/fi_FI/?ObjectPath=/Shops/Tietosanoma/Products/9789518875461lava

 

 

Ladataan...
Exlibris

 

Voi, että inhoan sanaa Body Positive

Jokainen voi myöntää, että nimi antaa hieman epämukavia mielikuvia. Julkinen keskustelu, mikä asiaan yhdistetään, tuomitaan sekin huomion hakuisuutena. Lihavat naiset ja miehet esittelevät alastonta kroppaansa julkisesti ja laihat leikkivät samalla asialla kerjäten lisää kehuja...siltä se siis ulkopuoliselle saattaa vaikuttaa. Mutta tiedättekö mitä? Kehon positiivisuuskuvan levittämisessä on tärkeä ydin. Siinä nimittäin ei ole kyse irstailemisesta, kehujen lypsämisestä tai siitä, että saataisiin julkinen hyväksyntä sairaalloiselle ylilihavuudelle, vaan siinä on kyse levittää tietoisuutta terveestä itsetunnosta ja itsensä hyväksymisestä. Todella tärkeitä asioita kasvaville lapsille ja nuorille, joiden keho ja mieli ovat vasta muokkautumassa.

Minusta on hienoa, että on olemassa henkilöitä, jotka eivät välitä rotan pyllyä ulkonäöstään vaan ovat rohkeasti sellaisia kuin ovat. Ihailen todella näitä henkilöitä ja pyrin itse samaan, vaikka entisenä koulukiusattuna se onkin ihan hemmetin vaikeaa. Sanat satuttavat. Kaikki, jotka ovat jossain vaiheessa elämää joutuneet rankan kiusaamisen uhriksi tietävät, että kiusaaminen jättää jäljen. Voit yrittää voittaa pelon, mutta loppujen lopuksi tulet aina sisimmältäsi olemaan se sama haavoittuva ja epävarma yksilö.  Olenko sitten antanut anteeksi kiusaajilleni? No en todellakaan. Anteeksi ei tarvitse antaa, suositeltavaa on vaan mennä eteenpäin. Ikävien ihmisten tekojen ja sanojen ei tulisi määrittää näkemystä itsestä tai ympäröivästä maailmasta, mutta nuorelle mielelle se kuitenkin tekee niin. Tiedätkö sen luokan lyhimmän tytön tai pojan? Entä sen pullukan, joka on kaikenlisäksi kömpelö? Entä sen uuden tytön joka tulee kouluunne ja jolle porukalla käännätte selkänne? Oletteko koskaan ajatelleet itseänne sen toisen kenkiin? Vaihdoin usein koulua ja olin silti se sama kiusattu tyyppi…Mieli ja terveys ovat jännä yhdistelmä. Kun olet alakuloinen, niin sairastutkin pahoin. Jossain vaiheessa terveys itselläni sitten romahtikin ja se oli siitä eteenpäin jatkuvaa lapsuuden sairaalakierrettä. Minun täytyi kääntää sivu. Ajattelin, että muuttamalla jotain (esimerkiksi ulkonäköni), alkaisin saamaan enemmän hyväksyntää. Painonpudotus ei koskaan olisi itselleni ongelma, joten ajattelin lähteä siitä. Lopetin syömisen, mutta sitten... Minä sairastuin anoreksiaan. Ruokailutottumukseni ovat aina olleet...No...hieman erikoisia. Perheeni ei siksi ihmetellytkään mitään. Äitini ei ihmetellyt, vaikka korvasin syömisen nukkumisella ja nukuin huoneessani jopa 14 tunnin yöunia. Olen aina ollut myöhäinen kukkija, joten hän piti sitä kaiketi ihan normaalina teini-iän merkkinä. Hoikistuminen ilahdutti minua ja aloin hymyilläkin enemmän. Hyvä mieli näkyi myös ulospäin ja tämän myötä aloin saada oikeita ystäviä. Painoin lähemmäksi 40 kg ja muistutin luurankoa (Olen tuhonnut suurimman osan tuon ajan kuvista, mutta sukulaisilla on tallessa varmaan muutama). Huolimatta laihasta olemuksestani, en sittenkään ollut tyytyväinen itseeni. Katsoin mahaani ja voin pahoin. Liikaa läskiä. Kaksituhattaluvun alussa laihuus oli muotia. Tuolloin ei puhuttu lihaksista tai luun tiheyksistä. Painoindeksi ja vaa´an numero olivat ainoita, joihin tuijotettiin ja hoikkuudesta paasasivat sellaiset ihmiset, jotka olisivat voineet pitää mielipiteet ominaan. Anoreksiasta en ole puhunut muiden kuin vain puolisoni kanssa. Muut ovat aina olleet kuin mitään ongelmaa ei koskaan olisi ollutkaan. Minun viikottainen ruokavalio kuitenkin koostui teini-iässä lähinnä ulostuslääkkeistä, vedestä ja muutamasta pitsan palasta. En kokenut, että minulla olisi ollut ongelmaa ja siksi en hakenut apuakaan. Toipumiseen vaadittiinkin totaalinen herätys...Nimittäin ensiapu. Vuosien huonoista syömistottumuksistani johtuen sappirakkoni tulehtui pahoin ja elimistööni muodostuneet sappikivet, tukkivat sappitiet. Syntyi kuolio, josta seurasi verenmyrkytys. Olin useita päiviä letkuissa kiinni ja lopulta minulle tehtiin sappirakon poisto. Kuusi pitkää vuotta kiinnitin huomiota siihen, mitä ihmiset minusta ja ulkonäöstäni sanoivat. Vasta kantapään kautta opin, mitä on itsehyväksyntä ja silloin aikuistuin. Meitä kaikkia ei ole valettu samasta muotista, joten on ihan ok olla minkä muotoinen tahansa. Nykyään en enää kiinnitä huomiota painooni, ainoastaan hyvinvointiin. Minä olen hassun näköinen. Entäs sitten? Ei voi mitään. Miksi toisen ulkonäkö voi edes ärsyttää jotain muuta enemmän kuin itseä? Ovatko ärsyyntyjät itse niin luonnonkauniita, että ovat oikeutettuja arvostelemaan? Suurin osa ihmisistä tuskin on. Ja ne jotka ovat kauniita ulospäin, ovat rumia sisältäpäin.

Bloggaajien somekiusaaminen eri muodoissa on aika yleistä, tämä huolimatta siitä ovatko he kuuluisia tai ei. Minua saa arvostella ja kritiikkiäkin antaa ihan vapaasti. Kuitenkaan en näe relevantiksi arvostella ulkonäköäni varsinkaan, koska blogini ei ole tehty ulkonäköni ympärille. Kaikki nimittäin eivät voi olla huippumalleja, eikä kaikkien tarvitse ollakaan. Aina voi elämässään pyrkiä parempaan, mutta loppujen lopuksi kyse on siitä, mitä henkilö itse haluaa ja siitä onko tyytyväinen itse itseensä. Jokaisen tulisikin saada olla sellainen kuin on ja olla ylpeä siitä! Joten kaikkien kiusattujen puolesta, kannanottona kiusaajille.

Häpeilemättä, lättäpuoleni.

 

Ladataan...
Exlibris

Lyhyestä virsi kaunis…

Lopetin opiskelut taas kesken.

Syy on aina ollut sama. Raha. En pystynyt keskittymään mihinkään, kun murehdin koko ajan kaikkea muuta. Olin hermostunut, surullinen ja minulla oli väärä mieliala päällä. Monet varmaan ihmettelevät, että miksi ylipäänsä menin takaisin ammattikouluun? Halusin nopeassa ajassa uuden tutkinnon, jonka olisin voinut myöhemmin korottaa ammattikorkeakoulussa korkeakoulututkinnoksi. Tämä oli siis suunnitelma...Muuttuvassa maailmassa kaksi ammattia ei riitä. Luovan alan perustutkinnoilla ei saa töitä, siksi piti opiskella lisää. Työpaikkoja olen hakenut jo useamman vuoden ajan, mutta kukaan ei tietenkään halua ottaa töihin pienten lasten äitiä, joka saattaa kohta taas olla raskaana.Ymmärrän kyllä työnantajiakin tässä. Työntekijän pitäisi kuitenkin olla aina ulottuvissa ja häneen tulisi voida luottaa 100%. Pikkulasten vanhemmat joutuvat kuitenkin painiskelemaan usein niin erilaisten asioiden kanssa, että nämä vaatimukset eivät koskaan voi kohdata tekijää. Saneleman pakkona teinkin päätöksen siitä, että alan opiskella taas. Halusin valita alan, jossa olisi tulevaisuudessakin töitä ja hyvä palkka.

Tämä kuitenkaan ei ollut unelmani. Tietotekniikan opiskelu ei todellakaan ollut unelmani. Minun unelma oli jatkaa luovan alan opiskeluita, nimittäin käsityö- tai taideaineita, joissa oikeasti olen ihan kohtalaisen hyvä. Mutta, minä en voinut enää haihatella, sillä vastuu on painava sana.Vastuu lasten kasvattamisesta aikuisiksi on elämän yksi tärkeimmistä ja hienoimmista asioista. Elämä yleensä on aika iso juttu, joten yksilön tarpeet ovat kuin pisara meressä.

Lähdinkin reippain mielin kohti uusia haasteita. Opiskelut lähtivätkin kohdallani ihan lupaavasti liikkeelle. Ajattelin, että haluan oppia tämän ja kyllä se siitä. Halusin oppia koodausta ja olisi ollut mahtavaa ruveta vaikka lailliseksi hakkeriksi. Opiskelutahti oli kuitenkin tosi kova. Kaiken lisäksi aloimme opiskella samoja oppiaineita kuin tietotekniikan puolella ammattikorkeakoulussa opetetaan (katsoin netistä tämän). Itseäni alkoi masentamaan, että hyviä oppilaita oli paljon ja suurin osa harrasti tietotekniikkaa tai teki töitä tietokoneiden parissa. Hyvillä oppilailla oli tosi hyvä pohjatieto ja koin itseni todella mitättömäksi näiden rinnalla. Tsemppasin, pänttäsin aamuöisin tietoa ja seuraavalla viikolla alkoi kaikki taas alusta. Vanha tieto olikin vasta alkulämmittelyä. Tunsin lievästi sanottuna aivojen ylikuormitusta, muiden oppilaiden huidellessa vaan edelläni…Luokkatoverit ja opettajat olivat tosi mukavia ja olisin niin kovasti halunnut katsoa nämä kortit loppuun saakka. Mutta aika, energia ja raha ei riittänyt...Harmittaa…Tässä siis syy, miksi en ole blogiani päivittänyt vähään aikaan...Älkää siis kysykö tulevaisuuden suunnitelmiani, koska sellaisia ei ole. Eletään vaan tässä hetkessä ja nyt. Hengissä ollaan...Juuri ja juuri.

 

 

 

Ladataan...
Exlibris

Mietin usein, miksi jotkut asiat menevät niinkuin ne menevät? Miten yrityksistä huolimatta ei valoa näy ja toiset saavat asioita kuin tarjottimella eteensä. Elämä joskus tuntuu aika epäreilulta, mutta se ei auta, että ajattelee negatiivisesti. Kaikilla on kuitenkin omat vastoinkäymisensä, vaikka se ei ulospäin sellaiselta vaikutakaan. Toiset nimittäin vaikenevat ja toinen valittaa aivan niistä pienemmistäkin asioista. Joku sanoi joskus, että henkilö, joka valittaa pienistä asioista on puhdassydäminen ja viaton. Oli miten oli...Tarpeeksi vastoinkäymisiä tekee ihmisestä turran tai hermoraunion.

En usko ihmeisiin, koska sellaisia en ole koskaan elämässäni kokenut. Uskon siihen, että itse voi vaikuttaa tulevaisuuteensa valinnoilla, mutta loppupeleissä kaikki ei ole itsestä kiinni vaan olemme osa suurta peliä. Jos haluaa jonkinlaista ymmärrystä tilanteeseen tai tasapainoa, voi etsiä vastauksia luonnosta. Astrologia eli taivaankappaleista ennustaminen antaa myös oivan avun ymmärtämään ja oppimaan tietoa sellaisistakin asioista kuin energiakentistä, onhan kyse kuitenkin auringon ja maan kiertoliikkeistä suhteessa avaruuteen. Astrologia ei anna suoria vastauksia mihinkään ja poikkeuksia on jokaisessa elävässä olennossa, mutta tuhansia vuosia vanhat opit tietävät kyllä jotain. Jo muinaiset luolaihmiset tukeutuivat taivaankappaleiden liikehdintään elämässään. Astrologiassa uskotaankin, että kaikki vaikuttaa kaikkeen, josta tunnetuin esimerkki on ehkä perhosefekti. Olemme osa ketjua ja toiset ovat siihen enemmän sidoksissa kuin toiset (Tällaisia henkilöitä kutsutaan yhdystekijöiksi tai lukoiksi). Oikeassa astorologiassa ei ole kyse viihteellisyydestä vaan vastausten etsimisestä. Näin ollen ei tulisi uskoa puoskarien horoskooppeihin, joita juorulehdistäkin luetaan. Oppi, mikä kertoo kaiken perusteellisen on eläinratojen liikkeet. Eläinradaksi kutsutaan vanhan tähtimuodostelman mukaan nimettyä planeettojen, maapallon ja auringon yhteistä kiertoliikehdintää eri vuodenaikojen mukaan. Jokaisella henkilöllä on syntymäpäivä ja syntymäaika. Tämä merkkipäivä antaa henkilölle palasen identiteetistä ja horoskoopin minkä tähtimerkin alle hän on syntynyt. Ennen ajattelin, että horoskooppi on oleellisin astrologiassa, mutta vähänkö tiesin. Vasta viime vuosina olen alkanut ymmärtämään tähtikarttoja ja saanut vastauksia kysymyksiini. Tähtikartassa syntymähetken planeetat ja elementit vaikuttavat enemmän lopputulokseen kuin voisi olettaa. On oikeastaan ihan sama, oletko oinas vai skorpioni, luonteeseesi vaikuttaa enemmän kaikki muut asiat. Elämää muokkaa energiat. Et voi valita sataako vettä, kun menet ulos. Et voi valita sitä, mihin tai kenelle synnyt. Et voi myöskään päättää sitä, sairastutko huomenna. Energia on auringonvaloa. Energia on vettä. Energia on rakkautta; vieläpä sähkökineettistä sellaista.

Syntymäkartassa on ympyrä, jonka sisälle muodostuu peruskuvio kuten:

-Nyytti/kiila

-Roiske

-Malja/Kulho

-Keinut

-Ämpäri/Suppilo

-Veturi

-Kannatin

-Tripodi

Kuvio ei ole sidottu tiettyyn horoskooppimerkkiin vaan sama kuvio voi toistua eri horoskooppimerkin omaavilla henkilöillä. Omassa tähtikartassasi on useita horoskooppeja sen yhden varsinaisen aurinkomerkkisi lisäksi. Olet varmaan kuullut joskus kuumerkistä? Huoneita kartassa on yhtä paljon kuin eläinratoja eli 12. Ensimmäiset syntymäkartastasi löytyvät huoneet kertovat oleellisen sinusta, mutta jos haluat tietää lisää, niin jatka lukemista. Kaksitoista merkkiä kertovat asioita yksilön elämästä, joita hänen tulisi silmällä pitää. Jokaisella huoneella on oma tarkoituksensa. Syntymäkartta on kuin sormenjälki. On erittäin harvinaista löytää ihminen, joka on syntynyt samalla hetkellä, samassa paikassa ja samana päivänä kuin kysyjä itse. Kaikki kuviot kartassa muodostuvat planeetoista, merkeistä, aspekteista (mittausten asteoppi/kahden planeetan kulmasuhde tai horisontin ilmansuuntien suhde), objekteista (symbolit) elementeistä ja asteroideista (nimetty Kreikan jumalattarien mukaan). Aspektit ovat periaatteessa puhdasta matematiikkaa, joita laskemalla päästään tulokseen. Planeettojen aspektitkin muodostavat erikseen kuvioita, joita on yhteensä olemassa ainakin 39. Kuviot ovat:

-Suuri kolmio (Pyramidin näköinen)

-Leija

-Riippuva T-Ruutu

-Sekstiili

-Puu

-Suuri Risti

-Liikkuva Sekstiili

-Bumerangi

-Liikkuva Kiila

-Liikkuvat Kiilat (kaksi eri muodostelmaa)

-Liikkuva Kuusikulmio

-T-Ruutu (Kolmion näköinen)

-Kaksois T (kaksi eri muodostelmaa, joista toinen Tähden näköinen ja toinen Rusetin näköinen)

-Kaksois T-Kiila

-Kaksois T-kiilat (kaksi eri muodostelmaa)

-Kiila/Nuoli

-T-Kiila

-Kiilat

-T-kiilat (kaksi eri muodostelmaa)

-Pähkinänsärkijä

-Mystinen Suorakulmio (Kirjekuoren näköinen)

-T-Suorakulmio

-Liikkuva Suorakulmio

-Tietäjä

-T-Näkijä

-Suuri Kuusikulmio (Daavidin tähden näköinen)

-Kolmois Ruudut (neljä eri muodostelmaa)

-Nelikulmio

-Kolmois Nelikulmio

-Viiva

-Ääretön (Kolmiomerkin näköinen)

-Taistelija

Kymmenen vuotta sitten tulostettu syntymäkarttani oli jonnekin hävinnyt, joten halusin luonnollisesti uuden. Näpyttelin sivuille siis syntymäpäivän, kellon ajan ja paikan. Ehkä aika opettaa tai en tiedä, mutta osasin tulkita tietoja nyt ihan uusin silmin. Oma syntymäkarttani onkin erikoinen. Se on toispuoleinen ja muodoltaan kulho, joka kertoo, että joudun täydentämään aina puuttuvaa osaani. En ole syntynyt ”onnellisten tähtien alla” vaan kartan mukaan joudun taistelemaan, jos haluan jotain saavuttaa. Raportti pitää harvinaisen hyvin paikkaansa, joten miksi ei muillakin? Yksilön hyötysuhde astrologiaan on maailmankaikkeudessa aika mitätöntä, mutta raportteja lukemalla voi jokainen ymmärtää, miksi jokin asia onnistuu kohdallansa ja miksi ei. Minun yksinkertaista karttaa on helppo analysoida, mutta toista se on esimerkiksi harvinaisella "Roiskeella". Kuitenkin, tulkitsemalla karttoja voi henkilö oppia jotain itsestään ja muista ihmisistä, vaikka tieto kuinka masentaisikin. En kerro, mitä kuvioita muodostuu omaan karttaani (jokainen näkee itse), mutta symbolit ovat huonosti sijoitettu, mikä aiheuttaa elämässäni konflikteja. Omalla kohdallani hallitseva elementtini on tuli, mikä esintyy kartalla monta kertaa ja laatuni on maskuliinisuus. Kuusolmuja eli lohikäärmeitä minulla on kaksi; Pohjoinen (Kaksosissa), Eteläinen (Jousimiehessä). Lilith on kolmannessa huoneessa (kaloissa) ja Kentauri Chiron (Kaksosissa) seitsemässä huoneessa. Onni minulla on sijoitettu toiseen huoneeseen, minkä pitäisi tuoda mukavia yllätyksiä. Itselle nämä yllätykset vaan eivät koskaan ole olleet tuottoisia. Tähtikarttojen muodostelmilla on myös käänteiset efektit, joten kaikki ei tietenkään ole niin synkkää kuin voisi olettaa. Hallitsevat päätaivaankappaleeni ovat aurinko ja kuu, joten olen luonteeltani valoisa ja synkkä. Kuuluisia kulhoja ovat mm; Alfred Hitchcock ja Audrey Tautou.

 

P.S. Tähtikartan voi tehdä piirtämällä tai tietokoneohjelmalla, mutta tämä vaatii todellista osaamista. Tästä syystä kannattaakin kokeilla netin ilmaisia applikaatioita. Helppoa, kannattaa kokeilla viikonlopun ratoksi! :)

Ladataan...
Exlibris

Sinä kuolit tänään pieni Mollamaijani.

Ajattelin aina, että olisit pitkään kanssamme. Ajattelin, että eläisit siihen saakka, kun lapset ovat teini-ikäisiä. Mutta mikään ei mene koskaan, niinkuin itse haluaisi. Sinä sairastuit yhtäkkiä ja juuri silloin, kun muutenkin tuli lokaa niskaan. Kauan sitten sinulla todettiin keuhko- ja sydänperäinen astma. Elit kuitenkin täysipainoista elämää, sellaista mistä monet lemmikit voivat vain haaveilla. Annoit ja sait rakkautta osaksesi. Sinä olit ensimmäinen vauvani.

Muistatko sen päivän, kun sinut haettiin maatilalta Kokemäeltä? Olit luovutusikääsi nähden liian pieni, vain pienen kämmenen kokoinen. Maatilan vanha pari piti teitä kissanpentuja ulkona, koska halusivat pitää elukat erillään ihmisistä. Olit villi ja aivan täynnä kirppuja ja matoja. Sinua ja muita pentuja oli käyty katsomassa ja kaikki muut varattu paitsi sinut. Emäntä sanoi minulle, että kellekään et ole kelvannut, kun mustat kissat kuulemma tuovat huonoa onnea. Kehtasi antaa sinulle jopa takuu-ja palautusajan. Sinä olit aivan erilainen kuin vaaleanrannulliset sisaresi. Muistutit minua itseäni. Mustalaista, joka ei kuulu kenellekään eikä minnekään...Ja se oli rakkautta ensisilmäyksellä. Sinä omit minut emoksesi, etkä varmaan tajunnut edes olevasi kissa. Kotona odotti vihainen rankkurilta pelastettu Peppi, joka tinttasi sinua heti kuonoon. Olit ihan kauhea peto pentuna. Tapoit toisen undulaattinikin ja pari ulkolintua. Vieraat pelkäsivät sinua, mutta se oli syystä etteivät he tunteneet sinua. Minä pidin pääni, sillä kissaahan ei palauteta!! Toinen kissa Peppi kouluttikin sinut hyvin.

Pian aloit oppia tavoille ja lakkasit repimästä, puremasta. Sinusta tuli ihana sylikissa ja nimesi Mollamaija toteutui. Nimi kuitenkin oli liian pitkä, joten ihmisille sanoimme; Molli vaan.

Miten älykäs kissa voi ollakaan?? Avasit ovia ja opit ihmismäisellä äänellä sanomaan ”AVVAA” Se nauratti kaikkia, sillä kuulostit aivan savolaiselta. Mutta vuosi sitten aloit sairastelemaan, etkä ollut enää se reipas itsesi. Kuukausi sitten tilasi heikkeni, jolloin kiidätimme sinut eläinlääkärille. Etujalkaasi sattui, nilkutit ja huusit. Eläinlääkäri tiesi heti, mistä on kyse tutkittuaan sinut. Leikkausta ei voitu suorittaa, sillä olisit kuollut jo pöydälle. Sinulla oli veritulppa, johon viimeisenä oljenkortena otimme lääkityksen. Lääkitys liuotti tulppia ja piti sinut elämässä kiinni. Hetken näytti hyvältä ja vaikutti siltä kuin alkaisit toipumaan...Kunnes kuntosi romahti. Se oli vaan sitä, että halusit hyvästellä meidät kunnolla. Sinä lakkasit kävelemästä, oksensit, lakkasit syömästä ja laskit allesi. Olisin toivonut sinulle arvokasta loppua, koska sinä jos joku todella ansaitsit sen. Kesällä olisit täyttänyt viisitoista vuotta, ihmisiässä yli sata. Koko nuoruuteni kuljit matkassani. Minulle sinä et koskaan ollut kissa, vaan perheenjäsen. Lohdutit, kun olin surullinen. Nauratit, kun ajoit häntääsi ja osasit ajoittaa hölmöilyn aina niin kuin kipeiten nauruja tarvitsimme. Nukuit kainalossamme ja kun lapset syntyivät, nukuit edelleen kanssamme joko vieressä tai jalkopäässä suojellen. Rakastit ruokaa ja olitkin varsin ylipainoinen kissaksi. Rakastit myös lapsia, mutta mitä muuta voi odottaakaan burmalaisen ja siiamilaisen jälkeläiseltä?Annoit anteeksi kaikki ne kerrat, kun korviasi tai häntääsi vedettiin. Sinua myös kanniskeltiin kuin vauvaa ja olkapäällekin kiipesit. Et suuttunut kertaakaan. Pidit laulustani ja kuuntelit soittamista pianon päällä, vaikka soitinkin välillä epävireisesti. Et tuominnut ja pysyit mukana. Harvoista ihmisistä voi sanoa samaa. Mutta sinä olitkin todellinen ystävä.

Ystävän hyvästely

Se joka sanoo, että on hölmöä itkeä lemmikin perään on kyllä täysin tunneköyhä psykopaatti. Voin vain sääliä sellaista ihmistä, sillä kuvitelkaa miten tällainen henkilö suhtautuu kaikkiin eläviin olentoihin??

Lapset eivät ikänsä vuoksi ymmärrä, mitä tapahtui...Pienempi sanoi, että Molli viedään lääkäriin ja lääkäri parantaa Mollin...Miten sydäntäsärkevää on pienelle kertoa, että tätä pipiä ei voi parantaa. Minä itken jo kolmatta päivää putkeen. Viimeinen palvelus piti kaverille kuitenkin tehdä, vaikka se kuinka sattui. Sinä tulit maatilalta ja sinä menit maatilalle. Lähdit rauhallisesti pois täältä ja eläinlääkärikin sanoi, että nyt sinua ei enää satu. En ole koskaan tavannut niin ihanaa kissaa, enkä varmasti koskaan tulekaan. Kirjoitin tämän kirjeen syystä, että halusin käsitellä suruani, enkä itkeä lasten edessä. Mielenrauha...siksi sitä voi kutsua. Mutta nyt sinulla on hyvä olla. Ei kipuja.

 Lähetä terveiset ylös, jos sinne olet matkalla. 

Ladataan...
Exlibris

(jatkuu)

Metsästin nälkääni mäyriä metsästä. Suolistin ja käytin nahkat lämmittämään itseäni. En olisi halunnut tehdä sitä, mutta hätä ei tunne lakia. Olen syönyt ja tehnyt asioita, joista en ole ylpeä, enkä varmasti koe itseäni samanlaiseksi koskaan enää. En ole saanut unta täydenkuun takia. Olen huomannut, että öisin en saa unta enää. Silmäni ovat tottuneet pimeään, mutta jokin sen ajattelemisessa ravisuttaa minua. Pimeydelle antautuminen olisi kuin...luovuttamista. Huomaan tulen tukahtuneen, joten laitan uutta sytykettä. Tulukset ja päreenpala putoavat käsistäni säikähdyksestä. Mikä se oli? Mikä ääni se oli? Tallon liekkiä vimmatusti paljailla jaloillani ja se on melkein polttaa minut. Joku seurasi minua? Kuulen risujen katkeamisesta syntyviä ääniä. Juoksen äkkiä piiloon lähimmän puun taakse. Jokin outo liikkuu kohti savuavaa nuotiota. Tumma ja pitkä hahmo. Meinaan kiljaista, mutta tajuan että en voi päästää pihahdustakaan. Jokin seurasi minua ja se jokin tietää, että olen piilossa. Mitä ihmettä nyt teen? Jalat alle olisi varmin vaihtoehto, mutta mitä jos hahmo onkin nopeampi kuin minä? Ehkä sitten taistelen tai antaudun? En voi kertoa mitä tapahtui tai kuka se oli. Luulen, että se jokin oli ollut vedessä aiemmin, mutta nyt se oli täällä luonani. Olin liian lamaantunut tehdäkseni mitään, eikä ääntäkään päässyt kurkustani, vaikka kuinka koitin huutaa. Rähmälläni maassa koitin taistella vastaan, mutta kaikki iskuni olivat voimattomia. Pääsin ylös ja juoksin niin kauas kuin pääsin. Otus takanani ei lähtenyt perääni tai ainakaan en nähnyt sitä enää. Vähäinenkin viattomuus mitä oli ollut jäljellä, oli nyt viety ja se jokin oli tappanut ison osan minusta. Mutta sitä yrittää oppia selviytymään. Myös aikana, jonka historia on niinkin synkkä kuin se, missä elin.

Myöhäiskeskiaika käsitti suurimman osan keskiajasta, jolloin kuninkaat ja aateliset olivat vallassa ja pitivät suhdejärjestelmää yllä yhteiskunnassa ja talousjärjestelmässä. Aikaa menneisyydestä, jolloin julkisen hallinnon moninaisuutta lisäsi entisestään se seikka, että maallisten ylimysten ohella myös kirkko ja sen ylimmät johtajat ottivat vastaan läänityksiä. Yksinkertaisuudessaan hallitsijan todellinen valta perustui hänen välittömässä hallinnassaan olevien läänien suuruuteen ja vaurauteen. Samalla myös valtion todellinen yhtenäisyys perustui lääninherrojen ja heidän vasalliensa velvollisuussuhteisiin, joten oli se luonnollisesti sangen heikko hajanainen ja usein myös sisäisten sotien ja konfliktien pirstoutuma. Tuosta ajasta kerrotaan satuja, vaikka todellisuus on myös sitä, että vasalli ylimystökin joutui asepalvelukseen. Se olikin yleensä hinta siitä hyvästä minkä ”he” maksoivat uskollisuudesta etuoikeuksiinsa. Kuilu heidän ja talonpoikien välillä tuntui paljon pienemmältä kuin myöhemmin tai niin se tehtiin ainakin vähemmän silmiin pistäväksi. Kuninkaalliset miehet myös naivat maallikkoja sellaistenkin mitättömiltä vaikuttavien asioiden takia kuin hyvien hiusten tai leveiden lanteiden. Kauniita neitoja otettiin myös kamarineidoiksi, jalkavaimoiksi ja vaimoksi elämäntilanteesta huolimatta jos vain nähtiin, että neito olisi hyvin sikiävä tai hänellä olisi sellaisia ominaisuuksia, mitkä suvun jatkamisessa olisivat elintärkeitä, aatelissuvun niin muuten sukurutsaisen, pojattoman geenien parantamiseksi. Historiasta on paljon piilotettu tietoa, kirjoja poltettu ja tosiasioita kuten kansan myymistä orjiksi suurvalloille on vähätelty. Suomea ei varsinaisesti kutsuttu tuolloin samalla nimellä, vaan Itäiseksi Suomaaksi vallanpitäjien toimesta. Suomaa sisälsikin kaksi aluetta ja kaksi hiippakuntaa puoliksi jakamisen syystä. Heimoille oli annettu tarkat säännöt, miten elää kirjojen mukaan ja toiminnassa olevat maakuntalait olivat lakeja, jotka vallitsivat koko pohjoista Eurooppaa. Koska Suomaata hallitsivat vuoron perään Ruotsi ja Venäjä, niin ne lisäsivät maakuntalakeihin omia lisäyksiään aina valtataistelujen väliajalla kirkon ohella. Myöhemmin maanlaki syrjäytti maakuntalait. Sodat veivät ihmisiä mukanaan ja kulkutaudit korjasivat satoaan. Ihmiset elivät epävarmuudessa ja yhä enemmän alistettuina. Itse koin oloni ulkopuoliseksi, sillä en kuulunut enää mihinkään. Kun minua lähestyttiin, käänsin kasvoni pois. En halunnut nähdä, enkä kuulla asioista, jotka eivät koskettaneet minua. Vain metsä seuranani oli ainut, johon saatoin turvautua.

 

Ladataan...
Exlibris

Viime postauksessani kerroin Hellimmin- kaupasta, mikä oli itselleni ja varmasti osalle lukijoistanikin aivan uusi tuttavuus. Yllätyksekseni, Hellimmin kaupan yhteistyökumppani Lh-Beauty otti minuun nyt yhteyttä.

Selvitykseksi niille, jotka eivät tunne Lifehair Oy:ta on kerrottava, että kyseinen kosmetiikkatehdas on toiminut jo vuodesta 1993 Ylöjärvellä, Pirkanmaalla ja on tunnettu kosmetiikastaan, jota ei ole testattu eläimillä. 

Sain tällä kertaa kokeilla yrityksen toista tuotesarjaa, nimittäin Lacto Linea.    

   Lacto Line on herkille ja allergisille henkilöille suunnattu kosmetiikan tuotesarja, jota myydään isoissa päivittäistavarakaupoissa. Kevyiden ominaisuuksiensa ansiosta saippuat, voiteet ja hoitoaineet ravitsevat ihoa sekä hiuksia silloin, kun ne tarvitsevat välitöntä hoitoa. Hellävaraisina ne eivät ärsytä ihoa ja mieto pesuneste sopii hyvin myös intiimialueille alhaisen pHn takia. Helposti imeytyvinä voiteet eivät tunnu rasvaisilta iholla, vaan virkistävät. Lacto Line on merkkinä perheellemme jo ennestään tuttu, sillä olemme käyttäneet tuotesarjan tuotteita monesti vuosien varrella. Kosteuttavat voiteet eivät tuoksu miltään, mutta kasvokuorintavoiteessa on oma kesäinen tuntumansa.  Kasvokuorintavoide ei sisällä muovirakeita vaan kuorivina ainesosina on aitoa bambua ja jojobaöljykuorintakapseita. Itse pidänkin eniten juuri Jojoba&Bambu-kasvokuorintavoiteesta, sillä koostumuksen lisäksi se myös tuoksuu niin hyvältä! :) <3 

Näin muutaman päivän koekäytöllä on vaikea arvioida tuotteiden vaikutuksia elimistöön, mutta vuosien satunnaisella testaamisella ne ovat osoittautuneet erittäin tehokkaiksi ja turvallisiksi. Tuotemerkin tuubeja ja purkkeja myydään riittoisissa 100 ml small-, 150 ml medium- ja 200 ml largekoossa, joten valinnanvaraa on. Lacto Line vartalo- ja kasvoemulsiovoiteet sopivat koko perheen käyttöön ja pitävät yllä ihon luonnollista tasapainoa. Vaikuttava aine useimmissa tuotteissa on Aloe Vera, joka E-vitamiinin ohella myös suojaa. Voiteet sopivat jokapäiväiseen käyttöön myös hellävaraiselle iholle ja ovat käyttäjäystävällisiä myös hinnoiltaan.

P.S. Lh-Beauty suunnittelee ja valmistaa myös yrityksille tuotteita. Miltä siis näyttäisi nimeäsi kantava saippua? Luultavasti hyvältä? ;) 

Yhteistyössä blogini kanssa: https://lh-beauty.fi/

Ladataan...
Exlibris

Tällä kertaa kerron lukijoilleni yrityksestä, jonka arvot ovat lähellä omiani.

Kyseessä on Vaajakoskelainen, Jyväskylässä sijaitseva pienyritys, jonka takana toimii täydestä sydämestään kauppias nimeltään Veera Anttila.Veera on luonut omakohtaisen historiansa pohjalta putiikin, jossa myydään kosmetiikkaa erityisesti allergikoille ja hajusteyliherkille henkilöille. Luonto on meille kaikille tärkeä paikka ja kauppiaana Veera onkin osoittanut kuinka jokainen voi omalta osaltaan vähentää muoviroskaamista ja kemikaalien käyttöä. Kuka tahansa voi olla herkkä mille tahansa ainesosalle ja lisääntyneet toksiinit ympäristössämme ovatkin syypäitä räjähtäneisiin allergioiden kasvuun. Hellimmin-kaupassa on merkitty erikseen 26-yleisemmin kosketusallergiaa aiheuttavan kosmetiikan ainesosat, joten tiedät mitä ostat!

Hellimmin kaupasta tuli muutama viikko sitten paketti, jonka sisällön testikäyttäjäksi lupauduin. Ideana oli toimia sovitun ajan koehenkilönä tuotteille ja kirjoittaa niistä ylös mahdollisimman rehelliset arviot hyvineen/huonoineen puolineen sekä ärsytyksineen. Pidinkin perheeni kanssa kosmetiikasta päiväkirjaa ja tässä mielipiteemme:

-Palmer´s Scar Serum-Arpiseerumi

-Konjac Sponge-Puhdistussieni

-Varpu Avocadoshampoo ja hoitoaine

-RoC5 in 1 Anti-Age Silmänympärysvoide

-Aveeno Cream Perusvoide

-QV Gentle Wash-Pesuneste 250 ml

Ensimmäisenä päivänä ja ensimmäisenä vuorossa oli amerikkalaisen Palmer´s-yrityksen tuottama Scar Serum, eli arpiseerumi. Tätä merkkiä ei Suomen hyllyillä juuri näy ja halusinkin kokeilla jotain muuta kuin tuttuja ”ei niin tehokkaita” arven häivytysvoiteita. Palmersin väritön arpi-aine on nätissä lasipullossa ja sen tuoksu on ihan mielyttävä. Seerumin koostumus on tahmeaa, joten sen levittäminen ja aineen kuivuminen vievät aikaa. Erikoisina ainesosina täytyy mainita; hain maksaöljy sekä sipuli, joiden käyttö raaka-aineena saa lievästi sanottuna ihmettelemään tuotteen ainesosia.Ensimmäisellä viikolla en arvessa huomannut mitään eroa aikaisempaan, mutta viikon jälkeen kokeilusta ihossa tuntui jo selviä muutoksia. Huomasin että iho oli joustavampi kuin ennen käyttöä. Arpikudos laskeutui, eikä ollut enää niin koholla.Tuntui kuin kiristys olisi hieman vähentynyt.Arpiseerumin teho perustuukin siihen, että ihoa hierotaan aineella monta kertaa päivässä ja odotetaan, että aine todella imeytyy. Tämä johtaa lisääntyneeseen pintaverenkiertoon kudoksessa ja tekee sen, että iho ohenee. Ohuempi arpikudos on kosmeettisesti vähemmän silmiinpistävämpi kuin koholla oleva. Seerumi käy hyvin myös palovammojen, hyönteisten puremien sekä naarmujen hoitoon. Tässä on tuote, mikä oikeasti toimii ja on ehdottomasti tehokkain kaikista yllämainitun listan kosmetiikoista.

Viikon aikana tutustuin myös Konjac Sponge-sieneen, mikä on erinomainen apu ihon hemmotteluun. Sieni on Konjac-kasvista valmistettu 100% luonnonmateriaali, josta nimikin on tuotteelle annettu. Sieni soveltuu parhaiten tehokkaaseen ihon puhdistukseen, kylpemiseen ja ihon kuorimiseen. Kannattaakin kokeilla sientä selänpesuun, sillä jälkitulos on miellyttävän pehmeä. Hellävarainen sieni kuorii kuollutta ihosolukkoa ja jättää ihon pehmeäksi. Kuivana sieni on kova ja sitä pitääkin kostuttaa niin kauan, että se pehmiää. Tämä sieni ei ole kertakäyttötavaraa, vaan se kestää useita käyttökertoja. Joten jätä sieni ilmavaan paikkaan kuivumaan käyttökertojen välissä.

Kotimaisen Lh-beautyn lanseerama Varpu-tuotesarja oli perheellemme ihka uusi tuttavuus. Vegaanisia, luontoa kunnioittavia tuotteita ei ole testattu eläimillä ja se onkin asia, mistä Lh-yrityksen henkilöt ovat syystäkin ylpeitä. Varpusarjan Avocadoshampoo- ja hoitoaine hoitavat ja kosteuttavat hiuspohjaa, vähentäen hiusten sähköisyyttä. Tuotesarjan avocadosaippuat sisältävät runsaasti vitamiineja ja vahvistavat näin hiusta. Sulfaatiton kasvipohjainen avocado- ja kookosöljy palauttavat hiusten kiillon, pehmeyden sekä hellivät herkkää päänahkaa. Saippuoiden tuoksut ovat aika voimakkaita, joten nämä tuotteet eivät sovi hajusteyliherkille. Mainittakoon kuitenkin, että kyseiset tuotteet eivät sisällä silikonia, keinotekoisia hajusteita eikä väriaineita. Näin ollen saippuat sopivat melko hyvin kaikenlaisille henkilöille.Varpusaippua poistaa tehokkaasti rasvaisuuden päänahasta ja itse koin tämän ominaisuuden hyväksi. Voisikin kuvitella, että saippuoita käyttäisivät perhe/henkilöt, jotka urheilevat paljon. Työtä Suomeen on asia, johon kannattaa panostaa. Siispä valitse Varpu.

RoC on palkittu ranskalainen yritys, jonka kliinisesti tutkitut ja hellään ihonhoitoon tarkoitetut tuotteet ovat valloittaneet eurooppalaisten sydämiä jo vuosien ajan. Päätin kokeilla Hellimmin-yrityksen myymää RoC-silmänympärysvoidetta, koska halusin kokeilla jotain uutta tuotetta silmieni ympärysihoihin. Multi Correxion 5 in 1 Anti-Age Eye Cream on silmänympärysihon täydellinen täsmähoito, jolla uskotaan hoidettavan useita eri silmäympärysihon ongelmia. Sen teho perustuu siihen, että voide kostuttaa silmänympärysihoa, jolloin iho saa uutta eloa. Itse kokeilin tuotetta useita kertoja kahden viikon ajan ja täytyy sanoa, että ihan hyvä perusvoide. Tummat renkaat silmieni alta eivät kuitenkaan kadonneet, mutta näkyviä tuloksia olivat ainakin kosteampi ja tasaisempi iho.

Perheeni yhteisessä kokeiluvuorossa oli seuraavaksi ranskalaisen Aveenon, -Aveeno Cream perusvoide. Yrityksenä Aveeno luottaa luonnon kauneuteen ja siihen, mitä antimia luonnolla on ammentaa ihmisten luonnolliseen hyvinvointiin. Ranskalaiset ovat tunnettuja kauneudestaan ja yrityksenä Aveenokin käyttää vain korkealaatuisia ainesosia kosmetiikassaan.Kaurajauhoon pohjautuvan, parabeenittoman perusvoiteen sanotaan antavan iholle luonnollista suojaa kosteuttaen/ rauhoittaen sitä ja se sopii hyvin koko perheelle.Voide on helppo levittää ja nopeasti kuivuvana se sopii erinomaisesti kyynärpäihin, polviin sekä taipeisiin. Ainut negatiivinen ominaisuus siinä kuitenkin on. Nimittäin sen tuoksu ei ole lasten mieleen.

Kolmantena päivänä lähdimme perheeni kanssa kokeilemaan Australialaisen Egopharmin QV-Gentle Wash pesunestettä. Etukäteen meillä ei ollut tuotteesta minkäänlaista mielikuvaa ja täytyy sanoa, että purkki näytti silmiimme todella tylsältä (Purkki voisi olla hieman nätimpi, mutta sen on tarkoituskin aiheuttaa sellaisia mielikuvia. Nimittäin tuotetta käytetään ympäri maailman sairaaloissa ja terveyskeskuksissa). Saippua on ensisijaisesti tarkoitettu terveen ihon ylläpitämiseen ja pesuun. Suunnattu se on erityisesti herkälle iholle ja allergikoille, mikä olikin syy siihen, miksi meidän perheemme lähti testaajiksi. Koostumukseltaan QV Gentle Wash-saippua on kuin mikä tahansa saippua ja vaahtoaakin hyvin. Pesunesteen ainesosat ovat sellaisia, jotka säilyttävät ihon kosteuden puhdistuksen aikana, jättäen sen puhtaaksi ja pehmeäksi. Pesunesteenä se on hajusteeton ja siitä on karsittu rankalla kädellä pois myrkkyjä, joita löytyy tavan kaupan saippuoista.Tuote on myös lanoliinivapaa, propeeni- ja glykolivapaa sekä väriainevapaa. Hellävaraisen pesutuloksen johdosta tämä saippua sopii hyvin; lapsiperheille, hajusteyliherkille, atooppisesta ihosta kärsiville, astmaatikoille, iho-ongelmista kärsiville sekä ikäihmisille. Pesuneste sopii hyvin myös kasvojen puhdistukseen, sillä se ei tuki huokosia. Perheeni käytti saippuaa yleiseen ihon pesuun ja täytyy sanoa, että tämä tuote oli ehdottomasti paras kaikista listan tuotteista.

Todella hyvä pesutulos, eikä tarvitse kikkakonsteihin turvautua paremman ympäristön puolesta. Kaikki peukut ylös.

Miksi sitten tulisi valita ostospaikaksi Hellimmin?

No ihan siitä syystä, että näin tekemällä tuemme yhdessä kotimaan hyvinvointia. Hellimmin-kaupan tuotteet ovat kaupan vastaavien tuotteiden hintaisia ja kuitenkin samalla työllä tehdään Hellimmin-kaupan kautta paljon enemmän hyvää. Veera pyrkiikin jatkamaan taisteluaan paremman huomisen puolesta ja hankkii juuri sinun tarpeisiin tuotteita, joita ei löydy muualta. Lisäksi tuore kauppa on saanut vuonna 2017 Suomen Vahvimmat AA-luokituksen, joka kertoo asiakkaiden arvostuksesta ja kauppiaan intohimosta työhön. Hyvän palvelun merkki on myöskin, että kaupan omat facebook-sivut päivittyvät tiuhaan tahtiin ja asiakkaat palaavat aina yhä uudelleen. Minä suosittelen todella. <3

Blogini kanssa yhteistyössä: https://www.hellimmin.fi/

P.S. Veera halusi muistaa lukijoitani, joten ensimmäiselle kommentoijalle lähtee Konjac Sponge-Puhdistussieni. Jätäthän siis kommenttiosioon sähköpostiosoitteesi?

 

 

Ladataan...
Exlibris

(Tarina jatkuu...)

Muutaman tunnin päästä lämpöni laskee liian kylmäksi. Kouristelen olkien seassa ja raavin pureskelluilla kynsilläni puulattiaa. Kipu hyökkää ylävatsaan kuin nuoli, siirtyen sieltä keskelle. Äiti huutaa kauhuissaan ja isä manaa syyttäen lammelle menosta. Kuin riivattuna oleva, nousen seisomaan tärisevillä jaloillani ja koen mahakivun, jollaista en ole koskaan ennen tuntenut. Hädin tuskin pystyssä pysyen koitan ottaa tukea ovenpielestä. Juoksen hoiperellen mahaani pidellen käymälään päin. Kipu on väkevä. Makaan lamaantuneena ja kylmän hikisenä, kuusen neulasten täyttämässä verilammikossa.Valahtaen sikeään uneen menen paikkaan, joka vaikuttaa oudon tutulta. Paikka jonne menen, on jossain kaukana. Tiedän, etten todella ole siellä. Edessäni näen rautaisia kivimöhkäleitä, jotka muistuttavat jonossa kulkevia mittarimatoja liikkuen kuin tuhatta ja sataa. Edessäni on myös rakennus, jossa on jonkinlaista kirjoitusta ulkoseinällä, lyhyitä ja pitkiä lauseita. Tuntui kuin olisin katsellut viestejä seinältä jo monta tuntia. Unikuva jatkuu. Onko kyse esteistäni vai seinistä yksinään? Onko tämä turvapaikka vai hidaste? Kuulen kaukaa, kuinka jokin lähettää rautakivimöhkäleen matkaan. Tuo mies heiluttaa kättään. Minulle tulee kiire pois seinien täyttämästä näkymättömästä sopukastani. Kuulen huutoa, huutamista täältä. Takaraivooni tulee kammottava ajatus. Ravistelen päätäni, jotta en tuntisi mitään. Tämä paikka on este. Turvapaikkani on este, sillä se jäisi kohtalokseni, jos jäisin. Juoksen pois...

Herään. Minulle on tapahtunut jotain. Vanhempani katsovat järkyttyneenä. Olen jotenkin...muuttunut. Mutta minun ei tarvitse pelätä enää mitään. Voin loistavasti. Lihakseni ovat kasvaneet. Kumara selkäni on suoristunut ja olen kasvanut pituutta. Voisiko se olla? Olenko ollut niin kauan sairaana, etten ole huomannut muutoksia itsessäni? Yhtäkkiä tuntuu kuin pystyisin mihin vaan, vaikka lentämään linnun lailla. Refleksini ovat salamannopeita. Olen tainnut levätä aika tovin? Eleonora hyppää muulin selkään naisihmisille sopimattomalla tavalla keräten ihmettelyjä osakseen tehdessään niin. Kuin nuorella pojalla, hänen askeleensa ovat sievistelevän sijaan reippaita. Mutta kaikki vaikeutuu tästä eteenpäin, sillä sitkeä uskomus on todistanut oikeellisuutensa kylän asukkaiden mielissä. Jokainen tietää, että lammella tapahtui jotain. Eleonora ei yhtäkkiä olekaan enää tuo hölmö, vähäosainen ja säälittävä tyttö. Vaan nyt he kutsuvat häntä paholaisen riivaamaksi. Vesi sai aikaan hänessä jotain mitä siellä oli jo, mutta mikä ei ollut koskaan aikaisemmin noussut pintaan. Kutsukoot he sitä miksi haluavat, mutta minä kutsun sitä heräämiseksi. Lapsesta tuli tyttö. Tytöstä nainen ja nyt hän on nainen. Ihmiset sanovat Saatanan tulleen mukaan. Että Eleonoran impeys olisi viety väkisin ja hänet olisi demonisoitu. Keitä he ovat sanomaan ja vainomaan yhtään ketään? Ei heillä, jotka moralisoivat katselemisen synnistä, pelotteilla liskon kiemurtelusta sieluun ja jotka kuitenkin itse tekevät salaa niin pahoja asioita, että maallikkojen ripittäytyminen näiden syntien vuoksi kestäisi vuosisatoja. Todellista tekopyhyyttä. Miksi Eleonora ei saisi hyödyntää lahjojaan? Ihmisten synkät ajatukset tuntuvat hänen ihollaan ja hänen on pakko hidastaa. Negatiivinen ilmapiiri laskeutuu kuin köydeksi kaulalle. Tytön äiti kääntää selkänsä ja kiroaa päivää, jolloin tämä syntyi. Ajaako hän minua tarkoituksella ulos pesästä? Mitä hän ajattelee? Tuntuu kuin äiti olisi ainut, kenen kiviseinää en voi murtaa. Seuraavina öinä tytön elämä vaikeutuu, sillä huhupuheet vievät voiton. Minäkö liikkuisin öisin ja saalistaisin nuorikkoja? Vielä mitä? Kyläläiset suunnittelevat seivästämistäni, kuten he ovat kuulleet Euroopan muissa kolkissa niin tehtävän. Jopa oma perheeni on aivopesty tähän hirveyteen. Miten he voivat tehdä sellaista? Tappaa oman tyttärensä? Mutta minä en pelkää. Minuun vain...sattuu. Ken uskoo elämään, ei pelkää kuolemaa. Ja mitä on kuolema kuin väistämätön pakko? Jos kuolema on aina ollut ikuista, mutta muuttuukin vain etäiseksi asiaksi ja kuolemattomuudesta tulee normaali, niin silloin ei tarvitse pelätä enää. Näin on helpompaa olla kuolematon. Eikö niin isä? Eleonora sanoo isälleen, joka ei ole uskoa kuulemaansa; "Mistä hän tietää aikeemme?"

Muistan sen yön, kun juoksin pakoon. En katsonut taakseni kertaakaan. Juoksin jalat verillä ja kaaduin matkalla monta kertaa. Matkasin pitkälle ja lepäsin vain harvoin. Join vettä purosta ja nukuin luolissa. Olin likainen ja väsynyt. Olin takaa-ajettu villieläin. Mietin, mitä tapahtui ja miksi se kaikki tapahtui? Voi äitikulta, ehkä olinkin vaihdokas? Ehkä kaikki meni, niin kuin pitikin? Eleonora, sinun pitää kovettaa sydämesi. Et voi ajatella häntä enää. Et saa koskaan tietää, oliko perheesi sinua vastaan vai suojelivatko he sinua? Näin yritän itselleni selitellä, sillä totuus sattuu liikaa. Minä ikävöin heitä. Ikävöin heitä kaikkia huolimatta siitä, mitä oli tapahtua.

Ladataan...
Exlibris

Päätin tehdä pitkästä aikaa meikin, mikä sopii myös miehille.

En ole koskaan ollut suuri Brandon Lee-fani, mutta isosiskoni fanitusta seuranneena inspiroiduin tekemään nyt meikin, mikä sopii aika hyvin omille kasvoilleni. Tämä maski on niin uskottava, että puolisokin saattaa pelästyä. :D  Parasta siinä kuitenkin on, että hiuksia ei tarvitse ollenkaan laittaa, vaan ne voi jättää pörröisinä roikkumaan. Tässä siis ohjeet huikean pelottavaan elokuvamaskiin!

(Meikin vaatimustaso: keskinkertainen)

Tarvikkeet:

-Kosteusvoide

-Meikkityynyjä

-Kulmaharja

-Paksu poskipunasivellin

-Meikkivoide

-Valokynä

-Valkoinen irtopuuteri (ei pakollinen)

-Ohut huulisivellin

-Musta mattaluomiväri

-Ruskea mattaluomiväri

-Pörröinen luomisivellin

-Musta mascara

-Musta kajaalikynä

-Musta nestemäinen kajaali

-Paksu valkoinen FX-vartalomaali

-Kevyt -II- FX-maskeerausvoide

-Musta -II- FX-maskeerausvoide

-Meikinpoistoaine avuksi

P.S. Voit käyttää sisäposkissa ja leuassa tyynyjä. Astetta vaikeampaan meikkiin tarvitset maskeerauslateksia.

Ohjeet:

1. Tee normaali pohjustus naamaan kosteusvoidetta ja meikkivoidetta käyttäen. Valokynällä peitetään kaikki muut uurteet paitsi otsarypyt; ne saavat näkyä (HUOM! Valoa tulee levittää reilusti leukaperiin, leuan kärkeen ja leuan alapuolelle, jos kasvot ovat sirot kuten allekirjoittaneella).

2. Töpöttele hiusrajan yli ohimohiuksille saakka valkoista vartalomaalia meikkityynyllä, niin että ohimo näyttäisi jatkuvan pitkälle. Peitä myös huulet, silmäluomet, korvalehdet ja kaula. Kun maali on kuivunut, niin töpöttele päälle valkoista maskeerausvoidetta. Toista uusi kerros ainetta kuivuneen päälle.

3. Tee varjostukset nenään, leukaan, otsaan, ohimoille ja poskipäille millä tahansa tummalla värillä. Tee kynällä pieni nenän ja otsan erottava leikkausviiva (ryppy).

4. Kulmakarvoja ei muotoilla ollenkaan, vaan ne väritetään mustalla mascaralla oman kaaren mukaisesti. Mitä tuuheammat, sen paremmat. Värjäyksen jälkeen kulmat harjataan kulmaharjalla alas.

5. Silmäluomet puuteroidaan, mikä kiinnittää maskin. Päälle levitetään ruskeaa ja mustaa luomiväriä sekaisin, aina kulmakarvoihin asti, mutta häivyttäen ulkoisiin silmänurkkiin. Nenän viereiset sisänurkat meikataan pyöreään muotoon, niin että nenä kapenee sen molemmin puolin.

(Valossa meikki näyttää erilaiselta)

6. Silmien yläluomet rajataan nenän viereisistä sisänurkista, mutta rajaus ei jatku silmän puolenvälin jälkeen (tämän voi tehdä molemmilla kajaaleilla). Silmien alarajaus tehdään silmien ympäri ja aina ulkonurkkia päin, vinosti kaartaen. Rajausta häivytetään sivellintä käyttäen luomivärisekoituksella. Silmistä muotoillaan ovaalit. Voit korjata jälkeä topsipuikolla ja meikinpoistoaineella.

7. Poskista ylöspäin, silmien poikki ja aina ohimoa kohden piirretään mustalla maskeerausvoiteella ristit, niin että henkilö muistuttaa klovnia.

8. Huulet rajataan mustalla kajaalilla ja mustalla maskeerausvoiteella omien rajojensa sisäpuolelle. Virnettä venytetään mustilla viivoilla poskipäitä kohti. Viivojen alapuolelle tulee pienet koukkumaiset hakaset. Huulet väritetään samoin.

9. Meikki on valmis, olet valmis juhlaan :)

 

 

Pages