Ladataan...
Fitness Führer

Olen vakaasti sitä mieltä, että bloggaajan ei koskaan pidä pahoitella bloggaustaukoa. Lukija ei kuitenkaan ole sitä huomannut, mutta nytpä huomaa.

En siis pahoittele mitään, mutta kerron kuitenkin, että en ole pelkästään huvikseni lojunut iltoja sohvalla virkkaamassa ja katsomassa 80-luvun tanssielokuvia. (Katsoin myös Working Girlin, sehän ei ole tanssielokuva, mutta mahtava raina noin muuten.)

En ole bloggaillut tässä välissä koska....

Fitness Führer muuttaa Me Naiset -lehden verkkosivustolle!

Vanhat postaukset ja kommentit siirtyvät myös (jos internetin jumalat ovat suosiollisia), joten jatketaan sillä puolella tästä mihin jäätiin. Toivon, että jatkatte seuraamista myös uudella tontilla!

Palatakseni bloggaajakäytäntöihin: tässä vaiheessa kuuluu ilmeisesti sanoa, että meininki jatkuu ihan samanlaisena kuin tähänkin asti. No sitä en kyllä lähde lupaamaan. Katsellaan mitä tuleman pitää! Samoissa aiheissa toki pysyttelen edelleen, joten jatkossakin on luvassa ulisevia maratonrapsoja, kummallisia lajikokeiluja, liikunnallisten ilmiöiden ruodintaa, kaljanjuontia sekä totta kai juttuja, joissa pyrin käyttämään mahdollisimman monta synonyymiä sanalle "takapuoli".

Tervetuloa siis seuraamaan Fitness Führeria osoitteeseen www.menaiset.fi/fitnessfuhrer!

(Linkki alkaa toimia mahdollisesti huomenna. Jos ei, niin pian eniveis.)

 

P.S. Kiitti kaikki Lilyn tyypit mahtavasta seurasta! Täällä oli hyvä aloittaa bloggaaminen, ja vähän pelottaa lähteä isoon internetiin. Tulkaa moikkaamaan!

***

My blog moves, continue reading at www.menaiset.fi/fitnessfuhrer.

Share

Ladataan...
Fitness Führer

Yhteistyössä Vierumäki.

Ennen pääsiästä törmäsin raitiovaunussa lapsen kaverin isään. Puhuimme lomasuunnitelmista, ja kerroin meidän olevan lähdössä Vierumäelle. Isä innostui heti: Ai sellaiselle Perhe on paras -kurssille? Ne on ihan mahtavia!

Minulla ei ollut paljoakaan käsitystä siitä, millaisia Vierumäen perhelomat oikein olivat. Tiesin, että kyseessä oli öööö urheiluopisto. Että siellä varmaankin olisi liikunnallista ohjelmaa koko perheelle. Ja uimahalli löytyisi, sen tarkistin netistä. Puolison kokemukset Vierumäeltä olivat yli lähes kahden vuosikymmenen takaa, joten emme oikein tienneet, mitä odottaa.

Epämääräiset odotukset ylittyivät roimasti! Me emme varsinaisesti osallistuneet Perhe on paras -kurssille, koska tulimme paikalle päivää aiemmin. Vierumäki järjesti meille liikuntapassit, joilla pystyimme ottamaan osaa kurssin ohjelmaan. Lisäksi saimme kuponkeja, joilla pystyimme maksamaan osallistumisiamme kurssin ulkopuolisiin aktiviteetteihin.

Niille, jotka eivät halua osallistua kurssille, tai majoittuvat muulloin kun sellaisen ollessa käynnissä, on vaihtoehtona omatoiminen loma ja mahdollisuus osallistua Active Hours -liikuntaohjelmaan.

Majoituimme Golf Resortissa, mikä oli aivan ihana, ja soveltuu nimensä mukaisesi varsinkin golfaajille.

Lajivalikoima oli todella monipuolinen kuntosalista zumbaan, sauvakävelystä issikkavaellukseen, trx:stä tennikseen, kaupunkisodasta keilaukseen ja uinnista telinevoimisteluun. Ohjattua liikuntaa oli tarjolla niin koko perheen yhteiseksi toiminnaksi kuin myös lapsille ja vanhemmille erikseen. Erityisen mahtavaa oli tämä jälkimmäinen!

Usein lomilla on haastavaa juuri se, että kun lapset ovat vielä melko pieniä, on hankala järjestää aikuisten keskeistä aikaa. Meistä olisi kiva treenata yhdessä, mutta se onnistuu harvoin. Vierumäellä lapset saattoi viedä useamman kerran päivässä ikäryhmänsä mukaiseen liikuntapuuhaan, mikä vapautti aikaa vanhemmille olla kahdestaan, joko sen treenaamisen tai muun puuhan parissa... Me kävimme muun muassa pelaamassa sulkapalloa. Ei ollut ihan helppoa, mutta tosi hauskaa! Lapsetkin mitä ilmeisimmin viihtyivät telineradalla ja noppajumpassa.

Lapset omiin puuhiin...

...ja aikuiset omiin! Kymmenille ihmisille yhtä aikaa pidetty sporttijumppa toimi erinomaisesti!

Pelasin (tai "pelasin") sulkapalloa ensimmäisen kerran sitten...hhmm yläasteen?

Koko perheen yhteistä aikaa vietimme muun muassa uimahallissa. Koska kyseessä oli yleinen loma-aika, oli halli melkoisen kovassa käytössä. Varsinaiseen uima-altaaseen pääsi rajoitettuina aikoina uintileirien takia, mutta kylpyläpuoli oli avoinna normaalisti - ja siellä sitä tulikin lilluttua! Kylpyläpuolelta löytyi ison altaan lisäksi hierontasuihkuja, poreallas, lastenallas ja kolmeasteinen kylmäallas. Kyllä, kävin siinä. Useampaankin otteeseen! Myös pikku jääkarhu kävi, joskaan ei ihan kokonaan.

Olettamani mukaan myös ihkaoikeaan avantoon olisi päässyt, sillä illalla oli rantasauna lämpimänä miehille ja naisille erikseen.

Telinevoimistelualueen varasimme tunniksi omaan käyttöömme, mikä oli mahdollisesti koko loman paras osuus!

Lapset varsinkin tykkäsivät alueesta hulluna, mutta kyllä minäkin siellä viihdyin!

Kiipeilemään pääsimme myös Flowparkissa, josta voit lukea lisää aiemmasta postauksesta . Puolisolle Flowpark taisi olla se paras juttu, hän yllättyi melko lailla siitä, että se oli oikeasti haastava ja virkistävä kokemus. (Huom. Flowparkin sisäänpääsy ei sisälly lomien hintaan).

Liikuntamahdollisuudet vaihtelevat tietysti vuodenaikojen mukaan. Nyt vapusta alkaen Flowpark on auki kesäkauden, ja kesällä pääsee treenaamaan myös yleisurheilukentälle. Talvella on mahdollista korkeushypätä ja juosta 200 metrin radalla sisähallissa, sekä harrastaa talvilajeja ulkona, kuten luistella ja hiihtää.

Issikkaratsastus jäi valitettavasti myös kokematta, sillä se olisi kannattanut varata etukäteen. Lyhyeen talutusratsastukseen pääsee kuitenkin päivittäin ilman etukäteisvarausta (ratsastus ei myöskään sisälly ohjelmaan, vaan maksetaan erikseen).

Ohjatun liikunnan lisäksi Vierumäellä on hyvät mahdollisuudet myös lenkkeillä tai kävellä luonnossa. Sää oli vähän huono reissumme aikana, joten vietimme aikaa pääasiassa sisäliikunnan parissa, mutta kuulemma maisemat ovat varsin hyvät, jos haluaa tehdä pienen patikointiretken lähimaastossa. Pitänee ottaa loma uusiksi kesäaikaan!

Vierumäeltä löytyy myös muita palveluja kuin liikuntaohjelmaa. Treenin tuloksia voi tsekata liikunta- ja terveysklinikalla (minä kokeilin valojänistestiä) tai käydä day spassa hoidoissa.

Vierumäellä on useita ravintoloita, ja lomaan voi sisältyä joko aamiainen, puoli- tai täysihoito. On myös mahdollista varata majoitusvaihtoehto, jossa voi kokata itse. Yöpyä voi niin hotellissa, huoneistoissa kuin mökeissäkin. Hotellin alakerrassa on myös yökerho, jossa pistää jalalla koreasti, jos voimia on vielä kaiken jumppaamisen päälle jäljellä.

Aamiainen ja lounas- sekä illallisbuffet maistuivat koko perheelle.

Golf Resortissa oli oma sauna, lämpösäteilijöillä varustettu terassi ja takka - sekä viinikaappi! Muutenkin majoitus oli todella hyvä, hillittyine sisustuksineen ja mukavine sänkyineen. (Meidän lapsemme ovat hotelleissa kaikkein kiinnostuneimpia sänkyjen mukavuudesta, ja nämä olivat kuulemma oikein mehevät.) Tämä majoitusvaihtoehto sopi hyvin lapsiperheelle, mutta olisi erinomainen myös aikuisten lomanviettoon esimerkiksi kaveri- tai polttariporukalle.

Suosittelen joko omatoimista tai valmista Vierumäen perhelomaa lämpimästi kaikille liikkumisesta tykkääville perheille, tasosta riippumatta. Mikään himokuntoilija ei tarvitse olla, sillä vaihtoehtoja on niin paljon, että jokaiselle löytyy sopiva laji. Tämä reissu oli yhtä aikaa sekä rentouttava että virkistävä, ja mielellämme menemme uudestaakin. Oli todella kiva, että lomalla oli mahdollista viettää aikaa sekä koko perheen kanssa yhdessä, että saada omaa treeniaikaa myös.

Vaikka meille konsepti oli tuntemattomampi, ilmeisesti Vierumäen lomat ovat yleiseti liikunnallisten perheiden suosiossa. Oikein nauratti, miten paljon tuttuja siellä sattui samaan aikaan olemaan!

Perhe on paras -kursseja järjestetään varsinkin loma-aikoina. Seuraavat kurssit ovat äitienpäivänä ja juhannuksena. Valikoimasta löytyy myös oma kurssi isovanhemmille ja lapsille. Omatoimilomalle on mahdollista lähteä milloin vain.

 

Vierumäki tarjosi majoituksemme ja liikuntaohjelmat.

***

We had active family holiday in Vierumäki. I really liked the concept: both kids and parents had their own time to exercise, and there also was some activities in which both could join. This was really relaxing and fun way to spend a long weekend!

Share

Ladataan...
Fitness Führer

Juoksumyytit - yksi lempiaiheistani! Ihmeelliset käsitykset juoksemisesta, ja varsinkin pitkien matkojen juoksemisesta, pidättelivät minua pitkään aloittamasta koko harrastusta. Näitä käsityksiä kuulee jatkuvasti, ja voi olla, että ne lannistavat joitain muitakin joko aloittamisen, jatkamisen tai tavoitteiden asettamisen suhteen.

Siksipä tässä muutama klassinen juoksu- ja maratonmyytti murrettuna niin omien kokemusteni kuin tiedonhankinnankin pohjalta. Eli näiden takia ei ainakaan tarvitse jättää kokeilematta lajia jos (kestävyys-)juokseminen kiinnostaa.

Juoksu on superihmisten laji

Usein ajatellaan, että juoksu on hirveän raskasta. No onhan se raskasta verrattuna esim. sohvalla loikoiluun, mutta sopivalla tahdilla jolkottaminen ei ole lainkaan niin kauheaa miltä se helposti vaikuttaa.

Monien käsitys juoksemisesta on se vauhti, millä koulussa juostiin cooperia tai kolmen kilsan lenkkiä. Suurin osa harjoituksista juostaan kuitenkin paljon sitä hitaammin. Matkasta riippuen myös osa kisoista juostaan maltillisempaan tahtiin. Ja se rauhallinen vauhti ei tunnu yhtään niin pahalta, hengittäminen on helppoa eikä tule edes mahdoton hiki.

Luulin vuosia, etten pysty juoksemaan. Vain siksi, että olin aina juossut aivan liian kovaa.

Rooman maraton 2015.

Juokseminen pilaa polvet

Tutkimusten mukaan ei. Tolkulla välttää ison osan vammoista, tuurilla loput.

Vammat johtuvat omasta tyhmyydestä

Monesti ne johtuvat joko liian nopeasti lisätystä treenimäärästä tai liiasta kuormituksesta. Mutta osa johtuu virheasennosta, osa vääristä kengistä, osa rakenteellisista syistä, osa ikään liittyvästä rappeutumisesta, osa lihasten heikkoudesta ja osa herra ties mistä. Kuormituksen maltillinen kasvattaminen on aina fiksua, mutta ikävän vamman saattaa saada riesakseen siitä huolimatta. (Ja lajista riippumatta...)

Minä vammauduin vähennettyäni harjoittelua, ja mitään syytä jalkavammaani ei ole vieläkään löytynyt. (Tai no, lääkärini sanoi että Melkein kaikilla ruumiilla on samassa kunnossa nilkat, viitaten ikääni. Ehkä en kuitenkaan vielä ole aivan samassa jamassa kuin kalmot.)

Juokseminen laihduttaa

Juokseminen kuluttaa kohtalaisen paljon kaloreita. Jokaisen omasta kropasta ja juoksutyylistä kuitenkin riippuu, miten paljon. Isompi ihminen kuluttaa enemmän; ja mitä taloudellisempaa juoksu on, sitä vähemmän energiaa tietysti kuluu.

Monilla kulutus on melko suurta, mutta se ei takaa laihtumista. Suuri kulutus kun saa aikaan suuren nälän! Mikäli ruokavalioon ei kiinnitä huomiota, saattaa juokseminen tämän takia jopa lihottaa.

Keveys on juoksijalle etu, mutta mitä tahansa maratonia katsoessa näkee, että kyllä siellä jos jonkinlaisella kropalla edetäään. Itse aina suunnittelen, että voisin juoksua ajatellen vähän laihtua. Sitten näen jossakin purkillisen Nutellaa... Mikä ei ole ollut haitaksi: hitaimman puolikkaani olen juossut noin 56 kiloisena ja hitaimman maratonini noin 58 kiloisena. Nopeimmat taas yli 60 kilon massalla. Paino on voimaa ja miten se nyt menikään!

Ateenan maraton 2014.

Lenkkarien pitää olla kaupan kalleimmat

Hyvät lenkkarit ovat sellaiset, jotka sopivat jalkaan eivätkä aiheuta vammoja. Kaikki muu on sivuseikkaa.

Paitsi tietysti lenkkarin ulkonäkö. Se on tosi, tosi tärkeää!

Sykkeen seuraaminen on välttämätöntä

Sykkeen seuraamisesta on apua aloitteijalle, ja silloin kun on tietyt tavoitteet. Sykealueensa pystyy kuitenkin päättelemään myös ilman sykemittaria, ja jos sykeseuranta ei kiinnosta, niin sen kun juoksee.

Maratonin läpäiseminen vaatii tolkuttomasti treeniä

Nyrkkisääntö on, että mitä paremman ajan haluaa, sitä enemmän täytyy treenata. Tosin jotkut juoksevat ominaisuuksiensa ja taustansa ansiosta hyviä aikoja vähällä treenillä, ja toiset huonompia aikoja paljolla juoksuharjoittelulla. Pelkkään maratonin läpäisyyn ei vaadita mielipuolista harjoittelua. Kolme treeniä viikossa riittää, kahdellakin selviää.

Silloin kun treeni on vähäistä ominaisuuksien merkitys korostuu. Monet juoksevat esimerkiksi alle kahden tunnin puolimaratonin treenamatta lainkaan tai hyvin vähäisellä harjoittelulla. Mistä olen kaikille heille syvästi katkera...monet kun eivät. Ketään sen tarkemmin yksilöimättä.

Itse en ole kolmelle viimeiselle maralleni treenannut yhtään, ja niistä kaksi on ollut "juoksu-urani" helpoimpia. Olen myös juossut viimeisimmät puolimaratonin ennätykseni harjoittelematta. Toki edeltävät juoksut ovat toimineet harjoituksena seuraavia ajatellen.

Voi tietysti pohtia olisiko se harjoittelu nimenomaan maratonin pointti, eikä itse kisa?

Las Palmasin maraton 2015.

Maratonin juokseminen on "päästä kiinni"

Itse maraton on maratonin juoksemisen helpoin osuus. Harjoittelu on paljon vaativampaa. Tapahtumassa menet viivalle ja jatkat etenemistä jollakin tyylillä kunnes maali tulee vastaan. Liikkeessä pysyminen muutamien tuntien ajan ei ole niin ihmeellistä, etteikö siihen suunnilleen jokainen pystyisi.

Toki maratonilla väsyttää ja sattuu, mutta se ei ole ylitsepääsemätöntä. Mikäli juostaan ajan perässä, omien voimien äärirajoilla, vaaditaan tietysti kykyä sietää epämukavuutta ja kykyä painostaa itseään eteenpäin.

Etukäteen ajateltuna maraton vaikuttaa ihmeelliseltä henkiseltä ponnistukselta, mutta matkalla ollessa aika kuluu toisella tavalla, ja itsensä ja maailman kokee eri tavoin kuin muulloin. Se ei kerta kaikkiaan ole koettuna lainkaan niin kauheaa mitä sen kuvittelee olevan. Jos olisi, minä en olisi päässyt maaliin yhtäkään kertaa!

Harjoittelu takaa onnistumisen maratonilla

Juoksun onnistuminen on todella paljon kiinni päivästä. Melkein voisi sanoa, että tuuristakin. Aivan samoin kuin harjoitellessa, on startteja joissa huomaa, että nyt muuten kulkee. Ja on startteja, joissa luulee, että ei kulje, mutta myöhemmin alkaakin kulkea. Hyvin alkanut kisa voi päättyä huonosti ja toisin päin.

Muuttujia on vaikka kuinka: reitti, sää (ja ilma näin siitepölyaikaan), syöminen, nukkuminen, vammat, sairaudet, hormonaalinen tilanne, yleinen fiilis, henkiset paineet, onnettomuudet, kannustus, asun toimivuus ja vaikka mitä muuta. Harjoittelu toki auttaa paljon, mutta kaikkeen ei millään voi vaikuttaa. Merkittävämpää on se, miten vastaan tuleviin asioihin suhtautuu. Normaalielämässä olen miksi aina minä -tyylinen kiukuttelija, mutta maratonilla muutun sitä vettä soudetaan mitä veneen alla on -tyyppiseksi, mikä on ollut todella jännää huomata.

Berliinin maraton 2013.

Maratonilla tulee seinä vastaan

Ei tule mitenkään välttämättä. Kehon hiilarivarastot toki loppuvat jossain vaiheessa, mutta sitä varten on tarjolla evästä, ja itse voi ottaa mukaan esimerkiksi geelejä. Väittävät, että jos seinää ei tule, on juossut liian hitaasti. Höpöpuhetta. Ennemmin kannattaa juosta niin, että vauhdin pystyy pitämään mahdollisimman pitkään mahdollisimman tasaisena kuin kouhottaa kolmeenkymppiin ja hyytyä sitten.

Maraton alkaa 30 kilometristä

Tällä viitataan kolmessakympissä ilmaantuvaan seinään. Kuten todettua, ei sitä välttämättä tule. Mitä enemmän kilsoja on takana, sitä enemmän yleensä uuvuttaa. Kuitenkin monille se, että jäljellä on "enää" 12 kilometriä tai kovan kuluttua kymppi, on helpottava ajatus.

Itseäni saattaa alkumatkasta ahdistaa edessä odottavat kilometrit. Puolikkaasta 28 kilometriin on usein itselleni hankalin vaihe. Sen jälkeen, kun takana on kaksi kolmasosaa matkasta, mieli kevenee vaikka askel ei.

Minä en pysty juoksemaan (maratonia)

Niin minäkin luulin. Jos laji kiinnostaa, niin kokeile edes!

***

One of my favourite topics is myths related to running and specially to marathon running. It really is no rocket science nor does it require lot of training or mental powers. If 30-something, super lazy mom like me can run several marathons, then anyone can.

Share

Ladataan...
Fitness Führer

Yhteistyössä CupoNation.

Aina silloin tällöin minulta kysellään palkkareista, eli palautusjuomista. Että käytänkö, ja mitä käytän. Kaikkein yleisin kysymys kuitenkin on: Miten pystyt juomaan niitä?

Pakolla juon silloin kun kyseessä on vaikka juoksutapahtuman päätteeksi käteen lykätty tetra epäilyttävää tahmaisaa litkua. Valmissekoitukset kun ovat harmillisen usein epäilyttäviä. Positiivisia poikkeuksia onneksi löytyy, mutta ensisijaisesti tykkään sekoitella juomani itse proteiinijauheesta.

Mistä päästäänkin seuraavaan ongelmaan ja seuraavaan usein toistuvaan kysymykseen: Mikä proteiinijauhe ei maistuisi ihan ******lle? Olen testannut useita eri valmistajien tuotteita, jotka on tehty useista eri proteiininlähteistä. En ole ollut kovin innostunut tästä testaamisesta, vaan ostanut jotain muuta kuin vakkarimerkkiäni vain silloin, kun en jaksanut lähteä sitä ostamaan. Virhe. Yleisesti ottaen jauheet maistuvat kammottavilta, eritoten maustamattomat, joita suosin.

Maustamaton jauhe on suosikkini, koska sitä on kätevä lisätä smoothieen tai vaikka kylmään kahvijuomaan. Itse kippaan sitä niin pelkästään marjoista kuin marjoista/ hedelmistä ja esimerkiksi rahkasta tai jugurtista tehtyyn palkkariin. Tällainen vaihtoehto on parempi kuin pelkästään maustetusta jauheesta tehty palautusjuoma, kun mukana on kuituja ja vitamiineja. Ja makukin on miellyttävämpi! Niin...kunhan sen proteiinijauheen maku on siedettävä!

Paras eli ehdottomasti miedoimman makuinen proteiinijauhe on Star Nutrition heraproteiini Whey-80, jota ei valitettavasti saa ruokakaupoista, vaan Fitnesstukusta. En ole enää töissä Fitnesstukun kulmilla, joten tuntuu työläältä lähteä sitä hyllystä hakemaan, varsinkin kun myymälässä ei ole kaikkia tuotteita aina paikalla. Netistä ärsyttää tilata kun pienempiin ostoksiin tulee postimaksut päälle.

Googlaamalla onneksi löytyy alekoodeja, joilla saa osan hinnasta pois. Cuponationilta löytyy vielä tovin voimassa oleva Fitnesstukku alennuskoodi, jolla saa -10€ tilauksesta, jos tilaa yli 30 eurolla. Abauttiarallaa ne postikulut, ja laiska on iloinen! Kyseinen alennuskoodi on voimassa kaikille asiakkaille, ja se koskee kaikkia tuotteita. Samalla vaivalla saa pakettiin muutakin, Fitnesstukku myy kaikenlaista treenivaatteista juoksumattoihin, joogasukista ateriankorvikkeisiin ja shampoista vitamiineihin.

CupoNation on nettishoppailuun alennuskoodeja tarjoava yritys, jolta löytyy koodeja yli 700 verkkokauppaan, kannattaa siis kurkata sinne mitä nyt onkin ostamassa. Koodeja käyttääkseen ei tarvitse rekisteröityä, eikä jatkuvan seulomisen ansiosta tarjonnasta pitäisi löytyä hermoillekäyviä vanhentuneita koodeja.

 

Yhteistyössä CupoNationin kanssa. Linkit ovat tavallisia linkkejä.

***

Many of the ready-made protein drinks are not to my taste. I like to mix my own drink by adding natural protein powder to berry or fruit smoothie. Using real fruits instead of flavoured protein powders is better - both what comes to taste and what comes to benefits. I use Star Nutrition Whey-80 from Fitnesstukku.

Share

Ladataan...
Fitness Führer

Yhteistyössä Vierumäki.

Lomailimme pääsiäisenä Vierumäellä. Yksi syy lomakohteen valintaan oli se, että Vierumäellä oli pyhinä auki Flowpark, eli puiden varaan viritetty kiipeily- tai tehtävärata. Sää suosi jo tuolloin, ja pääsimme ratoja testaamaan, vaikka varsinaisesti puisto aukeaa kesäkaudeksi vappuna. Viralliset avajaiset pidetään 1.5., jolloin otetaan myös käyttöön kaksi ihan uutta rataa.

Itse testasin Turun Flowparkia jo viime kesänä. Tällä kertaa oli tarkoitus viedä lapset kokeilemaan puissa kiipeilyä.

Vierumäen Flowparkissa on useampi, vaikeustasoltaan erilainen rata. Alle 120 senttisille sopivat kaksi lasten rataa, sitä pidemmät pääsivät halutessaan myös haastavimmille osuuksille. Vaikein reitti latvustossa vaikutti sen tasoiselta, että sen suorittaja saa olla jo melkoinen viidakon Ykä! Ratojen lisäksi puistosta löytyi pitkä liuku vaijerin varassa. Siirtymiset puiden välillä tehdään vaijerien, köysien, kiipeilyseinien, tynnyrien, verkkojen ja jopa liukuun viritetyn skeittilaudan avulla.

Ennen kiipeilemään pääsyä puiston henkilökunta ohjeistaa turvallisuusasioissa, ja puiden latvoissa kekkalontia varten pukeudutaan turvavaljaisiin ja kypäriin. Vastaanotosta voi ostaa myös hanskat, joilla on mukavampi pitää vaijerista kiinni. Ensimmäisenä tulee suorittaa testirata, jossa harjoitellaan valjaiden käyttöä.

Lasten kanssa kannattaa varata riittävästi aikaa siihen, että he opettelevat käyttämään valjaiden kiinnitysmekanismia - ainakin kohmeisilla sormilla se oli hitaanlaista. Testiradan jälkeen pääsee sitten haluamansa tasoiselle reitille ylös, tai vähän alemmas jos on korkeanpaikankammoinen kuten minä! Järkiperäisesti ajatellen radoilla ei tarvitse pelätä. Lukitusmekanismissa on tuplavarmistus, ja mikäli radalta luiskahtaisi, jäisi varmasti turvallisesti ilmaan killumaan.

Meillä kuusivuotias (ja alle 120 senttinen) ei ollut radoista kovin innoissaan. Se tosin saattoi johtua siitä, arvioimme sään väärin ja hänellä oli turhan vähän vaatetta päällä. Isompi sen sijaan tykkäsi kovasti, varsinkin siitä pitkästä liu'usta! Luiku oli yleisestikin lasten suosiossa, siihen sai jonotella tovin innokkaiden (ja erittäin kannustavien) kymmenvuotiaiden ympäröimänä.

Kaikkein eniten puistoon hullaantui kuitenkin perheen Tarzan. Hän oletti, että kyseessä on täysin "leikkipaikka", ja se tuli yllätyksenä, että Flowparkissa sai jopa treenattua. Vaativimmat radat olivat fyysisesti haastavia, eikä niiden vaikeus perustunut pelkästään yläilmoissa killumiseen. Joissain paikoin oli kesken reittiä mahdollista valita helpompi tai vaikeampi etenemisvaihtoehto.

Vierumäen Flowparkiin pääsee kiipeilemään myös ihan päiväreissulla, ja lisäksi tietysti lomailun ohella. Puistoon kannattaa varata ihan reilusti aikaa, sillä yhdenkin radan suorittaminen vie kotvan, ja ainakin meidän porukka halusi koluta samoja useamman kerran. Flowparkin ranneke on voimassa niin kauan kuin ei poistu alueelta, joten syömiset ja muut aikataulut kannattaa suunnitella etukäteen.

Kaltaiseni korkeanpaikankammoinenkin pärjää Flowparkissa matalampien ratojen parissa, mutta jos ei yhtään yläilmoihin uskaltaudu, jää aika iso osa puistosta kokematta. Liikuntaloman osaksi puisto on hauskaa vaihtelua, ja noin kouluikäiset lapset tuntuivat tykkäävän siitä kovasti. Lapsiperheiden lisäksi tällainen seikkailupuisto on kiva kohde esimerkiksi polttariporukoille.

Tässä vielä pyrin urhoollisesti valloittamaan kiipeilypuiston kaikkein haastavinta rataa:

Ja näin siinä sitten kävi:

 

Vierumäki tarjosi sisäänpääsymme Flowparkiin sekä majoituksemme.

***

We visited Flowpark at Vierumäki. I'm not a big fan of heights, but my spouse and kid had a lot of fun climbing and hanging around the trees.

Share

Ladataan...
Fitness Führer

Olen lähdössä Tukholmaan puolimaratonille. Naisten puolimaratonille. Olen aivan jipoissani, enkä vähiten siksi, että maalissa saa Edbladin korun mitalin sijaan.

Olen kuullut myös juttua jostain Ameriikoissa juostavasta naisten kokomaratonista, jossa maalissa saa Tiffanyn korun, smokkiin pukeutuneelta palomieheltä.

Todellakin haluan tuollaisen mieluummin kuin mitalin! Kuva järjestäjän sivuilta.

Mutta pelkästään naisille tarkoitettu tapahtuma? Ja tuommoisia kliseitä? Eikö se kuulosta vähän muinaisjäännökseltä? Ja eikö vain miehille tarkoitettu tapahtuma, jossa saisi maalissa...hhmm...pullonavaajan? ruuvimeisselin? kuulosta ihan urpolta? (No ei välttämättä. Haluaisin mielelläni juoksutapahtuma-pullonavaajan. Paitsi että en pääsisi osallistumaan miesten puolikkaalle. Höh.)

Pelkästään naisille tarkoitetut juoksu- tai urheilutapahtumat ovat varmasti olleet aikoinaan tärkeitä. Eihän pitkien matkojen juoksemista aikanaan pidetty naisille soveltuvana. Esimerkiksi Naisten Kymppi on edelleen tapahtuma, johon uskaltaa mennä jaksamisestaan epävarma, ei niin urheilullinen tyyppi. Matalan kynnyksen osallistuminen on aina hieno juttu, ja jos se vaatii sen, että on muiden osallistujien kanssa samaa sukupuolta, niin mitä sitten? (Noo, se, että matalan kynnyksen "Miesten Kymppiä" ei ole olemassa.)

Ymmärrän naisten kuntosalitkin oikein hyvin, vaikka toisaalta tarkka kahtiajako tuntuu hassulta. Nuorena en tykännyt käydä sekasaleilla, koska yleensä en ehtinyt olla siellä kuin pari minuuttia ennen kuin joku herrasmies tuli "neuvomaan". Nyt voi tietysti kysyä, että mikä siinä on niin pahaa, jos joku haluaa olla ystävällinen ja sosiaalinen? No se, että minä en halunnut olla ystävällinen ja sosiaalinen. Jos olisin halunnut, olisin voinut mennä harrastusporukkaan. Nykyisin saan olla melko rauhassa, joten en koe tarvitsevani pelkästään naisille suunnattuja saleja.

Silti on täysin ymmärrettävää, jos joku ei halua treenata vastakkaisen sukupuolen arvioivan katseen alla, oli katse sitten kuinka asiallinen tahansa, todellinen tai kuviteltu. Vain miehille suunnattuja saleja ei taida olla, enkä tiedä, missä määrin miehet sellaista kaipaisivat. Mutta en usko, että vain naiset tuntevat epävarmuutta katseen kohteena olemisesta.

Vain omalle sukupuolelle suunnattu sali ei tietenkään sulje pois sitä, etteikö joku voisi katsella treenaajaa sillä silmällä. Entä mille salille tai mihin tapahtumaan pääsee hän, jonka sukupuoli on jotain muuta kuin se, mitä ulkonäkö tai henkilötunnus sanoo?

Vaikka ihmisten niputtaminen sukupuolen alle tuntuu hölmöltä, on silti naisten puolikkaalle osallistuminen minusta hauska ajatus. Menisin mielelläni myös tsemppaamaan miesten puolimaratonille ja voisin huudella jotain maalissa saa kaljaa ja makkaraa -tyyppisiä juttuja. Siitä huolimatta, että vastaava tsemppilause sopisi minullekin kannustimeksi, enkä ajattele kaikkien miesten olevan oluen ja lihajalosteiden ystäviä.

Mitä mieltä olet? Onko mitään järkeä jakaa juoksutapahtumia tai kuntosaleja sukupuolen mukaan? Onko se hauskaa tai tarpeellista vai urpo muinaisjäänne?

***

I'm, about to attend women only halfmarathon. I think it's a fun idea, and I just love that runners won't get a medal but a necklace. But is that a dated concept to have women only -races?

Share

Ladataan...
Fitness Führer

Ollessani noin 13-vuotias sain jostain vihreän huulipunan. Huulille laitettaessa se muuttui - voi kauhistus - fuksianpunaiseksi. Edellistäkin suurempi kauhistus iski, kun tajusin, että väri ei lähenyt huulistani sitten millään. Sitkeästä jynssäyksestä huolimatta sitä oli jäljellä vielä seuraavana aamunakin!

Nyt muutamaa vuotta vuosikymmentä myöhemmin, olen sitä mieltä että pinkkiä sen olla pitää! Värin lisäksi arvostan myös kestoa ja pysyvyyttä sekä niiden aikaansaamaa huolettomuutta tilanteessa kuin tilanteessa.

Parisen vuotta sitten muistin nuoruusvuosiltani vihreän punan. Vieläkö sellaisen saisi jostain?

Kyllä! Vihreästä punaiseksi (yleensä pinkinsävyisiksi) muuttuvia "taikahuulipunia" eli pigmenttihuulipunia löytyy niin netistä kuin luontaistuotekaupoistakin. Tämän yksilön olen ostanut Helsingissä Mannerheimintiellä sijaitsevasta Luontaistuntija Plantarasta.

Puna on putkilossa siis vihreää, mutta myös eri värejä löytyy markkinoilta. Huulille levitettäessä se muuttuu ilmeisesti ihon pH-arvon vaikutuksesta. Ilmaantuva sävy on yksilöllinen, ja väittävät, että taikapuna osaa kehittää aina juuri kantajalleen sopivan sävyn. Suhtaudun väitteeseen hieman epäillen, siitä huolimatta, että se tuntuu pätevän kohdallani. Sitä teinivuosien ätväkkää fuksiaa ei enää ilmaannu, vaan luonnollinen, viileä pinkki. Lopullinen sävy vaihtelee hieman eri päivinä ja tuntuu riippuvan myös siitä, onko huulilla huulirasvaa vai ei.

Alla olevissa kahdessa kuvassa huulissani ei ole mitään.

Seuraavissa kuvissa huulilla on taikahuulipunaa.

Puna tuntuu huulilla hyvin huulirasvamaiselta, eikä se kuivata ollenkaan.

Pysyvyys on todella hyvä. Väriä jää aavistuksen verran esimerkiksi kahvikuppiin, mutta hyvin vähäisissä määrin. Hampaisiin puna ei tartu laisinkaan, jollei hampaissa ole jotain (kuten ruoanjämää), johon se voi tarrata. Poiskuluessaankin väri on todella tasainen, ja näyttää luonnolliselta.

Pigmenttihuulipuna kestää esimerkiksi treenatessa todella hyvin. Se pysyy paikoillaan testatusti myös kokomaratonin, eikä mitalikuvissa tarvitse pelätä, että sitä on pitkin naamaa. Väri ei nimittäin lähde liikkeelle kun sen on kerran levittänyt. Levitysvaiheessa saa tosin olla huolellinen: mikäli punaa lipsahtaa huulien ulkopuolelle, sitä on vaikea saada pois.

Vihreässä huulipunassani ei ollut ainesosaluetteloa, enkä tiedä täyttääkö se mitään direktiivejä. Tällaisia punia tehdään ainakin Turkissa, Tunisiassa ja Marokossa. Pigmenttipunia on kuitenkin EU-alueellakin ihan yleisesti myynnissä, joten olettaisin niiden olevan turvallisia. Mahdollisesta allergisoivuudesta en osaa sanoa muuta kuin sen, että itse kestän kosmetiikkaa huonosti ja olen äärimmäisen nirso sen suhteen, mutta tämä sopii ja toimii.

Kuulemani mukaan punainen väri tulee kirvoista, mutta en tiedä onko se totta. En tiedä myöskään, onko väriaine saatu kirvoista niitä vahingoittamatta...!

Pigmenttihuulipuna maksaa Suomesta ostettuna noin kymmenen - viisitoista euroa, mikä on kestoon nähden sopuhinta.

***

I love magic lipsticks that turn from green to pink. They stay put forever, don't stain and don't dry out my lips. And the color is just fabulous!

Share

Ladataan...
Fitness Führer

Joillekin maratoneille on tosi vaikea päästä mukaan. Joko tiukan aikarajan takia, kuten Bostoniin (jonne pääsen, mikäli pidän nykyisen vauhtini 64-vuotiaaksi), tai New Yorkiin, jonka kohdalla pitää maksaa jo siitä ilosta, että saa osallistua arvontaan osallistumisoikeudesta. Lähin hankalapääsyinen maraton on Berliinissä, jonne on joskus päässyt olemalla nopea ja nykyisin olemalla onnekas arvonnassa.

Jos onni ei ole arvonnassa myötä, ei hätä ole tämän näköinen. Esimerkiksi Berliiniin pääsee usein matkatoimistopaketilla. Niiden ongelma vain on se, että joku muu päättää aikataulut ja majoituksen, ja paketti maksaa noin tuplat siitä, mikä reissun hinta olisi itse varaten. Ja tietysti paketitkin saattavat loppua.

Tässä sitä pulimuijaillaan Berliinin maratonilla 2013.

Toinen vaihtoehto on hyväntekeväisyyskiintiössä osallistuminen, mikä tarkoittaa sitä, että jokin järjestö on varannut osallistumisoikeuksia, jollaisen juoksija voi saada keräämällä rahaa järjestön työhön. Tämä on maailmalla yleinen, mutta Suomessa tuntemattomampi tapa. Suomessahan ei missään tapahtumassa ole tällaisia vapaaehtoispaikkoja, eikä kovin moni suomalainen taida tällä vaihtoehdolla ulkomaisiin tapahtumiin osallistua.

Itse olen tätä vaihtoehtoa joskus miettinyt, mutta en toteuttanut, kun en ole tiennyt asiasta mitään. Hyväntekeväisyysosallistuminen on tuntunut tosi hankalalta, enkä ole jaksanut ottaa asiasta selvää. Kun kuulin, että juoksututtuni Poppis on lähdössä tämän vuoden Berliinin maratonille hyväntekeväisyyskiintiössä, pyysin häntä kertomaan, miten homma oikein toimii!

Poppis kertoo:

"Tämän vuoden Berliinin ilmoittautumisessa osallistumismaksut veloitettiin saman tien kaikilta, joille lady Fortuna oli armollinen. Mieheni sai starttipaikan, minä taas jäin ruikuttamaan ulkopuolelle. Löysin kuitenkin oljenkorren. Jos onnistuisin keräämään 800 euroa valitsemalleni hyväntekeväisyysjärjestölle, pääsisin Berliinin maratonille mukaan.

Kuvakaappaus Poppiksen instasta @pikkuliten.

Toimin seuraavasti:

1) Ilmoitin kiinnostuksestani Alvarum Challengesille, joka hoitaa useiden isojen maratonien hyväntekeväisyyskeräyksiä. Samalla ilmoitin, että haluaisin kerätä rahaa heidän listallaan olevista organisaatioista Lääkärit ilman rajoja -järjestölle.

2) Ennen kuin sitouduin mihinkään, tarkastin, että tällainen keräys on Suomessa laillinen, eikä siitä tule kenellekään taloudellisia tai muita seuraamuksia.

3) Maksettuani Berliinin maratonin ilmoittautumismaksun, sain oman keräyssivuni ja ohjeita rahan keräämistä varten.

4) Pistin Alvarumin sivuilla pystyyn oman keräyssivuni Pikkuliten Berliiniin.

5) Perustin oman tapahtuman keräykselleni Facebookiin.

Minulla on aikaa heinäkuuhun asti kerätä 800 euroa Lääkärit ilman rajoja -järjestölle, jotta saan lähtöluvan Berliinin maratonille. Pienetkin lahjoitukset auttavat. Maksu onnistuu alla olevasta linkistä luottokortilla tai electron-kortilla:

https://www.alvarum.com/ninapoppius/donate?execution=e2s1

Jatkossa päivitän keräyksen edistymistä tapahtumasivullani, blogissani ja Instagramissa tunnisteella #pikkulitenberliiniin.


Mitä jos en saakaan koko summaa kerättyä?

En haluaisi edes ajatella sitä vaihtoehtona… Siinä tapauksessa jo kerätyt rahat menevät sovittuun tapaan hyväntekeväisyyteen. Itse jään nuolemaan näppejäni maksetun osallistumismaksun verran. Itse kisapäivänä 27.9. toimin sitten maailman parhaana huoltajana miehelleni, joka tekee Berliinissä takuuvarmasti oman ennätyksensä."

*

Ei yhtään niin vaikeaa kuin oletin - ainoa ongelma on saada rahat kasaan!

Ideanahan tämä on varsin mainio, monet lahjoittavat mielellään muutaman roposen hyvään tarkoitukseen, kun sopiva keräys vain kohdalle sattuu. Se, että voi samalla avittaa jonkun pääsyä tärkeään juoksutapahtumaan tai päästä viivalle itse, on plussaa. Tuon ylläolevan linkin kautta voit siis halutessasi lahjoittaa Lääkärit ilman rajoja -järjestölle, ja jeesata Poppista pääsemään Berliinin maratonille. Kaikki lahjoitetut rahat menevät suoraan järjestölle.

Ilmeisesti tällaisella vapaaehtoispaikalla on mahdollista päästä jopa sinne Bostoniin... Hhmm. HHMMMM!

***

I've been wondering how charities work when attending running events. I found out that my fellow runner was attending Berlin marathon on a charity spot, so I asked her to tell how it is done. She contacted Alvarum Challenges, chose to raise money for Médecins Sans Frontières and made a collecting page. If you want to support Médecins Sans Frontières and help her getting to the start line, you can also donate here.

Share

Ladataan...
Fitness Führer

Sekä eilen että tänään tein jotakin, mikä aiheutti etukäteen syvää ahdistusta. Toisaalta tunsin myös itsetyytyväisyyttä siitä, että olen ihminen, joka tekee tällaisia asioita vapaaehtoisesti ja oma-aloitteisesti. Kummankin asian jälkeen itsetyytyväisyys oli tiessään mutta ahdistus ei. Nyt, useita tunteja myöhemmin jälkimmäinen on lähes kadonnut ja ensimmäinen palannut.

Ai mitä tein?

Juoksin cooperin ja kävin hammaskiven poistossa.

Suosittelen, ei vaan painokkaasti kehotan, kaikkia tekemään samoin vähintään kerran vuodessa!

 

Poistattamaan hammaskiven siis. Cooperia en suosittele kenellekään. En missään tapauksessa, ikinä.

(Aion ottaa sen uusiksi tuossa vapun tienoilla. En ole ihan järjissäni. Mutta kuulin tänään tarinan, joka vähensi huolestumistani henkisestä tilastani huomattavasti: Eräs ihminen, jota en tässä viattomien suojelemiseksi yksilöi, ei ole ainoastaan juossut Spartathlonia - 246 kilometriä Kreikan vuoristossa - vaan on juossut toisenkin vastaanvanlaisen matkan:

- Edelleen Kreikan vuoristossa.

- Yksin.

- Vetäen perässään pientä kärryä.

- Nukkuen yönsä sadevesiputkissa.

Kyllä minä tuohon verrattuna olen tolkun ihminen.)

 

Mitä tästä opimme? No vaikka mitä! Yhden elämänohjeen sijaan saat kolme:

Askartelin netissä! Jäi varmaan sinne ikuisiksi ajoiksi pyörimään.

***

Tip for a succesful and happy life: learn to run so fast that your dentist can't catch you.

Share

Ladataan...
Fitness Führer

Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän tunnen viehtymystä jaaritella kun minä olin nuori -juttuja. Yleensähän näissä on tapana kauhistella nykynuorison turmiollista tilaa ja rappiollista käytöstä. Ei tuollaista minun aikanani sentään ollut!

Kun minä olin nuori olivat treenikuteetkin...öö...tuota...Kuva täältä.

Vaan ei ole nuorison kauhistelukaan entisensä. Nykyäänhän ne harrastavat liikuntaa joka päivä, syövät terveellisesti ja harjoittavat varmaan jotain meditaatiota kun ovat niin positiivisia koko ajan. Ei ollut kuulkaa tuommoista ysikytluvulla!

Mikä on hirveä harmi.

Minun nuoruudessani ystäviä ei tavattu salilla eikä smoothiebaarissa. Me notkuimme toistemme kotona, kaduilla ja kahviloissa. Kahviloissa, joissa ryystettiin seisonutta, ylivahvaa kahvia ja hengitettiin tupakansavusta harmaata ilmaa, osa suoraan filtterin läpi. Vähän vanhempina emme tavanneet toisiamme lenkkipoluilla emmekä tanssitunneilla, vaan baareissa.

Jos olimmekin harrastaneet liikuntaa lapsesta alkaen, lähes jokainen lopetti harrastuksen siinä rippukouluiän tietämissä. Osa jatkoi, mutta kukaan ei pitänyt sitä minään lifestylenä.

Myös lajivalikoima oli laaja ja innostava. Kukapa ei rakastaisi step aerobicia? Kuva.

Jos notkuimme jäähallilla, olimme siellä tiiraamassa Karhu-Kissojen pelaajia (tai siis muut tiirasivat, minua ei kiinnostanut urheilu sitäkään vähää). Jos olimme uimahallissa, emme suinkaan treenanneet, vaan lähinnä pyrimme hukuttamaan toisemme (jäätyämme henkiin ostimme kahvilasta munkit ja Hart-Sportia). Juoksimme kyllä, syksyisin omenavarkaissa.

Ehkä satuin vain tällaiseen kaveriporukkaan? Tai ehkä kyseessä oli yleisempi ilmiö?

Spice Girlsit tulivat muotiin kun olin jo vähän turhan vanha kuuluakseni kohderyhmään. Yhtyeessä oli viisi jäsentä, joilla jokaisella oli oma tyyli ja teema. Yksi viidestä oli Sporty Spice. Yksi. Jos ryhmä singahtaisi nyt julksuuteen, maustetyttöjen sijaan heidän nimensä luultavasti olisi jumppapirkot.

Toki liikunnasta ja terveistä elämäntavoista puhuttiin ysärilläkin, mutta vähemmän kuin nyt. Terveys ja hyvinvointi eivät olleet sellaisia megatrendejä kuin nykyisin. Ilmiö ei myöskään ollut niin kaupallinen. Esimerkiksi kohtuuhintaisten ja trendikkäiden treenivaatteiden valikoima oli niin suppea, että kun lopulta aloin liikkua, ostin toiset jumppatrikooni H&M:n lastenvalikoimasta, jotta saisin hieman vaihtelua.

(Todellakin lapset, täti mahtui silloin lasten trikoisiin. Tämä kertoo nimenomaan siitä, miten ysärillä liikuntaa harrastettiin, jotta oltaisiin laihoja.)

Kotona treenaaminen oli helppoa. Ja kuten mallin ilmeestä näkee, suorastaan riemukasta. Tehokkuudesta puhumattakaan! Kuva.

Liikunta ei ollut coolia ja muodikasta. Huippumallit kertoivat ylpeinä haastatteluissa, etteivät koskaan treenaa. Julkkiksia ja poliitikkoja ei pyörinyt liikuntatapahtumissa, tarkalleen ottaen en tiedä pyörikö siellä ketään. Joillain teineillä oli omia liikuntaharrastuksia, mutta pääasiassa niihin suhtauduttiin joko välinpitämättömästi tai vähätellen. Suoranaista pilkkaa taas saivat osakseen vetelän nuorison aktivoimiseksi tehdyt Power Mover -tapahtumat tanssikuvioineen*.

Niin, olihan meillä koululiikuntaa ja terveystietoa. Ensimmäisen anti oli opettaa liikkeitä, jotka pienentävät peppua (tämä ei ole vitsi). Toisessa käytiin läpi tule-sairauksia, mikä kiehtova ja liikunnan riemua sytyttelevä aihe teini-ikäiselle!

Nämä aihepiirit leimasivat koko keskustelua liikunnasta ja hyvinvoinnista. Kalorien kuluttaminen, kropan muokkaaminen – siis pienemmäksi – ja vanhoja ihmisiä koskeva kuntoutus tai mikä lie emmäkuunnellu.   

Tällaiset oli joka jalassa, mutta ei todellakaan treenitarkoituksessa. Kuva.

Minulle ei kukaan ikinä, kertaakaan, sanallakaan maininnut siitä, että liikunnasta voisi tulla hyvä olo ja iloinen mieli. Kukaan ei myöskään puhunut siitä, että liikkua voisi huvikseen, ilman että tarkoitus olisi muuttaa ruumiin muotoa, kokoa tai painoa. Varmasti näin ajattelevia oli, mutta sitä ajatusta ei koskaan sanottu ääneen.

Nykyisessä fitnessvimmassa ja treenivouhotuksessa on huonotkin puolensa. Mutta vaikuttaa siltä, että se on myös kasvattanut sukupolven, joka tykkää liikkua ja pitää huolta terveydestään. Ilmeisesti jopa siksi että se on kivaa ja siitä tulee hyvä olo.

Olisipa joku kertonut minullekin aiemmin.

 

*Koululiikuntaliitto järjestää edelleen Power Moveria. Kuvissa oli iloisia ihmisiä, ehkä sekin on nykyisin hauskaa. Toisaalta, listalta löytyi myös tapahtuma nimeltä Talvisotahiihto. Veltto teini sisälläni ns. repeilee tälle. Täti-ihminen minussa voisi osallistuakin.

***

When I was young, I never heard anyone talking about exercise and healthy living as a fun choices that would make you feel good. Exercise was seen as a way of getting or staying thin. Nowadays it's considered as fashionable lifestyle and many people move their bodies just to have fun and feel nice. How fabulous is that!

Share

Ladataan...
Fitness Führer

Olen saattanut jankata tätä jo kyllästymiseen asti, mutta vähänkö ihmeellinen se Rooman maraton oli! En ymmärrä vieläkään, miten tuollainen on mahdollista. Muutenkin tuntuu, että mitä enemmän juoksen maratoneja, sitä vähemmän niistä tiedän.

Vaatteet Adidas, kengät Adidas Energy Boost (saatu blogin kautta). Boosteilla olen juossut kolme viimeistä maratoniani, ja ne ovat siihen hommaan ihan huiput!

Aika iso osa lukemastani tai kuulemastani maratontiedosta ei pidä paikkaansa joko aina tai minun kohdallani. Jopa ärsyttääkin, että 42 kilometrin juoksemiseen liittyy niin paljon uskomuksia ja myyttejä, joita toistellaan ja hoetaan.

En tietenkään väitä, että kaikki mitä maratoneista sanotaan, olisi puppua. Enkä varsinkaan väitä, että minä tietäisin siitä kaiken. Kuten todettua, kerta kerralta tunnun tietävän vähemmän. Ja koska jokainen kerta opin jotain uutta, olen jäänyt tähän ihan totaalisesti koukkuun.

Aiemmin ihmettelin sitä, että esimerkiksi muualla maailmassa suositut juoksukirjat pyörivät niin paljon miksi juosta pitkiä matkoja -tematiikan ympärillä. Se ei mielestäni ollut kovinkaan kiinnostava kysymys. Öööö, siksi. Nyttemmin tajuan sen esittämisen, koska en enää tajua mistä tässä on kysymys! Mutta aion ottaa selvää.

Siksi olen alkanut hahmotella mielessäni Suurta maratonsuunniltelmaa. Tuo on vasta työnimi, muutan sen heti, jos keksin paremman. Hassua, että en ole heti keksinyt hyvää nimeä, yleensä ne ovat erikoisalaani.

Itse se suunnitelma siis: Täytän vuoden lopussa 35. Sinä päivänä järjestetään kaksi tolkullista maratonia, toinen Reggio-Emiliassa Italiassa ja toinen Honolulussa. Yritän päästä juoksemaan Honolulun. Kyllä! Italia on varasuunnitelma, johon toivon mukaan en joudu turvautumaan. Synttärimaratoni on tietysti kiva idea, mutta ei se tähän jää, keksin nimittäin vielä kivemman: Mitä jos juoksen kymmenennen kokomaratonin syntymäpäivänäni!

Jotta voisin juosta 10. maratonin joulukuussa, täytyy pistellä sitä ennen vielä kolme. Suunnitelma on alustavasti tällainen: toukokuussa joko Riikan, Kööpenhaminan tai Tukholman maraton. Elokuussa - voi kauhistus - kotimaratoni Helsingissä. Lokakuussa suuntaisin joko Budapestiin tai Frankfurtiin. (Suosituksia, plussia ja miinuksia otetaan mieluusti vastaan! Erityisesti otetaan vastaan idea, jolla välttää HCM:n. Pelkään sitä kuollakseni.)

Nämä tapahtumat ovat suunnilleen kahden kuukauden välein, taajuus jonka olen testannut viimeisen puolen vuoden aikana juoksemalla Ateenassa, Las Palmasissa ja Roomassa. Toistaiseksi läpäisy on näin onnistunut. Tavoiteajat ja kunnollinen treeni onkin sitten eri asia.

Eri asia on myös kropan kestäminen. Viime vuosi opetti varovaiseksi suunnitelmien suhteen, mutta miksi pelätä pahinta jos voi toivoa parasta? Onhan tässä monta muttaa ja mutkaa matkassa, mutta saattaahan tämä onnistuakin. Pitäkää peukkuja pystyssä, ja varpaitakin!

Kuusi maratonia vuodessa ja kokonaisuudessaan kasassa kymmenen. Voisi olettaa, että sitten ehkä pystyn sanomaan jotain siitä, mikä tämä juttu oikein on. Saa nähdä!

 

P.S. Aloittelen lämmittelemällä Women's Health Half Marathonilla Tukholmassa vajaan kahden viikon päästä. Enkä malttaisi millään odottaa!

***

Marathon. It's not what people say it to be. Unfortunately I can't tell you what it is, because it is different every time. But I really, really need to find out what actually is the lure and magic of 42 kilometres. That's why I'm planning to run four more marathons this year. Planning and hoping - I don't know how my body will respond to this.

Share

Ladataan...
Fitness Führer

Yhteistyössä Vierumäki.

Olen erittäin huono noudattamaan mitään treeniohjelmia. Suoraan sanottuna viime aikoina olen ollut melkoisen huono edes treenaamaan. Nyt kuitenkin meinasin että parit maratonit pitäisi tämän vuoden aikana vielä juosta. Samantien voisin heittäytyä täysin villiksi: mitäpä jos ihan harjoittelisin?

Pitääpä vähän venyttää.

Rooman maran yllättävä tulos jätti sellaisen kutkutuksen, että aikaa voisi yrittää parantaa. Voi olla, että se tosiaan vaatii hieman treeniä. Ja jos kerran treenaamaan joutuu, olisi hyvä tietää mitä tekee. Näin ollen päätin osallistua valojänistestiin lomaillessamme pääsiäisenä Vierumäellä.

Vierumäen sivuilla testiä kuvataan näin: Valojänistesti on tarkoitettu aktiivisesti kuntoileville 15–60-vuotiaille ihmisille. Testistä on hyötyä varsinkin juoksua harrastaville. Testi suoritetaan sisällä juoksuradalla valo-ohjatulla vauhdilla niin kauan kunnes juoksija uupuu. Testinaikainen syke tallennetaan sykemittarille. Niin kauan kunnes juoksija uupuu? Kuulostaapa hauskalta!

Ai ristus olen jumissa!

Minulla oli mukanani kannustusjoukot, joista osa oli paljon kiinnostuneempi korkeushyppytelineestä kuin juoksustani, ja osa nillitti niin minulle kuin testin ohjaajallekin kuinka en jaksaisi juosta pk:n jälkeen yhtään. Pk tarkoittaa peruskestävyysaluetta, eli suunnilleen sitä pitää-pystyä-puhumaan-meininkiä. Nillittäminen kenties tarkoitti jonkinlaista käänteispsykologista kannustusta. Tai sitten ei.

Osallistuin testiin puolitoista viikkoa maratonin jälkeen, ja kroppa tuntui aika tönköltä. Muutenkin ajattelin, että ei tässä varmaan hirveästi irtoa. En tiennyt mitä odottaa, sillä vaikka olen PT-opinnoissa seurannut testien tekemistä, en ole koskaan testauttanut itseäni. Alkulämppäsin kiertämällä 200 metrin juoksuradan pariin kertaan, kyljestä pisti jo siinä.

Itse testi lähti hissuisesta 8,20 minuuttia/ kilometri -vauhdista. Vauhtia ohjasi nimen mukaisesti valojänis, mikä tarkoittaa radan vieressä syttyviä lamppuja, joiden tahdissa pitää pysyä. Jokaisen 200 metrin jälkeen lamput syttyivät tiuhemmin eli vauhti kiihtyi aavistuksen.

Aluksi oli helppoa. Ihan tosi helppoa, useamman kiekan. Vähitellen syke nousi ja alkoi hengästyttää. Huomasin itse sykealueen vaihtumisen peruskestävyydestä vauhtikestävyyden puolelle, ja ilmoitinkin sen ohjaajalle. Juoksu oli edelleen ihan helppoa pari kierrosta, vähän ehkä hybriksessä arvioin, että samaa tahtia menisi vaikka kaksi tuntia!

Hhmm tuota noin. Ei taida olla minun vauhtini.

Samaa tahtia ei kuitenkaan saanut pitää, vaan vauhti kiihtyi koko ajan. Huomasin selvästi myös maksimikestävyyden puolelle siirtymisen. Vähän yllättäen stoppi ei tullut heti, vaan silläkin pääsi jonkin matkaa eteenpäin. Viimeinen kierros oli kyllä kauhea, tuntui että tukehdun!

Kovasti yllätti myös se, että "juoksijan uupuminen" johtui hengityksen puolesta eikä jaloista. Esimerkiksi coopereita aiemmin juostessani vauhti on aina kanittanut koivista.

Tarkistetaan vielä se syke. Ei hirveästi naurata. Saisi henkeä edes.

Entäpä tulokset? Minähän en koskaan juokse kovia vauhteja missään, oikeastaan juoksen kaiken cooperista maratoniin samaa vauhtia. Testissä maksimivauhdikseni saatiin 4:20 minuuttia/ kilometri. Se ei ole mitenkään huikea maksimi, mutta en tiedä olenko ikinä aiemmin juossut nelosella alkavaa kilsavauhtia. Jo vitosella alkavat tuntuvat tosi kovilta!

Sykkeet sen sijaan eivät yllättäneet yhtään. Maksimiksi tuli 180, mittarissa olen itse nähnyt 179. Olen pitkään juossut ilman sykkeen seurantaa, ja erotin rajat itse tosi helposti. Ehkä jatkossa voisi hieman tarkastella sitä, miltä tuntuu missäkin kohdin eri sykealueita.

Valojänistesti tehtiin sykkeiden perusteella. Siinä ei mitattu laktaatteja tai hengityskaasuja, joten se perustuu arvioon. Tarpeeksi lähelle tällä tavalla kuitenkin päästään. Maksimaaliseksi hapenottokyvykseni saatiin 45.2, joka on kuntoilijain joukossa hyvä, mutta urheilijoihin verrattuna tyydyttävä. Treenin puutteen sekä äskettäisen maran huomioon ottaen mielestäni tulokset olivat kaikin puolin kelvot. Testitulokset lisäsivät treeni-intoani, sillä olisi kiva nähdä, millaisiin tuloksiin sitä oikein voisi päästä!

Kivaahaan se oli, nyt kun se on ohi!

Kiinnostavinta hapenottokyvyssä oli sen perusteella saatavat arviot juoksuajoista tietyillä matkoilla. Saamani lukeman pitäisi kertoa kapasiteetista, jolla kokomaratoni menisi alle neljän tunnin. Sanon että huh huh, mutta aion silti uskoa tähän vakaasti!

Testivauhtien perusteella pitäisi myös cooperissa mennä rikki 2 500 metriä, eli erinomainen tulos ikäluokassani. Sitähän tässä on jahdattu, liekö uskonpuutteessa ollut vika sitten?

Testin paras anti oli kuitenkin sen ohjanneen Pasi Kurkilahden analyysi tuloksista ja treeniohjeet. Hän on ultrajuoksija, ja selvästikin erittäin asiantunteva. Kun valitin, että en tykkää kovista treeneistä, hänellä oli tarjota vaihtoehtoja, millä muilla tavoilla voisin pyrkiä kehittämään nopeuttani. Lisäksi sain myös kehuja askelluksestani ja tsemppaamisestani, mikä oli tietysti tosi kiva kuulla. Nyt pitää enää pistää ohjeet käytäntöön!

 

Vierumäki tarjosi valojänistestin sekä majoituksemme.

***

I did this test run. I did not get very impressive results, but to my surprise they were quite good. And inspirated by this, I might actually start to train seriously again!

Share

Pages