Ladataan...
Fitness Führer

Olen vakaasti sitä mieltä, että bloggaajan ei koskaan pidä pahoitella bloggaustaukoa. Lukija ei kuitenkaan ole sitä huomannut, mutta nytpä huomaa.

En siis pahoittele mitään, mutta kerron kuitenkin, että en ole pelkästään huvikseni lojunut iltoja sohvalla virkkaamassa ja katsomassa 80-luvun tanssielokuvia. (Katsoin myös Working Girlin, sehän ei ole tanssielokuva, mutta mahtava raina noin muuten.)

En ole bloggaillut tässä välissä koska....

Fitness Führer muuttaa Me Naiset -lehden verkkosivustolle!

Vanhat postaukset ja kommentit siirtyvät myös (jos internetin jumalat ovat suosiollisia), joten jatketaan sillä puolella tästä mihin jäätiin. Toivon, että jatkatte seuraamista myös uudella tontilla!

Palatakseni bloggaajakäytäntöihin: tässä vaiheessa kuuluu ilmeisesti sanoa, että meininki jatkuu ihan samanlaisena kuin tähänkin asti. No sitä en kyllä lähde lupaamaan. Katsellaan mitä tuleman pitää! Samoissa aiheissa toki pysyttelen edelleen, joten jatkossakin on luvassa ulisevia maratonrapsoja, kummallisia lajikokeiluja, liikunnallisten ilmiöiden ruodintaa, kaljanjuontia sekä totta kai juttuja, joissa pyrin käyttämään mahdollisimman monta synonyymiä sanalle "takapuoli".

Tervetuloa siis seuraamaan Fitness Führeria osoitteeseen www.menaiset.fi/fitnessfuhrer!

(Linkki alkaa toimia mahdollisesti huomenna. Jos ei, niin pian eniveis.)

 

P.S. Kiitti kaikki Lilyn tyypit mahtavasta seurasta! Täällä oli hyvä aloittaa bloggaaminen, ja vähän pelottaa lähteä isoon internetiin. Tulkaa moikkaamaan!

***

My blog moves, continue reading at www.menaiset.fi/fitnessfuhrer.

Share

Ladataan...
Fitness Führer

Yhteistyössä Vierumäki.

Ennen pääsiästä törmäsin raitiovaunussa lapsen kaverin isään. Puhuimme lomasuunnitelmista, ja kerroin meidän olevan lähdössä Vierumäelle. Isä innostui heti: Ai sellaiselle Perhe on paras -kurssille? Ne on ihan mahtavia!

Minulla ei ollut paljoakaan käsitystä siitä, millaisia Vierumäen perhelomat oikein olivat. Tiesin, että kyseessä oli öööö urheiluopisto. Että siellä varmaankin olisi liikunnallista ohjelmaa koko perheelle. Ja uimahalli löytyisi, sen tarkistin netistä. Puolison kokemukset Vierumäeltä olivat yli lähes kahden vuosikymmenen takaa, joten emme oikein tienneet, mitä odottaa.

Epämääräiset odotukset ylittyivät roimasti! Me emme varsinaisesti osallistuneet Perhe on paras -kurssille, koska tulimme paikalle päivää aiemmin. Vierumäki järjesti meille liikuntapassit, joilla pystyimme ottamaan osaa kurssin ohjelmaan. Lisäksi saimme kuponkeja, joilla pystyimme maksamaan osallistumisiamme kurssin ulkopuolisiin aktiviteetteihin.

Niille, jotka eivät halua osallistua kurssille, tai majoittuvat muulloin kun sellaisen ollessa käynnissä, on vaihtoehtona omatoiminen loma ja mahdollisuus osallistua Active Hours -liikuntaohjelmaan.

Majoituimme Golf Resortissa, mikä oli aivan ihana, ja soveltuu nimensä mukaisesi varsinkin golfaajille.

Lajivalikoima oli todella monipuolinen kuntosalista zumbaan, sauvakävelystä issikkavaellukseen, trx:stä tennikseen, kaupunkisodasta keilaukseen ja uinnista telinevoimisteluun. Ohjattua liikuntaa oli tarjolla niin koko perheen yhteiseksi toiminnaksi kuin myös lapsille ja vanhemmille erikseen. Erityisen mahtavaa oli tämä jälkimmäinen!

Usein lomilla on haastavaa juuri se, että kun lapset ovat vielä melko pieniä, on hankala järjestää aikuisten keskeistä aikaa. Meistä olisi kiva treenata yhdessä, mutta se onnistuu harvoin. Vierumäellä lapset saattoi viedä useamman kerran päivässä ikäryhmänsä mukaiseen liikuntapuuhaan, mikä vapautti aikaa vanhemmille olla kahdestaan, joko sen treenaamisen tai muun puuhan parissa... Me kävimme muun muassa pelaamassa sulkapalloa. Ei ollut ihan helppoa, mutta tosi hauskaa! Lapsetkin mitä ilmeisimmin viihtyivät telineradalla ja noppajumpassa.

Lapset omiin puuhiin...

...ja aikuiset omiin! Kymmenille ihmisille yhtä aikaa pidetty sporttijumppa toimi erinomaisesti!

Pelasin (tai "pelasin") sulkapalloa ensimmäisen kerran sitten...hhmm yläasteen?

Koko perheen yhteistä aikaa vietimme muun muassa uimahallissa. Koska kyseessä oli yleinen loma-aika, oli halli melkoisen kovassa käytössä. Varsinaiseen uima-altaaseen pääsi rajoitettuina aikoina uintileirien takia, mutta kylpyläpuoli oli avoinna normaalisti - ja siellä sitä tulikin lilluttua! Kylpyläpuolelta löytyi ison altaan lisäksi hierontasuihkuja, poreallas, lastenallas ja kolmeasteinen kylmäallas. Kyllä, kävin siinä. Useampaankin otteeseen! Myös pikku jääkarhu kävi, joskaan ei ihan kokonaan.

Olettamani mukaan myös ihkaoikeaan avantoon olisi päässyt, sillä illalla oli rantasauna lämpimänä miehille ja naisille erikseen.

Telinevoimistelualueen varasimme tunniksi omaan käyttöömme, mikä oli mahdollisesti koko loman paras osuus!

Lapset varsinkin tykkäsivät alueesta hulluna, mutta kyllä minäkin siellä viihdyin!

Kiipeilemään pääsimme myös Flowparkissa, josta voit lukea lisää aiemmasta postauksesta . Puolisolle Flowpark taisi olla se paras juttu, hän yllättyi melko lailla siitä, että se oli oikeasti haastava ja virkistävä kokemus. (Huom. Flowparkin sisäänpääsy ei sisälly lomien hintaan).

Liikuntamahdollisuudet vaihtelevat tietysti vuodenaikojen mukaan. Nyt vapusta alkaen Flowpark on auki kesäkauden, ja kesällä pääsee treenaamaan myös yleisurheilukentälle. Talvella on mahdollista korkeushypätä ja juosta 200 metrin radalla sisähallissa, sekä harrastaa talvilajeja ulkona, kuten luistella ja hiihtää.

Issikkaratsastus jäi valitettavasti myös kokematta, sillä se olisi kannattanut varata etukäteen. Lyhyeen talutusratsastukseen pääsee kuitenkin päivittäin ilman etukäteisvarausta (ratsastus ei myöskään sisälly ohjelmaan, vaan maksetaan erikseen).

Ohjatun liikunnan lisäksi Vierumäellä on hyvät mahdollisuudet myös lenkkeillä tai kävellä luonnossa. Sää oli vähän huono reissumme aikana, joten vietimme aikaa pääasiassa sisäliikunnan parissa, mutta kuulemma maisemat ovat varsin hyvät, jos haluaa tehdä pienen patikointiretken lähimaastossa. Pitänee ottaa loma uusiksi kesäaikaan!

Vierumäeltä löytyy myös muita palveluja kuin liikuntaohjelmaa. Treenin tuloksia voi tsekata liikunta- ja terveysklinikalla (minä kokeilin valojänistestiä) tai käydä day spassa hoidoissa.

Vierumäellä on useita ravintoloita, ja lomaan voi sisältyä joko aamiainen, puoli- tai täysihoito. On myös mahdollista varata majoitusvaihtoehto, jossa voi kokata itse. Yöpyä voi niin hotellissa, huoneistoissa kuin mökeissäkin. Hotellin alakerrassa on myös yökerho, jossa pistää jalalla koreasti, jos voimia on vielä kaiken jumppaamisen päälle jäljellä.

Aamiainen ja lounas- sekä illallisbuffet maistuivat koko perheelle.

Golf Resortissa oli oma sauna, lämpösäteilijöillä varustettu terassi ja takka - sekä viinikaappi! Muutenkin majoitus oli todella hyvä, hillittyine sisustuksineen ja mukavine sänkyineen. (Meidän lapsemme ovat hotelleissa kaikkein kiinnostuneimpia sänkyjen mukavuudesta, ja nämä olivat kuulemma oikein mehevät.) Tämä majoitusvaihtoehto sopi hyvin lapsiperheelle, mutta olisi erinomainen myös aikuisten lomanviettoon esimerkiksi kaveri- tai polttariporukalle.

Suosittelen joko omatoimista tai valmista Vierumäen perhelomaa lämpimästi kaikille liikkumisesta tykkääville perheille, tasosta riippumatta. Mikään himokuntoilija ei tarvitse olla, sillä vaihtoehtoja on niin paljon, että jokaiselle löytyy sopiva laji. Tämä reissu oli yhtä aikaa sekä rentouttava että virkistävä, ja mielellämme menemme uudestaakin. Oli todella kiva, että lomalla oli mahdollista viettää aikaa sekä koko perheen kanssa yhdessä, että saada omaa treeniaikaa myös.

Vaikka meille konsepti oli tuntemattomampi, ilmeisesti Vierumäen lomat ovat yleiseti liikunnallisten perheiden suosiossa. Oikein nauratti, miten paljon tuttuja siellä sattui samaan aikaan olemaan!

Perhe on paras -kursseja järjestetään varsinkin loma-aikoina. Seuraavat kurssit ovat äitienpäivänä ja juhannuksena. Valikoimasta löytyy myös oma kurssi isovanhemmille ja lapsille. Omatoimilomalle on mahdollista lähteä milloin vain.

 

Vierumäki tarjosi majoituksemme ja liikuntaohjelmat.

***

We had active family holiday in Vierumäki. I really liked the concept: both kids and parents had their own time to exercise, and there also was some activities in which both could join. This was really relaxing and fun way to spend a long weekend!

Share

Ladataan...
Fitness Führer

Juoksumyytit - yksi lempiaiheistani! Ihmeelliset käsitykset juoksemisesta, ja varsinkin pitkien matkojen juoksemisesta, pidättelivät minua pitkään aloittamasta koko harrastusta. Näitä käsityksiä kuulee jatkuvasti, ja voi olla, että ne lannistavat joitain muitakin joko aloittamisen, jatkamisen tai tavoitteiden asettamisen suhteen.

Siksipä tässä muutama klassinen juoksu- ja maratonmyytti murrettuna niin omien kokemusteni kuin tiedonhankinnankin pohjalta. Eli näiden takia ei ainakaan tarvitse jättää kokeilematta lajia jos (kestävyys-)juokseminen kiinnostaa.

Juoksu on superihmisten laji

Usein ajatellaan, että juoksu on hirveän raskasta. No onhan se raskasta verrattuna esim. sohvalla loikoiluun, mutta sopivalla tahdilla jolkottaminen ei ole lainkaan niin kauheaa miltä se helposti vaikuttaa.

Monien käsitys juoksemisesta on se vauhti, millä koulussa juostiin cooperia tai kolmen kilsan lenkkiä. Suurin osa harjoituksista juostaan kuitenkin paljon sitä hitaammin. Matkasta riippuen myös osa kisoista juostaan maltillisempaan tahtiin. Ja se rauhallinen vauhti ei tunnu yhtään niin pahalta, hengittäminen on helppoa eikä tule edes mahdoton hiki.

Luulin vuosia, etten pysty juoksemaan. Vain siksi, että olin aina juossut aivan liian kovaa.

Rooman maraton 2015.

Juokseminen pilaa polvet

Tutkimusten mukaan ei. Tolkulla välttää ison osan vammoista, tuurilla loput.

Vammat johtuvat omasta tyhmyydestä

Monesti ne johtuvat joko liian nopeasti lisätystä treenimäärästä tai liiasta kuormituksesta. Mutta osa johtuu virheasennosta, osa vääristä kengistä, osa rakenteellisista syistä, osa ikään liittyvästä rappeutumisesta, osa lihasten heikkoudesta ja osa herra ties mistä. Kuormituksen maltillinen kasvattaminen on aina fiksua, mutta ikävän vamman saattaa saada riesakseen siitä huolimatta. (Ja lajista riippumatta...)

Minä vammauduin vähennettyäni harjoittelua, ja mitään syytä jalkavammaani ei ole vieläkään löytynyt. (Tai no, lääkärini sanoi että Melkein kaikilla ruumiilla on samassa kunnossa nilkat, viitaten ikääni. Ehkä en kuitenkaan vielä ole aivan samassa jamassa kuin kalmot.)

Juokseminen laihduttaa

Juokseminen kuluttaa kohtalaisen paljon kaloreita. Jokaisen omasta kropasta ja juoksutyylistä kuitenkin riippuu, miten paljon. Isompi ihminen kuluttaa enemmän; ja mitä taloudellisempaa juoksu on, sitä vähemmän energiaa tietysti kuluu.

Monilla kulutus on melko suurta, mutta se ei takaa laihtumista. Suuri kulutus kun saa aikaan suuren nälän! Mikäli ruokavalioon ei kiinnitä huomiota, saattaa juokseminen tämän takia jopa lihottaa.

Keveys on juoksijalle etu, mutta mitä tahansa maratonia katsoessa näkee, että kyllä siellä jos jonkinlaisella kropalla edetäään. Itse aina suunnittelen, että voisin juoksua ajatellen vähän laihtua. Sitten näen jossakin purkillisen Nutellaa... Mikä ei ole ollut haitaksi: hitaimman puolikkaani olen juossut noin 56 kiloisena ja hitaimman maratonini noin 58 kiloisena. Nopeimmat taas yli 60 kilon massalla. Paino on voimaa ja miten se nyt menikään!

Ateenan maraton 2014.

Lenkkarien pitää olla kaupan kalleimmat

Hyvät lenkkarit ovat sellaiset, jotka sopivat jalkaan eivätkä aiheuta vammoja. Kaikki muu on sivuseikkaa.

Paitsi tietysti lenkkarin ulkonäkö. Se on tosi, tosi tärkeää!

Sykkeen seuraaminen on välttämätöntä

Sykkeen seuraamisesta on apua aloitteijalle, ja silloin kun on tietyt tavoitteet. Sykealueensa pystyy kuitenkin päättelemään myös ilman sykemittaria, ja jos sykeseuranta ei kiinnosta, niin sen kun juoksee.

Maratonin läpäiseminen vaatii tolkuttomasti treeniä

Nyrkkisääntö on, että mitä paremman ajan haluaa, sitä enemmän täytyy treenata. Tosin jotkut juoksevat ominaisuuksiensa ja taustansa ansiosta hyviä aikoja vähällä treenillä, ja toiset huonompia aikoja paljolla juoksuharjoittelulla. Pelkkään maratonin läpäisyyn ei vaadita mielipuolista harjoittelua. Kolme treeniä viikossa riittää, kahdellakin selviää.

Silloin kun treeni on vähäistä ominaisuuksien merkitys korostuu. Monet juoksevat esimerkiksi alle kahden tunnin puolimaratonin treenamatta lainkaan tai hyvin vähäisellä harjoittelulla. Mistä olen kaikille heille syvästi katkera...monet kun eivät. Ketään sen tarkemmin yksilöimättä.

Itse en ole kolmelle viimeiselle maralleni treenannut yhtään, ja niistä kaksi on ollut "juoksu-urani" helpoimpia. Olen myös juossut viimeisimmät puolimaratonin ennätykseni harjoittelematta. Toki edeltävät juoksut ovat toimineet harjoituksena seuraavia ajatellen.

Voi tietysti pohtia olisiko se harjoittelu nimenomaan maratonin pointti, eikä itse kisa?

Las Palmasin maraton 2015.

Maratonin juokseminen on "päästä kiinni"

Itse maraton on maratonin juoksemisen helpoin osuus. Harjoittelu on paljon vaativampaa. Tapahtumassa menet viivalle ja jatkat etenemistä jollakin tyylillä kunnes maali tulee vastaan. Liikkeessä pysyminen muutamien tuntien ajan ei ole niin ihmeellistä, etteikö siihen suunnilleen jokainen pystyisi.

Toki maratonilla väsyttää ja sattuu, mutta se ei ole ylitsepääsemätöntä. Mikäli juostaan ajan perässä, omien voimien äärirajoilla, vaaditaan tietysti kykyä sietää epämukavuutta ja kykyä painostaa itseään eteenpäin.

Etukäteen ajateltuna maraton vaikuttaa ihmeelliseltä henkiseltä ponnistukselta, mutta matkalla ollessa aika kuluu toisella tavalla, ja itsensä ja maailman kokee eri tavoin kuin muulloin. Se ei kerta kaikkiaan ole koettuna lainkaan niin kauheaa mitä sen kuvittelee olevan. Jos olisi, minä en olisi päässyt maaliin yhtäkään kertaa!

Harjoittelu takaa onnistumisen maratonilla

Juoksun onnistuminen on todella paljon kiinni päivästä. Melkein voisi sanoa, että tuuristakin. Aivan samoin kuin harjoitellessa, on startteja joissa huomaa, että nyt muuten kulkee. Ja on startteja, joissa luulee, että ei kulje, mutta myöhemmin alkaakin kulkea. Hyvin alkanut kisa voi päättyä huonosti ja toisin päin.

Muuttujia on vaikka kuinka: reitti, sää (ja ilma näin siitepölyaikaan), syöminen, nukkuminen, vammat, sairaudet, hormonaalinen tilanne, yleinen fiilis, henkiset paineet, onnettomuudet, kannustus, asun toimivuus ja vaikka mitä muuta. Harjoittelu toki auttaa paljon, mutta kaikkeen ei millään voi vaikuttaa. Merkittävämpää on se, miten vastaan tuleviin asioihin suhtautuu. Normaalielämässä olen miksi aina minä -tyylinen kiukuttelija, mutta maratonilla muutun sitä vettä soudetaan mitä veneen alla on -tyyppiseksi, mikä on ollut todella jännää huomata.

Berliinin maraton 2013.

Maratonilla tulee seinä vastaan

Ei tule mitenkään välttämättä. Kehon hiilarivarastot toki loppuvat jossain vaiheessa, mutta sitä varten on tarjolla evästä, ja itse voi ottaa mukaan esimerkiksi geelejä. Väittävät, että jos seinää ei tule, on juossut liian hitaasti. Höpöpuhetta. Ennemmin kannattaa juosta niin, että vauhdin pystyy pitämään mahdollisimman pitkään mahdollisimman tasaisena kuin kouhottaa kolmeenkymppiin ja hyytyä sitten.

Maraton alkaa 30 kilometristä

Tällä viitataan kolmessakympissä ilmaantuvaan seinään. Kuten todettua, ei sitä välttämättä tule. Mitä enemmän kilsoja on takana, sitä enemmän yleensä uuvuttaa. Kuitenkin monille se, että jäljellä on "enää" 12 kilometriä tai kovan kuluttua kymppi, on helpottava ajatus.

Itseäni saattaa alkumatkasta ahdistaa edessä odottavat kilometrit. Puolikkaasta 28 kilometriin on usein itselleni hankalin vaihe. Sen jälkeen, kun takana on kaksi kolmasosaa matkasta, mieli kevenee vaikka askel ei.

Minä en pysty juoksemaan (maratonia)

Niin minäkin luulin. Jos laji kiinnostaa, niin kokeile edes!

***

One of my favourite topics is myths related to running and specially to marathon running. It really is no rocket science nor does it require lot of training or mental powers. If 30-something, super lazy mom like me can run several marathons, then anyone can.

Share

Pages