Epätoivoinen maanantai- ja tilannekatsaus

Ladataan...
Fitness Führer

Nyt on sellainen olo, että ei ole ainakaan viikkoon tullut treenattua yhtään. Heiaheia tosin osoittaa, että kyseessä on vain olo, mutta siltikään kovin kummoinen viikko ei ole takana. Mutta eipä näin pian maratonin jälkeen tarvitsekaan! Yritän aloittaa näin positiivisessa hengessä, kun loppu on kuitenkin valitusta.... Ensin maanantaikatsaus.

Maanantaina lepäsin.

Tiistai

Treenasin ulkona samalla kun lapset laskivat mäkeä. Pulkkamäen vieressä on hyvin omituinen kuntoiluhärpäke, jossa sitten tein mitä kykenin. Pääasiassa vatsalihaksia, leuanvetoa ja telinevoimistelusta tuttua selänheilautusta (vai mikä lienee nimeltään) noin puolen tunnin ajan.

Keskiviikko

Ensin tankotanssin tunnin verran, ja sen jälkeen menin balettiin. Pitkästä aikaa! Oli kivaa, vaikka jouduin olemaan sukkasiltani, koska en löytänyt balettitossujani mistään (vähintään puolet baletin iloistahan tulee niistä kamoista, tietää jokainen lajin estetiikkaan viehtynyt). Ja vaikka tuntui siltä, että olin jäykistynyt entisestäni. Jäykistynyt sellaiseen hyvin ei-balettimaiseen ryhtiin. Miksi näin käy heti kun ei pariin viikkoon pariin kuukauteen äh johonkin aikaan käy tunnilla?

Torstai, perjantai

Torstaina seilasin lahden toiselle puolelle, joten päivän voi laskea joko levoksi tai laittaa useamman tunnin kävelyä! Perjantaina olisi ollut tanssitunti, mutta en mennyt sinne koska en jaksanut edellispäivän humputtelujen takia juuri evääni liikauttaa.

Lauantai

Tankoilin ensin kevyesti vajaan tunnin, ja sen jälkeen oli tarkoitus treenata enemmänkin. Aloitin pienellä lihaskunnolla, enkä päässyt sen pidemmälle kun jumppapallon päällä keikkuessani paikalle tuli ihmisiä ja punaviinitonkka, joiden seuraan siirryin lähes välittömästi. Kasaan sain kokonaisuudessaan ehkä tunnin ja vartin.

Sunnuntai

Kävin ensimmäisen kerran juoksemassa maratonin jälkeen. Tai siis "juoksemassa", kisavauhtiin verrattuna olin toooodella paljon hitaampi, eikä asialle tuntunut olevan mitään tehtävissä. Aikaa meni noin 50 minuuttia.

Yhteensä noin viisi tuntia.

Niin ja se tilannekatsaus vielä...

Nyyh! Voi minua!

Tähän voit kuvitella kaikenlaista itkua, huutoa, valitusta ja surkuttelua. Minulla on nyt ilmeisesti kantakalvon tulehdus eli plantaarifaskiitti. Tähän sitten voit kuvitella vapaavalintaista kiroilua. Vähän rankempaa vielä. Vielä rankempaa. Oikein merimieskamaa.

Lievä kipu kantapäässä alkoi jo ennen maratonia. En viitsinyt kiinnittää siihen hirveästi huomiota, koska kipu tosiaan oli lievää, ja halusin luottaa siihen kokemukseen, että kaikenlaiset ennen kisaa häirinneet pikkuvaivat eivät millään tavalla vaikuta itse tilanteessa. No niin siinä kävikin. Loput lomapäivät vietin überpehmeissä Crocsin flipflopeissa, joten en huomannut juuri mitään oireita maran jälkeenkään. Nyt huomaan.

Oletin ensin, että kipu loppuu kyllä äkkiä, ja muutaman päivän jalkoja lepuutettuani uskaltauduin balettiin. Se oli ehkä virhe. Sunnuntaihin mennessä taas meinasin, että eiköhän nyt jo juosta voi. Sekin oli ehkä virhe. Nyt nimittäin sattuu koko ajan. Ja mistä tämä oikein tuli? En treenannut paljoa ennen maratonia, oikeastaan treenasin naurettavan vähän. Jaloille ei tullut mitään uudenlaista kuormitusta. Lenkkarit ovat uudet, mutta eivät niin uudet.

Voitte kuvitella, että ottaa päähän. Tällaisia ei ilmeisesti voi alkuun hoitaa muuten kuin lepäämällä, ja lepääminen ei kiinnosta sitten yhtään. Minulla on seuraavia juoksutapahtumia jo kalenterissa, ja olisin todella halunnut jatkaa tällä nousujohteisella meiningillä. Nyt jos joudun pötköttämään kotona, jäävät Tukholmassa haaveksimani ennätykset todellakin vain haaveiksi. Ainahan voi tehdä korvaavaa harjoittelua, mutta en heti keksi oikein mitään lajia, jossa ei tarvita jalkapohjaa...ja tarkalleen ottaen en pysty kävelemään edes huoneesta toiseen ilman että sattuu.

Katso mitä vielä saat

Byää! Ää-ää-ää!

Niin, olin tosiaan pistänyt nimen listaan sekä Tukholman naisten puolimaratonille että Tukholman maratonille. Jälkimmäiselle ainoastaan täytin ilmoittautumisen, mutta unohdin maksaa. Muistimme maksun seistessämme lentokoneen käytävällä, ja se sitten ikäänkuin jäi. Nyt lopultakin virkeät aivoni palauttivat tämän asian mieleen, ja ryhdyin maksutoimenpiteisiin. Vaan mitä tajusinkaan! Tukholman maraton on samana päivänä kuin lapseni (ensimmäiset) koulun kevätjuhlat. En varmaan voi olla sellainen hirviöäiti, että en ole paikalla. Mutta miten haluaisinkaan lähteä (jos vammoistani ikinä paranen)! Äh. Pöh. Vaikeaksi meni....en todellakaan tiedä, mitä teen.

Semmoista surkuttelua tällä kertaa. Toivon teille parempaa viikkoa, ja otan vastaan kaikki mahdolliset vinkit kantapään (aivan helkutin nopeaksi) kuntouttamiseksi!

***

Last week was a bit lazy what comes to training and it seems that I have an injury. I also found out that regadless of the injury, I might not get to Stockholm marathon. I'm not happy. Not at all.

Share

Kommentit

Suvi K.
Sisunainen

Ei kuulosta kivalta. :( Pystytkö esim pyöräilee tai uimaan tilalle? Ja siinä sivussa treenaa vaikka seuraavaksi triathlonille? ;D

FFFifi
Fitness Führer

Juu ei :( En tiedä vielä, täytyy konsultoida lääkäriä siitä mitä voi tehdä. Ajattelin aloittaa vimmaisen spinning-harrastamisen :D Uinnissa on se ongelma, että olen niin surkea uimaan, että se ei oikein käy kuntoa kohottavasta treenistä. Toki jos nyt vaan hioisin tekniikan kuntoon, niin pääsisinkin joskus triathlonille!

Eilisen lupaukset

No voi itku ja hammastenkiristys! Nyt vaan Crocsin korkokenkämalliset kengät jalkaan tai sitten keinukengät. 

Vesijuoksua vaihtelevalla sykkeellä? 

Mites luistelu? Luistimissa on jäykät pohjat.. Geelipohjallisella pehmustettuna?

Toi on kyllä niin tyyppivamma juoksijoilla. Ei varmaan lohduta.

FFFifi
Fitness Führer

Luistelu ei ehkä käy...kun homma johtuu ilmeisesti siitä, että joku kalvo siellä jalkapohjassa on ottanut itseensä. Mutta en kyllä tiedä. Kai sitä vesijuoksua on sitten pakko vaan kokeilla! Olen tähän asti välttänyt kun se kuulostaa niin uskomattoman tylsältä, maisema ei vaihdu eikä mitään :D

Terhiliini (Ei varmistettu)

VOI EI!! Tosi kurja juttu.. Itse viime syksyn rasitusvamman (juoksijanpolvi) kanssa kamppailleena tiedän tismalleen, miltä susta tuntuu. Itselläni meni kertaheitolla syksyn juoksutapahtumasuunnitelmat uusiksi, ts. esim. Ruissalojuoksut peruuntuivat osaltani. Väänsin sitkeästi kaikkea 'korvaavaa' treeniä, kun en osannut paikallanikaan olla. Omalla kohdallani se, että jatkoin mm. pitkiä pyörälenkkejä (kun en juoksemaan pystynyt) ei välttämättä ollut hyvä idea. Joka puolella näkyi juoksevia ihmisiä ja MÄ en saanut JUOSTA.

Valitettavasti nämä rasitusvammat on sellaisia, että kaikki, mikä aiheuttaa kipua/rasitusta ko. kohtaan on yritettävä jättää pois, vaikka sielu itkisi verta. Itseäni ainakin ketutti rankasti kuukauden ja sitten vasta hyväksyin tilanteen ja osasin relata ja ajatella, että 'nyt ei sitten juosta'. Kummasti asia kyllä kirkastui myös siinä, kun kevyessä juoksussa kipu aina palasi viimeistään 30 min kohdalla. Totesin, että jos enää ikinä haluan juosta, on nyt hoidettava itsensä kuntoon.

Samalla valkeni kehonhuollon merkitys eli venyttelyä ja hierontaa peliin, kunhan pahin kipu on poissa! Katsoin, että plantaarifaskiittiinkin on itsehoitona olemassa erilaisia venytyksiä. Itselläni polvi edelleen muistuttelee olemassaolostaan (ei kipuna, vaan pienenä tuntemuksena) ja silloin huomaan, että jaahas, on venyttelyn aika. Netistä kokosin sellaisen 4-5 venytyksen patterin, jolla vaiva pysyy poissa.

Tsemppiä paranteluun! Älä kiirehdi, vaan anna vaivan parantua kunnolla. Juoksutapahtumia on joka vuosi uusia. Saattaa kuulostaa ärsyttävän opettavaiselta, mutta itse ainakin jouduin tämän oppimaan kantapään (heh-heh - sori..vai pitäisikö sanoa polven..). kautta.

Lämmin halaus ja voimia :)

PS: Mulla oli sama dilemma Tukholman suhteen - molemmilla lapsilla on koulunpäätöspäivä, muttei onneksi eka (eikä vielä vikakaan sen puoleen). Lähdemme siis koko perhe reissuun :) Muksut saa kai todistuksensa perässä postissa.

Mindeka
Ma-material Girl

Tässä on kommentti, jonka saman sisällön olisin itsekin kirjoittanut :D

Että: komppaan Terhiliiniä. Juoksijanpolvesta venyttelyyn ja pyöräilystä uintiin/ vesijuoksuun asti -Kaikesta olen samaa mieltä ja samat kokemukset.

Paljon tsemppiä!

FFFifi
Fitness Führer

Mun on vaikea hyväksyä, että nyt olisi ilmeisesti ihan oikea vamma, ja ajattelen että se nyt on pikkaisen kipeä ja huomenna varmaan pääsee treenaamaan :/

Selvittelen nyt, että mitä voin tehdä, onko esim. pyöräily ok. Ärsyttää vaan niin, kun olen niin hidas ja rakentanut tätä vauhtia kuin Iisakin kirkkoa, ja nyt jos taas kosahtaa tähän ja joudun aloittamaan suunnilleen alusta :( Viime kevät meni suunnilleen niin, että juoksin yhden lenkin ja olin kaksi viikkoa kipeänä, juoksin lenkin ja olin kaksi viikkoa kipeänä, siinä ehti tosi paljon laskea kunto: kesän eka puolimaratoni oli mun toiseksi hitain ikinä. En haluaisi että se käy taas :(

Mutta minkäs sille mahtaa, ja onhan niitä tapahtumia ihan koko ajan onneksi. Ja aikaa! Just lueskelin Runner's Worldia, että jos pidän tämän vauhdin 65-vuotiaaksi asti, se riittää hyväksymiseen Bostonin maratonille :P (Tässä nykyisessä iässä pitäisi vetää 3:35, ihan ei onnistu!) Että sama kai se on jos pari kuukautta kykkii himassa...

Joo mä kaivelin kanssa, ilmeisesti venyttelyllä ja hieronnalla voi tehdä tosi paljon. Kun vaan nyt voisi aloittaa sen...

 

Mindeka
Ma-material Girl

Ymmärrän. Ollaan oltu flunssassa pian kaksi kuukautta, joten pelottaa jo pelkkä ajatuskin lenkistä. Näin viime yönä painajaisia aiheesta! En osannut juosta enää lainkaan :D

FFFifi
Fitness Führer

Eikä :( Flunssa on vielä erityisen ärsyttävä, kun silloin ei voi tehdä mitään. Paranemisia sinnekin :)

Pitää vaan yrittää ajatella, että onhan tässä aikaa...ja sainhan mä viime vuonnakin hyvää edistystä aikaan vaikka melkein puoleen vuoteen ei tullut kehittävää juoksutreeniä.

sokeris (Ei varmistettu)

Anna. Sen. Parantua. Rauhassa.

Mun bestis ei malttanut/tajunnut miten vakava vamma on kyseessä. Sille ei voi tehdä mitään, jos se kroonistuu. Ei enää juoksua, palloilua, eikä korkkareita. Ikinä. Vesijuoksulle siis vaan! Sehän on tosi cool, (loukkaantuneet) ammattiurheilijatkin treenaa sitä.

FFFifi
Fitness Führer

Voi apua!!! Tää tuntuu niin vähäiseltä... :( Mä katselin vesijuoksijoita tänään. Kai se on pakko mennä mukaan :D Pitää vaan keksiä jotain viihdykettä siihen. Tai mistä sitä tietää ennen kuin kokeilee, ehkä se on kivaakin. Meditatiivista tai jotain...

Terhiliini (Ei varmistettu)

Sori, häiriköin vielä. Naisen juoksukirja neuvoo plantaarifaskiittiin seuraavaa: "Riittävän pitkä lepo juoksemisesta, jalkaholvin tukeminen hyvillä juoksutossuilla, jännelevyn venyttäminen golf-palloa tai kaulinta jalkapohjan alla pyörittämällä toimivat parhaina hoitokeinoina. Naisilla myös korkeakorkoisilla kengillä käveleminen voi auttaa, koska se siirtää painoa kävellessä enemmän päkiöille." Korkkari kehiin siis!

FFFifi
Fitness Führer

No nyt on hyvä neuvo :D Siinä varmaan luki myös, että korkkarien lisäksi auttaa huulten punaaminen ja pullo skumppaa?

Niin ja kiitos tsemppaamisesta & neuvoista :) Kokeilen kaikkia heti kun tämä hellittää.

Terhiliini (Ei varmistettu)

Juujuu - korkkarit, skumppaa ja punat kehiin vaan ;D

Yhdestä toisesta juoksukirjasta luin myös, että jos pohkeet on kovin jumissa se voi altistaa myös tuolle vaivalle. Samoin liian tasapohjaisten kenkien käyttö (lomacrocsit?). Niin ja venyttelyjä ei tosiaan tietenkään pidä tehdä ennenkuin jalka on kivuton. Yksi vinkki oli mysö siveleminen jääpalalla (lievittää tulehdusta).

FFFifi
Fitness Führer

Pohkeita ja akillesjänteitä olen jo maltillisesti venyttänyt. Toivoisin kovasti, että vika on siinä, sitten se olisi niin helppo fiksata. Noita crocseja en usko syyllisiksi kun tämä tosiaan alkoi jo ennen maratonia. Eilen kävelin juoksulenkkareillani ja ne sattui tosi paljon, joten luulen, että siinä se syypää taitaa olla. Harmi, ne vaikutti muuten niin hyviltä lenkkareilta, ei hangannut mistään eikä tuntunut miltään jalassa. Mutta sehän riittää, että siellä on vähän jotain tukea tai linjausta väärin :/

Kylmää laitan nyt useamman kerran päivässä, uskon kovasti että se auttaa ja pikaisesti :)

Voi saakeli. Ymmärrän tuskasi, kun itse olen jalkapöytien takia pitänyt juoksutaukoa jo kohta puolitoista kuukautta. Ei mulla mitään vinkkejä ole, mutta teetä saat ja sympatiaa.

Auttaakohan tuollaisen ennaltaehkäisyyn venyttely? Tarvitsen lisävenymotivaatiota.

FFFifi
Fitness Führer

:( Puolitoista kuukautta...ei paljon naurata.

Ymmärtääkseni auttaa. Mitä olen nyt lukenut, niin jäykkyys jostain tuolta alaselästä alkaen akillesjänteisiin ja siihen jalkapohjan kalvoon asti voi aiheuttaa. Pakarat, takareidet, kaikki.

mav (Ei varmistettu)

Kaverini on kärsinyt kantakalvon tulehduksesta jo viime keväästä asti ja vieläkään ei ole helpottunut, kun ei oikein malttanut levätä heti silloin. Nyt on jo jotkut sähköhoidot menossa. Joten malttia, malttia!

JnH (Ei varmistettu)

Sympatiaa ja vertaistukea täältäkin! Jouduin 2012-13 olemaan yli 4 (!) kuukautta juoksematta akillestulehduksen takia. Se oli hirveää. Pyöräilin ja tein crossstrainerilla ja soutulaitteella ja tyyliin vihasin joka minuuttia...
Hyvä fysioterapeutti pelasti, sain pohjallisen, muutin hieman juoksutekniikkaa ja opettelin venyttelemään. Nykyään venyttelen, jumppaan ja jäähdytän akillesta ahkerasti, ja kuiskailen sille kauniita sanoja aina kun se osoittaa kipuilun merkkejä.

Toivottavasti paranet pian! Alkuun tulehduskipulääkekuuri ja sitten omatoimista tai fyssarin johdolla venyttelyä ja jumppaa. Onneksi nyt eletään vasta helmikuun alkupuolta.

FFFifi
Fitness Führer

Mulla on kanssa ollut akillesjänteessä tulehdus nuorempana, se oli kyllä kamalaa!

Joo toivotaan että tämä ei kovin pitkään ota. Katselin noita jalkojen ongelmiin erikoistuneita tyyppejä netistä, käyn tsekkauttamassa jollain sellaisella jos löytyy joku syy. Tämä tuli niin puskista, että vähän outo juttu sinänsä.

Kiitos tsempeistä :)

Tiina / Parempia polkuja (Ei varmistettu) http://parempiapolkuja.blogspot.fi

No voihan rähmä juoksua ja sen rampauttavia vaikutuksia :/ Itse olen täällä itkeskellyt aika ärhäkästi tulehtunutta polvea, etten kyllä enää ala, en en! Hyviä vinkkejä olet jo saanutkin, mutta eiköhän nopein apu löytyisi fyssarilta, joka osaisi arvioida tilanteen ja jalan kunnon & antaa hoito-ohjeet? Hyvän fyssarin löytäminen on vaan kai vähän hakuammuntaa. Jos sellaisen löydät, niin kerro mullekin! Auttaisiko sun jalkapohjaan sen hellä hierominen esim. tennis- tai golfpallolla? Tsemppiä!

FFFifi
Fitness Führer

Mä just mietin, että olen selvinnyt tosi vähillä vammoilla juoksun suhteen. Kaikki on mennyt nopeasti ohi ja yleensä tullut jostain muusta kuin juoksemisesta. Ja sitten tämä tuli :/

Joo pitää käydä näyttämässä jollekin, jos tässä on jotain virheasentoa tms. takana. Tosin vaikea uskoa, kun luulisi, että silloin homma alkaisi vähitellen eikä yhtäkkiä, mutta mistä näistä tietää!

Käsittääkseni just tuollainen pallolla hierominen on hyvä, mutta sitä saa kaiketi tehdä vasta kun kipu on rauhoittunut.

Kiitos :)

hevetuve (Ei varmistettu)

Kinesioteippausta suosittelen kokeilemaan. Sen avulla saadaan painetta ja kipua faskian alueelta helpottamaan :) liikuttelua kivun rajoissa myös kannattaa jatkaa, että pysyy jalkaholvin liikkuvuudet ja nilkan liikkuvuus yllä.

FFFifi
Fitness Führer

Joo teippaus voisi olla hyvä. Käyn ensi viikolla jalkaterapeutilla ja katson sitten mitä teen.

Hetkiä arjesta

tsemppiä!En osaa valitettavasti antaa mitään hyviä vinkkejä,kamalasti tsemppihaleja vain.(tosin vesijuoksua kyllä suosittelen minäkin!)Itse taistelen tällä hetkellä ylirasituksen kanssa.Täydessä juoksukiellossa ja AHDISTAA!Pelottaa,että koko työ valuu hukkaan.Uskoisin,että jos olisi oikeasti joku "oikea vika",tyyliin jalka poikki,osaisin olla rennosti,mutta nyt on vain kaikenlaista pientä oiretta.Uniongelmia,rytmihäiriöitä plus sykkeennnousua ja yksinkertaisesti tunnetta,ettei juoksu kulje.Ei vaikka mitä tekisi.Tällä hetkellä ei saa kuin ulkoilla lasten kanssa ja uiskennella leppoisasti ja graah,että tää on rasittavaa..

FFFifi
Fitness Führer

Ai kamala, kuulostaa tosi inhottavalta :( Ja tosi vaikea just tuommoinen, kun alkaa miettimään, että onko nämä nyt mitään oikeita oireita, ja varmaan jotain pientä voisi tehdä ym. Jos taas on jalka poikki, niin se on poikki.

Tsemppiä ja malttia sinullekin :)

Suvi1 (Ei varmistettu) http://kantapaankautta1.blogspot.fi/

Täällä ollaan oltu juoksukiellossa juhannuksesta asti. Ja voin kertoa, että on yhtä tuskaa. Alkuun viikko tuntuu ikuisuudelta, sitten aikakäsitys muuttuu. Nyt olisin iloinen, jos kuulisin, että pääsisin edes kesällä juoksemaan. Tai tekemään jotain korvaavaa. Kaikki liikunta on aika vaikeaa ilman takareittä. Ja jatkuva kipu on inhottava riesa.

Tsemppiä sulle toivottelen! Nyt van malttia hieman, niin saat vaivan hoidettua pois päiväjärjestyksestä! Valitettavasti kovin harvassa ovat ne aktiivijuoksijat, jotka eivät olisi koskaan mistään vammoista kärsineet. Mutta kyllä se siitä iloksi muuttuu! Ja vammat opettavat arvostamaan ihan jokaista juoksuaskelta.

FFFifi
Fitness Führer

Eikä! Tosi kurja juttu :( Ja ikävä vielä tuommoinen paikka, joka rajaa aikalailla kaiken pois.

Tsemppiä, malttia ja paranemisia sinullekin :) Kyllähän tässä pinnaakin oppii, kai. Että onko se nyt niin päivän päälle. Tai kuukauden, tai vuodenkaan.

Kommentoi

Ladataan...