Haluan olla keskiverto!

Ladataan...
Fitness Führer

Olin pari vuotta sitten kehonkoostumusmittauksessa. Mittaaja sanoi, että jos kaikki ikäiseni länsimaalaiset naiset pisteittäisiin riviin seisomaan, olisin rivin keskimmäinen. Se oli tavallaan ihan kiva kuulla, mutta toisaalta aika ankeaa. Eikö keskivertaisuus ole todella tylsää ja jopa saamatonta?

Koen usein riittämättömyyden tunteita siksi, että olen liikunnassa "huono". Sehän ei tarkoita sitä, että olisin todellakin huono, vaan sitä, että en ole hyvä. Olen keskiverto. Pystyn juoksemaan pitkiä matkoja, mutta hitaasti. Pystyn juoksemaan lyhyitä matkoja, mutta vain aavistuksen nopeammin. Ennätysaikani ovat sellaisia, mihin monet pystyvät hyvin vähäiselläkin harjoittelulla.

Olen sen verran notkea, että saan kämmenet maahan jalat suorina. Mutta en saa spagaattia, siltani on luhistuneen näköinen, ja normaalia aavistuksen vetreämpi isoäiti istuu merenneitoasennossa paljon viehkeämmin.

Opin simppelin koreografian melko helposti, mutta vaikeaa en työllä ja tuskallakaan. Pysyn tasapainossa ruuhkaratikassa, jossa en saa otetta mistään, mutta en puomin päällä. Seison päälläni ilman tukea, mutta en käsilläni.

Nostan jonkin kokoisia painoja, esimerkiksi penkistä treenaamatta yli 2/3 painostani. Sen sijaan oman painoni ylittävät lukemat, saati kolminumeroiset kuulostavat sellaisilta, joita lähinnä olympiaurheilijat saavat liikkeelle.

Siis mitä sä sanoit että mun pitäisi seuraavaksi tehdä?!

Eihän tämä nyt varsinaisesti huonosti ole. Vaan nykyisin tunnumme ajattelevan, että ainoastaan huippusuorituksilla on merkitystä. Notkea saa ylispagaatin pää alaspäin tangolla. Penkistä pitää saada ylös vähintään oma paino, monta kertaa putkeen. Yli neljän tunnin juostu maratoni ei ole juoksua laisinkaan. Vähän tähän suuntaan olen saattanut itsekin ajatella. Sitten kuulin jotain, mikä sai minut ajattelemaan toisin.

Trainer4you:n personal trainer -koulutuksen alussa puhuttiin huippu-urheilun epäterveellisyydestä, sekä siitä, että yksipuolinen, koviin tuloksiin tähtäävä harjoittelu altistaa vammoille. Ohjaajan mielestä ihmisten tulisi pyrkiä tasapainoon. Jos on kaikessa kohtalainen, on yleensä kelpo kunnossa ja hyvinvoiva.

Voin sanoa, että se oli melkoinen oivallus. Olen pitänyt harjoitteluani päämäärättömänä siksi, että olisin mielelläni kaikkea. Notkea, vahva, nopea, lihaksikas, mutta riittävän kevyt juoksua ajatellen ja silti kurvikas (esteettistä puolta ajatellen). Olen miettinyt, että kehityn niin huonosti ja hitaasti siksi, että en osaa keskittyä yhteen asiaan.

Vaan olenkin toiminut juuri oikein! En olekaan huono, hidas, kankea ja heikko, vaan hyvin balanssissa! Huippusuoritusten tavoittelun onkin hyvä olla juuri tätä, monipuolisesti eri lajeista kiinnostunut ja kaikissa yhtä lailla keskiverto. Se ei ole tylsää eikä saamatonta vaan ideaalitilanne.

Sillä oikeastaan keskivertoisuus on paljon lähempänä täydellisyyttä kuin kapea-alaiset huippusuoritukset. Ainakin niin kauan kuin puhutaan terveydestä ja toimintakyvystä. Olkoonkin sanatylsimyksiä nuokin kaksi, mutta pitää muistaa, että suurelta osin ne mahdollistavat kaiken muun, mitä haluaa tehdä.

En enää koskaan väheksy keskivertoisuutta, vaan olen mieluusti ja ylpeästi keskinkertainen!

***

I've been thinking that I suck at sports because I'm so average in everything. I'm kinda flexible, but not really strechy. I run long distances, but moderately slow. I run short distances, again quite slowly. I lift some weights but not any impressive amounts. I can handle easy choreographies, and I can balance on a headstand but not on a handstand. But then I learnt that it would be optimal for a person to be able to do many things, rather than do something really well, and some not at all. So now I think that being average actually means being if not perfect, at least ideal.

Share

Kommentit

Suvi K.
Sisunainen

Kiitos postauksesta! Vähän samoja olen miettinyt itsekin: vaikka kuinka treenaan, miksen nostele tämän isompia painoja tai saa jalkaa niskan taakse ja niin edelleen. Mutta kun minäkin haluan tehdä vähän kaikkea ja ennen muuta sen mukaan mikä huvittaa, enkä treenata pelkkiä penkkimaksimeita. Kiva kuulla että se on jonkun muunkin mielestä ihan okei! :D

FFFifi
Fitness Führer

Vaikka välillä harmittaa, että ei osaa/pysty tehdä kaikkea "hienoa", mä en oikeasti mitenkään jaksaisi, jos pitäisi keskittyä tosi paljon vaan johonkin yhteen asiaan. Paljon hauskempaa näin :)

Suvi K.
Sisunainen

Musta kyllä se että juoksee maratonin, saati useita, on (ajasta riippumatta) ihan superybertajuttomancoolia. :D

Tiina / Parempia polkuja (Ei varmistettu) http://parempiapolkuja.blogspot.fi

No olipas virkistävää lukea tämä! Minä olen välillä kokenut olevani päämäärättömyyteni kanssa yksin, joten kivaa lukea vaihteeksi myös tätä puolta asiasta. Me ollaan usein niin hirveän suorituskeskeisiä ja ankaria itsellemme. En ole itsekään näille ajatuksille immuuni ja jotenkin nolottaa sanoa muille ääneen, että mulla ei kyllä oikeastaan ole mitään treenitavoitteita, vaikka liikun melkeinpä joka päivä ja tykkään hommasta hulluna. Tuntuu, että vain mummot saa sanoa, että treenaavat terveyden, toimintakyvyn ja huvin vuoksi. Ehkä mä saan nyt tulla ulos kaapista ja myöntää kaikille avoimesti, että en tavoittele liikunnalla muuta kuin kivaa oloa ja terveyttä. Ihan mitättömät tavoitteet siis ;) kun liikun olen paljon siedettävämpi tyyppi muille tai ainakin itselleni ;)

FFFifi
Fitness Führer

Joo nykyään on melkein pakko olla tavoitteita, tai sitten se ei ole mitään kunnon treenaamista. Että jos vaikka käy salilla ilman että koko ajan lisää painoja jne., niin se on ihan turhaa :O

Kyllä mullakin jotain tavoitteita on, lähinnä sellaisia että pystyy selviytymään jostain juoksutapahtumasta. Ennen mullakin oli enemmän kaikkea, mitä halusin saavuttaa mutta enää ei niin kiinnosta.

Ja mä olen kanssa ihan sekopää jos en pääse treenaamaan. Tai saatan silti olla, mutta on mukavampi olla :D

Pari sannaa

Sä oot niin ihanan järkevä! Arvostan!

FFFifi
Fitness Führer

Edes näissä asioissa :D Kiva!

jaanaba.fitfashion.fi (Ei varmistettu) http://jaanaba.fitfashion.fi

Moi! Parasta ja terveellisintä on se, että tekee, läpi elämän ilman mitään hetkellisiä pyristelyitä. =)

Jotenkin heräsin tähän sun blogiin vasta nyt, mukavat jutut sulla. Tsemppiä treeneihin.

FFFifi
Fitness Führer

Näinpä. Kauhean tiukat (ulkonäkö-)tavoitteet ovat usein myös väliaikaisesti motivoivia. Jos ei tapahdukaan mitään tai toivotulla aikataululla, niin sitten ei enää kiinnosta.

Kiva kuulla :) Kiitos samoin sulle!

Mapekuu (Ei varmistettu)

Nuo kehonkoostumusmittaukset ja kuntotestit....arrgghh! Niiden keksijät ovat pistäneet kaikki maailman tyypit samalle viivalle ja sitten ihmisen tehtävänä on kovasti räpistellen (ainakin itsellä) pyrittävä edes siihen keskivertoon, ettei nyt ainakaan olisi keskiverron alapuolella tai suorastaan huono(!).Ainakin yksi tuttavani vetää kuntotesteistä hyvän tuloksen sillä, että käy salilla vähän nostamassa punttia vuodattamassa ehkä kaksi hikipisaraa, samalla kun itse pyöräilen joka paikkaan, lenkkeilen ja käyn puntilla sekä hikoilen. Mä olen päättänyt kieltäytyä kaikista kuntotesteistä ja pitää harhakuvitelmani hyvästä kunnostani, koska jos mun kaltaisiani pistettäisiin tuhat riviin, niin olisin siellä huippukuntoisten päässä :D

FFFifi
Fitness Führer

Joo eihän ne oikeastaan juuri mistään kerro. Nyt kun teen noita PT-opintoja, ja mulla on asiakkaita joita testaan, olen yrittänyt sanoa, että testitulos on ainoastaan väline, millä me seurataan sitä, mihin päin ollaan menossa. Se kuitenkin motivoi kun huomaa, että muutosta tapahtuu, mutta tarkoitus ei ole arvottaa millään tavalla, että olet nyt huono tai olet keskiverto.

Kieppis (Ei varmistettu)

Mielestäni on jokseenkin surullista, että esimerkiksi Pirkan hiihdon hiihtänyttä (matka 90km) ei arvosteta ellei aika ole kysyjien mielestä tosi hyvä. Sama juttu maratonissa ja muissa pitkissä matkoissa - ekana kysytään aikaa. Oman pään sisällä ajattelen, että jo pelkästään noista matkoista kunnialla selviäminen on arvostettava suoritus, joka kunnon lisäksi vaatii sisua ja henkistä kanttia.

Kannattaa myös muistaa, että ne jotka ovat nuorena harrastaneet aktiivisesti kestävyyslajeja, todennäköisesti omaavat aikuisenakin hyvän pohjan niin kunnon kuin tekniikan puolesta. Siihen voi olla vaikea päästä, jos on hurahtanut urheiluun vasta aikuisiällä.

FFFifi
Fitness Führer

Mua ärsyttää myös tuo aikaan keskittyminen, ja ihan erityisesti mua ärsyttää ihmiset, jotka juoksee maratonin vaikka 3:30 ja valittavat, miten hitaita ovat :O

Oletan, että jotkut kysyvät aikaa siksi, että se on ainoa asia, mitä keksivät kysyä. Vähän niin kuin raskaana olevalta kysytään, että milloin on laskettu aika, vaikka se ei varsinaisesti kiinnostaisikaan. Mutta monille se tosiaan on se tärkein pointti, joka määrittää koko suorituksen arvon. Itse en tajua sitä yhtään!

Ateenassa puhuin hotellin aamiaisella ranskalaisen vanhemman miehen kanssa edellispäivän maratonista. Puhun tosi huonoa ranskaa, ja yritin kysyä että oliko kivaa. Mies oli että "Ai mun aika? Nelisen tuntia.". Ja mä olin että "Ei kun oliko hyvä juoksu, oliko sulla kivaa?" Tyyppi ei ensin yhtään ymmärtänyt että mitä mä oikein haen takaa :D

Joo, toi on kanssa sellainen juttu, mitä monet ei tajua. Jos ei ole taustaa ja/tai suotuisia geenejä, niin aikuisena ei välttämättä mikään harjoittelu riitä kovin kummoisiin tuloksiin. Saati että näin aikuisena olisi välttämättä aikaa harjoitella tosi tehokkaasti.

Onneksi sitä voi saada paljon iloa muustakin kuin numeroista!

Karuselli

Ihanaa! Mä rakastan olla keskiverto. Jotenkin ajattelen, että siinä on, elämässä yleisemminkin, onnellisuuden avain. No, ei se varmaan kaikille ole. Mutta mulle kohtuus ja keskitie sopivat todella hyvin. Myös liikunnassa. Osaan vähän kaikkea, mutta en kovin kummoisesti. Rakastan salaa sitä, että tunnen oloni yhtä kotoisaksi bollywood-tunnilla ja lätkäkaukalossa. Ehkä se on mun supervoimani. :-) 

 

FFFifi
Fitness Führer

Kyllä mäkin uskon, että se monesti on hyvä juttu. Että jos vaikka elämä on hirveän vauhdikasta ja jännittävää, niin ei mulla ainakaan hermo kestäisi. Tai jos olisi ihan superlahjakas, niin miten turhauttavaa olisi olla muiden ihmisten seurassa? Yleensä jos asiat on normaalisti ja tavallisesti niin mun mielestä se on rentouttavaa ja hyvä juttu :)

Hahaa, toi on loistava ajatus! :D

Uraäiti (Ei varmistettu) http://uraaidinruuhkavuodet.blogspot.fi/

Tämä oli vapauttava kirjoitus, kiitos siitä! Minäkin olen samanlainen "renessanssi-liikuja" eli kauniisti sanottuna haluan tehdä paljon kaikenlaista mutta toisin sanoen en ole missään kovin hyvä. Kiva kuulla että se itse asiassa onkin ihan suositeltavaa :) Yleiskunto tosiaan säilyy varmaan tällä tavalla enemmän balanssissa. (Hiljattain kirjoitin aiheesta omaankin blogiini.)

FFFifi
Fitness Führer

Joo aika jännä, että sitä ei ole tullut ajatelleeksi aiemmin. Mä olin jotenkin juuttunut siihen, että "ei voi saavuttaa monia tavoitteita samanaikaisesti", ja tulkinnut sen niin, että on ylipäätään tyhmää tehdä erilaisia asioita yhtä aikaa.

Niin paljon kirjoitetaan ja puhutaan esimerkiksi siitä, että ei voi saada lihasta ja harrastaa pitkäkestoista kestävyystreeniä, vaan pitää valita toinen. Kyllä mä olin käytännössä huomannut, että ei se pidä paikkaansa, vaan molemmat voi saada jos ei odota ihan huipputuloksia. Silti en jotenkin tajunnut, että se monipuolisuus olisi kuitenkin hyvä juttu :O

iinaem (Ei varmistettu)

Just tätä tarvitsin just nyt! Kiitos! Itselläni on liikuntaan "herääminen" tapahtunut vasta muutama vuosi sitten, ja viimeiset pari vuotta olen juossut enemmän ja vähemmän tavoitteellisesti. En ole kuitenkaan yhtään kilpailuhenkinen, enkä välitä joukkotapahtumista, joten tavoitteissa on aina ollut aika paljon joustoa ja taukoja on ollut.. :D Toisin sanoen siis, vieläkään ei ole edes 10km mennyt rikki (tosin olen oikeasti kunnolla ja säännöllisesti juossut vasta viime kesästä, jolloin aktivoiduin uudelleen), ja toisinaan poden siitä ja muusta kiinnostuksenpuutteestani huonoa omaatuntoa; olenhan vähintäänkin aivan umpisurkea urheilun harrastaja (jos tuota kuvausta edes tohdin käyttää!) kun en juokse maratoneja alkulämmittelyksi ennen 300kg painojen nostoa ja loppuverryttelyä joogalla, tietty. ;)
Lyhyesti siis, tämä teksti osui ja upposi, keskiverto on ihan hyvä olla - eihän tässä kai olympialaisiin olla menossakaan...

Aiheen vierestä: viime aikoina juostessani polveni sivussa on ollut lievää kipuilua, ja google-tohtori viittaa joko juoksijan polveen tai ITBS-syndroomaan (en ole varma kumpi se olisi, mutta jälkimmäinen kuulostaa vähän tutummalta, ja syyt ja seuraukset omalla kohdallani myös ikävä kyllä - lihaskuntoharjoittelu ja pilatesrullailu on jäänyt kun rulla on toisessa maassa ja yleinen lihaskuntovastenmielisyys haraa vastaan). Kipu on siis varsin lievää ja taittuu levolla, mutta ennen juoksufoorumeille jne sukeltamista ajattelin kysyä löytyisikö sulta jotain aiheeseen liittyvää jo arkistojen kätköistä? Noin niin kuin vertaistueksi lähinnä siis :)

SatuHa (Ei varmistettu) http://rennostikuntoon.net

Mä tykkään tästä postauksesta! Kuten olen aikaisemminkin maininnut, pidän sua eräänlaisena liikkumisesikuvana ja ihailen sitä kuinka monipuolisesti kokeilet ja harjoittelet eri lajeja - ja näytät pitävän hauskaa.

Ja mulle ei tulisi mieleenkään luopua salsasta sen takia sen takia että se jotenkin haittaisi esim. voimaharjoittelua.

Kommentoi

Ladataan...