Huikea maanantaikatsaus

Fitness Führer

Tulevat näköjään täysin satunnaisin aikavälein nämä maanantaikatsaukset, eivätkä aina edes maanantaisin. Tällä(kään) kertaa ei ole mitenkään erityisen mairitteleva treeniviikko takana, mutta se on viikko, jolla alkoi marraskuu, ja siitä huolimatta olen tehnyt edes jotakin. Sen riemusta katsastellaan ja hiukan myös taputetaan itseään selkään: kohtalaisesti sinä vedät, olosuhteet huomioon ottaen ja sillee.

Maanantai: Viikko alkoi uskomattomalla suorituksella, ohjelmassa oli parinkymmenen (20) minuutin (min) lenkki (voitteko uskoa)! Köpötin lapsen kanssa, minä "juosten", hän potkulaudalla, hakemaan nukkekotia viereisestä kaupunginosasta. Oli vain ja ainoastaan hakemisprosessin ansiota että sain lähdettyä ulos. Paljoa en olisi kyennytkään juoksemaan, oli vielä vähän toipuminen kesken lauaintain puolikkaalta (raportti täällä, ja nyt uutuutena mukana on myös erityisen mairitteleva kuva minusta).

Tiistai: Itkua ja hammastenkiristystä telinevoimistelussa, joka ei ollutkaan niin alkeistasoa kuin oletin. Riemua kesti 1,5 tuntia, ja siinä oli noin 80 minuuttia liikaa. No eikä ollut, kivaa se oli. Uskon itsekin.

Keskiviikko: Piti juoksemani, mutta en juossut. Joku tekosyy varmaan oli, mutta en enää muista sitä. Luulisin, että perustelin lepopäivää edellispäivän traumoilla.

Torstai: Piti treenaamani, mutta en treenannut. Muistaakseni siksi, että kävin ihailemassa kevään(!) uutuus-urheiluasuja join samassa yhteydessä lasin samppanjaa ja väsähdin niin, että en jaksanut. Tai sitten olin muuten vaan väsynyt.

Kuva ei liity aiheeseen. Ajattelin vaan kysäistä, että tiesitkö että Silja Europalla on kuntosali? Nyt tiedät.

Perjantai: Tanssitunti oli mielessä, mutta hypättiin nyt ensin. Salille kuitenkin kerkesin, vaatimattomasti 35 minuutiksi. Ajaessani ratikalla tankotanssikoulun ohi kurkin kaihoisasti sisään. 

Lauantai: Uikin Kalev Spassa jonkun tarkemmin määrittelemättömän ajan. "Uimiseni" oli käsivedoilla ympäri allasta raahautumista, sekä luovia lihastreeniliikkeitä lastenaltaassa lilluessa. Vedessä pystyy hienosti kokeilemaan kaikkia haastavia käsien varassa jalat ilmassa -juttuja, mihin ei muuten kykene. Tämän märkäharjoittelun avulla varmasti nopeutan myös kuivan maan oppimisprosessia! Samoin pelkillä rintauinnin käsivedoilla altaassa hiissaamiseni todennäköisesti johtaa siihen, että kohta uin 3,8 kilometriä vapaauintia kuin vettä vain. Johtaahan?

Illalla roikun hetken Youtubessa, ja ajattelin tehdä koreografian. Keksin sitä noin 15 sekuntia, mihin sisältyi ylös lattialta könyäminen ja dramaattinen käden heilautus tangolle. Sen jälkeen löi tyhjää, joten jätin puuhan sikseen.

Jatkan miettimistä.

Sunnuntai: Tämä tiukka treenirupeama huipentui täydellisesti tehokkaaseen ja kehittävään 20 minuutin juoksuun. "Juoksuun". Ehkä syynä olivat ennen lenkkiä syödyt karkit tai mikä lie, mutta tuli niin hirveä heikotus, kylmä hiki ja tärinä, että jätin sikseen ja kävelin kotiin. 

Hieno viikko, ei voi muuta sanoa! Tai voisi, mutta en viitsi olla niin negatiivinen.

Nyt valpas lukija siellä ehkä ihmettelee, että missä ovat punnerrushaasteen treenit? No eivät missään. Aarrgghh. Ripotan tuhkaa päälleni.

***

My training week. Monday: I kinda ran for 20 minutes. Tuesday: I kinda did gymnastics for 1,5 hours. Friday: I went to the gym and kinda did something for 35 minutes. Saturday: I kinda swam. Sunday: One more kind of a run, again 20 minutes. Super. Well, it's November and as a Finnish poet Juice Leskinen says, you can tell it by looking at me. EDIT 5.11. Actually he said October. 

Share

Kommentit

Eilisen lupaukset

Oi, kävin katsomassa huikean puolimaratonkuvan. En tiennyt, itkeäkö vai nauraaa. Koska näin kuitenkin verkkarimeemi-kirjoituksessa hymyilevän puoli kasvoa, uskon ettet ole vanhentunut lopullisesti tuolla matkalla 20 vuotta. Mutta ilmeisen hirveä juoksu. Kyllä sen jälkeen saakin tehdä puolella teholla ilman, että pitää itseään ruoskia. Oikeastaan kuuluu tehdä puolella teholla. Ja vain kivoja asioita, kuten huuhdella poskiontelot lastenaltaan kloorivedellä, tuskailla alkeisryhnässä joka ei ole aivan alkeisryhmä ja...

Totuuden nimessä olen sitä mieltä, että puoli tuntia kuntosalia on parempi vaihtoehto kuin ei lainkaan ja toteutan sitä itse. En tiedä edes, jaksaisinko tuntia salilla. Jos pääsee ulos ovesta lupaamalla, että juoksee vartin, niin kannattaa juosta vain vartti, jos lenkillä ei halua olla kauemmin. Mutta nämähän on tietty tuttuja asioita. Itse olen tänä syksynä toteuttanut liikuntaa tekemällä vain asioita, joista pidän. Eikä tunnu vaikealta mennä, päinvastoin. Toisaalta kuntoni ei varmaan ole erityisemmin kohonnut. 

FFFifi
Fitness Führer

Se on kyllä jo niin kauhea että ei voi muuta kuin nauraa. Ja erittäin totuudenmukainen myös, yleensähän sitä ajattelee näyttävänsä ihan kelvolta ja ihan typertyy kun näyttääkin hirveältä, mutta tuo tuntui täsmälleen tuolta :D

Näin se on, ehdottomasti parempi tehdä edes jotain. Jos mä jättäisin kaikki lyhyet treenit tekemättä, niin aika vähiin jäisi! Mäkin kyllä teoriassa teen vaan asioita joista tykkään (en esim. ole venytellyt viikkokausiin....hhmm), mutta nyt on sellainen fiilinki että ei innosta mikään :/ Mutta jos en mene puoliväkisin, niin siitä tulee vaan kurjempi olo, ja sitten toukokuussa kun ehkä jaksaisin palailla asiaan harmittaisi, että piti lörvätä puoli vuotta. Eiköhän tämä taas jossain vaiheessa iloksi muutu :)

Salli2 (Ei varmistettu)

Kiitos! Päivän piristys postaus! Minä liikunnallisesti lahjaton, sohvalla viimeiset 45 vuotta maannut naishenkilö harrastin liikuntaa viikon aikana enemmän kuin Sinä. Hah, matkalla bikinikuntoon.

FFFifi
Fitness Führer

Ehkä maailmassa on vaan tietty määrä treeni-intoa ja bikinikuntoa, ja mun siirtyi jotenkin sulle? Tsemppiä treeneihin, yritän löytää sitä itsekin jostain :D

honeychile

Ah, mulle käy just noin kans kaikkein koreografioiden suhteen :D Että tää on todella hyvä biisi, ja tähän tulee sikahieno pyörähdys... ja sitten ei tuu muuta kuin dramaattista ja hyvin nykytaiteellista käsien heilutusta, koska en pysty keksimään enää mitään muuta.

FFFifi
Fitness Führer

Just näin! En tajua minne ne kaikki muuvit sieltä päästä katoaa... Sitten kun katsoo jonkun toisen koreota ja on ihan että vau, ton kyllä muistan ja laitan johonkin, niin eihän sitä sitten enää muista. Ja se musiikki menee aina jotekin liian nopeasti tai hitaasti tai jotain, tosi vaikeaa miettiä siihen mitään!

Pienikin teko on parempi kuin ei tekoa ollenkaan! ;) Musta tuntuu, että mun viikot on ihan samanlaisia, mutta vähemmillä treeneillä... :D Jos mulla ei olis sirkusta keskiviikkosin, niin ei tulis kyllä urheiltua ollenkaan... Siksi oonkin miettinyt salijäsenyyden lopettamista, koska se on liian vapaata, kun saa itse päättää, että milloin menee ja milloin ei, ja josko sitä tapais kavereita tänä ja tuona päivänä tai kirjottais blogia, tai ehkä kaupungille vaan, ja sit kotona lysähdänkin vaan sohvalle... :D 

FFFifi
Fitness Führer

Näin se on!

Mun on tosi vaikea sitoutua mihinkään tiettyyn aikaan, ihan aikataulusyistä ja sitten puhtaasta vastustamisen halusta :P Siksi teen aika paljon vaan omaehtoisia treenejä, mutta niistä on kyllä turhan helppo luistaa. Enkä ymmärrä minne se motivaatio katoaa, aamulla on ihan innoissaan että tänään illalla juoksen/ käyn salilla ja sitten kun se aika on, niin sitä on ihan että plääääääääääh en haluuuuu.

Vierailija (Ei varmistettu)

Mulla on taas just toisinpäin. Jos pitäis mennä fiilispohjalta liikkumaan, en tekisi _mitään_. Jostain syystä oon paljon tehokkaampi kun on strukturoitu aikataulusysteemi jonka pohjalta liikuskella. Tietysti tässä on se huono puoli että jos joskus jääkin joku välistä niin se on sitten maailmanlopusta seuraava asia, hermot menee.

Kommentoi