Kateudesta

Fitness Führer

Lilyn toimitus haastoi kertomaan kateudesta. Itse en hirveästi välitä kateudesta sanana, se tunnutaan käsittävän niin väärin.

Yksi raivostuttavimpia juttuja netin keskustelukulttuurissa on kateuskortin heiluttaminen. Keskustelun osapuolen väittäminen kateelliseksi on ylimielistä: siinä kieltäydytään ymmärtämästä toisen näkökulmaa, ja lisäksi nostetaan itseä. Kunnon ihminenhän ei tunne kateutta, joka nousee huonosta itsetunnosta, katkeruudesta ja siitä, että on ikävä ihminen. Joopajoo.

On tietysti järkevää pidättäytyä esimerkiksi toisten elämäntapojen tai vartaloiden arvostelusta ylipäätään, mutta jokainen liikutkohan sä vähän liikaa ja eikö tuommoinen ruokavalio ole hankala -kysymys ei todellakaan kumpua kateudesta. Sama koskee muita elämänalueita. Totta kai on kivempi ajatella, että kuvista ei tykätä somessa siksi, että katsojat tikahtuvat kateuteen kuin siksi, että julkaistut kuvat eivät kiinnosta ketään.

En usko että ihmiset ovat ollenkaan niin kateellisia toisilleen kuin nykyisin ajatellaan. En, vaikka itse olen kateellinen hyvin monista jutuista. Tarkoitan sitä, että kateus-termin voi ymmärtää monella tavalla. Nykyisin sitä pidetään elämän myrkyttävänä voimana, josta valitset itse oman todellisuutesi -somevalaistunut tyyppi on hyveellisyydessään päässyt kokonaan eroon.

Tuo on vähän turhan voimallinen käsitys. Itselleni kateus on ikäänkuin tuulahdus, joka pyyhkäisee mieleni läpi silloin, kun joku yllyke sen sinne ajaa. Se ei ole mikään syöveri, jonne jäisin päiväkausiksi, eikä mikään myrkkypilvi, joka varjostaisi suhtautumistani kateuden kohteeseen. Yleensä se on tullut ja mennyt hetkessä.

Sille ei myöskään ole yhtä syytä, toisin kuin väitetään. En todellakaan haluaisi kaikkea kadehtimaani oikeasti itselleni. Tunnen pienen hetken lähes fyysistä kateutta kun kuulen jonkun tuttuni olevan raskaana tai nähdessäni vastasyntyneen. Silti en halua enempää lapsia, vaan kaipaan jotakin, mitä minulla on ollut, mutta ei tule olemaan enää. Tunteella ei ole mitään tekemistä sen laukaisijan kanssa.

Mökökissa on saleen vaan kateellinen. Kuva täältä.

Katkerimpia kateusmaisia tunteita koen silloin, kun joku saa jotain sellaista, mitä minä olen aina halunnut, jonka eteen olen tehnyt hirveästi töitä, ja jota en ole kuitenkaan saanut. Mutta tarkalleen ottaen tämä ei mielestäni ole kateutta. Se on pikemminkin pettymystä, vaillejäämisen tunnetta ja kokemusta epäoikeudenmukaisuudesta. Tällaista "kateutta" pidetään usein hirveimpänä, ja sen kokijaa valistetaan, että "Ei muiden onni ole sinulta pois." Miten niin ei? Monessa tapauksessa on, sillä esimerksi projekteja, työpaikkoja ja apurahoja on rajallinen määrä: joku saa ja joku jää ilman.

Toinen kammottavan ylemmyydentuntoinen ja epäempaattinen väite on, että kateellisen tulee vain yrittää enemmän, jotta hän voi saavuttaa haluamansa. Mitä jos hän on jo yrittänyt ja yrittänyt, kaikin mahdollisin keinoin? Silloin kun kohteena on jokin, mitä teoriassa riittää monille - puolisoja, lapsia, ystäviä, unelma-asuntoja - on vaikea nähdä muiden saavan jotakin, mitä itse on tavoitellut. Ja ennen kaikkea on vaikea hyväksyä, miksi itse on osaton sellaisesta, mikä on monille muille itsestäänselvyys. Omituisempaa se olisi, jos se ei liikuttaisi.

Loppukevennyksenä vielä pari asiaa, joista olen kateellinen:

Notkeus

Joudun tekemään tolkuttomasti hommia saavuttaakseni edes kohtalaisen notkeuden, ja olen todella kateellinen kaikille, joille se on helppoa. Eikä mitään kovalla työllä kaikki on mahdollista -latteuksia tähän, kovalla työllä saa revähtymiä ja sitten ollaan entistä kauempana tavoitteesta, tiedoksi vaan.

Nopeus

Sama juttu, en saa nopeutta sitten millään. Todella monien perustreenivauhti on luonnostaan se, mitä itse pystyn pitämään yllä minuutin, vuosien treenauksen jälkeen. Tämä on vain yksinkertaisesti väärin!

Kaikessa kehittyminen

En voi käsittää, miten jotkut pystyvät yhtä aikaa kehittämään edellämainittujen lisäksi voimaa ja herra ties mitä. Itse taannun kaikessa muussa kun vähänkin painotan jotain toista ominaisuutta.

Joku, joka kuvaa (ja hyvin)

Kadehdin älyttömästi bloggaajia, joilla on joku, joka ottaa heistä (hyviä) kuvia. Meillä siitä on aina tolkuton vääntäminen, kun kuvien ottaminen on muka niin raskasta ja aikaavievää. Lisäksi kuvaajani väittää, että näytän kaikissa kuvissa ihan urpolta siksi, että olen luonnossakin sen näköinen. En muuten ole.

Työ

Se riipii, että joillain ihmisillä on kiva työ, josta saa riittävästi rahaa, on kivoja työkavereita ja lomiakin, ja jota voi pääasiassa tehdä vain tiettynä aikana. Se, että kerää toimeentuloa sieltä sun täältä, ja mitä milloinkin, on aika kuormittavaa. (Jos sinulla on tarjota tai vinkata minulle jotain mielellään sekä viestintään että liikuntaan liittyvää hommaa, sähköpostisoitteeni löytyy oikeasta yläkulmasta!)

Viherpirtelöitä vaativa kroppa

Tai ainakin sellainen, joka vaatii viherpirtelöitä sen verran kovaäänisesti, että se peittää Nutellanvaatimishuudot. Tietysti huomaan, että voin paremmin kun syön terveellisesti ja liikun paljon, mutta se ei kuitenkaan ole minulle luontaista, vaan vaatii tietoista toimintaa. Luonnollinen asentoni ei ole olla liikkeellä vaan makuulla, ja vaistonvarainen ruokavalioni koostuisi Nutellan lisäksi vehnäoluesta.

Jumppapirkkomainen pirteys

Haluaisin olla tyyppi, joka lähtee AINA innosta hihkuen treenaamaan ja on KOKO ajan niin POSITIIVINEN. Koska kaikki tykkäävät sellaisista tyypeistä, ja heillä on aina niin IHANAA ja KIVAA ja ENERGISTÄ ja he ovat niin INSPIROIVIA!

Siisteys

Haluaisin elää jatkuvasti siistissä kodissa. Jotta se olisi näissä oloissa mahdollista, pitäisi siivota joka päivä, ja aika lailla enemmän kuin pari minuuttia. Joten voisinpa olla sellainen tyyppi, jonka mielestä reipas siivoaminen joka päivä olisi oikein mukavaa ja rentouttavaa puuhaa!

Lahjat

Naistenlehdistä ja blogeista olen lukenut, että joillain ihmisillä on sellaisia puolisoita ja vieläpä ystäviäkin, jotka antavat heille merkkipäivinä (tai jopa muuten vaan) designia, Cartierin koruja, matkoja ja lahjakortteja Chanelille. Että voisitte kyllä lähipiirissäni vähän ryhdistäytyä. (Tai hommatkaa minulle edes tuollainen Grumpy Cat -pehmolelu. Ja sellainen paita, jossa lukee Mee horo duuniin.)

***

I think being envious is often misunderstood. To my opinion, it's just normal to feel disappointed and bitter if you lack things that most people can take for granted.

Share

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu)

Tää on niiiiiin hyvä!

Erityisesti:

"Tällaista "kateutta" pidetään usein hirveimpänä, ja sen kokijaa valistetaan, että "Ei muiden onni ole sinulta pois." Miten niin ei? Monessa tapauksessa on, sillä esimerksi projekteja, työpaikkoja ja apurahoja on rajallinen määrä: joku saa ja joku jää ilman."

Tämä on niin totta. Monet resurssit ja materiaaliset hyvät, ja juurikin esim. työpaikat todellakin on rajallisia, eikä niiden jakautuminen aina todellakaan menee minkään oikeudenmukaisuuden tai meritokratian perusteella.

Repeilin myös loppukevennyksille. Niin tuttua!

T. Eräs joka tänä sunnuntaina esim. ei yritä tsempata yhtään mitään terveellisyyttä tai järkeviä juttuja. Luonnollisena tuloksena pelkkää kahvinlitkintää, jäätelönsyöntiä, koneella istumista, kaljan himoitsemista (ei löydy jääkaapista, muuten olisin jo juonut).. :)

FFFifi
Fitness Führer

Kiva että pidit! Kuulostaa ihan mun sunnuntailta :D

Toi "ei ole sinulta pois" on musta niin riepova juttu. Ylipäätään mua ärsyttää tähän kateuskeskusteluun, ja pitkälti muuhunkin somekeskusteluun, liittyvä käsitys siitä, että ihmisellä ei saa olla mitään negatiivisia, kuten harmin tai kateuden tunteita. Tietysti on hyvä keskittyä positiiviseen ja ei siitä kukaan saa mitään että jää ikävyyksiin vellomaan, mutta haloo!

Hem Buggah

Yksi raivostuttavimpia juttuja netin keskustelukulttuurissa on kateuskortin heiluttaminen. Keskustelun osapuolen väittäminen kateelliseksi on ylimielistä: siinä kieltäydytään ymmärtämästä toisen näkökulmaa, ja lisäksi nostetaan itseä. Kunnon ihminenhän ei tunne kateutta, joka nousee huonosta itsetunnosta, katkeruudesta ja siitä, että on ikävä ihminen. Joopajoo.

Juuri näin! Lisäksi kaiken kriittisen tarkastelun leimaaminen kateudeksi on yksisilmäistä ja tyhmää, ja sillä pyritään vaimentamaan kyseenalaistavat näkökulmat. Jos mä kritisoin nykyajan ulkonäködiskurssia/talousajattelua/parisuhdekäsityksiä/mikä-vaan-muu.aihe, se ei johdu siitä, että mä oon ruma ja lihava lehmä, jota kukaan mies ei halua ja joka on vaan liian laiska hankkiakseen hyväpalkkaisen työpaikan, vaikka moni (nettikeskustelija) näin haluaisi uskoakin.

FFFifi
Fitness Führer

Tämä on kyllä uskomattoman raivostuttavaa, kun mitään ei voi kritisoida ilman, että asia muka koskettaa sua jotenkin henkilökohtaisesti. Mä en pysty käsittämään, jos jotkut ajattelee oikeasti niin, että kukaan ei koskaan asiasta kritisoi mitään, kunhan puolustelevat omia juttujaan :O

 

Hem Buggah

Joo, toi on käsittämätön ajattelutapa. Liekö joku meidän yli-individualistisen ajan oire vai mikä, mutta tuon toinen puoli lienee just sit "Mitä sä muiden ongelmista oot kiinnostunut, eihän ne sulle kuulu" -asenne, jos vaikka on halu puolustaa vähemmistöjä tai olla jotenkin huolissaan sorrosta tai kaltoinkohtelusta kärsivistä tuntemattomista ihmisistä. Öö, oisko empatia mitä?

kaneli** (Ei varmistettu)

Olen luullut, että sinulla on säännöllinen päivätyö ja sen lisäksi näitä muita projekteja, mitä olet saattanut blogissakin esitell' ja lisäksi vielä liikut paljon tavallisen arjen päälle ja olen ollut siitä hieman kateellinen (miksi minä en ole yhtä aikaansaava ja jaksava!) :D

FFFifi
Fitness Führer

Joo on ollut kyllä näin, mutta tällä hetkellä on silppua pt-hommista tankotanssin ohjaamiseen, tekstien tekemisestä muihin viestintäjuttuihin ja erinäistä toimistohommaa päälle. Perus päivätyön kanssa on musta kyllä helpompaa vaikka joustaahan tämä enemmän. 

hannuska (Ei varmistettu)

Mäkin luulin niin ja olin kateellinen. :D Tsemppiä!

FFFifi
Fitness Führer

Kiitos :)

Ja mitä aikaansavuuteen ja jaksavuuteen tulee, niin ensimmäistä olen ehkä ollut mutta jaksava en missään työtilanteessa hahaa :P

sokeris (Ei varmistettu)

Osuva toi loppukevennys! :)

Mieheni "urheilu" käsittää lähinnä kaljatuopin nostamista ja se on venytellyt ehkä joskus yläasteella viimeksi. Tuossa se vetäisi spagaatin. Koska pystyy (ja tietää, että mä en). En oo kateellinen, en yhtään. Enpä.

FFFifi
Fitness Führer

Eikä :D Vähänkö ärsyttävää :D

sokeris (Ei varmistettu)

Eipä pikkusen. :D Nallekarkit ei oo nyt kyllä mennyt ihan tasan.

MinnaM
Itse Minna Mänttäri

Luonnollinen asentoni ei ole olla liikkeellä vaan makuulla, ja vaistonvarainen ruokavalioni koostuisi Nutellan lisäksi vehnäoluesta.

Tähän peukku, sydän ja hymiö.

FFFifi
Fitness Führer

:D

SatuHa (Ei varmistettu) http://rennostikuntoon.net

Kiva löytää muitakin jotka haluaa vaan maata. Sänky on mun suosikkihuonekalu! :)

FF:ltä mä kadehdin ainakin monipuolista treenivalikoimaa, hyvää kuntoa ja usein päivittyvää blogia ja kuvaajaa. Yritin eilen ottaa selfien nyrjähtäneestä nilkasta mutta se ei sitten onnistunut millään.

Näkisin mielelläni miltä ne urpot kuvat näyttää...

FFFifi
Fitness Führer

Hahaa ehkä pitäisi joskus julkaista niitä :D

Mua kyllä kans niin risoo tämä kateuskortin vetäminen! Tässä taannoin yksi meidän salilla käyvä neitokainen haukkui blogissaan kaikkia muita treenaajia, noin kärjistetysti sanoma oli, että ovat laiskoja, lihavia eikä niiden kannattais olla siellä salilla hänen tiellään. Sitten kun sitä vähän siinä arvosteltiin, että onkohan ihan kivasti sanottu, niin eiiih, muut oli vaan niin kateellisia hänen treenatusta kropastaan. Ai, en mä kyllä ollut..

Kylläpäs nyt alkoikin tekemään viherpirtelöä mieli, NOT. Mutta sen sijaan vaikka croissant pienellä tujauksella Nutellaa ja vehnäolut kyytipojaksi, oijoijoi. Kenen luonnollinen ruokavalio se muka ei olisi?!?

FFFifi
Fitness Führer

Joo mä en käsitä miten joku voi ajatella noin :O

Toisaalta, mulle on tässä välissä ehtinyt tulla vastaan tapaus, jossa kuulin ihmiseltä itseltään, että kun hän on kateellinen, hän miettii etukäteen miten vastaa ilkeästi ja vähättelevästi kun kateuden kohde kertoo asioistaan. En mä pysty totakaan tajuamaan.

No niinpä, ihme vihersmoothiepesua väittää, ettei muka luontaisesti haluaisi elää Nutellalla :D

Vierailija (Ei varmistettu)

Olen miettinyt kateutta myös jonkin verran. Olen välillä kateellinen jollekin henkilölle jossain, jos hän on saavuttanut jotain, mitä itse en ole onnistunut saavuttamaan. Mutta... En minä oikeasti haluaisi, että tuo toinen ei olisi tuota saavuttanut, vaan, että voisinko minäkin. Usein olen jopa toisen puolesta samalla iloinenkin, vaikka olenkin vähän kateellinen. Mielestäni tämä on eri asia kuin se, että toivoisi, että toinenkaan ei olisi onnistunut. Ja joskus se, että on toiselle kateellinen jostain, saattaa aiheuttaa sen, että itsestään löytää vielä jonkun ihmeellisen vaihteen, jolla pääsee tavoitteeseensa (vaihdetta notkeuteen ei ole kyllä täälläkään löytynyt), silloin oikeastaan kutsun tuota kateutta positiiviseksi kateudeksi.

FFFifi
Fitness Führer

Mä en jotenkin edes ajatellut, että kateellisuuteen voisi liittyä se, että haluaisi toiselta tämän saavuttaman pois, olen aina ajatellut, että sen haluaisi myös itselleen. Mutta kuten tossa ylempänä totesin, ilmeisesti näitä "ilkeästi kateellisia" on myös. Ymmärrän kyllä ajatuksena ihan hyvin oikein semmoisen tikahtumisen kateuteen, mutta en sitä, että se pahantahtoisuuteen asti menee.

empuska

"They just hate us, because they anus ain't us!"

Mä just törmäsin hyvään juttuun (ihan väärässä yhteydessä, ja tietenkin piti mennä aukomaan päätäni) ideaan, jossa kateellisuutta kannattaisi kirjoittaa päiväkirjan tapaan motivoimaan itseään. Mikä on ihan kiva idea, jos siihen on silleen enemmänkin taipuvainen ja haluaa tehdä jotain asialle kuin vain tuhlata omaa tahdonvoimaa mielensä tyydyttämiseen.

FFFifi
Fitness Führer

Hahahhaa :D Mulla toi ei kyllä varmana toimisi motivaattorina vaan alkaisin oikein velloa ja rupeisin katkeraksi :D

P (Ei varmistettu)

Ai että kun tuo "viherpirtelöitä vaativa kroppa" kolahti!! Olen niiiiin kateellinen näille tyypeille, jotka ihan tosissaan inhoavat kaikkea rasvaista ja suolaista ja suklaista ja epäterveellistä. Että kun oikein oksettaa jos vahingossa jotain sellasta suuhunsa tunkee. Enpä siinä kyllä viitti yleensä alkaa hehkuttamaan, että ai jaa, ei mua vaan, mä voisin elää pizzalla ja suklaalla.. (epäilen kyllä ajoittain, että nämä tyypit eivät ole 100 % rehellisiä näissä jutuissaan ;) ) Mutta ehkä vielä enemmän kuitenkin olen kateellinen niille tyypeille, jotka vetävät kaikenmaailman karsut naamariin riemuissaan samaan aikaan hehkuttaen kuinka eivät todellakaan jaksa treenata tms. ja painavat sen 50 kg vuodesta toiseen :D Jep, olipa ihanaa vähän purkaa tätä kateutta!

FFFifi
Fitness Führer

:D Joo siis mun on niin vaikea uskoa näitä "en pidä mistään epäterveellisestä" -juttuja! Että mikä luonnonoikku sä olet, miten voi olla ihmislajissa tähän asti säilyneet tuollaiset geenit?!

Ja siis todellakin haluaisin syödä mitä tahansa miten paljon tahansa ilman, että siitä lihoisi hullun lailla tai tulisi huono olo. Toinen raivostuttava ihmisryhmä ovat nämä "mulle ei tule krapulaa", pahimmassa tapauksessa jatkavat että "älä juo niin paljon". Aaarrgh, mulle tulee krapula puolikkaasta ykkösoluesta :D

Maiski
40 hours and counting

Täytyy kyllä sanoa, että haluaisin itselleni juuri sen viherpirteöitä janoavan kropan enkä tällaista, jota roskaruoka ja karkit kiinnostavat eniten :)

Kommentoi