Kehonkuvakauhistus ja realiteettitarkistus

Fitness Führer

Katjan kengissä -palstalla linkattiin Daily Mailin juttuun naisten kehonkuvista. Neljälle naiselle näytettiin kuva eri kokoisista naisvartalohahmoista, ja heidän tuli valita mikä kuva vastaa heitä ja minkä kuvan hahmolta he haluaisivat näyttää. Tulokset olivat aika järkkyjä: kaikki naiset ruksivat omalle kohdalleen vähintään kokoa isompaa naista kuvaavan piirroksen.

Ensimmäinen kuva on käsittelemätön, toinen on käsitelty vastaamaan kuvan naisen käsitystä itsestään. Kuvat Daily Mailin sivuilta.

Sama tuli ilmi myös aiemmin netistä löytyneessä Energynetin kehonkuva-testissä (en tiedä onko palvelu vain väliaikaisesti alhaalla vaiko poistunut). Siinäkin naiset tilastojen mukaan rastivat paljon suuremman hahmon kuvaamaan heitä kuin mikä he painonsa ja pituutensa perusteella olisivat. Kokeilin kehonkuvatestiä joskus itsekin, muistaakseni samoin tuloksin. Tosin uskon, että siihen vaikutti se, että painoni ei ole jakautunut samoin kuin kuvien piirroshahmoilla.

On huolestuttavaa ja ikävää, että niin monet naiset näkevät itsensä lihavampina kuin ovatkaan. Mahdollisia syitä on monia, joista yksi varmasti on länsimaiden jatkuva laihuuden ihannointi ja nykyaikana entisestäänkin epärealistisempia ihanteita välittävät käsitellyt kuvat. Ja ne kuvat ja ihanteethan vaikuttavat, vaikka kuinka pyrkisi suhtautumaan kriittisesti tai välinpitämättömästi, sillä ei kulttuuriaan pääse pakoon.

My Body Gallery -sivusto saattaa auttaa. Palvelussa voi katsella oikeiden naisten valokuvia valikoituna painon, pituuden, vaatekoon ja vartalotyypin mukaan, ja nähdä miten erilaisia kroppia samat muuttujat voivatkin muodostaa! Jos ei omaa vastinetta löydy piirrosmalleista eikä varsinkaan valokuvamalleista, My Body Gallerysta todennäköisesti löytyy kehokaksonen - joka ei kaiken lisäksi näytä yhtään hassummalta. Sivuilta löytyy myös naisten kertomuksia omasta kehonkuvastaan, ja gallerian kokoamiseen voi osallista lähettämällä oman valokuvansa ja tarinansa.

Paitsi että sivusto on hyvin kiinnostava, sillä on ilmeinen tarve: My Body Galleryn mukaan 95 % naisista, joilla ei ole syömishäiriötä yliarvioivat lantionsa koon 16% suuremmaksi ja vyörärönsä 25% suuremmaksi mitä se todellisuudessa on. Vertailun vuoksi samat naiset arvioivat laatikon koon - oikein. Eikä tässä vielä kaikki....kaksi viidestä naisesta voisivat vaihtaa 3-5 vuoteen elämästään siihen, että he saavuttaisivat tavoitepainonsa. Mikäli tämän yhdistää edelliseen väitteeseen kropan koon yliarvioinnista, on ajatus suorastaan kauhistuttava.

Mitäpä jos oikeasti näytämmekin jo siltä, mitä epätoivoisesti tavoittelemme?

Mene ja vertaa. Ehkä yllätyt!

***

According to Daily Mail article, most women tend to have a distorted view about their body. I found that shocking and sad. Luckily there's counterparts to photoshopped supermodels: check out My Body Gallery. Real pictures of real women in all shapes and sizes.

Share

Kommentit

Totta, surullisen totta. Itsekin näen aina peilistä lihavamman tyypin kuin sen mitä oikeasti olen, mutta onneksi se on lähestulkoon olematonta verrattuna mitä se on ollut! Vielä tulee kausia kun kaikki itsessä on hirveää mutta se menee onneksi ohi, yleensä tällöin on syönyt hieman huonommin ja herkutellut vähän enemmän :)

Mutta ankeaa ajatella että lähes kaikki näkevät itsensä vääristyneenä, ja mistä se sellainenkin tulee! Pelkistä lehtikuvista joissa ihmiset ovat viimosen päälle täydellisiä, ja kuka sen "täydellisyydenkin" on määritellyt, pah!

Surullista! Täytyy kuitenkin myöntää, että myös oma reaktioni itseni kanssa saman painoiseen ja pituiseen oli, että en mä noin hoikka ole. Eli liekö sama ongelma tässäkin päässä?

Vierailija (Ei varmistettu)

Niin totta ja niin toivotonta. Naisten ulkonäkö on ollut yleisen suurennuslasin alla niin pitkään, ensimmäisistä sivilisaatioista lähtien, että kokonaan tätä ulkonäkökeskeisyyttä ei varmaankaan saada kulttuuristamme kitkettyä. Nuorena syömishäiriön sairastaneena olen nykyään yliherkkä laihuuden ihannoinnille ja kuvittelen omaavani suht' terveen kehonkuvan, mutta kuinka ollakaan: minunkin silmiini tuolla sivulla samoilla mitoilla varustetut ovat kovin hoikkia. Sitten katsoin uudestaan peiliin. Olenhan minäkin. En yhtä lihaksikas tai rintava, mutta pääpiirteissäni ihan yhtä hoikka. Hyvä kirjoitus!

Tiinuska / Parempia Polkuja (Ei varmistettu) http://parempiapolkuja.blogspot.fi/

Mielenkiintoisen jutun taas kirjoitit, ja harmi kyllä tämä on totta niin monen meistä kohdalla :o( Itse olen koko elämäni kuulunut tuohon itsensä todellisuutta suuremmaksi mieltävään naiskategoriaan, mutta ihan hiljattain tapahtui aika nurinkurinen sattumus. Koko kevään on ollut hyvä fiilis reippaan liikkumisen johdosta ja pienen keventymisen myötä ollut sellainen ihan sopivankokoinen olo. Järkytys oli suuri kun sain työterveyspäivillä edelleen merkinnän ylipainosta ja korkeasta rasvaprosentista :D Mun kehonkuva siis "vääristyi" kevään aikana ja näin itseni hetken laihempana kuin olin ;D Onneksi on työterveys, joka palauttaa tarvittaessa maan pinnalle ;) Hyvää ajattelunaihetta tarjosi tämä juttusi!

FFFifi
Fitness Führer

On tää kyllä järkky ilmiö. Ja jotenkin tällaisen kanssa on niin voimaton: ei sitä voi oikein muuta kuin yrittää purkaa omat käsityksensä.

Styleornot, tutulta kuulostaa. Tosin tuntuu, että kun liikkuu paljon, niin se vaikuttaa niin, ettei asia samalla tavalla kiinnosta. Ehkä jos ei tule liikuttua, niin alkaa syynäämäänkin enemmän?

NinaMaria, mullekin kävi samalla tavalla... Olen aiemminkin miettinyt, että mikä siinä on, että luulee näkevänsä itsensä objektiivisesti, mutta todennäköisesti se ei olekaan niin. Että jos näkisin kroppani jollain toisella, niin ajattelisinko edelleen, että siinä on jotakin "korjattavaa"? Tuskin.

Vierailija, kyllä tämä on tuhansia vuosia vanha ilmiö, ja sinänsä ihan ymmärrettävä jos ajatellaan, että tietynlainen naisen vartalo viestii hedelmällisyydestä ja terveydestä. Sehän on ihan ok. Toinen puoli asiasta sitten on tähän naisten hoikkuuteen liitetyt muut merkitykset: naisten kyky tarpeidensa (seksuaalisten, syömiseen liittyvien, omien halujen jne.) hillitsemiseen on nähty moraalisesti hyveellisen "oikean naisen" tunnusmerkkeinä. Tämä sekopääajatus tuntuu kummittelevan käsityksissämme edelleen.

Tiinuska, onhan se niinkin, että nykyään mitataan ja punnitaan niin vimmalla, että saattaa mennä lapsi pesuveden mukana. Painoindeksikin on kuitenkin keinotekoinen rajapyykki, eikä 25 toisella puolella muutu automaattisesti epäterveyden perikuvaksi tms. Tosin tämän ilmiön kääntöpuolenahan on myös nk. fatoreksia, jossa ylipainoinen ihminen näkee itsensä hoikkana: http://www.iltasanomat.fi/laihdutus/art-1288482764371.html. Ehkä on kuitenkin parempi luulla itseään hoikemmaksi kuin lihavammaksi? Saattaahan se altistaa joillekin terveyshaitoille, mutta ainakin on onnellisempi :D

Vieras
Vierailemassa

Pakko kyllä sanoa, että mubodygallery vain pahensi ahdistustani kropastani... Eivät ne kaikki minun mitoilla olevat mitään kaunista katseltavaa olleet. Olen lihonut viime vuosina, ja välillä hätkähdän kun peilikuva on niin iso. Olen kuitenkin vihannut vartaloani ihan lapsesta lähtien, olipa se sitten se 10 kg hoikempi versio tai tämä nykyinen, lihavana olen aina itseäni pitänyt. Vaikka no normaalipainon rajoissa siis olen.

Vierailija (Ei varmistettu)

Hei! Aluksi kiitos hauskasti ja mielenkiintoisesti kirjoitetuista teksteistäsi! On kiva kun olet pitänyt kasvosi vähän niinkuin salassa, se tuo virkistävän tuulahduksen blogien naamaryysikseen! Mystinen, juokseva ja voimaisa nainen :)

Tämän postauksen myötä nostaisin omien asenteiden ja kehonkuvan rinnalle myös muiden ihmisten puheet painoon ja ulkoiseen olemukseen liittyen.

Liian usein esim. työpaikoilla kuulee jostakusta selän takana puhuttavan "Kauhea läski ja vielä vetää viineriä naamaan/Niin laiha ja taaskin söi vaan viilin"-tyyppisiä juttuja. Ehkä selän takana puhuminen sentään estää näiden väsyneiden läppien kuulumisen keskustelun kohteena olevan henkilön korviin, mutta paikalla kuulemassa saattaa olla joku näennäisesti "normaali" ja mittoihin sopiva henkilö joka kamppailee sisältä ja ulkoa tulevien vaatimusten kanssa. Ah, nämä pikantein sanakääntein koristellut veistelyt ovat omiaan sekoittamaan jo valmiiksi epäselvää kuvaa omista ulottuvuuksista ja muodoista.

Kuten arvata saattaa, minä olen tuo henkilö. Joten minulta kaikille: Oltaisiinko hissukseen näistä painojutuista, arvostellaan vaan jatkossakin ihmisiä, mutta tehdään se vaikka paskojen työsuoritusten tai laiskuuden perusteella, mutta ei sen perusteella, että "..siis se on niin laiha/läski ettei se edes jaksa tehdä tätä duunia.."

Ja joo, olen tietoinen että lihavuus vaikeuttaa joitakin työasentoja tai varmasti estää joidenkin töiden tekemisen kokonaan, mutta tässä puhun nyt ihan perustyöpaikoista joilla työntekijän painolla ei ole merkitystä fyysisesti kevyen työn suorittamiseen. Ja joo, olen tietysti tietoinen myös tasapainoisen ruokavalion vaikutuksesta jaksamiseen, mutten kuitenkaan näe siinäkään perusteita näille mainitsemilleni puheille, minusta ne ovat vain ilkeitä.

T: Sisälläni asuu lihava ja epävarma ihminen

Haha, aika hauska sivusto!

 

Vierailija 00.05, mä olin 19-vuotiaana 1,5 vuotta eli koko aikani ko. työpaikassa pomon silmätikku lounasaikoina: sain kuulla kuinka (aina kun pomo oli paikalla, ei onneksi joka päivä) syön aivan liian vähän, olen naurettava kun en hae hampurilaista Mäkkäristä niin kuin muut ja syön joka päivä lisukkeena raejuustoa. Olin kuulemma järjettömän epäkohtelias kun olin ainoa joka ei syönyt palaverissa pullaa jne. Mutta mitä sitten? Tein työni ja voi kyllä tunsin aika-ajoin suurtakin halua osallistua työkavereiden ohella mäkkäri- ja viineribakkanaaleihin, mutta ihan kiusallani pidin linjani ja pipersin vieressä herne-maissi-paprika-munakasta. Ei kuulu muille kenenkään syömiset, niin kauan ku ei selkeästi huidella vaarallisissa ääripäissä. Älä välitä paskanpuhujista. Jotkut ihmiset puhuvat ja haukkuvat toisten selkien takana aina, aihe löytyy kyllä.

Tai sitten rupea yrittäjäksi niin kuin mä tein (en tämän takia kuitenkaan sitä tietä valinnut, vaikka välillä haluaisin niin väittää ;))

Vierailija (Ei varmistettu)

En tajua ihmisten kommentteja siitä, että olisi muka epäkohteliasta olla ottamatta pullaa. On epäkohteliasta nyrpistää nenäänsä pullalle tai valittaa, että jotain muuta pitäisi tarjota, mutta pitäisi olla ihan sama, syökö sitä pullaa vai ei.
En myöskään ymmärrä kommentteja siitä, että on epäkohteliasta työtovereita kohtaa, jos ei ole meikannut ja pukeutunut tyylikkäästi töihin.

Olen joskus järkyttynyt valokuvista ja videoista, joissa esiinnyn, koska en ole tajunnut lihonneeni. Niiden seurauksena todennäköisesti valitsen itseäni kokoa suuremman kuvan, koska onhan se järkyttävää jos ei tajua, minkä kokoinen on (siis kuinka iso).

Vierailija (Ei varmistettu)

Niin, lisäys vielä (Vierailija klo 13:13) että se BMI on lievän lihavuuden puolella ja lihaksiakin löytyy. Mutta ne kuvat vaan on järkyttäviä. Jos se paino olisikin esimerkiksi vain rinnoissa.

Mirja_ (Ei varmistettu) http://tavoite79.blogspot.fi/

Todella kiinnostava sivusto tuo My Body Gallery. Vertasin kuvia ja omia mittojani ja huomasin samaistuvani itseäni 18 kiloa painavampien naisten kuviin. Hieman hämmentävää!

FFFifi
Fitness Führer

Vieras, mullekin tuli joidenkin kuvien kanssa sellainen ääh miksi mä en näytä tuolta, joten ei tuokaan sivusto ihan ongelmaton ole. Tai siis ongelma on käyttäjän päässä (johon se on sitten tullut ties mistä, yhteiskunnasta, kasvatuksesta, muilta ihmisiltä jne.), olisi paljon parempi kaikille jos ei tarvitsisi kokea mitään ahdistusta/inhoa/epämukavuutta omasta kropastaan, oli se millainen tahansa. Mutta sentään tuolla näkee muunlaisia naisia kuin fotaroituja ja tosi laihoja.

Vierailija, tosi kiva että tykkäät :) Olen tuota (puoli-)kasvottomuutta miettinyt tässä lähiaikoina, mukava kuulla että et koe sitä negatiiviseksi. Joo kyllä ehdottomasti olisi kaikkien kannalta parempi, jos annettaisiin muiden kroppien ja syömisten olla millaisia tahansa. Jotenkin kummasti niissä tuntuu aina olevan jotakin kritisoitavaa, mutta se taitaa kertoa kritisoijan suhteesta omaan kroppaansa.

Kerttuli, näitä syömisten kyttääjiä tosiaan riittää. Mullekin on kommentoitu monessa eri työpaikassa lounaistani ja välipaloistani, milloin olen syönyt liian vähän, milloin liian paljon ja milloin liian oudosti. Omasta mielestäni syön ihan tavallisesti, toisina päivinä enemmän ja toisina vähemmän, ja pääasiassa syön aika perusruokaa. Itse en kyllä kieltäydy pullasta oikeastaan koskaan, mutta eri asia olisi varmasti jos niitä olisi tyrkyllä joka päivä...

Vierailija, olen samaa mieltä pullakysymyksestä, eli asiallinen ei kiitos on ihan ok, mutta nyrpistely tai varsinkin joku siis hirveen lihottavaa -huutelu ei. Sen sijaan tilanteissa, joissa joku on laittanut paakelsia tarjolle nimen omaan minua varten, pidän epäkohteliaana kieltäytyä, jollei se ole terveydelle haitallista. Normaalin ihmisen (ongelmasyöjät tms. erikseen) dieetti/terveys/ulkonäkö ei romahda siitä, että syö silloin tällöin jotakin mitä ei välttämättä haluaisi tai ole suunnitellut syövänsä. Sen sijaan (varsinkin vanhemmat) ihmiset saattavat loukkaantua kieltäytymisestä ihan aidosti. Ruoan tarjoaminenhan on pohjimmiltaan hyvin syvällä kulttuurissamme oleva ystävällisyyden ja luottamuksen ele, joten pääasiassa otan sen myös vastaan.

Tuo meikkaamattomuus on epäkohteliasta on kyllä naurettavimpia väitteitä ikinä. Voiko jollekin oikeasti tulla paha mieli siitä, että työkaverilla ei ole meikkiä? Ja miksi kukaan ei pahoita mieltään siitä, jos näkee miespuolisella työtoverilla tummat silmänaluset, vaaleat ripset tai finnin? Vaatteiden kohdalla siinä on sen verran tolkkua, että olisi ikävä katsella samassa huoneessa tai konttorissa tyyppiä, jolla olisi päällään vaikka virttyneet pitkät kalsarit ja tahrainen mainospaita. Mutta kyllä siihen huomaavaisuuteen riittää puhtaat, suunnilleen tolkulliset vaatteet ja puhdas ihminen.

Yksi selitys näihin kehonkuvaongelmiin on kyllä sekin, että mieli ei pysy mukana jos lihoo tai laihtuu. Itse muistan, kuinka raskaana en keskellä yötä unissani ymmärtänyt, miksi en kyennyt kääntymään vatsalleni ja aamuisin hämmästyin peilikuvaani, koska en yksinkertaisesti ollut sisäistänyt, että minulla oli pallomaha :D

Aika moni nainen varmaan ottaisi sen painon rintoihin jos voisi... Tuossa sivustossa oli kivaa sekin, että pystyi valitsemaan vartalotyypin, siitä huomaa, että on muitakin sellaisia, joilla rasva kertyy esimerkiksi mahaan tai reisiin.

Mirja_ Eikös olekin! Ja tämä ilmiö on tosi, tosi hämmentävä.

Nina Enroth

Hyvä juttu ja kiintoisa saitti. Yllättävän hankala juttu, oma kroppa siis. Itsellänikin on ollut jos jonkinmoista harhakuvaa joskus nuorempana. Olen kuitenkin ottanut viime vuosina käyttöön rehellisen peiliin katsomisen, puntarilla käväisyt ja mittanauhan. Ja sen, että yritän olla vertaamatta muihin, vaan yritän pysytellä itselleni sopivissa mitoissa. Sellaisissa, että vaatteet mahtuvat päälle eikä peilikuva yökötä. Täydellisyyteen ei onneksi tarvitse pyrkiä, tai ei kai sellaista ole olemassakaan. Ehkä näistä jutuista johtuen nuo My body galleryn omien mittojen mukaiset ladyt näyttävät aika tutuilta. About fitnesskissoilta, siis (NOT!) :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Hyvä ja tärkeä juttu! Jouduin tosin noiden muuntotaulukoiden takia lisäämään hakuun pari kiloa ja pudottamaan pituudesta parisen senttiä...
Tutuilta näytti monikin. Suurella osalla oli mielestäni hoikemmat jalat kuin itselläni mutta ei samalla tavalla näkyviä luita kuin itselläni.
Lopulta löysin itseäni muistuttavan ja ihan mielenkiinnosta pyysi miestäni valitsemaan minulle kroppakaksosen: hän valitsi selvästi siromman ja hoikemman kuin minä. Olin yllättynyt, koska pelkäsin valinneeni imartelevan body-doublen...

FFFifi
Fitness Führer

Nina, näin on. Toi on tosi tärkeää, että on itselleen sopivan kokoinen, eikä pyri sellaiseen, millainen mukamas pitäisi olla. Olisi täyttä ajanhukkaa yrittää tulla joksikin sellaiseksi, millaiseksi oma kroppa ei millään voi muuttua.

Vierailija, minäkin osuin sinne muuntojen puoliväliin, mutta eipä se nyt niin tarkkaa ole. Painokin heittelee kilon-pari ihan sen mukaan käykö vaa'alla aamulla vai illalla tai missä kohtaa kuukautta. Aika jännä tuo mitä mies valitsisi, pitääkin kokeilla. Jotenkin minäkin luulen, että sieltä tulisi ihan eri kroppa :D

Liv
Päiväuniaika

Mulla puhkesi joku minäkuvanhäiriö noin puolisen vuotta synnytyksen jälkeen. Vieläkin yli 2v synnytyksestä mä näen itseni huomattavasti isompana, kuin mitä olen. Alkujaan oli helppo yrittää pitää painoa vaan sielä samassa, mitä se oli ennen raskautta (painoin ennen raskautta 50-52kg, n. vuosi synnytyksestä paino oli tipahtanut jo 45kg ja silti koin itseni tosi isoksi ja nostin ja yritin pitää painon sielä pyöreessä viidessäkymmenessä).  Ajattelin että ajan kanssa sitä taas tottuu omaan kroppaansa, että tää "häiriö" (?) jotenkin katoaa tai jotain. Nyt kun on alkanut saada lihasta ja paino luonnollisesti nousee (vaikka itse laihtuu), on koko hommasta tullut vieläkin vaikeampaa. Mä katselen viikottain vaa'an nousevia lukuja (haha joopa joo, ei se näytä kun vasta 51kg. 64kg asti olisin normaalipainoinen laskurien mukaan. Siis saman verran, mitä painoin kun menin synnyttää. Huh) ja koen itteni isoksi ja oudoksi, ahdistun ja  voin huonosti. Ja silti sitä vaakaa on muka seurattava. 

Anyway se mitä tulin alun perin sanomaan on, että se on jännä miten vaikka itse tajuaa, että pään sisällä on jotain vinossa, ettei näe itteensä realistisesti, sitä ei silti pysty itse korjaamaan. Siis että vaikka tietää, että omassa näkemyksessä on vikaa, siitä ei pääse yli tai kiertää, että se kuva ei "normalisoidu". 
Mäkin olen viettänyt monen monta tuntia peilin edessä miettien, missä on vika. Että miksi mä näen itseni tällaisena, vaikka järki sanoo ihan muuta. Että miksi vaikka mä järkeistän itselleni asiaa, se ei silti muutu. 

Liv
Päiväuniaika

Sen verran pitää vielä jatkaa, että mä olen siis ihan tyytyväinen itseeni. Mulla ei varsinaisesti ole mitään ongelmaa kokoni kanssa, mutta mä tiedostan näkeväni itseni aivan väärin. 

Kippuralla

tuolta löytyi kyllä omia kuvia, ihan samalta ne näyttää kuin minäkin.

oli kyllä siltikin vähän surullista verrata siihen, että 6v sitten olin 10kg hoikempi, sorruin silläkin painolla tuolta kuvia katselemaan.

FFFifi
Fitness Führer

Liv, raskaana oleminen voi kyllä pistää aika tehokkaasti käsitykset sekaisin. Itsekin olen ollut raskautta edeltävässä painossa noin viikko synnytyksen jälkeen ja laihtunut imettäessä päälle vielä parikymmentä kiloa, sitten uudelleen synnyttäessäni painanut 30 kiloa enemmän ja palannut lähtötilanteeseen olikohan noin puolessa vuodessa. Että onko ihmekään, jos ei lainkaan tiedä, minkä kokoinen on :D Sekin hämmentää, että normaalipainon rajat ovat niin lavealla. Muistelen, että voisin itse painaa suunnilleen 50-70 kiloa, kumpikin ääripää kuulostaa aika epäsopivalta.

Mulla on myös tuo, että kun on tullut lihasta aika paljon lisää, en osaa ollenkaan suhtettaa sitä painooni. En tosin edes tarkalleen tiedä paljonko painan kun en muista ostaa vaakaan pattereita...

Kippuralla, sulla on sitten käsitys oikein. Itse en ihan usko, että näytän samalta, mutta edelleen selitän sillä, että mulla on paino tosi epätasaisesti jakautunut. Ehkäpä tosin kuvittelen senkin :P

Löysin myös tällaisen hauskan kokovertailun, kuka Lontoon Olympialaisissa kilpailleista vastaa sinua: http://well.blogs.nytimes.com/2012/08/03/whats-your-olympic-body-match/

Pituuteni ja arvoidun painoni mukaan vartalokaksoseni on Nastassia Marachkouskaya:

cb2008-1416.jpg

Täytyy kyllä sanoa että ei me nyt ihan samalta näytetä :D

:D Tää oli itseasiassa aika hauska! Nousi itsetunto kerralla. Tässä ois mun body double :) Aida Mohamed. Mut joo en minäkään ehkä ihan itseäni tunnista. Ensinnäkään mulla ei oo noin upeita tissejä.

tiiti
ite puin

Hahaha, repesin tuolle VerkkariNinan kaksoisolennolle :D

Ja nappiin osui mullakin, itsehän näytän juuri tältä, kun huomaan kaupan karkkihyllyllä uutuuksia:

ellen-gandy-007.jpg

FFFifi
Fitness Führer

Hahahaa, missä se tykkää kommentista -nappi viipyy :D :D

Kippuralla

no tiedän että olisi vielä sopusuhtaisemman näköinen, jos perseen täytteet olisi tisseissä ;) mutta näillä mennään, lenkkarit kohta jalkaan ja katsellaan ensivuonna miltä näyttää.

FFFifi
Fitness Führer

Niin olisin minäkin... :P

dll (Ei varmistettu)

Mikähän häiriö mulla on, kun pidän itseäni hoikempana kuin Body Galleryn samankokoiset ihmiset - enkä ole edes lihaksikas. No, tällä mennään!

FFFifi
Fitness Führer

dll, toi on kai se fatoreksia sitten :D Tai jos et ole ylipainoinen, niin hhmm thinoreksia? :P

Kommentoi