Koskaan ei tiedä

Ladataan...
Fitness Führer

Olette ehkä huomanneet, että en ole sellainen "Tartu hetkeen!" "Iloitse pienistä jutuista!" "Haistele kukkia!" -tyylinen tyyppi. Ei sillä, ettenkö nyt esimerkiksi haistelisi kukkia ja iloitsisi pienistä, mutta minusta tuntuu tosi kornilta julistaa sellaista, saati tehdä jotain mukahenkeviä inspiskuvia siirappisilla iskulauseilla koristeltuina.

En myöskään usko mihinkään universumin viesteihin. Silti joskus sattuu sellaisia sattumia, että vähän alkaa miettimään.

Muutama viikko sitten puolisoni seisoi polkupyörän kanssa liikennevaloissa odottamassa vihreää valoa. Yhtäkkiä hän kuuli auton kaasutuksen ääntä vierestä, ja ehti kääntyä näkemään miten joku ajoi täysillä kohti, ja ohi, pyörän eturengasta viistäen. Ja siitä liikennemerkkiä päin. En tiedä mitä kuskille kävi, mutta puolisolleni ei mitään. Se oli kuitenkin hyvin pienestä kiinni. Metri toiseen suuntaan ja saattaisin olla leski, ja lapsemme isättömiä.

Niin se kuljettaja. En tiedä menettikö joku on tyttären, siskon, äidin tai ystävän. Ihan yllättäen.

Äsken kuulin minulle ihan vieraista ihmisistä. Pariskunnasta, joka oli menossa naimisiin. Hääjärjestelyt olivat hyvässä vauhdissa, sisko juoni polttareita morsiamen tietämättä. Vain muutamaa viikkoa ennen vihkipäivää he saivat tietää, että morsian on vakavasti sairas. Häiden valmistelu vaihtui akuuttihoitoon. Mitä tapahtuu, kukaan ei vielä tiedä.

Naurettavan tyhjä lause: pienestä se on kiinni. Toinen yhtä tyhjä: koskaan ei tiedä. Mutta niin se vaan on.

Kannattaa niitä kukkiakin haistella.

***

We tend to think that our lives will just go on and on and we'll live happily ever after. But literally anything can happen at anytime. It's hard not to take everything granted but maybe we should try to.

Share

Kommentit

Tiina / Parempia polkuja (Ei varmistettu) http://parempiapolkuja.blogspot.fi

Huh, onneksi ei miehellesi käynyt pahemmin. Mä mietin tätä juttua lukiessani, että minä taidan vähän olla sitä kukanhaistelijatyyppiä. Nuorempana ajattelin, että suuria asioita ja elämyksiä pitää tapahtua, jotta elämä on mielekästä. Eikä siinä mitään, sillä niitähän sitten tavoittelin ja sainkin, mutta ne väliajat olivatkin sitten aikamoista tylsää odottelua. Jossain vaiheessa tajusin, että ne ajanjaksot "suurten asioiden" (lue: matkojen) välillä ovatkikin yhtälailla ainutlaatuista elämää kuin ne huippuhetketkin. Eihän sitä aina muista tai jaksa kukkia haistella (varsinkaan keskellä kaamosta tammikuussa), mutta yritän kuitenkin elää sillä tavalla, että ei myöhemmin tarvi hirveästi harmitella niitä hukattuja "välitiloja". Noniin, menipä taas pyörittelyksi, mutta ehkä ymmärsit pointtini... Kiitos ajatuksia herättävästä tekstistä.

FFFifi
Fitness Führer

No niinpä!

Mä oon aika lailla sellainen tyyppi myös, että välitila on tuntunut/ tuntuu turhalta. Aika jännä että sitä jossain vaiheessa rupeaa ajattelemaan niin, eihän lapsena sillä tavoin ajatellut. Kai..? Ja sitten siitä joutuu myöhemmin opettelemaan pois.

Kukkien haistelu on hyväksi, mutta en tykkää sellaisesta arjen ihanuuden ylistämisestä sinulla on vain tämä heti etkä koskaan saa sitä takaisin! Tottahan se on, mutta missä määrin ihminen pystyy enää toimimaan jos se oikeasti keskittyy siihen, miten ainutlaatuinen juuri tämä hetki elämääni nyt onkaan! Että senkin kanssa voi vetää överiksi.

Tavallaanhan se, että kaikki on tosi pienestä kiinni ja voi muuttua hetkessä on sellainen ajatus, joka myös voi lamaannuttaa jos sitä aktiivisesti ajattelee. Että ihmisen on parempikin suuren osan ajasta suhtautua kaikkeen annettuna ja pysyvänä, muutenhan elämästä tulisi aika pelottavaa.

Maijahei (Ei varmistettu)

"Tottahan se on, mutta missä määrin ihminen pystyy enää toimimaan jos se oikeasti keskittyy siihen, miten ainutlaatuinen juuri tämä hetki elämääni nyt onkaan! Että senkin kanssa voi vetää överiksi."

https://www.youtube.com/watch?v=lYh_0Jz6xMY Siskonpedin 7. jakso, eka sketsi.

FFFifi
Fitness Führer

HAHHAHHAA :D Mä muuten jätin Läsnäolon voiman kesken, koska musta jotenkin tuntui että nyt menee kallisarvoiset hetket hukkaan tässä tyhjänjauhantaa lueskellessa...hih sori :D

aie (Ei varmistettu)

Haha, itselleni tuli kanssa mieleen just tuo yllä oleva sketsi! Loistava.

Olen tuollainen kukkienhaistelija, jos sillä tarkoitetaan sitä, että osaa nauttia pienistä jutuista. Näen hauskuutta kaikessa yksinkertaisessa ja pienessä. Mutta. Olen todella allerginen tietyntyyppiselle "sinulla on vain tämä hetki, mieti tarkkaan mitä teet sillä" -soopaa, siis sellaista elämänhallintaopas-tyylistä "tunne itsesi, tartu hetkeen" -mantraa. Vaikka siis olen vahvasti sitä mieltä, että itsensä on hyvä tuntea ja hetkeen tarttua. Ymmärtääköhän kukaan tästä nyt mitä ajan takaa? Jatkuva oman elämänsä valintojen/itsensä tutkiskelu ja tunteiden analysoiminen ei tee hyvää. Sellainen vellominen ja loputon analysointi.

Hyvä, ettei miehellesi käynyt kuinkaan! Huh. Luin Hesarista Bulevardin perhesurmassa kuolleen äidin äidin haastattelun ja näin seuraavana yönä unta, että mun mies kuoli. Hyi kamala, tulee kylmät väreet nytkin. Sitä aina uskoo, ettei omalle kohdalle satu ne kauheimmat asiat, mutta mistäs sitä tietää. Toisaalta yritän olla vatvomatta, koska ei jatkuva pelkääminenkään ole hyväksi, niin kuin FFFifi sanoikin.

FFFifi
Fitness Führer

Ymmärrän kyllä mitä tarkoitat, mulla on ihan sama että kyllä mä itse asiassa naurettavuuksiin asti tykkään haistella niitä kukkia ja olen tosi iloinen ihan tosi pienistä jutuista. Mutta en kerta kaikkiaan siedä tota läsnäolo - kallisarvoiset hetket -pölinää, koska se on jotenkin niin kornia ja falskia. Jotenkin tuntuu, että nykymaailmassa ihan tyhjänpäiväisesti keskitytään tuollaiseen, ja tavallaan ei ymmärretä miten etuoikeutettuja jo ollaan vaan haetaan sitä sisältöä elämänhallintaoppaista ym. No nyt tämä lähtee jo raiteilta, mutta olen siis erittäinkin samaa mieltä :D

Luin saman, se oli melkoinen juttu kyllä. Aika sellainen ajatus kaikin puolin, mitä ei edes halua lähteä miettimään.

Kaenuulaenen (Ei varmistettu)

Hetkien väheksyntä saattaa johtua siitäkin, että olet saanut elää varsin hyvän elämän. Kun elämä käy tarpeeksi raskaaksi, psyyke rupeaa korostamaan hyvien hetkien arvoa. Saattohoidossa oleva viimeisiä päiviään elävä syöpäsairaskin etsii vielä hetkien tyydytystä.

Olen kärsinyt vuosikausia itsetuhoisuudesta. Usein lopullisen teon on estänyt hetki, mieleen tulleet hetken merkitykset. Jonkun ihmisen kaunis sana, sumuvaippa järven yllä.

Kun ei kertakaikkiaan enää jaksa, jäljelle jää ainoastaan hetki.

FFFifi
Fitness Führer

En mä väheksy hetkiä. Mä väheksyn elämäntaitolässytystä, joka painostaa nauttimaan hetkistä. Mä itse näen että sen markkinat on ihmisille, jotka eivät ole joutuneet kohtaamaan mitään isompia ongelmia, mutku arki jotekin ahistaa. Aika ylimielinen yleistys, myönnän. Siihen taas en tiedä vastausta, että onko elämä ollut hyvä jos se on ollut helppo vai jos se on ollut vaikea, joten en tiedä johtuuko asenteellisuuteni elämäni hyvyydestä vai ei.

Uskon, että suurin osa ihmisistä, jos ei kaikki, osaavat nauttia hetkistä kyllä ilman että sitä täytyy hirveästi tietoisesti harjoittaa ja tarkkailla itseään, että nauttiiko nyt tarpeeksi. Toki joskus sekin voi olla tarpeen, jotta ei päädy tyypiksi joka Caprilla uima-altaassa miettii, että olisipa ihanaa olla Caprilla uimassa, kuten Anna-Leena Härkönen on joskus todennut :)

Mä olen vähän skeptinen myös sen suhteen, että kärsimys jalostaisi ihmistä tajuamaan olennaisen ja karsisi pikkumaisuuden. Hyviä hetkiä todennäköisesti osaa arvostaa enemmän, mutta en usko siihen, että pikkuasiat eivät enää harmita. Enkä siihenkään, etteikö siihen hyvään taas ikäänkuin turtuisi esimerkiksi kun elämä on vaikka kriisin jälkeen normalisoitunut. Samoin kuin on hankala elää peläten jokaista mahdollista vastoinkäymistä ja uhkaa, on hankala elää myös jatkuvassa kiitollisuudessa ja joka hetken arvostamisessa. Koska lapset pitää ruokkia ja pyykit pestä ja veroilmoitus täyttää ja sukille etsiä pareja.

Ikävä kuulla kokemuksistasi. Toivon mukaan elämässäsi on tarpeeksi hyviä hetkiä - tai pidempää iloa - että jaksat sitä elää.

zenna (Ei varmistettu)

Tosiaan rankkaa yleistyksen makua ;)

Mua ei elämäntaitolässytys haittaa. Uskon että sekin iskee hyvin erilaisiin ihmisiin erilaisissa elämäntilanteissa. Omassa lähipiirissä on havaittavissa positiivisia vaikutuksia oikeasti vaikeiden elämäntilainteiden keskellä, ei mitään 'arjen ahdistusta' vain.

En myöskään koe, että elämäntaitolässytyksessä' painostetaan mihinkään jatkuvaan itsetarkkailuun, vaan nimenomaan muistutetaan silloin tällöin pysähtymään ja näkemään niitä hyviä juttuja, vaikka kaiken p***ankin keskellä. Saattaa olla iso merkitys vaikka masennuksen tms kourissa kärvistelevälle. Hyvä, että noita juttuja joku sanoo ääneen, helposti unohtuvat, kun on elämässä pitkäkestoista myrskyä.

Hassua, että kuitenkin monet näissä kommenteissakin sanovat, että toimivat nimenomaan noin: pikkuasioista iloiten ja kukkia haistellen, mutta samalla ärsyttää, jos joku sanoo noita juttuja ääneen! Eivät kaikki ole tuota hiffanneet ja siksi on kiva, että joku ideoita tarvitseva ahdistunut, masentunut, sairas voi ehkä tuollaisesta muistutuksesta saada elämään uutta ajateltavaa ja toimintatapoja jotka helpottavat.

FFFifi
Fitness Führer

Mä luulen, että se ärsytys johtuu nimenomaan tän ilmiön kaupallisuudesta ja normittavuudesta, ei siitä että joku sanoisi näitä asioita ääneen. Ennemminkin käy hermoon se itsestäänselvyyksien hokeminen jonain suurena totuutena. En ole kovin montaa elämäntaito-opasta lukenut (koska en kestä niitä), joten yleistän ehkä edelleen, mutta kertaakaan ei ole tullut vastaan mitään uutta. Niissä on aina ihan samat jutut, ja ne ovat sellaisia, mitä jokainen pystyy ihan itsekin hoksaamaan. Paitsi nyt joku pyydä universumilta urheiluautoa niin universumi antaa sulle sellaisen, se tuli kieltämättä puskista :D

Tämä psykohömppä ja elämäntaitolässytys on nykyään sellainen ala, jossa pyörii ihan hirveästi rahaa. Toki on hyvä jos se auttaa joitain, mutta suurin osa tuntuu feikiltä ja turhalta. Että siinä riepoo sama kuin vaikka jossain joulun kaupallisuudessa. Eihän siihen oikeasti tarvitse mitään oppaita ja inspiraatiotauluja, että osaisi haistella kukkia. Ja nykyisin tämä "elämäntaitoilu" kuuluu olennaisena osana länsimaiseen normiin hyvästä elämästä, mikä rassaa myös.

 

Kommentoi

Ladataan...