Kunpa olisin tiennyt

Ladataan...
Fitness Führer

Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän tunnen viehtymystä jaaritella kun minä olin nuori -juttuja. Yleensähän näissä on tapana kauhistella nykynuorison turmiollista tilaa ja rappiollista käytöstä. Ei tuollaista minun aikanani sentään ollut!

Kun minä olin nuori olivat treenikuteetkin...öö...tuota...Kuva täältä.

Vaan ei ole nuorison kauhistelukaan entisensä. Nykyäänhän ne harrastavat liikuntaa joka päivä, syövät terveellisesti ja harjoittavat varmaan jotain meditaatiota kun ovat niin positiivisia koko ajan. Ei ollut kuulkaa tuommoista ysikytluvulla!

Mikä on hirveä harmi.

Minun nuoruudessani ystäviä ei tavattu salilla eikä smoothiebaarissa. Me notkuimme toistemme kotona, kaduilla ja kahviloissa. Kahviloissa, joissa ryystettiin seisonutta, ylivahvaa kahvia ja hengitettiin tupakansavusta harmaata ilmaa, osa suoraan filtterin läpi. Vähän vanhempina emme tavanneet toisiamme lenkkipoluilla emmekä tanssitunneilla, vaan baareissa.

Jos olimmekin harrastaneet liikuntaa lapsesta alkaen, lähes jokainen lopetti harrastuksen siinä rippukouluiän tietämissä. Osa jatkoi, mutta kukaan ei pitänyt sitä minään lifestylenä.

Myös lajivalikoima oli laaja ja innostava. Kukapa ei rakastaisi step aerobicia? Kuva.

Jos notkuimme jäähallilla, olimme siellä tiiraamassa Karhu-Kissojen pelaajia (tai siis muut tiirasivat, minua ei kiinnostanut urheilu sitäkään vähää). Jos olimme uimahallissa, emme suinkaan treenanneet, vaan lähinnä pyrimme hukuttamaan toisemme (jäätyämme henkiin ostimme kahvilasta munkit ja Hart-Sportia). Juoksimme kyllä, syksyisin omenavarkaissa.

Ehkä satuin vain tällaiseen kaveriporukkaan? Tai ehkä kyseessä oli yleisempi ilmiö?

Spice Girlsit tulivat muotiin kun olin jo vähän turhan vanha kuuluakseni kohderyhmään. Yhtyeessä oli viisi jäsentä, joilla jokaisella oli oma tyyli ja teema. Yksi viidestä oli Sporty Spice. Yksi. Jos ryhmä singahtaisi nyt julksuuteen, maustetyttöjen sijaan heidän nimensä luultavasti olisi jumppapirkot.

Toki liikunnasta ja terveistä elämäntavoista puhuttiin ysärilläkin, mutta vähemmän kuin nyt. Terveys ja hyvinvointi eivät olleet sellaisia megatrendejä kuin nykyisin. Ilmiö ei myöskään ollut niin kaupallinen. Esimerkiksi kohtuuhintaisten ja trendikkäiden treenivaatteiden valikoima oli niin suppea, että kun lopulta aloin liikkua, ostin toiset jumppatrikooni H&M:n lastenvalikoimasta, jotta saisin hieman vaihtelua.

(Todellakin lapset, täti mahtui silloin lasten trikoisiin. Tämä kertoo nimenomaan siitä, miten ysärillä liikuntaa harrastettiin, jotta oltaisiin laihoja.)

Kotona treenaaminen oli helppoa. Ja kuten mallin ilmeestä näkee, suorastaan riemukasta. Tehokkuudesta puhumattakaan! Kuva.

Liikunta ei ollut coolia ja muodikasta. Huippumallit kertoivat ylpeinä haastatteluissa, etteivät koskaan treenaa. Julkkiksia ja poliitikkoja ei pyörinyt liikuntatapahtumissa, tarkalleen ottaen en tiedä pyörikö siellä ketään. Joillain teineillä oli omia liikuntaharrastuksia, mutta pääasiassa niihin suhtauduttiin joko välinpitämättömästi tai vähätellen. Suoranaista pilkkaa taas saivat osakseen vetelän nuorison aktivoimiseksi tehdyt Power Mover -tapahtumat tanssikuvioineen*.

Niin, olihan meillä koululiikuntaa ja terveystietoa. Ensimmäisen anti oli opettaa liikkeitä, jotka pienentävät peppua (tämä ei ole vitsi). Toisessa käytiin läpi tule-sairauksia, mikä kiehtova ja liikunnan riemua sytyttelevä aihe teini-ikäiselle!

Nämä aihepiirit leimasivat koko keskustelua liikunnasta ja hyvinvoinnista. Kalorien kuluttaminen, kropan muokkaaminen – siis pienemmäksi – ja vanhoja ihmisiä koskeva kuntoutus tai mikä lie emmäkuunnellu.   

Tällaiset oli joka jalassa, mutta ei todellakaan treenitarkoituksessa. Kuva.

Minulle ei kukaan ikinä, kertaakaan, sanallakaan maininnut siitä, että liikunnasta voisi tulla hyvä olo ja iloinen mieli. Kukaan ei myöskään puhunut siitä, että liikkua voisi huvikseen, ilman että tarkoitus olisi muuttaa ruumiin muotoa, kokoa tai painoa. Varmasti näin ajattelevia oli, mutta sitä ajatusta ei koskaan sanottu ääneen.

Nykyisessä fitnessvimmassa ja treenivouhotuksessa on huonotkin puolensa. Mutta vaikuttaa siltä, että se on myös kasvattanut sukupolven, joka tykkää liikkua ja pitää huolta terveydestään. Ilmeisesti jopa siksi että se on kivaa ja siitä tulee hyvä olo.

Olisipa joku kertonut minullekin aiemmin.

 

*Koululiikuntaliitto järjestää edelleen Power Moveria. Kuvissa oli iloisia ihmisiä, ehkä sekin on nykyisin hauskaa. Toisaalta, listalta löytyi myös tapahtuma nimeltä Talvisotahiihto. Veltto teini sisälläni ns. repeilee tälle. Täti-ihminen minussa voisi osallistuakin.

***

When I was young, I never heard anyone talking about exercise and healthy living as a fun choices that would make you feel good. Exercise was seen as a way of getting or staying thin. Nowadays it's considered as fashionable lifestyle and many people move their bodies just to have fun and feel nice. How fabulous is that!

Share

Kommentit

Lotta Katariina
Pumpui

Oih, Power Mover! Sivuaskel-sivuaskel-täp!

FFFifi
Fitness Führer

Oli kyllä kova! Kuulemma sitä olisi päässyt tanssimaan oikein Stadikan nurmelle. Taisin lintsata.

Melkein tekee mieli kaivaa noi muuvit jostain ja pistää vähän jalalla koreasti :D

NO NIIJJUST! Minäkin tosi pitkään luulin, että vatsalihasliikkeitä tehdään, jotta voidaan osoittaa kaikille ja jumppamaikalle, miten rautaisessa kuosissa vatsalihakset ovat ...

Olisi ollut hauskaa kuulla, että voin liikkua vain itseni vuoksi, ja että tällöin saan siitä myös nauttia.

FFFifi
Fitness Führer

Näinpä! Mä syytän aina koululiikuntaa, mutta eipä tuota viestiä mistään muualtakaan kuullut :/

Vierailija (Ei varmistettu)

Nauran sisäistä huutonaurua tälle jutulle. So true! Etenkin ne urheiluvaatteet, ilmeisesti löysin collegehousujen, löysien saliousujen ja löysien verkkareiden lisäksi ei ollut muita vaihtoehtoja. Eiku hetkinen, olihan sitten vielä miesten megalyhyet liehushortsit jostain 70-luvulta.

Vaikka nykyinen fitness-hype kyllästyttääkin, nykyisessä liikunta- ja ravitsemuskeskustelussa on hiukan terveempi suunta. Muistan omilta teiniajoiltani, että naistenlehdissä jankattiin vain sitä, että ruuassa pitää olla mahdollisimman vähän rasvaa (rasvattomasta mansikkajugusta tehty juustokakku fun light-kiilteellä, anyone?) ja kaloreita, ja että vain kaloreita polttava, lihaksia kasvattamaton liikunta on ok. Anorektisena teininä nuo olivat kullanarvoisia neuvoja >:(

FFFifi
Fitness Führer

Joo ei hyvää päivää ne lyhyet nailonsortsit :D Oli toki myös ihanat pyöräilysortsit, jotka eivät tietenkään olleet mitään teknistä kangasta vaan puuvillaa. Vuosikymmenen lopulla tuli jazzhousut :D

Mutta sitä ennen, ne collegehousut! Ei ihme jos liikunta tuntui niin kurjalta ajatukselta 90-luvulla!

Muistan nuo samat neuvot ja olen salettiin myös syönyt tuollaista herkullista kakkua....ja kaikki leivontaohjeet, joissa oli makeutusainetta, siis mitä helvettiä! Ja hirveä rasvakammo. Muistaakseni olin ainoa koko meidän porukasta, joka laittoi koulussa näkkileivän päälle margariinia. Ja sitä kauhisteltiin mulle tosi paljon, että miten mä syön rasvaa ja vielä niin PALJON. No kun se on HYVÄÄ :D

Nina Enroth

Hear hear! Olen myös ihan äimänä näistä nykynuorista. En mä mihinkään erityisesti treenaa, oon vaan aina tykänny urheilla ihan omaksi iloksi ja kavereiden / poikaystävän kanssa. Ömh. 

FFFifi
Fitness Führer

Joo siis mikä tämä juttu oikein on???

Ansa X

Yyh kotonani oli tuo sininen reisilaite, tuo vaahtomuovinen hässäkkä. Äidillä ostoskanavalta. Muistan kyllä käyttäneeni sitä, mutta taisteluvälineen tarkoituksessa. Laitteen nimittäin pystyi ampumaan reisien tai käsien välistä melkoisella vauhdilla kohti kaveria (sitä irtojauhiksia mussuttavaa varsilenkkarinuhjaketta).

FFFifi
Fitness Führer

Musta tuntuu, että noita oli suunnilleen kaikilla kotona. Samoin kuin sellainen pötkö, jonka keskiosa koostui vaahtomuovista, jonkinlainen "rintojen kohottaja" eli rintalihaslaite se oli olevinaan. Suosittuja oli myöskin ne jalka- ja käsikahvoilla varustetut narut, jotka kiinnitettiin ovenkahvaan o_O

Mulla on myös mielikuva, että toi sininen oli ihan yleisesti ammuskäytössä :D

Shadou (Ei varmistettu) http://seurallinenerakko.blogspot.com

Itsekin käytin sitä lapsena aseena! Aivan paras siinä tarkoituksessa.

annn (Ei varmistettu)

Oi, ahdistava 90-luku! Liikunta oli itsensä kurittamista ja laihduttamista varten, ruoka rasvatonta ja vaatteet epäsopivia. Menin liikuntatunnillekin mieluiten Leviksen viisnollaykkösissä, sillä ne oli mukavimmat housut mitä tiesin.

Toki huvikseni samoilin metsissä, kiipeilin puissa ja tein kävely- ja pyörälenkkejä, mutta en tajunnut että sekin on oikea liikuntaharrastus.

FFFifi
Fitness Führer

Joo just näin :/

Mä muistan kun kävin yhdessä ekoista työhaastatteluistani ikinä, ja siellä kuumotettiin harrastuksista. Sanoin, että tykkään pyöräillä tosi paljon (se oli silloin se!), niin mulle vastattiin että Pyöräily ei ole mikään harrastus. Enkä usko että se oli mikään haastattelukikka :D :D

Piipo79

Mä olen "maalta" kotoisin ja siellä kyllä liikuttiin aivan omaksi iloksi. En tunnista tätä aikakautta nykyistä ihmeellisemmäksi muuten paitsi että treenivaatteita ei ollut noin paljon ja halvalla tarjolla ja erilaisia lajejakin on nykyisin paljon enemmän. Mutta jos jotain pitäisi mainita ajoista kun olin "nuori" niin silloin aivan arjessa liikuttiin paljon nykyistä enemmän. Koulumatkat kävellen, lasten ja nuorten pihaleikit (liikuttiin käytännössä aamusta iltaan). Nykyisin liikunta on monelle erillinen osa elämästä ja oikeasti jos laskee liikunnan määrää niin hyvin vähäiseksi jää. Esim lasten liikuntasuositukset eivät tule 6 kertaa viikossa liikuntaa harrastaville täyteen jos muuten liikutaan autolla ja istutaan nenä kiinni älylaitteissa. Että oli niissä vanhoissa ajoissa puolensakin :)

FFFifi
Fitness Führer

Joo arjessa oltiin kyllä aktiivisempia, aikuiset ja lapset. Mekin juostiin koko ajan jossain pihoilla. Osasin kävellä käsilläni ja herra ties mitä muuta, kun niitä vaan tehtiin leikkiessä.

Mulla on kyllä nykyään niin, että liikun suht paljon, mutta koko muun ajan istun paikallani. Ei tämäkään ole hyvä.

Suvi K.
Sisunainen

En tiedä satuinko vaan sellaiseen ympäristöön, mutta sama meininki oli 2000-luvun alussakin. Oikeastaan silloin porukka jakautui kahtia: oli niitä jotka harrastaa jotain lajia (luistelu, tanssi ja ratsastus oli meidän luokalla suosittuja) ja niitä jota ei kiinnostanut (ensinmainituista suuri osa liittyi joukkoon yläasteella). Ratsastamassa kävin koska kivoja heppoja, mutta lähtökohtaisesti halveksin kaikkea liikuntaa. Puhe terveellisestä ruokavaliosta oli vittuilua ruokalassa jos ei ottanut salaattia  (lopetin koulounaat heti seiskan alussa kun ei enää ollut pakko).

Mua vähän ärsyttää se, että en oppinut liikunnallista ja terveellistä elämäntapaa jo kakarana, koska nyt sitä on vaikeampi opetella. Ehkä meidän lapset sitten....

FFFifi
Fitness Führer

Mua ärsyttää myös. Mun on annettu olla just niin laiska mitä olen luonnostani, eikä siihen ruoan terveellisyyteenkään hirveästi kiinnitetty huomiota. On tosi vaikeaa ollut opetella näitä aikuisena.

Mä yritän tosi paljon omien lasten kanssa antaa sellaisen mallin ja ohjeet, että liikutaan ja syödään terveellisesti. Koko ajan ei tarvitse tehdä kumpaakaan, mutta että ne olisivat normaaleja elämään kuuluvia juttuja. Meillä on nyt muutaman kerran käyty keskustelua siitä, että onko sitä voimistelua pakko harrastaa. Ei ole, mutta jotain liikuntaa on. Ja mun pitää aina silloin tällöin muistuttaa tätä itselleni myös :D

marile

Samaistun tähän vahvasti. :-D :-D 90-luvulla liikuntaa tuntuivat harrastavan yleisurheilijat, jotka menivät URHEILULUKIOON. Oma viiteryhmäni oli lievästi sanottuna erilainen. Tästä näkökulmasta katsottuna asiat ovat todellakin parantuneet huomattavasti. Nykyään liikunta kuuluu toisella tavalla kaikille.

Toisaalta olen siinä mielessä ysärin aivopesemä, että miehet kuin naisetkin näyttävät silmiini nykyään aivan liian laitetuilta. Missä isoisän vanha villatakki ja Kurt Cobain -tukka? Dr Martensien paluuta katukuvaan olen tervehtinyt ilolla.

FFFifi
Fitness Führer

Joo ei ollut liikunta kaikkien juttu, tai sitten se oli niin ei-lifestyleä, että kukaan ei pitänyt siitä meteliä, ja sitten tällainen laiskimus ajatteli, että ei sitä kukaan tee...kai sekin on mahdollista :D

Mulle on jäänyt lopullisesti päälle ysäri ja varsinkin grunge :D :D Tähän lisättynä vielä se, että mun mielestä vieläpä 80-luvun vaatteet ovat oikeasti upeita, niin voi kuvitella että näytän aina ihan kodittomalta :D Kaverit ja puoliso kuittailee tästä aika ahkerasti: Toi on varmaan joku fashion statement toi sun takki? Että jotkut tajuaa, että siinä on joku juttu? Vai? No siis todellakin tajuaa jos on yhtään tyylisilmää!!!

phocahispida

Muisto yläasteen liikuntatunnilta:

"Nyt harjoitellaan Power-Mover-koreografiaa."

"Voi vittu."

"Mikäs Laukkosta nyt vaivaa."

"No kuule rutto."

"Okei, mene kotiin, ensi kerralla maastojuoksua. Siihenhän suvaitsit muistaakseni jopa osallistua?"

"Juu"

Voi miettiä, miksei liikunnannumero ollut koskaan yli 8. Asennevamma jo vuodesta -89.

Karuselli

Hahhah, oi ysäri! Oi grunge!

Mäkin harrastin joukkuelajeja vielä 80-90-luvun taitteessa. Yläastelle päästyäni lopettelin pikkuhiljaa kaikki. Jotain "nykytanssia" me kyllä käytiin harrastamassa kansalaisopistossa (missäpä muuallakaan). Ja tietenkin pyöräiltiin joka paikkaan. Mutta todellakaan ei liikunta ollut mikään lifestyle valtaosalle. Ne oli urheilijanuoret sit erikseen...

Power Mover. Voi apua!

Kyllä on pitänyt monet kerrat hämmästellä tätä tervehenkistä nykynuorisoa. Mun nuoruudessa röökiä alettiin vetää ja humalahakuista juomista harrastaa seiskalla. 16-vuotiaina oltiin jo niin konkareita, että ihan aikuisten tapaan istuskeltiin baareissa (niissä, joihin onnistuttiin pääsemään) "parilla kaljalla". Jösses. Myös kannabiskokeilut olivat ainakin taidelukiossa ihan peruskauraa. En pane pahakseni nykyistä kehitystä.

Toisaalta pitää muistaa, että nykyteineillä on omat vitsauksensa: erilaiset syömishäiriöt, seksielämään liittyvät ongelmat nuorella iällä, masennus, peliriippuvuus jne. Että en tiedä onko nykyajan nuoret kuitenkaan lopulta sen onnellisempia kuin me kasarilla ja ysärillä. Mua huolestuttaa myös voimakas polarisoituminen: on varmaan entistä enemmän niitä, joilla pyyhkii tosi hyvin. Mutta sitten taas myös niitä, joilla ei ole koskaan hyvin pyyhkinytkään, ja jotka eivät oikein edes jaksa pyristellä elämässään pinnalla - puhumattakaan siitä, että vetäisivät aamiaiseksi viherpirtelöitä.

Shadou (Ei varmistettu) http://seurallinenerakko.blogspot.com

Nyt poden huonoa omaatuntoa siitä, että tykkään käydä kahvilla siskojen kanssa, kun tulevat tänne kyläilemään. :D Mutta piti vain sanoa, että nuo PowerMover tapahtumat olivat ainakin vielä 2000-luvun alussa (koulun aloitin -99 ja yläasteella noita tahkottiin) täyttä tuskaa ja nöyryytystä, kuten kylläkin melkein kaikki koululiikunta. Niiden vuoksi vielä parikuukautta sitten olisin ilmoittanut vihaavani tanssia ja olevani surkea siinä. Onneksi kokeilin tankoilua...

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Hahahaha, mä aina keljuilen miehelle miten epä-cool se on ollut nuorena miehenä 80-luvulla, kun on kilpaillut hiihdossa, koripallossa ja triathlonissa. Että kun muut ovat käyneet tytöissä ja ajelleet mopoilla, niin tää yksi on vetänyt fillarilla treeneistä toiseen. Jos se ois ollut se sama nuori mies tänä päivänä, niin sehän ois ollut porukasta kaikkein coolein.

Kommentoi

Ladataan...