Näin päädyt villieläinten ruoaksi lomallasi

Fitness Führer

Kutkuttaisi lähteä jonnekin matkalle tuossa pääsiäisen tienoilla. Kutkuttaisi juostakin, mutta sille viikonlopulle ei raivokkaasta penkomisesta ja keskieurooppalaisten juna-aikataulujen syynäämisestä oikein löytynyt sopivaa vaihtoehtoa. Mutta voi että mitä löytyi sen sijaan!

Jossain päin Turkin vuoristoa juostaisiin ultra. Tai no en tarkalleen tiedä, juostaisiinko sitä tosiaan vuoristossa, mutta kuulostaa eksoottisemmalta ja romanttisemmalta niin, enkä siksi tarkista asiaa. En tietenkään selviäisi yli satakilometrisestä ultrasta, varsinkaan jos se on vuoristossa. Tämä ei estänyt minua menemästä haaveilemaan järjestäjän nettisivuille. Ei olisi pitänyt.

Molemmat kuvat Iznik Ultra Maratonun sivuilta.

Hakevat vapaaehtoisia nimittäin. Mikä voisi olla hienompaa kuin palella koko yö romantillisessa Turkin vuoristossa otsalamppu päässä, ja huutaa kannustuksia sattumanvaraisille sekopäille, joiden kanssa tuskin on edes yhteistä kieltä? Ei sitten mikään!

Aloitin varovaisen puolison ylipuhumisen. Ajattele, mikä elämys! Olisi erilainen loma! Niin hieno kokemus! Ne maksavat matkatkin, varmaan vain lentokentältä, mutta silti!

Tutkin nettisivuja lisää. Majoitus teltassa. Hhhrr. Brrr. Apua. No kyllä minä siellä selviän, olen yöpynyt metsässä Espoossa, tuskin se hirveästi siitä eroaa. Vapaaehtoisten ilmoittautumilomakkeessa kysytään kummia. Pelkäätkö pimeää, eläimiä tai vastaavaa? Kyllä, kyllä, kyllä. Hetkinen. Onko siellä eläimiä? Millaisia? Miten isoja?

Yhtäkkiä ajatus seisomisesta vuoristopolun varressa Turkin pimeässä yössä ei tunnukaan niin hyvältä idealta.

(Haluaisin silti lähteä.)

***

There's an ultra marathon organized in Iznik, Turkey in 19.4. I'm playing with the idea to volunteer in that run. I reject the fact that I wouldn't survive in dark Turkish night, surrounded by wild animals and stuff.

Share

Kommentoi