Sohvanpohjalta juoksemaan, osa 1: Miksi?

Ladataan...
Fitness Führer

Haluaisitko oppia juoksemaan? Haluaisit, mutta et voi, koska juokseminen on kamalaa? Se tuntuu pahalta eikä vaan ole sun juttu?

Ei haittaa. Ei kun ei oikeasti haittaa. Minä tiedän, kokemusta on. En ole todellakaan sellainen harrastin yleisurheilua kouluaikana ja pelasin jalkapalloa teini-ikäiseksi asti ja sen jälkeen olen juossut joka viikko 100 km tai jotain, enkä tosiaankaan ole juossut pienestä pitäen. Tai liikkunut ylipäätään. Eli unohda heti kättelyssä se hyvähän sun on sanoa, ei minun ole.

No millä perustein voin sitten sanoa mitään? En ole mikään virallinen asiantuntija, mutta olen itse juossut nyt kolmisen vuotta (tosin osin hyvin epäsäännöllisesti) ja lukenut asiasta paljon. Lisäksi olen saanut opastusta paitsi ammattilaisjuoksijoiden pitämässä juoksukoulussa, myös henkilöiltä, jotka ovat parhaimmillaan juosseet maratonin aivan järkyttävän kovaa (alle 2:30) ja jotka ovat valmentaneet paljon. Esimerkiksi eräänkin miehen lähtötilanteesta "pystyy kävelemään reippaasti viisi minuuttia" kokonaiselle maratonille.

Käsittelen aihetta laajasti, joten näitä postauksia tulee muutama. Muuten postauksen lukemisesta läkähtyy niin, ettei jaksa enää juosta. Suuntaan nämä pääasiassa aloittelijoille, mutta toivottavasti postauksistani jo juoksevillekin on jotakin iloa tai infoa.

Ensinnäkin, miksi juosta?

Juokseminen on terveellistä. Kerron tämän tässä vaiheessa: Juokseminen ei ole aina kivaa. Se voi olla kivaa vain joskus, tai jopa ainoastaan silloin kun se loppuu. Mutta aerobinen liikunta tekee ihmiselle monin tavoin hyvää, joten sitä pitää tehdä. Tuskin nautit hampaiden pesemisestäkään mitenkään älyttömästi, mutta teet sen kuitenkin. Ja palkitseehan se terve ja kaunis hammasrivi lopulta. Vaikutuksia terveyteen on niin paljon, että en lähde kaikkia luettelemaan, mutta mainitaan nyt vaikka parantunut hapenottokyky, parantunut rasva-aineenvaihdunta ja madaltunut sydämen lyöntitiheys.

Juokseminen on kivaa. Hei nyt huijaat! Äsken sanoit ettei ole! On se välillä. Ja silloin se on tosi hienoa. Eikö ole ärsyttävää, kun ihmiset sanovat, että tiedät sitten kun olet kokeillut itse. No kokeile, niin pääset tuosta! Lisäksi juoksemiseen liittyy kaikkea hauskaa, kuten juoksutapahtumia. Niiden varjolla voi esimerkiksi matkustaa ulkomaille ja ahmia kaikkia herkkuja muka "tankkauksena". Saa mitalin ja paidan, joilla voi lesoilla. Sitten pääsetkin itse sanomaan, että tiedät kun kokeilet itse...

Etkö haluaisikin leveillä tällaisella, kun olet työkavereiden kanssa zumbassa?

Juokseminen on helppoa. Ei muuta kuin treenivaatteet päälle, lenkkarit jalkaan ja ulos. Se on siinä: ei vaivalloista matkaa salille, ei jonkun toisen aikataulujen mukaan tehtyjä jumppalukkareita, ei hikisiä pukukoppeja, ei jalkasilsaa suihkun lattiasta. Lisäksi juosta voi missä ja milloin tahansa, matkoilla, lasten harrastuksen aikana, siirtymiä työpaikalta kotiin, eikä harjoituksen tarvitse välttämättä kestää kuin puolisen tuntia.

Juokseminen on halpaa. Tarvitset vain lenkkarit ja sen verran päällesi, ettei sinua pidätetä. Yleensä sanotaan, että lenkkareihin kannattaa panostaa, mikä on tietty ihan hyvä neuvo. Ihan välttämätön se ei ole jos 1.) sinulla on normaalit jalat 2.) et juokse ihan hirveästi 3.) et juuri NYT pysty pistämään lenkkareihin saturaista tai enempää. Itse aloitin 20 euron Adduilla (olivat tarjouksessa puoleen hintaan) ja ne olivat loisto-ostos. Tosin mitä enemmän juokset, mitä kovemmilla alustoilla ja mitä taipuvaisempi olet vammoihin, sitä tarkemmin lenkkarit kannattaa valita. Mutta älä turhaan tee tästä aloittamisen estettä! Palaan tähän aiheeseen tarkemmin kun kirjoitan varusteista (tässä vaiheessa itsellenkin alkaa valjeta, miten paljon minulla on asiaa!).

Juokseminen on tehokasta. Tehokashan on jänskä naistenlehtieufemismi sille, että juokseminen muokkaa kroppaa ja polttaa kaloreita. Senhän se tekee, mutta haluatko hyvät vai huonot uutiset ensin? Ok, huonot: Juokseminen siis kuluttaa kaloreita (joskaan ei tolkuttomasti). Se tarkoittaa, että tuleepi nälkä, joten juokseminen ei välttämättä laihduta. Voi jopa lihottaa, ainakin jos suhtaudut tankkaamiseen samanlaisella intohimolla kuin minä! Sitten ne hyvät: juokseminen muokkaa ennen kaikkea jalkoja ja lisäksi keskivartaloa. Yleensä tunnutaan ajattelevan, että juokseminen kaventaisi jalkoja. Sitä se ei välttämättä tee. Omani ovat paksuuntuneet (vaikka eivät ne ohkaiset alun perinkään olleet), erityisesti pohkeista. Voi tosin olla, että olen varsinainen geenimutanttininjakilpikonna, Jutta Gustafsberghän väittää, että juoksemalla ei saa lihaksia. No kokeile itse... Ja se keskivartalo: asennon kannattelu ja kiertoliike kaventavat vyötäröä. Hip hei! Sanovat myös, että juoksemalla pääsee eroon selluliitistä. Sanovat tosin myös, että juoksemalla saa hankittua sitä. Minä en sano mitään. Ulkona hiipparoiminen ilmeisesti myös kaunistaa ihoa.

Juokseminen rauhoittaa. Irvileuka sanoisi, että kai nyt kun se on niin tylsää. No eikä ole, se on vain ihan yhtä tylsää kuin omat ajatukset ovat. Eli ei välttämättä ollenkaan. Koska juoksu on rytmistä, ja mahdollisesti melko hidasrytmistä, se on myös meditatiivista. Kaikenlainen harmitus jää usein reitin varrelle, vaikka rehellisyyden nimissä on myönnettävä, että joskus olen kyllä tullut vihaisempana takaisin lenkiltä kuin olin sinne lähtiessäni... Juokseminen nostaa myös kaikenlaisia hyviä hormonitasoja, jotka lisäävät keskittymiskykyä ja nostavat mielialaa. Lisääntynyt verenkierto aivoissa buustaa myös luovuutta.

Juokseminen saa muut ihailemaan sinua. Okei, nyt saatan vähän liioitella. Mutta melkein missä tahansa kahvipöydässä saa ihmettelyä osakseen, jos kertoo juosseensa vaikka 15 kilometriä, ja mitä enemmän kilsoja, sitä enemmän ihmettelyä. Jos kerrot käyneesi body pumpissa tai kävelyllä, ihmiset sanovat aha. Tämä johtunee siitä, että monet (sinäkin ehkä vielä) ajattelevat, että juokseminen on kauhean rankkaa ja tuntuu hirveän pahalta, ja siksi siihen pystyvät vain hyvin erikoislaatuiset ihmiset. Haluathan olla heidän silmissään yksi heistä?

Sitä minäkin. Aloita ihmeessä!

 

Sarjan muut osat:

osa 2: varusteet

osa 3: ravinto

osa 4: liikkeelle!

osa 5: ongelmia ja ratkaisuja

 

***

Run. It's healthy, fun, easy, cheap, effective, calms you down and makes other people admire you (well, almost). Run!

Share
Ladataan...

Kommentit

Toivottavasti juttusarjassa kerrotaan vielä se, miten hemmetissä voi päästä siihen tilaan että se juokseminen on kivaa. Eikä päässä hakkaa että "no vielä yksi tolpanväli" :D Nimim. kerkee kauheesti kelaan miten kamalaa on juosta kun juoksee 6 kilsan lenkin. :)

A Letter to Elise

Hei, osaisikkohan vastata mua vaivanneeseen kysymykseen. Aloitin viime kesänä juoksemisen ja onnistuin aika nopeesti pääsemään siihen vaiheeseen että se oli kivaa, vaikka olinkin rapakunnossa. Juoksin hiekkateillä, kohtuu hyvillä juoksukengillä ja muistin venytellä. Noin 4 viikon juoksun jälkeen kuitenkin polveni meni "lukkoon".

Heräsin yöllä siihen että jalka ei taivu, aamulla se taas taipui kyllä mutta ei mennyt ihan suoraksi. Lopetin heti siihen ja pidin viikon lähes nollaliikkumisen ja venyttelin kovasti. Sitten lähin kävelemään. Yritin parin viikon tauon jälkeenkin juosta hieman, mutta polveni tuli kipeeksi heti. Myöhemmin on tuntunut siltä kuin polvessa olisi painetta, naksuu hirveesti.

Onko minulla mitään mahiksia aloittaa juoksuharrastusta uudelleen vai olenko ikuisesti polveni vanki? Kyseisessä polvessa on aikoinaan ollut hiusmurtuma ja revennyt nivelside, mutta ikinä se ei ennen ole aiheuttanut ongelmaa. Ei edes kun ensimmäisen kerran yritin aloittaa juoksun ja silloin juoksin asfaltilla.

Anna Karin

Mä odotan innolla jatkoa. Oon just se tyyppi, joka ei vaan pysty juokseen, kylkeen sattuu ja kunto ei riitä. Mä en oo vaan koskaan hiffannu sitä tekniikkaa. Miten se voiki olla niin vaikeaa? Tai miten se voi tuntua niin kamalalta, että keksii mitä erikoisempia tekosyitä? Oon kyllä ajatellut, että ensi kesänä mä oikeasti opettelen juoksemaan. Ehkä.

My blueberry dream

Mun mielestä yks juoksemisen parhaita puolia on se, kun tukka heiluu ponnarilla takaraivolla wiuh wiuh ja voi tuntea olonsa sellaiseksi tehokkaaksi ja energiseksi tytöksi joita näkyy mainoksissa ja joita on aiemmin kahdehtien/halveksuen/tms katsonut. Nyt voi olla yksi niistä! Mulla ei ollu mitään ns. oikeaa liikuntataustaa ennen kuin aloin juosta. Aloin käydä ensin kävelylenkeillä ja sit hiljalleen intervallina otin mukaan juoksemista. Hurahdin aivan täysin. Toki mun juokseminen on tosi kausittaista-mutta aina tosi jees. Siinä saa laittaa itsensä niin koville kuin haluaa ja juosta voi mihin kellon aikaan tahansa. Parasta tietty aamuisin, just silleen rasittavan aikaiseen kun muut menee töihin :D Sitä lenkille lähtöä ei saa stressata tai ajatella liikaa- pitää vaan saada itsensä ovesta ulos ja siinä se. Eka voi juosta sen yhden lyhtypylväs välin ja kävellä loppu lenkin, sit seuraavalla kerralla lisää. 

Mainio juttu! Itekin ostin muutaman kympin lenkkarit, toimii yhä ja oikeaa tarvetta hifimpiin en oo löytänyt.

Chic & Fit

Hahah, saitko inspiraation mun valitusvirrestäni :D Kiitos muuten kommentistasi, sinnikkäästi olen käynyt PÄIVITTÄIN ottamassa juoksuaskelia ja pakko myöntää, että tavoite alkaa muotoutua pikku hiljaa!

Riikka_ (Ei varmistettu)

itse menen lenkille pahalla päällä tai jopa raivoissani (en tietenkään aina) ja palaan maailmaasyleilevin aatoksin kotiin kuuman suihkun alle. Ne hormonit! Ne ne vasta on.

Fitness Führer

Sanumaria, yritän :D Tosin en lähde väittämään, että juokseminen olisi aina kivaa. Usein se ei ole.

Elise, uskoisin, että tuo on hoidettavissa. Pari juttua, jotka voivat vaikuttaa: onko ne kengät varmasti sinulle hyvät? Juoksetko aina saman reitin, samaan suuntaan? Niin hassulta kuin se kuulostaakin, tien kallistus voi suututtaa polven :D Jos reittiä ei halua vaihtaa, niin se kannattaa juosta eri kerroilla eri suuntaan. Entä onko polvea ympäröivät lihakset kunnossa? Ongelma voi johtua myös kireistä lihaskalvoista, tällaiset johtuu tosi usein niistä. Venyttämällä niitä ei välttämättä saa auki. Urheiluhieronnasta on apua, ja siellä kannattaa käydä säännöllisesti. Kotiin voi hommata pilatesrullan, jolla kalvoja voi itse rullata auki. Lisäksi jos mahdollista, käy otm fysioterapeutilla. He manipuloivat jumipisteitä, ja oman kokemukseni lisäksi auttaa ihan hämmästyttävällä tavalla. (Kyseessä on tunnustettu länsimainen lääketiede, ei uskomushoito.) Fysioterapeutti osaa varmasti myös neuvoa, tarvitsetko ehkä polvitukea tms. Halutessasi voit kokeilla myös jotain lisäravinteita, kuten MSM:ää, mutta en tiedä onko niistä mitään oikeaa apua. Ja lisäksi mietin, että miten usein kerkesit juosta tuon 4 viikon aikana? Usein aloittaessa tulee mentyä juoksemaan päivittäin (Saara B.!) tai lähes päivittäin, jolloin yhtäkkinen rasitus on liian kova ja aiheuttaa vammoja. Lenkkien välissä on hyvä olla noin 48 tuntia, ja aluksi riittää kaksi kertaa viikossa.

annakarin, aloita heti vaan :D

Alice, nimenomaan näin!

Saara B., kyllä :D

Riikka_, todella!

A Letter to Elise

Kiitos kattavasta vastauksesta! Näillä eväillä on hyvä lähteä yrittään uudestaan :)

Chic & Fit

KAIKKIMULLEHETINYT! Eiku ei vaan, oon käynyt siis sen juoksuohjelman mukaisesti niitä TY-PE-RI-Ä "kävele 5minuuttia, juokse 2minuuttia, käänny ja mene kotiin" :D

Fitness Führer

Elise, toivottavasti auttaa :)

Saara B., no sitten :D Joo, nuo harjoitukset todella vaikuttaa urpoilta, mutta tosi monet kehuu tuota ohjelmaa, joten kaipa se toimii!

Olipas erinomainen teksti!

Tylsyysasiaan vielä sen verran, että koska mulla on supertylsät ajatukset, kuuntelen mielelläni äänikirjoja. Niitä saa esim. (mutta ei ainoastaan) kirjastosta. Problem solved!

Fitness Führer

Haa, äänikirjat! Olen miettinyt niitä itsekin, mutta mulla on sellainen ongelma, että kuulokkeet ei pysy korvissa. Ehkä pitäisi hommata sellaiset, joissa on "kahva" korvan päällä...

Jos oikein alkaisi suorittamaan, niin voisi kuunnella jotain opettavaisia luentoja tai opetella kielen! Taitaa jäädä väliin toistaiseksi :D

Joku roti pitää olla suorittamisessakin :D Mieluummin jotain hömppää. Jos kuuntelee englanniksi Sookie Stackhouse -kirjoja, voi väittää sitä kielenopiskeluksi ;)

Erinomainen teksti! Ja niin totta jokainen sana. Aina ei tosiaan huvittaisi lenkille lähteä, mutta ikinä en ole jälkikäteen katunut!

 

Itse aloin juosta vasta viime huhtikuussa ja neljässä kuukaudessa pääsin neljän tunnin maratonkuntoon. Lenkkejä tuli keskimäärin 1.5 per viikko.

Eli jos on vähänkään pohjaa ja liikkuu muidenkin lajien parissa, ei lenkkipolulla tarvitsekaan viettää tuntitolkulla joka viikko maratonkuntoon pääsemiseksi :)

 

Riika

www.ReadySteadyGlow.Blogspot.fi

Fitness Führer

Lii, loistava idea!

Riika, kiitos :) Sinähän menit kovaa, ja kuulostaa että helpolla :D Pohjakunnosta ja muista lajeista on tosiaan hyötyä, joistain erityisen paljon. Tosin paljon vaikuttavat myös taipumukset ja henkilökohtaiset ominaisuudet (sekä tietysti tehtyjen harjoitusten luonne). Itse olen juossut siis reilu kolme vuotta, ja varsinaisen maratontreenin aloitin myös viime huhtikuussa. Juoksin 2-3 kertaa viikossa ja liikuin muuten 2-3 kertaa, ja maratonissa meni viisi tuntia. Puolisoni taas on juossut maratoneja vuodesta 2006 eikä ole vieläkään päässyt alle neljän tunnin. Ihan suoraan ei siis voi sanoa, että kaikki pääsevät tietyllä tavalla tiettyyn aikaan. Mutta pääasiahan on, että juoksee!

Tiinuska (Ei varmistettu) http://parempiapolkuja.blogspot.fi/

Tämä sun juttusarja juoksemisesta on ihan huikea. Yks parhaimpia tekstikokonaisuuksia mihin olen blogimaailmassa törmännyt. Sulla on hauska tapa kirjoittaa, mutta ennen kaikkea mielettömän inspiroiva ote! Luin tätäkin tekstiä suurin piirtein kylmätväreet selkänahassa ja pieni kyynel silmäkulmassa, sillä KYLLÄ haluan olla se ihminen, joka tokaisee lounaspöydässä juosseensa eilen 15 kilsan lenkin "kun oli vaan niin hyvä ilma". Mulla on kauhea tsemppi ja halu, mutta jalkaperhana on alkanut pistää kapuloita rattaisiin. Taisitkin toisessa tekstissäsi kirjoittaa, että 20 - 45 - 90 johtaa jalkavaivoihin. Kokemuksen heleällä rintaäänellä voin todeta sinun oleva 100% oikeassa. Menin siihen innostuksen virittämään lankaan ja nyt makselen oppirahoja. Kiitos vielä kertaalleen näistä teksteistä. Palaan tänne varmasti vielä monta kertaa hakemaan tsemppiä, neuvoja ja inspistä!

Tiina / Parempia Polkuja

Fitness Führer

Voi miten ihana kommentti Tiina :) Tosi kiva kuulla, että tästä on ollut hyötyä ja innoitusta! Nyt vaan malttia matkaan, niin kyllä se sitä ja pääset saamaan lounaspöydässä ansaitsemaasi ihailua :D Tiet pysyy tuolla koko ajan, joten mikään kiire ei ole (vaikka tiedän kyllä miten hankalaa se lepo on kun haluaisi mennä!). Käy tarvittaessa näyttämässä fysioterapeutille, jos tuntuu siltä, että ongelma jatkuu ja että sille on joku muu syy kuin liian nopeasti lisätty rasitus. Treeni-iloa sinulle!

Kommentoi

Ladataan...