Sukupuolijako pois koululiikunnasta?

Ladataan...
Fitness Führer

Tämän päivän Hesarissa on huippumielenkiintoinen juttu siitä, että monissa muissa maissa, kuten Espanjassa, Ruotsissa ja Norjassa, tytöt ja pojat ovat samassa ryhmässä koululiikuntatunneilla. Ensimmäinen ajatukseni: hyi kamala! Ikään kuin se ei olisi ollut tarpeeksi hirveää siinä tyttöryhmässä!

Nopeasti juttua lukiessa ajatus kuitenkin muuttui.

Muistelin jälleen omia liikuntatuntikokemuksiani (aiempaa muisteloa täällä). Ensimmäisellä ja toisella luokalla meillä taisi sekaryhmät ollakin. Yritin miettiä miltä se tuntui ja miten sujui, mutta tuolta osin muistot ovat hämärän peitossa. Tuskin siellä siis mitään ihmeellisiä ongelmia ainakaan oli.

Myöhemmin ainoat yhteistunnit olivat ne tanssitunnit, joilla harjoiteltiin poloneesia ja muuta sivistävää. Sekä tietysti uinti. En muista, että olisin ollut erityisen kauhuissani uintitunneista edes teini-iässä, mutta muistan, ettei kukaan meistä tytöistä niitä mitenkään innolla odottanut. Voi olla, että ei pojistakaan, mutta epäilen että heillä olisi silloin 90-luvulla ollut niin kovat ulkonäköpaineet ja siitä johtuvat ahdistukset kuin tytöillä. Tässä asiassa maailma taitaa olla muuttunut tasa-arvoisemmaksi sitten minun nuoruuteni, valitettavasti.

Kuvituksena lapseni harjoittamassa stereotyyppistä tyttöliikuntaa. Kuva Hannu Sipilä.

En usko kovin vahvoihin synnynnäisiin käyttäytymis- tai taipumuseroihin sukupuolen perusteella. Onhan meillä tässä yhteiskunnassa meillä on selvät, näkyvät erot sukupuolten välillä, mutta se johtuu suurelta osin kasvatuksesta, myös tiedostamattomasta sellaisesta. "Pojille ominaisen käytöksen" (oli tämä sitten pelkkä stereotypia, luontaista tai kasvatuksesta johtuvaa) pohjalta ajatus yhteistunneista tuntui vastenmieliseltä. Huutelua, kommentointia ja puristelua oli ihan tarpeeksi jo lukuaineiden tunneilla ja välitunneilla. Sekä negatiivista että "positiivista". Olin muutenkin monin tavoin epämukavuusalueella liikuntatunneilla, ja tuollainen aspekti siihen lisättynä olisi saanut minut todennäköisesti lintsaamaan niiltä kaikilta.

Opetusviraston ylitarkastaja Matti Pietilä perustelee Hesarin jutussa sukupuolijakoa seuraavasti: Lii­kun­ta on toi­min­nal­li­nen ai­ne. Op­pi­lai­den hen­ki­sen ja fyy­si­sen tur­val­li­suu­den ta­kia jos­kus on hy­vä ol­la eril­lään. Allekirjoitan tämän siinä mielessä, että se vastaa omia pelkojani (vaikka Pietilä ehkä tarkoittaa sitä, että pojat "vahvempina" jyräisivät "hentoiset" tytöt - jako mikä ainakin lasten ja varhaisnuorten kohdalla on enemmän yksilöstä kuin sukupuolesta riippuvaista). Mutta onko ratkaisu se, että tytöt ja pojat eristetään toisistaan?

Jutun perusteella ei. Kuhmoisten yhteiskoulussa liikuntatunnit vietetään sekaryhmissä. Oppilaat kertovat sen parantaneen yhteishenkeä ja lisänneen sitä, että aikaa vietetään muutenkin enemmän sekaporukoissa. Kuten yhteiskunnassa yleensäkin tehdään, koulun liikunnanopettaja Anna-Maria Nurmi muistuttaa. Oppilaat kiittävät myös lajivalikoiman monipuolistumista. Kun eihän kaikkia tyttöjä kiinnosta tanssi eikä poikia jalkapallo. Sekaryhmässä on mahdollisuus päästä harjoittelemaan niitäkin lajeja, joita ei muuten asenteiden takia ehkä kehtaisi.

Mietin myös, että tarvitseeko esimerkiksi murrosikäinen "suojaa" vastakkaiselta sukupuolelta herkässä kehitysvaiheessa, vai helpottaisiko yhteisryhmä nuoren kokemia paineita ja epävarmuuksia omasta kropastaan? Ehkä sukupuolijako nimenomaan ylläpitää stereotyyppistä ajattelua ja käyttäytymistä.

Edelleen, ajatteli sukupuolierojen johtuvan biologisista syistä tai kasvatuksesta, meillä on totutut tavat joiden mukaan ajattelemme naisten ja miesten toimivan. Liikuntatuntien sekaryhmä voi purkaa näitä käsityksiä, jutussa kirjoitetaan: Se­ka­ryh­mäs­sä po­jat op­pi­vat, et­tei olen­nais­ta ole vain pe­la­ta ko­vaa. Ty­töt op­pi­vat, et­tei ai­na ole tär­keää teh­dä kau­niis­ti. Paitsi että näin voi päästä tekemään itseä oikeasti kiinnostavia juttuja tai haastamaan omaa toimintatapaansa, huomaa ehkä myös sen, että vastakkaisen sukupuolen edustajat eivät ole yhtenäinen massa, jota kiinnostaa vain yhdenlaiset asiat.

Kuhmoinen on kuitenkin poikkeus. Vaikka Suomessa ei nykyisin ole asetuksellista estettä sekaryhmille, ne ovat harvassa. Hesari kirjoittaa, että Op­pi­laat ha­lua­vat tut­ki­mus­ten mu­kaan pi­tää lii­kun­nas­sa eril­li­set ryh­mät ei­vät­kä he toi­vo se­ka­ryh­miä. Syy­nä voi ol­la, et­tä suu­rin osa on tot­tu­nut eril­li­siin ryh­miin. Varmasti. Jos ryhmät muutettaisiin kaikki sekaporukoiksi, ei sitä kotvan kuluttua enää ihmeteltäisi.

Mitä mieltä olet? Onko liikunnan sekaryhmä hyvä vai huono juttu? Miltä olisi itse tuntunut olla liikuntatunneilla sekaporukassa?

 

P.S. Vielä tänään 6.4. ehdit antaa äänesi Fitness Führerille Indiedays Blog Awards -äänestyksessä! Kiitos kovasti! Äänestämään pääset täällä.

***

In Finland girls and boys have separate P.E. classes. I'm pondering is that a good or bad think. Probably bad, I'd say, as it may reinforce stereotypes about sexes.

Share

Kommentit

merkka
Maraduunari

Todella mielenkiintoinen juttu. Opiskelen liikunnan aineenopettajaksi parhaillaan ja asiasta on ollut paljon puhetta myös opiskelussa. Kirjoittelin viimeksi postauksen ulkopuolisesta arvioinnista ja sen vaikutuksesta pätevyyden kokemiseen esimerkiksi liikunnassa ja eri lajeissa. Jos liikuntatunnit olisivat aina yhdessä, siihen varmasti tottuisi, koska muuta vaihtoehtoa ei olisi. Tytöt ja pojat oppisivat toimimaan yhdessä keskimäärin erilaisista fyysistä ominaisuuksista huolimatta.

Totuut on kuitenkin se, että pojat ovat ainakin murrosiän jälkeen vahvempia ja nopeampia ainakin tietyissä lajeissa, joten pojat joutuvat hiemat himmaamaan esim. peleissä. Toisaalta se on hyvää harjoitusta suvaitsevaisuudesta ja muiden huomioon ottamisesta. Toisaalta moni tyttö voisi kokea huonommuuden tunnetta esim. pelatessa, kun eivät pysy poikien perässä. Voisi olla, että palloon koskisi entistäkin vähemmän. Näihinkin tilanteisiin voidaan käyttää pedagogiikkaa taitavasti, mutta haasteita se lisää opettajalle. Tästä voisi pahimmillaan syntyä samanlainen tunne, kuin ulkopuolisesta huonosta arvioinnista jos eroja ei pystytä ottamaan oikealla tavalla huomioon. 

En oikeen osaa sanoa kumpi ratkaisu olisi parempi, mutta sitä mieltä olen, että sekaryhmäopetuksen onnistumiseksi murrosiän jälkeen tarvitaan todella osaavaa ja eri metodeja taitavasti käyttävää opettajaa.

merkka
Maraduunari

...vielä pienenä lisäyksenä, että lähinnä mun pointti tässä on se, että todennäköisesti liikunnallisesti vahvat voisivat jopa hyötyä sekaryhmistä, mutta pahimmillaan heikommat kärsisivät tilanteesta entistä enemmän..

FFFifi
Fitness Führer

Toi on varmasti totta, että se vaatii opettajalta enemmän. Tossa Hesarin jutussa nostettiin esiin sitä, että sekaryhmä opettaisi sekä taitavia tyttöjä että poikia pelaamaan sen ryhmän ehdoilla eikä omillaan. Ja että on tarpeellinen taito muussakin elämässä osata.

On siinä varmaan ongelmiakin, just jos jakauma menee niin, että ko. pojat ovat vahvoja ja nopeita, mutta mä luulen että keskivertoluokassa on myös poikia jotka eivät ole niin liikunnallisia tai jostain muusta syystä "häviävät" osalle tytöistä. Ja toivon mukaan liikuntatunnit eivät ole kilpailua...

Heikommat saattavat kärsiä, mutta ehkä jos se sekaryhmä tasapainottaisi ryhmädynamiikkaa, parhaimmillaan tuo johtaisi siihen että kaikilla olisi kivempaa. Hirveästi on siitä porukasta ja ennen kaikkea opettajasta kiinni toki.

Vau mikä vauva!

Mä en lukenut hesarin juttua, mut ymmärsin että kyse ois peruskoulusta? Oon samaa mieltä siinä mitä Fffifi kirjotti, että ainakin ala-asteen ajan tyttöjen ja poikien koot ja fyysiset voimat on aika sekasin, sillon ei vielä oikein voi jakaa että tytöt on hinteliä ja pojat rotevia.

Huomenna on paremmin..

En tiiä toimiiko tää millasena esimerkkinä, mut meillä pelataan höntsyjalkapalloa yliopistolla sekaryhmissä. Ollaan naurettu, että ryhmä on todella kuin peruskoulun alakoulun liikkatunneilla: molemmat sukupuolet pelaa yhdessä, kaiken kunto- ja osaamistason pelaajat pelaa yhdessä, ja meitä on usein pelaajina liikaa peliin nähden (osallistujamäärä vaihtelee, mutta meitä on ollut välillä 20 pelaaja yhdessä joukkueessa).

En tiedä perustuuko aikuisten kypsyyteen, mutta on toiminut tosi hyvin ja kaikki on viihtyneet. Ehkä ne parhaimmat pelaajat, joilla on pitkä jalkapallotausta, ei saa pelistä samanlaista haastetta kuin muulloin, mutta saavat hurjan hien päälle - ja sitä tässä haetaan. Ja vaikka ne parhaat pelaajat pelaa täysillä, ei pelistä ole muodostunut parhaimpien sisäpeliä, jossa muut seisovat laidoilla. Syy on varmaan tässä: meillä on kaikilla erilaisia "hyvän" ja "huonon" pelaajan ominaisuuksia. Minä, joka olen täysin pelisilmätön, tietämätön monista jalkapallon säännöistä ja vähän arkaki pelaaja, olen hyväkuntoinen ja nopea juoksija. Kaverini, joka on innokas penkkiurheilija ja omaa hyvän pelisilmän, on iso ja kömpelö. Kun porukkaa on paljon, on muutaman hyvän pelaajan mahdotonta dominoida peliä - porukkaa on liikaa tiellä. Sen sijaan he yrittävät hyödyntää pelisilmäänsä ja huutelevat meille tietämättömimmille neuvoja. Olen huomannut, että paremmin yhteistyötä tekevä ja kommunikoiva joukkue usein voittaa - siis se joukkue, joka kykenee eri tasoisin pelaajin hyödyntämään kaikkia ja puhaltamaan yhteen hiileen.

Miellähän siis tässä ryhmässä todella näkyy sukupuolten väliset fyysiset erot kun ollaan kaikki aikuisia. Tai kai pitäisi näkyä, en ole kauheasti huomannut, eikä se ole peliin vaikuttanut. Selvästi erottuu joukosta hyvät ja keskinkertaisemmat pelaajat, mutta se ei kyllä tosiaan ole mitenkään sukupuolittunutta. Suosittelen kokeilemaan, saatatte yllättyä.

FFFifi
Fitness Führer

Tämä kuulostaa tosi hyvälle! Voi kyllä olla, että se vaikuttaa että olette aikuisia. Toisaalta siellä liikuntatunnilla on aikuinen opettaja, jonka vastuulla sitten olisi pitkälti huolehtia että homma toimii samalla tavalla. Toki rajatulla tuntimäärällä ei ihan mahdottomasti pysty laumaa lapsia kasvattamaan, mutta siitä hengestä huolehtimalla, tasapuolisuudella, yhteisillä pelisäännöillä jne. voi pyrkiä tuollaiseen, niiltä osin kun se on sen ikäisille mahdollista.

Tuossa alempana oli joku kommentoinut, että tyttöjen liikuntatunnilla pelit olivat valtapelejä ja tunnetasolla kauhean tärkeitä, ja pojilla hauskanpitoa. Samalta se meilläkin vaikutti. Olisi tosi upeaa jos sekaporukka voisi muuttaa sen yhteiseksi hauskaksi kaikille. (Vaikka ainahan on niitä ei-pallopeli-ihmisiä....vai ovatko osuneet huonoon porukkaan sitten. Tästä on ehkä omalla kohdallanikin kyse.)

Vau mikä vauva!

"-- Ehkä sukupuolijako nimenomaan ylläpitää stereotyyppistä ajattelua ja käyttäytymistä.

...

-- Hesari kirjoittaa, että Op­pi­laat ha­lua­vat tut­ki­mus­ten mu­kaan pi­tää lii­kun­nas­sa eril­li­set ryh­mät ei­vät­kä he toi­vo se­ka­ryh­miä. Syy­nä voi ol­la, et­tä suu­rin osa on tot­tu­nut eril­li­siin ryh­miin. Varmasti. Jos ryhmät muutettaisiin kaikki sekaporukoiksi, ei sitä kotvan kuluttua enää ihmeteltäisi."

Nimenomaan näin. Jos aikuiset on sitä mieltä että "pojat on niin vahvoja ja rajuja että ne jyrää tytöt" ja "siellä sitten vaan tissejä puristellaan", niin onko ihme että lapsetkin oppii ajatteleen niin. Harvoinpa ala-asteikäset keksii ite alkaa ajaa muutosta jossain "itsestäänselvässä" ajatuksessa (paitsi jos se liittyy karkkiin).

Meillä ei ollut ihan kokonaan jaoteltu lajeja, tytötkin pelas sählyä ja korista ja JOPA jääkiekkoo. Tosin en tiedä oliko pojilla sen sijaan koskaan "pelkkää" luistelua tai muuta tanssia/aerobicia kun yhteiset valssit. Tuskin. Itekin kyllä tunnistan sen ajatuksen, että iik poikien kans pallopelejä, emmää ku oon niin huono ja pojat on niin hyviä ja ne nauraa kun oon kömpelö enkä siro. Mut enpä tiedä onko paras ajatus tollasten mietteiden poistamiseen se, että pysyykin pois.

Ehkä tää on yks sellanen asia, joka on tosi vaikee niille ensimmäisille, mut aikojen kuluessa muille paljon helpompaa.

FFFifi
Fitness Führer

Joo mä luulen kanssa, että kaikki arkailut tai epäasiallisuudet jäisi vähitellen pois, jos sekaryhmiin siirrtyttäisiin. Tai en tiedä olenko liian optimistinen tässä nyt, mutta tuntuu hassulta kuvitella, että jos porukka tottuu pelaamaan ja tanssimaan ja luistelemaan ja suunnistamaan yhdessä, niin ehkä on aika iso kynnys alkaa puristella ykskaks yllättäen?

Meillä ei myöskään ollut jaottelua tyttöjen ja poikien lajeihin, itse asiassa sekä ala- että yläasteella meillä oli todella paljon pesäpalloa, koripalloa, sählyä ja jääkiekkoa. Suurin osa liikuntatunneista itse asiassa. Pojille ei kyllä mun tietoon ollut mitään tansseja, luisteluja tai aerobiccejä.

Yläasteella pojat pääsivät myös säännöllisesti keilaamaan, tytöt ei. Paitsi minä ja kaverini, jotka ängimme mukaan, se onnistui kyllä vänkäämällä :D

tiia_

Pari viikkoa sitten juttelin tästä aiheesta parin työkaverin kanssa, ja he kertoivat, että meidän pienellä paikkakunnalla (jossa en siis ole syntynyt/kasvanut/käynyt koulua) on yhteisliikkatunteja jouduttu järjestämään oppilaskadon takia jo vuosikausia. Ymmärsin niin, että homma toimii tosi hyvin, ja etteivät tytöt tai pojat koe jäävänsä mistään paitsi sen takia, ettei ole erillisryhmiä. Oma ensireaktio oli vähän kauhunsekainen, mutta varmasti asiaan vaikuttavat omat ennakkoluuloni, jotka perustuvat varmaankin omiin koululiikuntakokemuksiini... :)

FFFifi
Fitness Führer

Joo mullakin oli melkoiset ennakkoluulot. Olin ihan että ei varmana, juuri koska mulla on niin huonot muistot muutenkin. Mutta toi juttu muutti käsityksen kyllä, nyt mä uskon että toi olisi tosi hyvä juttu.

Asikaine
Asikaine

Luin itsekin juuri Hesarin jutun! Kiinnostava homma. 

Olin itse Saksassa vaihdossa 17-vuotiaana ja siellä oli yhteiset liikuntatunnit. Aluksi homma oli hämmentävää, mutta koska heille homma oli niin kertakaikkisen normaalia, ei se vaivaannuttanut itseänikään. (ok, en tiedä, mitä olisin ajatellut touhusta 14-vuotiaana..)

Vuoden jälkeen yhteinen liikkatunti oli mielestäni hyvä juttu! Tunneilla oli hauskaa, pelit olivat hyviä, välien selvittelyt ryhmäliikuntatunneilla olivat hauskoja. Ja onhan myös lajeja, joissa tytöt saattavat olla "lähtökohtaisesti parempia". Lisäksi kokeilimme myös paljon ns. yksilölajeja.

Liikuntatunneilla tutustui paremmin uusiin ihmisiin kuin luokassa istumalla ja mielestäni porukka tuntui sukupuolirajojen yli yhtenäisemmältä sakilta. Sen takia ei myöskään tullut mieleen, että joku kyttäisi ketään sillä silmällä liikuntavaatteissaan sen enempää kuin matikan tunnillakaan.

Tunneilla oli leppoinen ja kannustava tunnelma. Pelattiin kovaa, eikä otettu liian vakavasti. 

Voisi olla ihan hyväkin juttu Suomessa.

FFFifi
Fitness Führer

Kuulostaa hyvältä. Jotenkin kun enemmän tätä miettii, niin alkaa tuntua aika oudolta tämä nykyinen käytäntö. Mutta en myöskään tiedä, että olisinko ollut 14-vuotiaana kovinkaan innoissani :D

Sofie_ (Ei varmistettu)

Meidän koulussa taisi olla sekaliikuntaa koko ala-asteen tai ainakin 5-luokalle asti, en muista tarkkaan.
En muista että se olisi ollut mitenkään ikävää tai outoa. Jotkut olivat urheilullisempia kuin toiset, sukupuolesta riippumatta. Muistaakseni oma luokka tuntui myös "turvalliselta" kun vietti muutenkin kaikki aika koulussa heidän kanssa. Uskon että opettajan ja muiden aikuisten suhtautuminen ja asenne on ratkaisevassa roolissa.

FFFifi
Fitness Führer

Varmasti on tosi paljon kiinni opettajasta. Se tässä epäilyttää, että monilla on niin huonot käsitykset liikunnanopettajista, että mitenköhän se sitten onnistuisi. Toisaalta monien kokemukset on jo vuosien takaa, minullakin 80-luvun lopusta ja 90-luvulta, että se meininki voi olla aivan erilaista nykyään.

Flore

Minä olin viimeisellä lukion liikunnankurssillani sekaryhmässä, koska ko. kurssin otti niin harva, että se oli pakko hoitaa noin. (Kurssiin siis kuului vanhojentanssit osana, joten kaikki ottivat sen niiden aikana, me loput sitten vähemmällä tuntimäärällä myöhemmin.) Ala-asteen kahden ensimmäisen vuoden sekaryhmien lisäksi tuo on ainoa koulun liikuntatuntipätkä, josta mulla on yksinomaan myönteisiä muistoja. Asenne oli kaikilla kaikkeudessaan paljon rennompi, mikä varmasti johtui muistakin syistä, mutta kerrankin kyse oli nimenomaan liikkumisesta ja urheilusta, ei vertailusta tai kamalista tyttölajeista.

Nyt kun ajattelen yläasteikäistä itseäni niin varmasti ajatus olisi ollut yhtäkkiä toteutettuna aika pelottava. Toisaalta yhteiset tanssitunnit yms. menivät aina hyvin. Olen muutenkin vähän sitä mieltä, että oli paikka tai tilanne mikä hyvänsä, niin se on yleensä ilmapiirille hyväksi, jos läsnä on molempia sukupuolia. Ja eihän se, että liikuntatunnit ovat yhdessä silti vielä välttämättä tarkoittaisi, että ihan jokainen laji pitäisi tehdä yhdessä?

FFFifi
Fitness Führer

Joo mäkin muistelen, että ne tanssitunnit yms. olisivat menneet hyvin, mutta ehkä niissä vähän oli sellaista ylimääräistä jännitettä kun ei yleensä oltu yhdessä.

Tosiaan mäkin mietin, että mulla ei ole mitään kurjia muistoja niistä 1-2 lk. tunneista mitkä oltiin yhdessä, vasta sen jälkeen. Mikäli me siis oltiin silloin sekaryhmässä, mä kun en muista niistä mitään.

empuska

Ironista, että "heikot, hennot tytöt" loukkaantuvat juuri liikuntatunneilla enemmän kuin missään muissa kouluaktiviteetissa, missä pojat onnistuvat koheltamaan ihan missä tahansa. En nyt väitä, että poikien pitäisi rauhoittua, vaan päinvastoin, ikuinen suorittaminen ja epäonnistumisen pelko kannattaisi ehkä välillä jättää naulakkoon.

Sinänsä tuo pelien höllentäminen, mitä joku mainitsi jo, on vähän hassu pointti; eikö sitä pitäisi jo nyt tehdä, pelata heikoimpien rahkein kuin voitonmaku suussa? Kilpailullisuus on ihan ok, mutta jos pointtina on kaikkien liikkuminen edes jollain tavalla, se vähän niinko ampuu omaan jalkaan. Kilpailullisuus kun on varmaan niitä epämotivoivimpia asioita, mikä vaikuttaa liikkatunteihin kuin se, että hyi, poikia/tyttöjä.

FFFifi
Fitness Führer

Mun mielestä ne pelit pitäisi muutenkin olla leppoisampia mitä ainakaan meillä oli. Että ei sellainen hullu jyrääminen ja pakkovoittaa-asenne musta kuulu koululiikuntaan ollenkaan. Olisihan sekin mahdollista, että pelejä olisi kaksi (ainakin ulkopeleissä luulisi mahtuvan), toiset voisivat pelata "tosissaan" ja toiset sitten hauskanpito mielessä. Meillä ainakin puuttui noista peleistä aina se hauskuus, tai no ehkä joidenkin mielestä se pakkovoittaa-pelaaminen on hauskanpitoa, mutta musta hirveän tosissaan tekeminen ja se, että ei saa yhtään mokata sulkee sen ilon aika pitkälti pois.

Ja kilpailullisuus on tosiaan koululiikunnassa turhaa. Jos siihen tuntee paloa, niin omissa liikuntaharrastuksissaan voi sitten kisata niin paljon kuin vain tahtoo. Samalla tavallahan jotkut eivät tykkää esiintyä, eikä todellakaan koululiikunnassa pistetä kaikkia lapsia esiintymään, vaan ne tanssia harrastavat innokkaat tytöt tms. (ainakin meillä siis).

Flore

Esiintymisestä tuli mieleen, että "paras" kokemukseni tästä oli kun meillä yläasteella jokaisen telinevoimistelusuoritukset videoitiin ja katsottiin yhdessä luokan kanssa, tarkoituksena arvioida suorituksia. Se oli jo niin kamalaa, että meni ihan yleisesti huumorin puolelle eikä juuri kukaan enää ottanut hommaa tosissaan. Jotenkin epäilen, ettei sekaryhmässä olisi välttämättä moiseen ruvettu... Tai mistäpä tiedän, ko. koulussa poikien liikunnanopetus oli pedagogisesti ehkä vielä huonommalla tolalla.

FFFifi
Fitness Führer

Mitä hittoa!!! Uskomatonta touhua! Mitä ihmeen videoimista niissä edes on, vai oliko teillä kovinkin telinevoimistelullisesti edistynyt luokka? Meillä tehtiin jotain kieppejä ja siinä se.

Flore

No ei todellakaan ollut edistynyt, muutamaa voimistelua harrastanutta lukuun ottamatta. Piti tehdä penkki- ja permantosarja, ja niitä sitten mukamas analysoitiin. Täysin järjenköyhää touhuahan se oli.

FFFifi
Fitness Führer

Ei ole todellista :D

Voihan tuollaisissa lajeissa olla videoinnista suurta hyötyä kun itseään ei näe peilistä, mutta tuossa yhteydessä..? Ei mitään järkeä!

ludisia (Ei varmistettu)

Olen ollut itse Suomessa koulussa, jossa kaikki liikuntatunnit olivat yhteiset tytöille ja pojille ja olen kokenut sen todella hyvänä asiana. Olin hyvin hämmentynyt, kun jossain kohtaa (lapsena siis) tajusin jutellessani eri koulussa olevan ystäväni kanssa, että heillä olikin ihan erilaiset liikuntatunnit tytöillä ja pojilla.

FFFifi
Fitness Führer

:D Hassua tosiaan että tässä on eri käytäntöjä.

tiiti
ite puin

Haha, mun eka ajatus oli "yök, jääkiekkoa rumissa miesluistimissa ja jtn jalkapalloa". Mutta ei munkaan vastenmielisyys siihen toisen sukupuolen kanssa urheilemiseen kohdistunut, vaan niihin mun kouluajan urposti yksipuolisiin lajivalikoimiin.

Vähän vakavammin puhuen, musta sekaryhmät on hyvä idea. Tuskin koululiikunnan tarkoitus on muutenkaan optimaalinen urheiluvalmennus nuorille lupauksille, vaan edes jotenkin monipuolinen liikuntakasvatus kaikille. Ennemmin näkisin just, että sekaryhmä voisi antaa monelle tilaisuuden olla hyvä ja saada positiivisia kokemuksia niistä sukupuolelleen ei-tyypillisistäkin lajeista.

FFFifi
Fitness Führer

Just näin. Jotenkin tuntuu, että se liikuntakasvatus on koululiikunnassa ihan toisarvoista...

Uskon myös että toi ei-tyypillisten lajien kokeilu olisi hyvä juttu. Tytöillähän sitä on jo, ainakin enemmän kuin pojilla. Ylipäätään on ihan tyhmää, että ajatellaan ettei jotain lajia voi harrastaa koska se on toisen sukupuolen laji. Toisaalta musta on tuntunut vähän tyhmältä sekin, että mua ei ole koskaan oikein kiinnostaneet mitkään muut kuin "tyttöjen lajit", jotenkin sitäkin arvostellaan jos tyttöä kiinnostaa vaan "tyttöily", pitäisi olla "reipas" -_-

LTL-Anna
Loving These Looks

Olen kaikki koulut ruotsissa käyny eli myös kaikki liikunnantunnit sekaryhmässä, ja jos ei muusta tiedä niin ei se kyllä häirinnyt yhtään. En todellakaan ole mitenkään atleettinen ja liikunta oli muutenkin sellaista pakkopullaa teininä että saatoin tunnin jos toisenki lintsata mutta se ei pojista johtunut, vaan enemmänkin laiskuudesta. Uinti on varmasti paha paikka koulussa monelle teinille, oli se sitten sekaryhmässä tai ei, että sen voisi mielestäni yläasteella kokonaan poistaa kouluista tai ainakin antaa myös joku toinen vaihtoehto, eiköhän sitä peruskoulun kuuden vuoden jälkeen osaa uida, jos ei niin it's just not meant to be.

FFFifi
Fitness Führer

Joo ja vielä kun ottaa huomioon miten uskomattoman surkeaa uimaopetus koululiikunnan osana on. Sieltä tulee niin hirveää virhetekniikkaa että ei ole tosikaan. Ajatellaan kai, että se riittää kun pinnalla pysyy....ja niitä virheitä on tosi vaikea aikuisena korjata. Ehkä sen voisi tosiaan ottaa pois opetusohjelmasta siinä vaiheessa. Tai hoitaa jotenkin niin kuin rippukoulun kirkossa käynnit, uimapassi mukaan koululta ja uimahallin kassalta siihen leima että on puljaamassa käyty.

Kukkavarvas (Ei varmistettu) http://uusioperheenkuviot.blogspot.fi/

Musta tuntuu toisaalta hassulta että ajatellaan että "tietyissä lajeissa pojat joutuisi himmailemaan". Eihän kaikki pojat vielä kasvupyrähdä yläasteella, pojilla saattaa jo keskenään olla ihan hillitön kokoero. Ja onhan tytöilläkin ihan sama homma. Pituuseroa voi samanikäisllä olla keskenään useita kymmeniä senttejä, huolimatta siitä kumpaa sukupuolta olet. Se että oletko liikunnassa heikko vai vahva ei ole sukupuolesta kiinni.
Mulla on kolme poikaa joista kaksi on teini-iässä ja en äkkiseltään keksi kuin hyviä puolia siitä että liikunnan tunnit olisi sekaryhmissä.

FFFifi
Fitness Führer

Ihan totta, yksilöiden välillä on tosi isot erot, eivätkä kaikki saman sukupuolen sisällä ole saman kokoisia. Teini voi sukupuolesta riippumatta olla jotain vähän päälle metrisestä kaksimetriseen, silloin kun pelkästään "normaali"kokoiset otetaan huomioon... Eikä se lihasvoima tai nopeuskaan sukupuolesta riipu. Siellä voi olla täysin liikkumaton poika ja aktiiviliikkujatyttö, eiköhän näistä jälkimmäinen ole se joka joutuisi himmailemaan. Eikä kai tarkoituksena ole mikään hirveä kontaktin otto ja muiden jyrääminen kuitenkaan!

Kyläluuta

Ehdottomasti hyvä juttu! Meidän kyläkoulussa oli yhteinen liikunta poikien ja tyttöjen kesken oppilaiden vähyyden vuoksi. Myöhemmin toisessa koulussa yläasteella ärsytti, kun tytöt ei päässeet pelaamaan jääkiekkoa vaan sen sijaan pelattiin ringetteä ja jalkapallon sijaan taisi olla jotain tanssimista/jumppaa, kun olisin halunnut potkimaan palloa... koin sen hirveän epäreiluna siihen aikaan ja jutun luettuani alkoi todella tuntua, että eletään jossain takapajulassa. 

FFFifi
Fitness Führer

Meillä kyllä tyttöjen liikunta oli tosi pitkälti "poikien lajeja", ja poikien peleihin pääsi kyllä mukaan, ne innoikkaimmat tytöt olivatkin siellä usein ainakin jääkiekossa jne. Mutta aivan turhaa tuollainen jako tyttöjen ja poikien lajeihin koululiikunnassa!

Yläasteella meillä oli välillä aerobicciä ja opettaja kommentoi joistain peppua pienentävistä liikkeistä yms. Varmaan jäisi tällainen urpoilu pois jos pojatkin aerobiccaisivat...

Nella
Nellancholia

Mietin kans, että liika kilpailu on ennemminkin se juttu, joka tekee kokemuksesta epämiellyttävän, ei poikien läsnäolo. Meillä oli mun aikanani kolmannesta luokasta lähtien tytöt ja pojat aina erikseen. Mun luokallani oli sekä ala- että yläasteella tyttöjä, jotka olivat todella kilpailunhimoisia. Sählyä pelattiin toisinaan niin kovaa, että itse kullakin oli välillä paikat mustelmilla, ja pientä riitaa tuli usein uhoamisen takia tai toisia haukuttiin päin naamaa, jos eivät "osanneet" tarpeeksi hyvin. 

Tyttöjen liikuntatunneilla oli paljon sekä psyykkistä että fyysistä kilpailua ja jatkuvaa vertailua. Tuntuu, että poikien läsnäolo olisi lähinnä rentouttanut ilmapiiriä eikä kiristänyt sitä entisestään. Himmailullekaan ei olisi ollut tarvetta sen enempää kuin tyttöjenkään kesken. Muistan aina ajatelleeni kahoisasti, että poikien liikuntatunneilla vaikutti olevan paljon hauskempaa. Pojat tulivat hyväntuulisena yhdessä porukassa seuraavalle tunnille, kun tytöt supisivat loppupäivän joukkuepelien aiheuttamasta kränästä. 

Ainut ikävä muisto poikien läsnäolosta liittyy yläasteen uintikertoihin. Uinti tapahtui tytöillä ja pojilla aina samaan aikaan, mutta erillisissä ryhmissä. Pojat antoivat usein äänekkäästi tytöille kropan mukaan arvosanoja uinnin lomassa. Se oli tosi nöyryyttävää. Mutta kuten joku totesikin, ehkä näitä juttuja ei tapahtuisi yhtä paljon, jos tytöt ja pojat tottuisivat olemaan enemmän sekaporukoissa mahdollisimman vaihtelevissa tilanteissa ja kaikenlainen yhdessä tekeminen ja kommunikointi siirtäisi huomion tyttöjen kehoista kaikkien kehojen yhtäläiseen toimintakykyyn.

FFFifi
Fitness Führer

Tämä kuulostaa tosi tutulta! Meillä oli ihan samanlaista. Pelit otettiin kauhean tosissaan, ja jotkut olivat ihan raivona jos "pelasi huonosti" tai jotenkin muuten mokasi/ ei ollut kiinnostunut. Mulla oli toi jälkimmäinen, ei napannut yhtään, ja vielä vähemmän sitten nappasi kun olisi pitänyt olla huippupelaaja ja hampaat irvessä taistella siitä voitosta eikä ollenkaan pitää hauskaa! Mä kun olen sellainen, että mun mielestä vaikka sulkapallossa on kivointa yrittää pitää yhdessä se pallo ilmassa niin pitkään kuin mahdollista eikä suinkaan lyödä sitä niin, että vastapelaaja ei pystyisi palauttamaan :) Mutta ymmärrän toki, että joillekin se kamppailu voitosta ja voittaminen on se hauskin osuus pelissä...

Samanlaista oli myös uinnissa. Mä uskon kanssa, että se vähentyisi tai loppuisi jos se sekaryhmä olisi jatkuva, normaali käytäntö kaikessa liikunnassa.

Ef (Ei varmistettu)

Olen yläasteella käynyt liikuntatuntini niin, että oli koko luokalle täysin yhteisiä tunteja, sellaisia tunteja, jossa jakauduttiin kahtia muutoin kuin sukupuolen mukaan ja täysin erillään olevia tunteja.

Täysin yhteisiä tunteja oli (ei kuitenkaan aina) esim. yleisurheilussa (toinen ope juoksutti ja toinen veti kenttälajia), hiihdossa (poikien ope veti tekniikkatreenit ja hiihti nopeimpien mukana, tyttöjen liikunnanope piti perää "laturetkihengessä"), telinevoimistelussa, lentopallossa, suunnistuksessa ja tietysti siinä tanssissa. Lisäksi ohjelmaan kuului joka vuosi retki, seiskalla pyöräretki lähiseudulla puolijoukkueteltoissa yöpyen, kasilla yhden yön vaellus lähiseudulla ja ysillä kahden yön vaellus Tunturi-Lapissa.

Osittain yhteisiä oli esim. jääurheilu. Tekniikkaa opeteltiin yhdessä, kaukalossa pelattiin lätkää poikien liikunnanopettajan johdolla ja sinne sai myös tytöt mennä, kunhan oli kypärä päässä ja muutama vauhdikkaampaa menoa kaipaava yleensä menikin. Avojäällä pelattiin ringetteä ja sinne sai myös pojat osallistua, jos ei halunnut pelata lätkää. Uimahallissakin oltiin monesti yhtä aikaa mutta en muista, vetikö molemmat opettajat omaa ryhmää. Pesäpalloakin pelattiin joskus kahdessa pelissä sekaporukoilla, välillä sitten ne tunnit oli erikseen. Koripalloakin muistan joskus pelatun poikkikentän pikkupeleissä sekajoukkueilla, vaikka yleensä koristunnit pidettiin erikseen.

Täysin erillisenä oli ainoastaan jalkapallo. Vuotta alemmalla luokalla taas sitten jalkapalloakin pelattiin osittain sekaporukoissa, kun luokalta löytyi jalkapalloa pelaavia tyttöjä. Omalla luokalla ei yhdelläkään pojalla ollut jalkapallo "virallisena" harrastuksena enää yläasteiässä mutta kyllähän se ero on merkittävä verrattuna keskiverto tyttöön, joka ei jalkapalloon koske kuin koulun liikuntatunnilla. Sähly tuli kuvioihin vasta lukioiässä eli sitä ei vielä silloin pelattu.

En kylläkään ole käynyt yläastetta ns. tavisluokalla, vaan liikuntapainotteisella, jonne mentiin pääsykokeiden kautta. Tästä johtuen sitä liikuntaa oli 5-6 tuntia viikossa koko yläasteajan. Lisäksi ysiluokalla sai käyttää 2 tuntia viikossa oman lajin harjoitteluun.

Muistini mukaan homma toimi ihan hyvin. Enkä kyllä muista, että meillä olisi ollut millään muillakaan tunneilla pahemmin ulkomuotoon liittyvää "huutelua, kommentointia, puristelua". Kaikenlaista muuta "normaalia" nahistelua, riitelyä yms. teini-ikään kuuluvaa sitten kyllä oli varmasti ihan riittävästi (ainakin opettajien mielestä).

Toisaalta, kun luokasta löytyi harrastajia (ja aikuisten arvokisatasolle asti jatkaneita kilpaurheilijoita) voimistelusta painonnostoon ja kestävyysurheilusta jääkiekkoon, niin ehkä se tietynlainen fyysinen erilaisuus oli jotenkin luontevampaa. Hyvän painonnostajan tuleekin näyttää vähän erilaiselta kuin hyvän kestävyysjuoksijan. Ja hyvä voimistelija ei välttämättä olekaan hyvä pesäpallossa. (Ja sitten on tietysti aina ne poikkeuselmot, jotka osaavat kaiken….) Eli varmasti jokseenkin jokainen joutui välillä myös sinne epämukavuusalueelle tavalla tai toisella. Luokan yksilöurheilua harrastavan neropatin kädet olivat aina kylmänhikiset tanssitunneilla, kun piti ottaa tyttöä kädestä kiinni :D

Jälkikäteen ajateltuna luulen, että homma toimi niin hyvin nimenomaan kyseisten liikunnanopettajien ansiosta. He olivat päättäneet, että tämä on se konsepti, millä hommaa tehdään ja se asia esitettiin meille ”normaalina, luontevana asiana”. Olimme nimittäin ensimmäinen liikuntapainotteinen luokka eli jossain määrin koekaniineja. Seuraavillakin liikuntaluokilla kyllä jatkettiin samalla mallilla, että ei se ihan metsään mennyt. Muille kuin liikuntapainotteisille luokille tunnit pidettiin sitten erikseen. Joskus kuulikin rinnakkaisluokilta, että me kyllä lintsattais, jos pitäis voimistella yhdessä tmv.

Mutta luulen, että suuremmassa mittakaavassa ne yhteiset liikuntatunnit pitäisi olla alusta asti, jotta siitä tulisi luonteva asia. Ja näkisin, että optimi olisi ne kaksi liikunnanopettajaa, jotka toimisivat yhdessä. Koska varmasti eri luokilla ja eri lajeissa voisi toimia erilaiset vaihtoehdot. Jos kaikki luokan pojat pelaavat jalkapalloa ja tytöistä ei kukaan, niin yhteinen peli ei välttämättä vaan toimi... Mutta ei myöskään se, että se ainoa jalkapalloa pelaava tyttö joutuu pelaamaan niiden muiden tyttöjen kanssa, jotka yrittävät osua palloon.

Pakko tunnustaa, että lukiossa jouduin sitten useamman kerran ”jäähylle” esim. koripallossa ja ringetessä. Allekirjoittaneen otteet kun kuulemma olivat vähän liian kovanpuoleiset, kun olin tottunut pelaamaan melko reippain ottein sekajoukkueilla pelatessa :D Lukioiällä ja senkin jälkeen tuli pelattua sekajoukkueilla joko korista tai sählyä oman harrastuksen koulutusviikonloppuina. Ja tuolloin säännöt olivat, että ei saa purra, raapia, lyödä eikä potkia. Eli juuri sopivat :D

Ja vielä plussana: niistä loputtomista tanssitunneista, joita ei ehkä silloin yläasteiässä niin arvostettu, tuntui vanhojentansseihin harjoittelu taatusti kaikista meidän luokalla olleista enimmäkseen vanhan kertaukselta. Sen verran monta kertaa oli vedetty kikapot ja poloneesit ;)

FFFifi
Fitness Führer

Teillä tuo painotus on varmaan tehnyt myös osansa. Kaikki varmaan oli suht motivoituneita, ja just jos jokaisella on oma laji missä pärjää, kenelläkään ei varmaan ole ollut mitään kovin huonoja fiiliksiä osaamattomuuden suhteen. Voisi olettaa, että opettajatkin ovat innostuneempia kun onhan se varmaankin mukavampaa ohjata innokkaampia oppilaita kuin niitä joita ei yhtään huvita.

Kuulostaa kyllä hyvältä tuo systeemi, voihan niitä "omiakin" tunteja edelleen silloin tällöin olla vaikka olisikin sekaryhmä.

Ef (Ei varmistettu)

Juu, siis kyllähän se liikuntapainotteisuus varmasti selitti konseptin onnistumista. Oltiin niin innostuneita, ettei ymmärretty kyseenalaistaa sekatunteja ;) Ja kyllähän se, että kaikki (ainakin pari ekaa vuotta) harrastivat aktiivisesti jotain lajia helpotti myös asiaa juuri siinä, että niitä fyysisiä eroja nähtiin myös lajikohtaisina eroina.

Mutta kyllä meilläkin nähtiin ysiluokalla jo sitä perinteistä liikuntatunneilta lintsausta. Siinä iässähän osalta oli jo loppunut se urheiluharrastus - joko oman kiinnostuksen puutteessa tai dropout-ilmiön vuoksi. Silloisessa kotikaupungissani esim. jääkiekossa tilanne oli se, että jos et mahtunut ns. edariin, ei muita joukkueita ollut. Lisäksi ajoittain oli pitkiäkin "telakalla" oloja loukkaantumisten ja rasitusvammojen vuoksi.

Mutta tosiaan suuremmassa mittakaavassa näkisin järkeväksi sen, että yhteistunteja olisi jo ala-asteelta lähtien, jolloin siitä tulisi luontevampaa. Ja nimenomaan kahden opettajan yhteistyönä, mikä mahdollistaisi myös eriyttämistä.

Näin jälkikäteen olen vasta ymmärtänyt, kuinka paljon omat liikunnanopettajat panostivat asiaan ja kuinka suuri vaikutus heillä oli. Liikuntatuntien määrä oli niin suuri, että heidän kanssaan vietettiin varmasti eniten aikaa opettajista, joten sitäkin kautta sitä vaikutusta tuli kaiken muun asenteisiin yms. liittyvän lisäksi.

Näin aikuisena ja opettajien vastuukysymyksistä nykyään jotain ymmärtävistä tajuaa, kuinka isoja vastuita he ottivat. Lähes luokallinen oppilaita ja kahden yön tunturivaellus loppusyksystä (omalla vaelluksella satoi ensilumi ja itsekin kuuluin siihen porukkaan, joka nukkui autiotuvan sijasta laavulla) ei näin aikuisena kuulosta miltään ihannereissulta. (Luultavasti en nukkuisi sekuntiakaan....). Myös luokkaretkemme teimme liikunnanopettajien kanssa, kun luokanvalvoja ehdottomasti kieltäytyi osallistumasta luokkaretkeen mitenkään.

Oman pelaajaurani olin ajatellut lopettaa abivuoden jälkeen - jo yläasteiässä tajusin, ettei todellakaan ollut lahjoja huipulle - mutta loukkaantumisesta johtuen loppu tuli jo ennen abivuotta. Sen jälkeen kyllä notkuin kentän laidalla vielä yli kymmenen vuotta valmentajana, tuomarina ja seuratoimijana.

FFFifi
Fitness Führer

Kuulostaa kyllä tosi hyvältä toiminnalta opettajien osalta. Ja joo, kyllä varmasti teineillä tulee aina sellainen ei kiinnosta -vaihe, vaikka muuten kiinnostaisikin, tai sitten lopahtaa kokonaan.

Tuommoinen kaksi opettajaa - yksi ryhmä systeemi olisi varmastikin toimivin. Tai siis yksi ryhmä siinä mielessä että tytöt ja pojat on samassa, ja sitten jaetaan välillä lajien/ kiinnostuksen tms. mukaan.

B (Ei varmistettu)

Törkeyden huippu, että koko peruskoulu-ja lukioajan meidän koulussa pojille annettiin isompi tila liikuntasalista kun se jaettiin verholla kahtia liikuntatuntien ajaksi! Opettajan perustelu kun hu0omautin tästä "Pojat tarvii isomman tilan!" Just.

FFFifi
Fitness Führer

Muistelisin, että meidät laitettiin myös useammin "pikkusaliin" kuin pojat...

Kahvittelija
Kahvia, kiitos!

Meillä oli sekaryhmät vain ekalla ja tokalla luokalla, mun puolesta olisi saanut olla pidempäänkin. Muistelisin, että vielä myöhemmilläkin luokilla välitunneilla leikittiin ihan oma-aloitteisesti sekaporukoissa esim. hippaa ja pelattiin jalkapalloa, joten varmaan ihan hyvin homma olisi toiminut liikuntatunneillakin. En usko, että olisin yläasteellakaan kokenut sekaporukoita kiusalliseksi. Itse olinkin tosi liikunnallinen nuori, mutta voisin kuvitella, että jos liikunta ei yhtään nappaisi tai jos ei olisi liikunnassa erityisen hyvä, sekaryhmät eivät tuntuisi kivalta idealta.

Uskon (niin kuin moni kommentoija), että jos sekaryhmät yleistyisivät Suomessa, ne rupeaisivat pian vaikuttamaan ihan tavalliselta touhulta. Alkuun muutos voisi tuntua oudolta.

Eilisen lupaukset

Nauran täällä omalle reaktiolleni. Se oli nimittäin aluksi sama: lapsena sekaryhmässsä, hui kauhistus! 

Meilläkin eka ja toka luokka meni yhdessä ja myöhemmin suunnistus, juoksu, uinti ja hiihto sekä yleisurheilu olivat yhteistunteja. Välitunneilla painittiin poikien kanssa ja kiipeiltiin telineissä, vaikka jossain kohtaa tuli vuosi tai pari, jolloin poikiin ei voinut koskea  (ne poika- ja tyttöbakteerit!!)

4. tai 5. luokalla aloitin sählyn sekajoukkueessa ja yhdessä käytiin kuntosalilla vähän myöhemmin, ja pelaamassa jääkiekkoa. Yhteinen pukukoppi ei ollut este. Ja myöhemmin olen nukkunut yhteisteltoissa partiossa. Yhteisteltoissa ihmiset ovat yleensä hyvin hienotunteisia, koska muuten se ei vaan onnistu. Että jos nää on okei, niin miksi ajatus yhteisistä liikuntatunneista muka ei ole, kun minä ja muutama muu tyttö koettiin aivan luonnolliseksi muutoin harrastaa poikien kanssa liikuntaa ja tunnelma oli aina melko rento? 

Yläasteen viimisellä luokalla umpihankijalkapalloa kaikki sekaisin, neljä joukkuetta ja aivan parasta oli. Harmitti että vasta silloin opettajat järjestivät yhteisen liikunta tunnin, oli niin hauskaa. Lukiossa sitten liikuntatunneilla oli tytöt ja pojat yhteisellä liikuntatunnilla jalkapalloa muunmuassa.

Meillä oli lukiossa sekaryhmät liikunnassa, mutta vain valinnaisissa, pakolliset liikunnankurssit taisi mennä vielä tyttö/poika -jaottelulla. Mä tykkäsin niistä kovasti! Olisin mieluusti ollut sellaisissa kaikki liikunnantunnit ja jo yläasteellakin. Enkä ollut mitenkään erityisen lahjakas liikunnassa, mutta pidin siitä kyllä ja olin sitä mieltä, että liiksantunnilla tosiaan liikutaan ja tehdään, ei mietitä, että iik tässähän voi tulla vaikka hiki, menikö meikit, mites hiukset.. Ääh..

Miia_pau
Kolmas linja

Ilmeisesti Suomessa on tosiaan aika paljon koulu- ja paikkakuntakohtaisia eroja tässäkin asiassa. Itse muistan, että meillä oli koko ala-asteen yhteiset liikuntatunnit (joskus ala-asteen lopulla tosin oli jotain "kokeiluja" että tytöille aerobiccia ja pojille sählyä, mutta silloinkin päästiin pelaamaan kun erikseen sitä vaadittiin). Yläasteella oltiin tytöt ja pojat erikseen, ja lukiossa taas sitten yhdessä. Mun puolesta olisi voitu yläasteellakin olla sekaryhmissä niinku muissakin oppiaineissa. En ollut itseasiassa edes muistanut, että yläaste oli tällainen outo poikkeama ja ihmettelin kun aloin lukea Hesarin juttua, että mitä ihmettä, onhan Suomessa sekaryhmät. Hupsan, ei olekaan :D (ei oo enää kovin selkeät muistikuvat jostain 90-luvulta nähtävästi...)

FFFifi
Fitness Führer

Joo näin näyttää olevan, sen verran monta tässäkin keskustelussa on sekaryhmässä ollut. Ja tosiaan meilläkin pääsi poikien kanssa pelaamaan tai keilaamaan (ja ampumaan taisimme tunkea myös) kunhan vaan vänkäsi, että me tullaan :P

Hanna / Sporttaillaan (Ei varmistettu) http://sporttaillaan.blogspot.fi

Hei, mielenkiintoinen aihe. Mä olen yläasteella viettänyt paljon liikuntatunteja poikien puolella, koska yksinkertaisesti pallopelit kiinnosti tanssia enemmän :D Ei mulla ollut ongelmaa olla poikien kanssa, joten olen sitä mieltä, että sekaryhmät olisivat hyvä. Siten ei tulisi niin vahvasti esille, mikä on poikien laji ja mikä tyttöjen laji. Kaikki lajit olisi kaikille :) Onneksi valinnainen liikunta oli sekaryhmässä yläasteella, niin minäkin sain paremman numeron - jostain kumman syystä tyttöjen liikkaope ei musta liiemmin pitänyt ;)

Kommentoi

Ladataan...