Treeni kaverilla vai ilman?

Ladataan...
Fitness Führer

Treenaan yleensä aina yksin. Jo silloin kun aloitin aktiivisen salilla käymisen...hhhmm...tuota...1998 muistaakseni, kävin salilla yksin. Juoksen yksin. Käyn testailemassa eri lajeja yksin. Jotenkin tuntuu, että se ei ole kovin tavallista. Hyvin usein viereisillä jumppamatoilla tai steppereissä on kaverukset, ja mitä "jännempi" laji, sitä harvinaisempaa tuntuu olevan olla parittomana paikalla.

Minä ja Verkkari-Nina testaamassa roller derbyä.

Suurin syy yksin harjoitteluuni on ihan käytäntö. Perheellisenä en pysty irtautumaan treeneihin milloin vain, ja kun pääsen, on kimmottava niiltä sijoiltaan spinnaamaan. Ei siinä ehdi soitella, josko joku tulisi mukaan. Harvemmin myöskään kerkeän juoruilla pukkarissa, joten siinäkin mielessä seuran sopiminen tuntuu pöljältä.

Aikataulusyiden lisäksi ehkä myös tykkään enemmän omassa rauhassa treenaamisesta. Voin tehdä mitä haluan, siinä tahdissa mitä haluan. Usein haluan velttoilla. Jos minulla olisi kaveri mukana, harjoittelisin ehkä tehokkaammin. Toisaalta voisi olla aika rassaavaa, jos treenikaveri olisi hirveä pinko, eikä koskaan saisi ottaa rennommin!

Minä ja kaverini Laura Tallinnan puolimaratonilla.

Ehkä olenkin valinnut yksin liikkumisen siksi, että olen niin vaativa seurani suhteen? Ideaali treenikaveri kun...

-Tsemppaa minua tekemään paremmin

-Mutta ei ole niin väyhäkäs, että koskaan ei voi leppoistaa

-Saati loputtoman energinen, koska väsyn sellaisesta

-Ei ole minua vahvempi/ nopeampi/ notkeampi/ rytmitajuisempi/ koordinaatiokykyisempi (tai ainakaan näitä kaikkia), jotta en tunne itseäni surkeaksi

-Ehdottaa välillä kaljalle lähtöä kun ollaan jo jumppakassien kanssa liikuntakeskuksen eteisessä

-Mutta ei todellakaan joka kerta, eikä varsinkaan silloin kun maratoniin on kaksi viikkoa aikaa

-Voi tulla kanssani maratonille mutta ei jos juoksee 3:45 aikoja

-Ja vaikka juoksisi, niin ei ole kilpailuhenkinen, koska sellaisen kanssa on sietämätöntä treenata

-On seurallinen ja höpöttää rohkaisevasti erityisesti jos minulla on vaikeuksia

-Ei saa kohtausta jos joudun perumaan lyhyellä varoitusajalla

-Uskaltautuu testaamaan omituisia lajeja, mutta ei painosta minua kaikkeen kauheaan kuten vaikka pesäpalloon!

 

Niin... Eikö kuulostakin siltä, että kuka tahansa haluaisi minut treenikaverikseen? (Jos sinä jostain käsittämättömästä syystä haluat, ilmoittaudu kommenttiboksissa!)

Tough Viking -joukkuetoverini Hulda ja Jenny.

Toisaalta esimerkiksi pitkät lenkit menevät mukavammin, jos on seuraa. Siinä ei samalla tavalla tajua, kuinka paljon aikaa ja matkaa on mennyt. Koko juoksuharrastuksestani on paljon kiittäminen puolisoani, joka on ollut seurana pitkillä lenkeillä, joko pyörällä tai juosten. Ainakaan aluksi en olisi saanut tehtyä niitä yksin. Vaikka pitää sanoa, että hän ei täytä varsinkaan kohtaa Ei ole kilpailuhenkinen. Tasavauhtinen juoksu on aivan mahdottomuus, sillä hän kiristää tahtia jatkuvasti kunnes en enää pysy mukana!

Treenaatko mieluummin yksin vai kaverin kanssa? Miksi?

***

I almost always exercise alone. Mostly it's because my schedules I think. Sometimes I would like to have training buddy, but it seems that I might be just a little diffucult person to train with!

Share

Kommentit

Karoliina/Candyontherun (Ei varmistettu) http://www.candyontherun.blogspot.fi

Hahaha, ihan huikea toi sun lista siitä millainen ideaali treenikaveri olisi! :D :D Hmm..täytyy sanoa, että nykyään kyllä tykkään tosi paljon treenailla kavereiden kanssa, siinä on niin paljon hyviä puolia! :) Yksi parhaista puolista on, että esimerkiksi lenkillä on helppo ja kiva vaihtaa kuulumisia! Jumppaan tai salille (jos sinne joskus eksyn) meen useimmiten yksin, koska ei niissä voi kuitenkaan höpötellä samalla tavalla kuin juoksulenkillä. Eli vastaus on siis sekä että! :) Mä voin kyllä lähtee sun kanssa joskus lenkille tosi mielellään tai sitten ottaa sut koutsiksi sinne salille, kun se salitreeni multa vaan jää ja jää muuten! :)

FFFifi
Fitness Führer

En ole yhtään vaativa esim!!! :D Ja unohdin tosta vielä sen, että kaverin pitää pystyä yliaistillisesti arvioimaan, että onko nyt sopiva vauhti tai sellainen vauhti mitä just tänään jaksan/ haluan juosta :D Haluatko vielä lähteä mun kanssa?!

Joo se on kyllä totta, että juostessa voi tosi hyvin jutella samalla...ainakin jos mun vauhteja juoksee. Lisäksi ihan hämmentävän paljon nopeammin menee aika. Huomasin tämän kun olin jäniksenä, se oli niin helppo ja mukava puolikas juosta, kun koko ajan tuli juteltua jotain. Tietysti vaatii sitten sen, että vauhti on molemmille sopiva. Puolison kanssa kun juoksee, niin enhän mä pysty edes puhumaan!

Karuselli

Käytännössä lähes aina yksin. Salilla, jumpissa ja lenkillä. Pitkälti samoista syistä, kuin sinäkin. Ja sitten mulla on perhe- ja työelämän keskellä krooninen pula hiljaisuudesta ja omien ajatusten kuuntelemisesta. Urheilusta on siksi tullut ihan konkreettisesti mun omaa aikaa. Ystäviä tapaan sitten mieluummin vaikka lasillisen ääressä. :-)

FFFifi
Fitness Führer

Totta, mulle sillä on kanssa iso merkitys, että treenatessa saa olla rauhassa! Silloin kun aloitin juoksemisen, niin pitkälti se oli sitä että juoksi vaan kotoa pakoon :D Kukaan ei ollut koko ajan vaatimassa jotain. Enkä kuunnellut musiikkia koskaan, jotta olisi mahdollisimman hiljaista.

Mutta sitä vähän mietin, kun mä en kovin paljoa ehdi sinne lasillisellekaan, ja just ennen maratoneja olen aika tarkka siitä, mitä voin syödä ja juoda, niin ehkä olisi kiva jos voisi tavata kavereita samalla kun treenaa...

Mä treenaan myös usein yksin. Poikkeustilanteita on, ja ne voivat olla oikein virkistäviä, mutta pääsääntöisesti yksin.

Olen tosin huomannut, että jos syystä tai toisesta olen tilanteessa (esim. nyt, ihanaa), jossa luuhaan paljon jonkun ystävän seurassa joka tapauksessa, ja käymme samalla salilla, on kivaa ja ok käydä vaikka samassa jumpassa. Sopiminen on helppoa, kun tunnemme toistemme aikataulut ja kevyttä myös: näemme kuitenkin niin paljon, ettei sillä niin väliä, vaikka jompikumpi joskus peruu tai ei ehdi jäädä juoruamaan pukkariin. Aikaa on!

Mutta juoksut hoidan silti mieluiten yksin. Yksi merkittävä poikkeus on myös ollut: kerran toveri tuli meille päin ja juoksimme pitkän lenkin yhdessä. Miten yllättävän kevyttä se silloin olikaan! Vaan ehkä ei aina olisi, joten pidän nämä harvinaisena herkkuna - en halua joka lenkille juoksuseuraa, koska en aina valmistaudu kunnolla, eikä kukaan halua nähdä kun verensokerin romahdettua muutun puhumattomaksi ja näytän siltä, että purskahdan kohta itkuun.

FFFifi
Fitness Führer

Kaverin kanssa juokseminen on kyllä hämmentävän kevyttä! Ainakin silloin jos on samaa vauhtia juokseva kaveri siis :D Mutta mulla on kyllä sama, varsinkin silloin kun pystyn oikeasti treenaamaan juoksua, on suurin osa lenkeistä aika tuskaa. Ei ihan hirveästi houkuta ottaa ketään sitä katsomaan :D

Jee, derby! Siinä ei ees voi treenaa yksin mutta joukkuekavereitaan ei voi täysin valita. Joukkueurheilun plussa-ja miinus. Muutoin mielummin yksin. Vain minä, nappikuulokkeet ja "Run to the hills". 

FFFifi
Fitness Führer

Mä olen välillä miettinyt, että ehkä sittenkin joku joukkuelaji voisi olla kiva (ne kun on yleensä jtn pallopelejä, joista en tykkää), mutta voi olla että viihdyn kuitenkin enemmän yksin. Ehkä pitäisi testata...

Sillycatlady (Ei varmistettu)

Käyn paljon ryhmäliikuntatunneilla, joten tavallaan en treenaa yksin, vaikka yksin sinne menenkin. Kun on käynyt monta vuotta samassa paikassa, sieltä tunnistaa jo toisia vakinaamoja ja joskus saattaa jopa vaihtaa muutaman sanan jonkun kanssa. Mä en kuitenkaan jaksa nähdä sitä vaivaa, että houkuttelisin kavereita mukaan treenaamaan ja yrittäisin sopia jotain yhteisiä treenihetkiä. Ihan liikaa säätämistä, kun tosiaan perheellisellä ihmisellä se treenaamaan lähteminen on muutenkin säätämistä.

Treeniseuraa kaipailen oikeastaan vaan lenkeille joskus. Varsinkin syksyisin iltojen pimetessä olisi seura tarpeen. Mulla on niin vilkas mielikuvitus, että yksin pimeässä juostessa tiirailen koko ajan pusikoita ja käyn mielessäni läpi erilaisia itsepuolustustapoja mahdollisia puukkojunkkareita vastaan.

FFFifi
Fitness Führer

Joo mäkin ajattelin tätä kirjoittaessa, että välttämättä ryhmäliikunta ei ole yksin treenaamista. Tosin niillä tunneillakin aika usein on niin, että iso osa ihmisistä on tullut kaverin kanssa.

Pimeässä on kyllä tosi kuumottavaa juosta! En ymmärrä, miten ihmiset jotka asuu muualla kuin kaupungeissa edes uskaltaa juosta syksyisin ja talvisin kun ei välttämättä ole katuvaloja. Eksyin täällä kerran pätkälle, jossa ei ollut ja menin ihan sekaisin kun se oli niin pelottavaa :D

Kommentoi

Ladataan...