Ulkonäkö-teemaviikko: Pinnallista turhuutta eli treenaaminen ulkoisten syiden takia

Fitness Führer

Dear Eki, mua motivoi tiukka peba, onx normaalii??!?

Muistatteko vielä Motivaatiosarjan? Kas tässä jatkoa siihen, ja näin Ulkonäkö-teemaviikolla mietin onko sopivaa, hyvästä tai järkevää motivoitua ulkonäköseikoista?

Oikeasti en ole kysynyt tuota kysymystä Eki-edältä, joten en tiedä mitä hän vastaisi. Mutta olen aika varma, että samoin kuin minä:

On.

Paljon on vastakkainasettelua sen suhteen, mikä on suotava syy motivoitua. Terveys, kyllä. Ulkonäkö, ei. Kolesteroliarvot, kyllä. Hyvä peppu (vatsa, selkä), ei. Pöh höh. Mikä tahansa syy on hyvä, seuraavin ehdoin:

1.) Syyn pitää olla oikeasti sinulle itsellesi merkityksellinen syy.

2.) Se lähtee hyvistä fiiliksistä, ei inhosta/vihasta/vallankäytöstä itseäsi tai muita kohtaan.

Kestävän motivaation ja muutenkin mukavamman meiningin takaa se, että pyrkii totettamaan ainoastaan sellaisia tavoitteita ja harrastamaan sellaista liikuntaa mikä tekee onnelliseksi. Joko liikkumisen aikana tai silloin kun se on ohi (itse suosin jälkimmäistä, luultavasti siksi että olen jollain tavoin sekaisin). Silloin kun katsot peiliin tai silloin kun ostat vaatteita (tai heität vanhoja kierrätykseen). Silloin kun kuulet verikoetuloksesi tai silloin kun katsot lapsenlapsenlapsiasi. Näytän hirveältä, joten pakotan itseni liikkumaan tavalla jota inhoan ei johda mihinkään hyvään, eikä sellaista "motivaatiota" pysty pitämään yllä. 

Listassa oli myös silloin kun katsot peiliin tai ostat vaatteita, ja ihan tarkoituksella. Ulkonäkötavoitetta pidetään vähän pöljänä ja valistetaan aina, että ei se laihtuminen tai timmi kroppa onnea tuo tai ongelmia ratkaise. No jos ei tuo, niin voidaan sanoa kuten rahankin kanssa: kyllä se kummasti helpottaa. Mikä ei tietenkään tarkoita sitä, etteikö missä tahansa kropassa ja missä taloustilanteessa tahansa voi olla onnellinen, eikä sitäkään että fyysisiä muka-vikoja jatkuvasti korjaamalla saavuttaisi tyyneyden ja tasapainon. Mutta siinä ei ole mitään väärää, että tyytyväisyys kroppaan syntyy sen muokkaamisen kautta, niin kauan kuin touhu pysyy tolkullisena. Mikäli kiva kroppa on tärkeä, onnelliseksi tekevä syy treenata, niin olkoon. Silloinkin, kun se on ainoa asia mikä salille tai lenkille motivoi.

Mutta ulkonäön takia treenaaminen on pinnallista! Turhamaista! Tyhjäpäistä!

Ehkä onkin. Mitä sitten? Kai on parempi olla liikkuva bimbo kuin olla harrastamatta liikuntaa?

Kovin moni ei ehkä kehtaakaan myöntää treenaavansa ulkonäön takia. Syiksi heitellään näitä abstraktioita lisäenergiasta ja hyvinvoinnista. Ne ovat toki tärkeitä, ja ehkä jopa tärkeimpiä, mutta enpä tiedä jatkaisinko niiden voimin, jos treenillä ei olisi minkäänlaista vaikutusta ulkonäkööni. Pitää tosin myös muistaa, että liikunnalla on sellainen jännä puoli, että se ei muuta kroppaa ainoastaan ulkoa. Treenaaminen auttaa näytän kaamealta – olen läski -oloihin pään sisällä paljon nopeammin kuin se muokkaa ulkonäköä.

Vaikka liikuntaharrastus alkaisi muokkausprojektina, usein treenaaminen auttaa hyväksymään sen, millaisilla ominaisuuksilla on sattunut syntymään. Ulkonäkösyy saattaa myös matkan varrella muuttua toisenlaiseksi tavoitteeksi, ja kropan kohennus joko unohtua tai jäädä kivaksi lisäksi. Tärkeää on, että ymmärtää ja ennen kaikkea hyväksyy sen, mitä omalle vartalolleen on treenaamalla tehtävissä ja mitä ei. Minkäänlainen harjoittelu ei muuta pitkäselkäistä ja lyhytjalkasta neljäkymppistä viisitoistavuotiaan, kilometrikoipisen slaavilaisen huippumallin näköiseksi. Jos sitä lähtee tavoittelemaan, eikä päämäärä muutu maltillisemmaksi matkan varrella, jossain vaiheessa into loppuu.

Kuten olympiaurheilijat osoittavat, treenattu kroppa voi olla monenlaisen näköinen. Kuva täältä, ja se on peräisin Howard Schatzin kirjasta Athlete.

Jos epärealistiset tavoitteet jätetään pois laskuista, en usko, että ulkonäkö-inspiroitunut liikuntaharrastus lopahtaisi erityisen helposti. Yleensä puheissa sellaiset tavoitteet ja syyt liikkua, joita ei mittanauhalla, peilin kautta otetuilla kuvilla eikä edes laboratoriotuloksilla tavoita, ovat niitä oikeutetuimpia. Siis jaksaminen, mielenrauha ja vastaavat. Se vaan, että joku mielenrauha on aika epäkonkreettinen ja nopeasti katoava asia (toisin kuin kauneus joka vain jalostuu...). Joten oikeastaan ulkonäköseikkojen kyky motivoida voi olla jopa vahvempi.

Tietysti ulkonäkötavoite voi johtaa ongelmiin, kuten vääristyneeseen kehonkuvaan. Mutta ongelmia voi tulla vastaan myös muita tavoitteita kohti pyrkiessä. Mutuna voisi kuvitella, että ylikunto on jopa todennäköisempi niillä, jotka jahtaavat jotakin kovaa tulosta kuin pyöreitä pakaroita.

Ennemmin kuin harjoittelun tarkoituksessa, uskoisin mahdollisen ongelman piilevän muualla. Siinä, että nykyisin mitataan kaikkea. Rasvan määrää, sykettä, veren sokereita, matkaa, vauhtia, tehoa. Liikkuipa sitten näyttääkseen kauniilta, tunteakseen olonsa kauniiksi tai ihan mistä syystä tahansa, on hyvä pitää mielessä että että arvo ihmisenä ei riipu viimeisimmästä kisatuloksesta, vaa'an lukemasta eikä hauiksen koosta. Eikä elämä ala vasta kun tavoite on saavutettu. Liian kireät mutta niin ihanat farkut voivat olla tehokkaasti motivoivat, mutta ne eivät ole syy olla käyttämättä kivoja vaatteita jo nyt.

***

It's often said that motivation based on how you look won't last. Actually it can last a whole lot better than motivation based on less concrete ideas like "wellbeing" or "energy". And it's good to get moving in anycase regardless the source of motivation.

Share

Kommentit

Morsio
Mennään vaan!

Loistokirjoitus (taas)!

FFFifi
Fitness Führer

Kiva että pidit(/pidät) :)

Piia-Marika (Ei varmistettu)

Hyvä hyvä! Oon joutunut/saanut miettiä tätä kyseistä asiaa paljonkin aikanaan. Oman urheilun "syy" on synnynnäisyys siihen, sekä mielen parempi tasapaino reenin jälkeen. Kiristää huomattavasti vähemmän koska puhtia piisaa useamman edestä. Johonkin se on purettava. Tästä on tullut kiitosta jopa perheeltä. Onpa poika joskus jopa todennut, että olisko äidillä vaikka juoksulenkin aika.. Salilla ravatessa monet vuodet hiffasin, kuinka vääristynyt vartalon kuvan-kehitys myös siellä tapahtuu. Kun reenit saa yliotteen ihmisestä ja peilikuvasta näkyy täydellisen pyöreät paikat ja silti mikään ei riitä. Tykkään että järki pysyy päässä jos on asenne -terveyden vuoksi, vanhuuden turvaksi, ja kaikki ulkoinen on vain bonusta ja plussaa-.

Vanha ystäväni alkoi urheilla tosissaan, ja sai suuren muutoksen itsessään aikaiseksi. Hieno homma! Ja siihen se sitten jäikin. Paatosta nimittäin siitä, että ethän sä voi olla onnellinen kun et enää urheile kuten ennen, tai ennen sä olit paljon paremmassa kunnossa. Yms. lukemattomia vihjauksia ynnä suoraa puhetta ulkoisesta habituksesta akselilla ennen ja nyt, ei edistänyt ystävyyttä. Ei vaikeata arvata että on entinen ystävä? Ihan jees mitkä motivaatiot ihmisillä on heilua urheilun puitteissa, mutta tuon oman tyylin tyrkytys on myrkkyä. Sen vuoksi hakeudunkin nykyään sellaiseen seuraan, joka tekee sen rennosti ilolla ja aidosti hymyillen, kuin tietävästi hymyillen "sulla on vielä paljon parantamisen varaa, takapuoles oli joskus pyöreempi". ÖÖhh, mitä sitten?

Pasilamaiseen tyyliin; No HuHHuh! ;D

FFFifi
Fitness Führer

Salitreenaus voi tosiaan olla haitallista, kun siellä monilla kaiken tekemisen pointti on vain sen kropan muokkaaminen. Siinä mielessä joku muu laji voi olla parempi, jos vaikka juoksee ulkonäkö mielessä, ei se ole niin intensiivisesti muokkaavaa kuitenkaan. Toki siinäkin voi mennä överiksi, että pitää vaan olla mahdollisimman kevyt.

Musta itsestä tuntuu kyllä vähän hassulta, kun puhutaan että joku on hyvässä kunnossa koska se on treenanneen näköinen. Eihän se välttämättä niin mene!

Tuputtaminen on kyllä ärsyttävää, ja sellainen oletus että kaikki tekee asioita samasta syystä. Kun siellä salillakin voi käydä vain huvin vuoksi, tai ylipäätään liikkua kuka mistäkin syystä.

Saimaan Morppa (Ei varmistettu)

Jälleen niin hyvä pätkä! (Huomaan koukuttuvani yhä enemmän tähän blogiin.)

Tuo on kyllä totta, että motivaatiosyy voi hyvin muuttua matkan varrella. Aloitin vuoden alkupuolella liikunnan melkoisesta rapakunnosta tavoitteena saada karistettua raskauskilot. Talvikuukaudet jumppailin ja hiihtelin melko epäaktiivisesti. Oli pulaa motivaatiosta. Lumien lähdettyä päätin yrittää ruveta lenkkeilemään. Olin hyvin skeptinen sen suhteen, tulisiko juoksusta mitään, kun ei ollut ikinä ennenkään motivaatio kantanut kovin pitkälle. Juoksu oli aina ennen ollut K.A.M.A.L.A.A. Tällä kerralla kuitenkin osasin aloittaa niin rauhallisesti, että motivaatio pysyi yllä ja sen kun kasvoi. Koukutuin juoksemiseen aivan täysin, ja samalla unohtui alkuperäinen tavoite pudottaa painoa. Painoa kyllä lähti, ja kroppa kiinteytyi, mutta se ei enää tuntunut yhtään niin tärkeältä kuin juoksussa kehittyminen ja juoksun tuoma hyvä olo (usein kyllä myös vasta jälkikäteen :D ).

Aiemmin haaveilin siitä, että saisin taas mennä vaatekauppoihin sovittelemaan S-kokoisia vaatteita. Nyt menee se S-koko, mutta en ole tainnut kertaakaan käydä ns. normivaatekaupassa. Urheiluvaattekaupoissa hypistelemässä, kyllä senkin edestä. ;)

Tulipa omanapainen postaus, mutta pointtina oli, että mahtava kirjoitus ja mahtava blogi (etenkin juoksujutut!). Lisää kiitos!

FFFifi
Fitness Führer

Kiva kuulla että pidät :)

Joo juoksemisessa on tosi tärkeää, että aloittaa hitaasti. Mäkin luulin, että ei musta ole juoksemaan, kun olin aina ennen juossut liian kovaa. Tarpeeksi hitaasti se ei ollutkaan kamalaa!

Mä luulen, että aika monille käy niin, että se syy vaihtuu. Varmaan aika moni aloittaa ulkonäön takia, mutta jää sitten koukkuun muusta syystä :D

Treenivaatteet on aika koukuttavia nekin. Mä olen tullut siihen tulokseen, että ei kannata mennä edes katsomaan, kun kuitenkin ostan jotain :D

Juoksujuttuja tulee taas kunhan juoksen vähän enemmän. Syksy on mennyt aika vähillä juoksutreeneillä, mutta pari tapahtumaa tässä on kiikarissa..

Johkuii (Ei varmistettu)

Joo, kyllä, tunnustan. Käyn salilla ihan just tasan ulkonäöllisistä syistä ja kaikki muut syyt tulee kaukana perässä. Olisin todella onnellinen, jos voisin syödä haluamani määrät herkkuja lihomatta, hehe. Säästyisi salilla käytetty aika vaikka lukemiseen.

FFFifi
Fitness Führer

Joo kyllä mullakin yksi suurimpia syitä treenaamiseen on se, että sitten voin syödä enemmän :D

Hei (Ei varmistettu)

Eksyin tänne näin vanhaan kirjoitukseen ihan sattumalta enkä tiedä, tuleeko sulle mitään ilmoitusta näistä kommenteista eli että näetkö tätä koskaan. Vastaus kysymykseen "Kai on parempi olla liikkuva bimbo, kuin olla liikkumatta ollenkaan?": Sun oman terveyden kannalta kyllä, Suomen terveyslaitoksen kannalta kyllä, ellet telo itseäsi pahemman kerran treenaillessasi. Maailman sivilisaation kannalta ei todennäköisesti, riippuu siitä, miten paljon käytät aikaa tähän ulkonäön kehittämiseen; viekö syömisten, treenailujen yms vahtaamiseen aikaa, kuluuko tähän ulkonäön kehittämiseen paljon enemmän aikaa, mitä menisi silloin, jos treenaisit ainoastaan terveydellisistä syistä. Ihmisen kroppa ja lihaksisto ei vaadi pysyäkseen terveenä mitään kovin nätin näköisiä ja erottuvia lihaksia eikä ehkä rasvaprosenttia, jolla kroppa näyttää timmiltä. Voisit käyttää ajan, jonka käytät bimboilemiseen vaikka älyllisten ominaisuuksiesi kehittämiseen, niin sulla voisi olla hauskempaa sitten, kun tajuat, että ulkonäkö ei ole _se juttu_, ja olet puolet elämästäsi käyttänyt paljon voimavaroja sen kehittämiseen. Yleisestä hyöty/haitta -näkökulmasta: Jos käyttäisit osan siitä ajasta, jonka käytät oman ulkonäkösi vahtaamiseen, vaikkapa maailmassa oikeasti tärkeiden asioiden miettimiseen, etkä eläisi vain omassa kuplassasi (niin kuin suurin osa hyvinvointivaltioiden asukkaista), tässä maailmassa voisi olla vähemmän pahaa. Ei se tietenkään sun vastuulla ole, mutta siinä oli lyhyesti vastaus kysymykseesi "Eikö ole parempi olla liikkuva bimbo?".

Oho (Ei varmistettu)

Olen pahoillani edellisestä kommentista, ja otan sen takaisin. En lukenut tekstiäsi kunnolla enkä kokonaan.

FFFifi
Fitness Führer

Eipä mitään :) Kirjoitan usein vähän sellaiseen tyyliin, että pintavilkaisulla voi saada tekstistä erilaisen kuvan. Oletan myös aika paljon että lukijat tuntevat mun ajatukset ja tyylin, mikä tietysti voi sekoittaa jos päätyy tänne ensimmäistä kertaa :)

Kommentoi