Urheiluselostajat, parhautta ainakin välillä

Fitness Führer

En ole penkkiurheilija, enkä juurikaan seuraa mitään urheilua televisiosta. Lähinnä kesäolympialaisten aikaan tulee katsottua telinevoimistelua, taitouintia ja muita siistejä lajeja. Talviversiossakin voi olla jotain kiintoistaa, mutta en ole oikein saanut aikaiseksi perehtyä... Suoraan sanottuna suurin osa telkkariurheilusta on minusta aika tylsää ja myös rasittavaa. Ei kiinnosta enkä jaksa kuunnella sitä huutamista millä selostukset usein tehdään. Paitsi.

On yksi hetki, jolloin pidän TV-urheilusta tosi paljon. Nimittäin se, kun Suomi voittaa jotakin, on lähellä voittaa jotakin tai ruudussa nähdään muuten vain hieno suoritus. Enkä nyt puhu itse siitä suorituksesta, vaan selostuksesta. On mielettömän hellyyttävää, kun selostajan äänestä kuuluu innostus ja liikutus. Että ne niin tohkeissaan eläytyvät kisan tapahtumiin. Ihan siinä liikuttuu itsekin, ja ilahtuu.

Kuunnelkaa nyt tätäkin (jos automaattiohjaus ei toimi, niin kohdasta 1:14). Ihana!

 

P.S. Joudun (vai pääsen?) itse huomenna telkkarihaastatteluun. Saa nähdä mitä minun äänestäni kuuluu. Toivottavasti edes jotain (kerran kun olin radiohaastattelussa heittäydyin yllättäen mykäksi. Onneksi ei ollut suora lähetys!).

***

I don't like watching sports from television. But I really like when you can hear the emotions through the sports reporters' voice.

Share

Kommentoi