Yllätyksiä uimahallissa

Fitness Führer

Tänään töissä olin hyvin väsynyt. Kun tulin kotiin olin vielä väsyneempi. Oli kaikin puolin tukkoinen ja kärttyinen olo, mikä usein seuraa koko päivän istumisesta. Perhe ilmoitti, että lähdetään uimahalliin. Minä olin, että eikä varmana lähdetä.

Uimahalliin lähteminen on hirveä show. Pitää olla pyyhe jokaiselle, pefletit, puhtaat vaatteet, sekalaista kosmetiikkaa (harja, missä mun harja on!) ja vielä tietysti uima-asut, lakit, lasit ja kellukkeet. Pakkaamista riittää kuin matkalle lähtisi, enkä jaksa. Mielessäni siinsi myös kahden tunnin hiljaisuus ja rauha, kun muut olisivat hallilla, se vasta kelpaisi. Mutta ei auttaisi tähän karstaisuuteen. Lähdin siis, ja kyllä kannatti.

Olin koko ajan pelkästään lastenaltaassa, jota hiissasin päästä toiseen samalla kun vahdin lapsia. Välillä tein pelkkiä käsivetoja ja välillä pelkkiä potkuja, sekä osan ajasta hiukan vesijumppaa. Suurimman osan ajasta vain kluttasin ja kelluskelin, ja vahtimisen sijaan ihailin lapsiani. Esikoinen näytti miten hän ui perhosta, vapaauintia, selkäuintia ja rintauintia. Jokainen sujui paremmin kuin minulla, ihmeissään sitä saa tuijottaa että mistä se tuonkin osaa. Ikään kuin tässä ei olisi riittämiin, nuorimmainen oppi uimaan. Tuosta vain heitti kellukkeet pois ja meni. Kesällä vielä maanittelin karkkipussilla, turhaan.

Ja minä, minä tein kuperkeikan vedessä! Autettuna, mutta silti, ensimmäisen varmaan kahteenkymmeneen vuoteen. Nyt tuntuu, että uimahallivesi kirvelee aivoissa asti, mutta olen virkistynyt, kuin olisin lomalla ollut. Matkallekin on mahdottoman hankala lähteä, ja siellä väsyy fyysisesti, mutta kotiin palaa silti jotenkin kirkastuneempana ja kevyenä. Oikeastaan juuri sellaisena kuin olisi kellunut tai jopa tehnyt kuperkeikan vedessä.

***

I went for a swim and it was the best decision I've done in ages. Being in water is nowadays a little bit easier for me...and certainly my kids, as they they both can swim now. I'm so proud!

 

Share

Kommentit

Nina Enroth
Ninan verkkareissa

Minä tein kerran pienenä kuperkeikan lastenaltaassa, liian matalalla. Löin pääni pohjaan ja sain aivotärähdyksen. Sittemmin olen onnistunut paremmin. Vesikuperkeikalla voi hyvin tehdä vaikutuksen lapsiin. Aika pieniin sellaisiin. Onnea uudesta taidosta :D

FFFifi
Fitness Führer

Ai ai! Olin hyvin huolissani tuosta mahdollisuudesta ja käskin apulaisen suojata päätäni. Nyt mun täytyy hommata jostain pienempiä lapsia, omiin ei enää tehoa. Seuraavaksi opettelen seisomaan käsillä vedessä, sitten kun en enää tarvitse toista kättäni pitämään nenästä kiinni :P Osasin senkin joskus ennen. Mihin ne taidot oikein katoaa?

Vau mikä vauva!

Mä taas pienenä harjottelin käsillä seisontaa vähän liian matalalla, eli käytännössä hyppäsin naamalleni altaan pohjaan. Voi sitä veren määrää, mikä lähes läpipurruista huulista tulee.

Mut nyt viime kesänä tein kans vesikuperkeikan suunnilleen kymmenen vuoden tauon jälkeen, vitsi mikä wou-fiilis tuli :D melkein jo kattelin ympärilleni, että onko muut ihmiset aivan häkeltyneitä tällasesta vesiballerinasta. Taisin kyllä tehä sen melko räpiköiden ja taaksepäin, ettei nenään mee vettä...

FFFifi
Fitness Führer

Onneksi en kuullut näitä tarinoita aikaisemmin tai olisi jäänyt kokeilematta!

Mä vaadin läsnäolijoilta suosionosoituksia, mutta tuli vaan sellainen laiska joo hienoa oli :(

Miten siinä meneekin niin HIRVEÄSTI vettä nenään...muistin sen aivoissa asti -kirvelyn, niin että olen kokenut tämän aikaisemminkin! Mutta ei se silloin lapsena ilmeisesti niin haitannut...

Kommentoi