Ladataan...
Fitness Führer

Näin uuden vuoden kynnyksellä on aika luoda katsaus viime vuoden treeneihin ja meininkeihin.

Treenit

Ykköslajini kuluneena vuonna oli juoksu. Vuosi lähti käyntiin tammikuun lopussa, kun juoksin ensimmäisen maratonini. Pelkäsin sitä kauheasti, mutta kaikki sujui oikein hyvin, mitä nyt hieman hitaanlaisesti. Mutta enpä kovin huikeita vauhteja odottanutkaan..! Maratonin jälkeen juoksutreenit jäivät aika vähille, sillä sairastelin koko kevään, muun muassa Helsinki City Runin aikana. Naisten kympille kuitenkin pääsin, ja heinäkuussa helteiselle Hämeenlinnan puolikkaalle. Hämeenlinnassa juoksin toiseksi hitaimman puolimaratonini koskaan, mutta jälkikäteen ajateltuna älyttömän kivaahan siellä oli!

Sain ekalta maratonilta muun muassa repun ja pyyhkeen. Voi että miten on harmittanut kun pyyhe hävisi saman tien. Toivottavasti saan pian uuden!

Seuraava puolimaraton oli ohjelmassa elokuussa, kun osallistuin Paloheinäjuoksuun. Sitten kävin Tampereella 24 tunnin juoksussa kipaisemassa muutaman kierroksen. Tapahtuma oli hyväntekeväisyysjuoksu, jossa oli mukavaa ja kepeää treenailla. Seuraavaksi juoksin 21 kilometriä Tukholman puolikkaalla, ja siitä kahden viikon päästä 42 Berliinin maratonilla. Molemmilta matkoilta tuli ennätys, maratonilta huima 21 minuuttia (mistä olen edelleen ihmeissäni) ja reissutkin olivat kaikin puolin hauskoja.

Berliinin maratonin jälkeen kävimme syömässä. Pöytävaraus oli tehty, totta kai.

Vielä halusin kauden päätösjuoksun, minkä tein Kaarinassa lokakuun lopussa. Se oli aivan hirveää raahustamista (katso kuva ko. postauksesta jos et usko), mitä ilmeisimmin en ollut ehtinyt toipua maratonista. Yllättäen päädyin osallistumaan vielä vuoden loppuhetkinä Messujuoksuun, mikä teki tänä vuonna juostujen puolikkaiden määräksi viisi ja kokonaisten kaksi. Edelliseen vuoteen verrattuna parannus on oikein hyvä, sillä silloin tuli juostua vain kolme puolikasta. Enkka parani edellisestä syksystä kolme minuuttia. Ikuisuustavoitteelta tuntuva maagisen aikarajan rikkominen puolimaratonilla ei vieläkään onnistunut. Ensi vuonna sitten!

Cooperin testejä juoksin pari, mutta en petrannut kuin sika juoksuaan. Pysyin tasaisesti hyvän tuloksen alueella, mikä vähän harmittaa. Selkeästi enemmän ja laadukkaampaa treeniä pitäisi tehdä, niin tulisi näillä lyhyemmilläkin matkoilla parannuksia. Mutta liha on heikko...

Olisi kiva kertoa vielä juoksukilometrit Heiaheiasta, mutta kun en ole merkannut niitä kuin osasta treenejä, ei tiedolla taida paljon mitään tehdä. Treenitunnit jäivät viime vuotta vähäisemmiksi, mikä johtunee paitsi alkuvuoden sairasteluista (35 päivää!), myös koko vuoden melkoisesta stressikuormituksesta joka johti lisääntyneeseen makoiluun. Mutta ei kai näillä tapahtumamäärillä voisi tyytymätön olla!

Teoriatasolla harjoittelin myös uintia, mutta en voi kehua kehittyneeni siinä kovinkaan paljon. Käyn uimassa sen verran harvakseltaan, että joudun aloittamaan veteen totuttelun käytännössä alusta joka kerta. Kävin kyttäämässä Helsinki City Triathlonia ja kaduin heti ne pintavirtauksen mukana kellujat nähtyäni sitä, etten uskaltautunut mukaan. Ehkä ensi kesänä..?

Uusia lajeja on aina kiva testata. Heiaheian mukaan harjoitin 34 eri lajia, jotka marjastusta ja hierontaa lukuunottamatta olivat kaikki oikeaa treenaamista eivätkä esimerkiksi shoppailua. Blogia taaksepäin selaamalla huomaan käyneeni kokeilemassa ainakin crossfitiä, SUPpailua, "soutamista", hathajoogaa, ilmajoogaa ja telinevoimistelua. Muut olivat oikein kivoja, mutta viimeksimainitusta sitä riittikin ulinaa ja valitusta koko loppuvuiden tarpeiksi!

Muita kivoja treenisidonnaisia juttuja olivat esimerkiksi täysin pistein (ja yli!) läpäisty kuntotesti, temppuilu Gymin pääsiäisradalla ja hauskanpito SnadiStadissa.

Gymillä yritin epätoivoisesti tehdä samat jutut kuin lapseni.

Tankotanssi (ja tanssiminen muutenkin) jäi tänä vuonna paitsioon, enkä oikein tiedä miksi. Toivonkin uudelta vuodelta paljon enemmän tanssitunteja – ja enemmän aikaa ja mahdollisuuksia käydä niillä!

Varsinaisia tavoitteita en aseta muuta kuin Las Palmasin maratonin läpäisyn heti tammikuussa. Pelkkä läpäisy on nyt ykköstavoitteeni, sillä vaikka Messujuoksun mukaan kunnon puolesta ei tarvitse kovin huolissaan olla, sain juuri flunssan enkä tiedä pystynkö treenaamaan ennen maratonia lainkaan. Toivon mukaan juoksen ainakin yhden muun maratonin vuoden aikana (ja siinä saisi mieluusti tulla enkka).

Puolimaratonien osalta olen menossa ainakin HCR:iin tälle vuodelle siirtyneen osallistumisoikeuteni takia, ja eiköhän niitä tule muitakin juostua. Tulevana vuonna menee myös se puolikkaan haamuraja rikki! Loitsin tätä jo viime uutenavuotena, mutta kyllä se nyt menee, eikö? Ja vielä jos spagaatti onnistuisi vuoden 2014 aikana, olisin todella iloinen!

Blogi

Blogin parissa oli oikein hauskaa koko vuoden, joka oli muuten ensimmäinen täysi bloggausvuosi. Kirjoittamisen lisäksi on huippua, että joku myös lukee juttujani ja tietysti kommentoi niitä. Eihän tämä olisi puoliksikaan niin mukavaa jos joutuisi vain yksinään horisemaan!

Ihan parhaita bloggaussidonnaisia juttuja tänä vuonna oli pakaragaten saama valtaisa huomio, sekä tietysti Kuukausiliitteen Suomen paras blogi -kilpailun ehdokkaaksi pääseminen. Blogin kautta olen myös saanut tutustua kivoihin tyyppeihin, joten esimerkiksi Aussie Blog Awardseissa oli jännä piipahtaa. Hämmentävintä muuten blogi-ihmisten näkemisessä livenä on se, että heillä on ääni.

Blogiasioissa päädyin myös jäänmurtajalle.

Hauskaa (vaikka vähän vähäisen puoleista) on ollut myös Liituraitahupparoida. Haaveilin pitkään, että perustaisin Fitness Führerille sidekickin, joka olisi siis tyyliblogin nimeltä Sidekick. Ette sitten varasta tuota nimeä vaikka hupparoimaan päädyinkin!

Tänä vuonna raahasin blogini myös Facebookiin, jossa on ainakin silloin tällöin ekstramateriaalia postauslinkkien lisäksi. Tulethan tykkäilemään jos et ole jo! Vielä viime päivinä kerkesin myös Instagramiin, tule sinnekin!

Muut jutut

Pakko sanoa, että ei ollut helppo tämä vuosi. En tiedä paljonko se tänne välittyi, mutta itsestä tuntuu että en ole loppuvuodesta paljoa muuta tehnyt kuin mankunut ja marissut... Toisaalta uskon, että kun mietin tätä vuotta jonkin ajan kuluttua, se vaikuttaa paljon mukavammalta miltä nyt tuntuu. Sillä tämä vuosi oli kaikesta huolimatta täynnä iloisia asioita, niin noissa jo mainituissa treenijutuissa kuin muutenkin. Vanhempi lapseni aloitti koulun, ja menestyi siellä upeasti. Hän aloitti myös voimistelussa kilpailemisen, ja menestyi siinä vieläkin upeammin. Aikataulut mahdollistivat sen, että olimme matkoilla yhteensä parisen kuukautta, mikä oli aivan ihanaa. Lisäksi tutustuin moniin kivoihin tyyppeihin ja opinkin muutaman uuden jutun. Silti toivoisin ensi vuodelle enemmän rauhaa ja vakautta. Paljon enemmän.

Toivon myös teille erinomaista tulevaa vuotta! Sellaista, missä mikään ei mene

-lleen!

***

My training year 2013, my blogging year 2013 and even a little bit my year 2013 recarding personal stuff. I hope that the next one will be more peaceful & stable, and I also wish to have lots of new PR:s and happines. And I wish the same for you too, of course! Thanks for reading!

Share

Ladataan...
Fitness Führer

Olette ehkä huomanneet Lilyssä kiertävän murrehaasteen. Pitäähän sitä kokeilla. Tässä siis vinkkini siihen, miten pysyt uudenvuoden lupauksessasi, omalla murteellani kirjoitettuna. Kasvupaikkakuntani jääköön mainitsematta näin alkuun, oletan, että murre kertoo aika pian, mistä olen kotoisin.

Pyrin muutenkin kirjoittamaan niin, että kuulostan itseltäni, mutta en nyt sentään kirjakieltä puhu. Vähän pohdin sitäkin, että minulla on kaksi eri murretta, se mitä puhun ja se, mitä kirjoitan (esimerkiksi chatissa). Jälkimmäisessä sanon niinko, puhuessa niinku. Kirjoitetussa murteessa myös tippuu pois vielä enemmän kirjaimia kuin puhutussa, ja käytän enemmän esimerkiksi ruotsia, toisin kuin puhuessani. Tässä postauksessa tarkoitus on siis pyrkiä kirjoittamaan niin kuin puhuu, mistä syystä tähän sisältyy muutama kirosana, joista olen pahoillani. Toisaalta vääntelen tässä vähemmän sanoja kuin silloin kun oikeasti puhun jollekin. Tykkään nimittäin käyttää sellaisia ilmaisuja kuin vaikka lörvehtiä tai vänkylöidä. Hahaa, tässä ihan jännittää mitä kykee sanomaan!

Millee pidät sun uudenvuoden lupauksen

Mä sanon heti alkuu, et en tiiä onks mulla kummosiikaa neuvoi, ku mä en niinku tee yhtää sillee mitä niis kaikis näi sun päätös pitää -ohjeis sanotaa. Mut mä nyt kuiteski oon tehny pari sellast päätöst, joko muus vaihees vuotta tai sit just uutenvuoten, jotka o pitäny, et kai mä täst jotai tiiän. Ne ohjeetha o semmosii, et pistä välitavotteet, ja kerro tyypeille et nyt oot luvannu tällee, ja palkitse ittees, ja mieti sillee konkreettisesti et mitä millonki teet ni ei mee sit sormi suuhu eri jutskis. Nii et emmä jaksa, mä teen tällee:

Eka sul pitää olla joku semmone juttu mitä sä oikeest haluut. Et ei mikää sellane et mitä joku julkkis tekee tai bloggaaja tai sun kaveri vaa semmone mitä haluut. Tää on paljo vaikeempi juttu milt se kuulostaa, koska koko ajan kelaa et haluu kaikkee sitä mitä näkee. Et haluuksä nyt vaik bikinikropan vai ooksä vaa saanu semmosen käsityksen et semmone pitää olla? Vai haluuksä mielummi mässää kaikkee, vaik ku näät jossai juustotarjottimen ni ooksä ihmine, joka sanoo et ei kiitti niinku ainaki joka toinen kerta? Ite voin sanoo et en kyl todellakaa oo.

Ite sä joudut tän homman hoitaa.

Paras hommeli o jos sä keksit jonku sellase mikä pelottaa iha sikana. Et jos sä ny haluut sen bikinikropan ni sit sun pitää pelkää iha hulluna sitä et sust tulee läde. Mut emmä kyl suosittele tota. Ite mä aloin kelaa parodontiittii, et hitto ku siinä on kaamee juttu. Teorias voisin laittaa tähä kuvii et mitä se tekee sun ikenil ja hampaille mut mä en todellakaa rupee kattoo niit kuvii ite. Et kaiva ite googlest, "parodontiitti", jo alkaa kuule hammaslanka kiinnostaa.

Sit mä niinku päätin et en kyl ota tota hommaa itelleni, ja et nyt mun uudenvuoden päätös on, et mä pidän parempaa huolta mun hampaist. Ei sillee et mä nyt muutenkaa olisin niit niiku laiminlyöny, mut et nyt kyl sitä hammaslankaa iha joka päivä ja kunnol aikaa siihen harjaamisee kaks kertaa päiväs ja sillee. Sit mä tein nii. Pakko sanoo, et meni tos joku päivä välis nii etten langannu, mut muuten pidin täst kyl kii koko vuode. Enkä muuten kertonu kellekää, enkä laittanu mitää tavoitteit (paitsi ny sen ettei tuu mitää hirveit hammasjuttui) enkä palkintoi enkä tehny mitää suunnitelmaa.

Mut ei tää nyt sillee itestää hoidu kuitenkaa. Se on tärkeet et järkkäät sun elämän sillee et sä pystyt pitää sen päätöksen. Et ku meil on eriksee kylppäri ja vessa, ni illal ku on väsyny tai aamul ku on kiire ni se lankaamine jää jos se lanka on siel toises huonees. Mä sit ostin kaks lankaa, vessaan yhe ja kylppärii yhe. Ja molempii harjat ja tahnat kans, ni ei tarvi rasittaa millää ylimääräsel ittee, senku alkaa jynssää. Luin jostai, et tahdonvoima on sellane, et se kuluu. Siks kaikki pitää tehä niin helpoks ku mahollist.

Tsekkaa ja hoida sillee et kamat on kunnos.

Sit jos oot sellane sählä ku mä, ni varaudu kans siihen et et pysty hoitaa sitä hommaa normaalisti himas. Et jos on niinku kiire töihi tai jotai, ni vie sinne töihi hammasharja kans. Sit pitää ottaa semmone linja, et et kuuntele yhtää mitää nillityst mikä siit ehkä tulee. Et jos joku länkyttää siit et hiippaat sen harjan kaa käytäväl tai sun mies o sillee, et tarviiks niit hampait koko aja kaivaa, ni unohdat samantien koko jutun. Et mitä välii, siinähä mölisee.

Toine juttu minkä oon tällee tyhjist alottanu o juoksemine. Et mä menin tonne Prismaa ja kaivon sielt alekorist Addut ja sit mä aloin juokseen. Mä olin vaa sillee, et hitto nyt mä alan juokseen. Emmä sitäkää kellekää kertonu, eikä mul ollu mitää muut suunnitelmaa ku et juoksen puolikkaan ja sit juoksen maratonin joskus jos pystyn. Mut semmone periaate mul oli, et jos o treenit ni sit mennää ja treenataa. Et sil ei oo välii vaik olis vaa pari minuutti, se on enempi ku sohval olis. Mut et mennää vaik satais tai koht olis bileet tai helvetinmoine hammassärky tai sillee. Et jos aina oottaa et o hyvä aika ni ei koskaa mee. Sen verra kyl kannattaa puhuu muille, et jos sul on puoliso ni käske sen sanoo sulle et se ei kuuntele mitää sun vinkumisii vaan sanoo et ny ulos siitä, käyt ees koittaa.

Ja täski kandee tehä se sama, et hommaat sen verran niit kamoi ettei homma kaadu siihe ku kaikki kledet on likasii. Ja jos vedät tuol satees ni kato et pistät lenkkarit kuivuu kans. Jos sä annat itelles mahiksen keksii joku tekosyy ni arvaa vaan keksiksä sen. Keksit ja viel viistoist päälle et älä yhtää lähe sille linjalle.

Ja jos se koskee treenaamist se sun päätos ni sit hei järki kätee. Et älä ala vetää tost kymmenen tuntii viikos samantien äläkä rupee olee sillee et ei mun tarvi syyä tai nukkuu. Menee samantie persiillee koko homma. Tietty se on kaikes, et iha rauhas, mut erityisest sillo jos treenaat.

Pidä ne tavotteet sillee realistisina tai muute toi loppuu kyl äkkii.

Seki sit vielä, et aina ei mee putkee. Et tulee jotai flunssaa tai tulee jotai stressii tai ihamitävaa, tai sit sua ei nappaa enää. Et ei mitää paniikkii siinä vaihees. Mäki huomasin et jos mä en lankaa, ni sit tulee ientulehdus et niinku oma moka. Sit jatkos mietti vähä pidempää, ku oli sillee et ei mun ny tarvii lankaa. Ja oommä ollu kans juoksemat, välil monta kuukautta mut sit mä juoksen taas. Ko mä aattelen et mä oon juoksija, et kyl se sielt väkistenki bäkkiin tulee, ja jos ei tuu ni sit mä teen jotai muuta.

Ja jos mua pännii et hittoku en treenaa, ni sit mä mietin et kuin paljo vituttaa ku on ihan sama aika ku vuos sitte. Et mä mietin niinko semmost asiaa mikä motivoi. Ne kandee pitää mieles, et jos sä et vaik myöhästele ni ei tarvi sit ahistuu ku oot myöhäs, eikä tarvii keksii mitää syitä et miks et oo ajois. Tai jos sä haluut et voit ostaa just niit kuteit mitä haluut, ni mieti sit sitä et ei tarvii kaivaa sielt rekist vaan jotai lötköö säkkii mikä o pelkästää jäljel.

Välil tulee vastaa sellast mihi ei oo pystyny varautuu.

Sit viel tärkein juttu musta on se, et otat yhen jutun kerrallaa mitä teet. Et jos sä oot nyt sillee, et ny muuttuu niinku kaikki, ni ei onnistu voin kertoo. Kaikkee ei vaa voi muuttaa yhtäaikaa, et joko ny lopetat sen mässäämise, tai sit alat liikkuu, tai lopetat pannuttamise tai sotkemisen tai myöhäs olemisen tai jotain, mut ei näit kaikkii.

Kyl sä pydeet! Mut arvaaks mist mä oon kotosin?

***

I'm telling how to keep your new year's resolutions - by my own way of speaking.

Share

Ladataan...
Fitness Führer

Kävin lopultakin Yoga Nordicilla testaamassa air joogaa eli ilmajoogaa. Lajissa tehdään joogaliikkeitä katosta roikkuvien kankaiden varassa, myös pää alaspäin.

Toisin kuin tunnin kuvauksessa sanottiin, homma alkoi heti ilmasta killumasta. Kankaaseen istumaan hankkiutuminen ei ollut haastavaa, ja ehkä tankotanssin ja telinevoimistelun ansiosta ei myöskään kuumottavaa. Aluksi kääriydyimme pötköttelemään liinojen sisään, mikä oli varsin mukavaa. Kangas pimensi muutenkin hämärää valaistusta, ja koko höskä kiikkui jatkuvasti aiheuttaen rentouttavaa pientä keinutusta.

Liinan sisällä roikkuessa kierittiin molempiin suuntiin, mikä aiheutti naurua toisissa ja hiusten sähköistä rätinää toisissa (kuten minussa). Kiereskelyn jälkeen siirryttiin matolle, ja joogattiin joko koivet tai kädet kankaassa. Liinan avulla sai tehtyä esimerkiksi tehokasta selänkiertoa ja äärimmäisen kivuliasta kylkivenytystä. Siis äärimmäisen kivuliasta, melkein tuli ölistyä ääneen siinä, ja vastakkainen tyyppi valehtelematta haukkoi henkeään.

En sitten tajunnut otattaa itsestäni kuvaa. Tämä on täältä.

Venyttelyn jälkeen vaihdettiin enemmän lihaskuntoa vaativiin liikkeisiin. Yllättävän paljon lihaskuntoa mielestäni, kun ottaa huomioon, että kyseessä oli alkeistunti. Liikkeisiin kuului esimerkiksi itsensä nostaminen risti-istunnassa pysyen käsivoimin ilmaan, mikä ei ehkä ole jokaiselle ihan tuosta vain -temppu, vaikka siitä näytettiin myös helpotettu versio. Näiltä osin tunti oli yllättävän rankka, sillä ajattelin sen vaativan ainoastaan kiikuttelua kankaan kanssa. Sen sijaan inverttiliikkeisiin siirtyminen ja asentojen tekeminen liinan kanssa oli huomattavasti helpompaa kuin vaikka tankoilussa, sillä niihin pikemminkin vain kippauduttiin itsensä ilmaan nostamisen sijaan.

Pää alaspäin liikkeitä tehtiin muutamia, kuten esimerkiksi tankotanssin kaksosen tyypistä liikettä. Ne olivat siis kankaan kanssa todella helppoja, eivätkä vaatineet juurikaan lihaskuntoa, koordinaatiota saati uskallusta. Ainakaan enää, joskus olisin saattanut olla kauhuissani jo ajatuksestakin! Hieman kivunsietoa sen sijaan saattaa tulla tarpeeseen, sillä keinokuituisen kankaan reunat painoivat aika ikävästi välillä. Salissa oli kyllä tarjolla huopia pehmusteeksi, mutta en jaksanut alkaa niiden kanssa puljaamaan.

Tunti oli kokonaisuutena mukava, ja loppurentoutus oikein rauhoittava. Parhainta oli vain pötköttää kankaassa ja antaa sen kiikkua hiljaksiin edestakaisin. Menen tunnille ainakin toisen kerran, mutta tuskin otan tätä harrastuslistalleni kuitenkaan. Sen sijaan pelkille liinassa makaamistunneilla voisin kuvitella käyväni jatkuvasti! Vakavammin ottaen uskon, että edistyneempien tunti voisi olla kivempi, sillä tällä kuitenkin vasta otettiin tuntumaa lajiin.

Ainoana ikävänä puolena tunnilla oli sen jälkeen ilmestynyt järjetön päänsärky ja oksetus. Tiedä sitten, mistä johtuivat.

Ilmajoogatunnille suositellaan pukeuduttavan ihonmyötäisiin pitkiin housuihin ja pitkähihaiseen paitaan. Itselläni oli trikoot, toppi ja pitkähihainen, mikä oli liikaa, kuuma tuli. Otin mukaani myös pyyhkeen ja juomapullon, joita ei tarvinnut. Joogamaton sai vuokrattua paikan päältä hintaan 2,50 euroa. Tunnille voi mennä ilman kokemusta joogasta, mutta jonkinlaisesta asanoiden tuntemuksesta on etua.

***

I tried air yoga. It was nice but nothing more than nice. I'll attend on an another class anyway.

Share

Pages