Ladataan...
Fitness Führer

Muistuipa mieleeni tämä Shimmy's Pole Diary -blogin tyypittely siitä, millainen tankotanssioppilas sitä itse kukin on. Hauskoja hahmoja, joihin joka tunnilla törmää, oli sitten opettajan tai oppilaan roolissa.

Itsehän olen yhdistelmä useampaa. Olen ainakin

The Former Jazz Dancer

The Former Jazz Dancer knows that there is dance magic in mathematics. She loves nothing better than a well-counted routine, where each move falls neatly into an 8 count. If you look closely, you can see her mouth moving ever so slightly as she dances, "ONE, two, three, four, FIVE, six, seven, eight..." - -

Tämä johtuu ainoastaan totaalisesta rytmitajuttomuudestani. Minun on laskettava pakkomielteisesti, tai mistään ei tule mitään. Eipä silti, en ole oikeassa rytmissä laskemisenkaan avulla, mutta saan siitä mielenrauhaa. Kun koreo alkaa olla hallussa, lopetan laskemisen ja alan laulaa mukana. Kuten arvata saattaa, paikasta viereiselläni tangolla suorastaan kilpaillaan.

ja

The Battler

The Battler is not naturally adept at pole dancing. But she absolutely frickin loves it, and it shows. She is dedicated, hard-working, and though her progress is slow, each hard-won victory is a celebration for her and for her teacher. - -

Juu en ole luonnonlahjakkuus tankoilussa. Välillä sitä miettii, että miksi on pitänyt valita lajit, joihin ei ole mitään tukevia edellytyksiä? Ensisijaisesti siis juoksen ja tanssin, ja olen hidas, rytmitajuton, minulla ei ole räjähtävää voimaa, ei erityistä notkeutta eikä lyhyistä ja paksuista raajoista ole kummassakaan lajissa etua. No aikuisena harrastamisessa on se positiivinen puoli, että enää ei tarvitse olla hyvä vaan taidoista riippumatta voi tehdä sitä mistä tykkää!

lisäksi olen

The Scaredy Cat

The Scaredy Cat is a variation of the Can't Student. The Scaredy Cat refuses to try a new move until she has watched every single other student in the class attempt it and survive it, without plunging to their death. The Scaredy Cat requires a lot of convincing, cajoling, coaxing and bribing from her teacher in order to get her up the pole. Even then, she does it unwilling, with big, fearful eyes.

It is a mystery to everyone why the Scaredy Cat loves pole so much when she seems to spend the entire class in abject terror of her impending doom. But she's there every week, ready to be frightened up the pole again. - -

Liittyen edelliseen kohtaan, miksi valita laji, jota myös pelkää? Olen korkeanpaikankammoinen ja kauhuissani monista muuveista. Kaipa se on se itsensä voittaminen, joka koukuttaa. Muistan, kun ensimmäisen kerran olin tangolla pää alaspäin: en olisi ikinä uskonut, että pystyn siihen. Tarkalleen ottaen, mikäli olisin oikeasti tajunnut, että tangolla joutuu olemaan pää alaspäin, en olisi uskaltanut aloittaa koko lajia!

toki minusta löytyy myös

The Desperate Housewife

The Desperate Housewife is the happily married yummy mummy who is as devoted to pole dance as she is to her husband and children. That is, of course, until her husband and children try to come between her and her beloved pole. Unfortunately, husbands and children are usually horrified by the fact that their wife and mum is a pole dancer. - -

Näinhän se on. Jutussa huomautetaan myös, että Don't show off your pole tricks at your kids' birthday parties. Oho, meni jo. Käy vielä jotain tällaista...

Heh heh. Valitettavasti en tiedä, mistä kuva on alunperin. Joku löi sen Fb-sivulleni aikoinaan.

Näiden lisäksi olen sitä rasittavaa tankotanssijatyyppiä, joka kiipeilee jokaiseen näkemäänsä tankoon vähintäänkin istumaan. Ei kun hei, mehän olemme kaikki sellaisia!

Tuli tehtyä tuossa aika paljon muitakin muuveja, mutta minihameesta ja brazilian-mallisesta bikinien alaosasta johtuen kuvat niistä eivät ihan ole blogikäypää materiaalia...

***

Shimmy's Pole Diary Pop Pole Quiz tells what kind of students there are in pole classes. I'm a scared battler mum who just has to count every step.

Share

Ladataan...
Fitness Führer

Tänään tuli vastaan maailman ehkä siistein juttu! Nyt on pakkopakkopakkoPAKKO päästä Pariisiin!


Uusimmassa Fit-lehdessä oli nimittäin pieni juttu siitä, että Pariisin Paradis Latin -cabaree järjestää puolitoistatuntisia can-can-treenejä. JOO! Hinta on tönköhkö 95 euroa, mutta Fitin mukaan siihen kuuluu kampaus, meikki ja lainahame. Alkulämppä tehdään cabareen vakitanssijoiden seassa ja kavaljeeritkin tulevat talon puolesta. Koivenheiluttelun jälkeen on lämpiössä tarjolla samppanjaa. Aivan mieletöntä!



Kuva kabareen sivuilta.


Koska olen musikaalihullu ja wannabe-showgirl, on minun päästävä tuonne. Ehdottomasti, tämähän on suorastaan lapsuuden unelmien täyttyminen! Hiukan vaan pelottaa, että riittääkö kielitaitoni (ei), ja se että miten vihaisia ranskalaiset ovat, kun eksyn rivistä ja jalka ei nouse kovin korkealle. Viimeksi ehdin olla Nizzassa noin viisi minuuttia ennen kuin natiivi linjurinkuljettaja otti tehtäväkseen ojentaa minua ensin verbin aikamuodosta ja sen jälkeen sen oikeasta lausumistavasta. Can-can-kurssilla opettava "monta tanssijasukupolvea kouluttanut" Marie-Laure ei ehkä päästä minua yhtä helpolla kuin kyseinen bussikuski....


Ihan sama, olen valmis ottamaan riskin!


 


P.S. Helpommin toteutettavan ja rutkasti edullisemman vaihtoehdon tarjoaa Etnofitnessin Show goes Cabaret -tunti, jolla pitäisi päästä säärtä sätkyttelemään. Jos sinulla on Ticket Mind&Body -kortti, pääset Etnofitnessiin yhdelle ilmaiselle kokeilutunnille. Nyt ongelma enää onkin, valitako tuo cabaret, Bollywood & Bhangra vai SpicyBelly®, jossa "käytetään esimerkiksi meneviä arabialaisia ja turkkilaisia pop-kappaleita", ja niitähän parempaa musiikkia ei paljoa löydykään!


***


Can you can-can? Find out at Cabaret Paradis Latin in Paris: they organize can-can courses. Course fee 95 euros include 1, 5 hours of training and a skirt for use, with your hair and make-up done.

Share

Ladataan...
Fitness Führer

Harvoinpa juoksutapahtumaan lähtiessä tulee meikattua raivokkaasti. Nyt tuli sekin koettua, kun valmistauduin Naisten Kymppiin muun muassa levittämällä pinkkiä poskipunaa kulmakarvoihin asti. Lisäksi asustauduin muun muassa leopardikuvioisilla hikinauhoilla, joista toisen viritin ranteen sijaan hiuksiini, ja killuvilla tähtikorvakoruilla. Yritin myös krepata hiukseni, mutta siitä ei tullut oikein mitään. Ilmeisesti tulos oli kuitenkin onnistunut, sillä lapseni mielestä näytin sähkönaiselta.


Arkisin en juurikaan jaksa laittautua, mutta olen suorastaan vimmainen teemapukeutuja, joten en jättänyt väliin mahdollisuutta sonnustautua kasarirock-henkiseen asuun. Pitäisikin useammin pukeutua näihin tapahtumiin muuten kuin trikoisiin ja t-paitaan, olihan se huomattavasti hauskempaa näin! Viime Tukholman puolikkaalla ohitseni kirmasi poliisi ja rosvo -juoksijapari, ja mietimme mieheni kanssa pukeutua munkiksi ja nunnaksi joku kerta. Vaatii vaan viileäsäisen kisan – ja sen, että saan kirittyä siipan puolen tunnin etumatkan puolimaratonin ennätysajassa. Sillähän ei ole väliä jahtaako nunna munkkia vai toisinpäin. (Ja jos joku yhtä hidas haluaa ilmoittautua munkin osaan, niin viestiä vaan kommenttiboksiin!)



Olin ihan jipoissani tästä asusta! Harmillisesti vaan kuvat olivat aika suhruisia... Plus että kun kerrankin voin, niin muotibloggarityyliin: Toppi kustomoitu H&M ja sortsit H&M, rannehikinauhat Backstreet, trikoot Gina Tricot, sukat Lidl. (Lidlissä on muuten taas juoksuvaatteita tarjolla ja ne on hyviä, kannattaa käydä josko laareissa olisi vielä jotain jäljellä!)


”Oikeat” juoksijanaiset usein kyynistelevät ja arvostelevat Naisten Kymppiä, eivätkä osallistu sille. Minullakin tämä oli ensimmäinen kerta, mutta syitä nillitykselle en löydä. Vaikka tapahtuma ei ole varsinainen kilpailu eikä ajanottoa ole, itse ainakin juoksen porukassa paremmin kuin mitä tekisin yksinäni. Osallistun juoksutapahtumiin muutenkin harjoitusmielessä, ja Kymppi oli kelpo treeni. Itsekseni olisin lönkyttänyt laiskemmin, veltonpuoleinen kun pohjimmiltani olen. Ainoa huono puoli on se, että testikymppiä ei oikein voi ruuhkien takia juosta. Mutta löytyyhän niitä kisoja sitäkin varten.


Lisäksi on hyvä, että on olemassa tapahtumia, joihin jokainen uskaltaa osallistua. Vaikka itse iloitsin, että onpas kiva juosta kerrankin näin lyhyt matka, on kymmenen kilometriä kuitenkin monelle tosi iso saavutus. (Ja olisi se minullekin jos juoksisin sen esimerkiksi 50 minuuttiin...sitä odotellessa, ei ole ihan tämän kesän tavoite!) Niin täällä Lilyssä kuin Facebookissakin on ollut kiva seurata kun ihmiset ovat aloittaneet talvella varovasti miettimään, että uskaltaisiko sitä, kertoneet kevään kuluessa treeneistään ja nyt iloinneet onnistumisestaan.


Parasta koko hommassa oli taas juosta tapahtumassa, edellisestä olikin reilu neljä kuukautta. Nyt linjat kuumina selvitänkin, missä ja milloin voisin taas juosta. Löysimme kivan puolimaratonin juhannuksena ulkomailla, mutta suorahko yhteys kohteeseen maksoi vaatimattomat 10 000 euroa…etsintä siis jatkuu!


***


I ran my first "Naisten Kymppi" 10K. It is not a serious race, and I liked it. I also liked to dress up for it, as you can see.

Share
Ladataan...

Pages