Ladataan...
Fitness Führer

Facebookin uutisvirrassa tuli vastaan juttu keventelystä maratonia varten. Se tarkoittaa muutaman - parin viikon jaksoa ennen maratonia, jolloin harjoittelua vähennetään, jotta itse kisaan päästäisiin hyvin levänneenä. Keventelyn on tarkoitus paitsi antaa kropalle lepoa, myös mahdollistaa kuntohuipun osuminen maratonin ajalle ja valmistaa myös mieltä siihen, että alkaa olla hinku juosta.

Saa niiltä maroilta ainakin paitoja jos ei muuta.

Kurkkasin juttua (miten olisin voinut olla katsomatta, siinä oli klikkiotsikko tyyliin Älä tee näitä virheitä keventelyn aikana). Ei olisi pitänyt. Ensinnäkin epävarmuutta aiheutti se ohje, että pitkää lenkkiä ei saisi juosta kahta viikkoa ennen maraa. Vaikka olen juossut puolimaratonkisojakin kahta viikkoa ennen, ja se on sopinut minulle erinomaisesti! Se toinen epävarmuustekijä oli vielä pahempi.

Jutun keventelyviikko oli paljon rankempi kuin treeniviikkoni. Tarkalleen ottaen se oli rankempi kuin yksikään juoksutreeniviikkoni koko tänä vuonna. Nyt kun muistelen, en ole varma olenko juossut yhtenäkään viikkona edes kahta lenkkiä (!!!) koko kuluneen vuoden aikana. Ehkä tammikuussa, jos silloinkaan. Voi luoja miten pelottaisi jos en olisi juossut paria maratonia jo aiemmin! Nyt ei pelota mitenkään ihan hirveästi. Vähän kuitenkin, mutta se kuuluu asiaan. (Kai? Kuuluuko? Apua!)

Asiaan kuuluvat myös maratonvalmistelut. Vähän niin kuin vaikka joulun kanssa, jolloin valot täytyy ripustaa tiettynä päivänä, matot viedä ulos, ja kinkkua väijyä ämpärissä, ja jos tästä poikkeaa niin huonosti käy.

Tässä istun Inglesissä bussipysäkillä kellon osoittaessa kissan kirkumisaikaa. Paitsi että on aika kylmä, ahdistaa justiinsa noin paljon.

Varhaisin valmistautuminen alkaa noin kuukautta ennen, jolloin ostan pullollisen rautamehua. Pyrin latkimaan sitä koko kuukauden ajan, mutta käytännössä puolikas pullo löytyy kaapista vielä seuraavan maran lähestyessä. Hyödystä en tiedä, mutta en ota sitä riskiä, että joutuisin lähtemään 42 kilometrin juoksulenkille vähäverisenä kuin mehupaastonnut vampyyri.

Kuten mainitsin, juoksen viimeisen (ja tällä kertaa myös ensimmäisen öhöm) pitkän lenkin kahta viikkoa ennen maratonia, ja mieluiten puolimaratonin kisassa. Se ei nyt valitettavasti onnistunut, sillä en pystynyt lähtemään Kaarinan puolikkaalle. Lipsuin myös aikataulusta, ja juoksin vasta maanantaina. Lipsuin matkastakin, piti juosta 30 tai edes 25 kilsaa, juoksin 23. Älkää kertoko kenellekään!

Pitkän lenkin jälkeen olen juossut vielä pari lyhyempää toiseksi viimeisen viikon aikana. Tällä kertaa en. Jos ehdin, saatan kipaista Runner's High:n Halloween Runiin lauantaina.

Kahta viikkoa ennen lopetan myös alkoholin käytön kokonaan. En tiedä onko sillä mitään käytännön merkitystä suoriutumisen kannalta, mutta uskon vakaasti että se vaikuttaa hermostoon tai jotain. Tai sitten vaikutus on sama kuin juoksuharjoittelun vähentämisellä: kirittää kummasti matkalla kun tietää saavansa maalissa kaljaa!

Kyllä kannatti juosta että sain tämän kaljan! En olisi voinut vain tulla ja ostaa sitä!

Kahta viikkoa aiemmin alan myös syödä magnesiumia, jotta ei tulisi kramppeja. Koskaan ei ole tullut, mutta en tiedä onko se magnesiumin ansiota vai ei. Lisäravinnekulutukseni kasvaa muutenkin. Kaikenlaista troppia on kokeiltu, mutta nykyisin käytän D-vitamiinia ja maitohappobakteereja, koska maran lähestyessä lisääntyy paniikkini siitä, että joku ottaa ja tartuttaa minuun hivuttavan kuolemantaudin. Tunnen syvää tuohtumusta ratikoissa pärskiviä kohtaan ja lutraan käsidesillä.

Viimeiselle viikolle varaan hieronnan. Nyt minulla ei ole niitä normaaleja jalkajumeja, koska en ole treenannut. Hierontaan menen silti, muutoinhan voi olla ettei tule joulua. Sopiva hieronnan ajankohta on sekin kiistanalainen, mutta minulle samalla viikolla tapahtuva jumien aukaisu on sopinut. Hieronnan jälkeen lopetan treenaamisen kokonaan, samoin kaiken muunkin fyysisesti rasittavan. Hyvä että kauppaan uskallan kävellä.

Las Palmasissa äidyin oikein hulluttelemaan, ties minkä revähdyksen tuossakin olisi voinut saada!

Maratonviikon ohjelmaan kuuluu myös varpaankynsien leikkaus (jotta ne eivät irtoaisi) sekä lakkaus (jotta en näkisi jos ne mustuvat ja kauhistuisi). Yritän myös värjätä kulmakarvani, koska en maratonaamun oksennuspaniikissa pysty meikkaamaan, enkä myöskään halua juosta ihan olmina (paitsi että kuitenkin juoksen, kts. kuva ylempää). Siellähän otetaan kuvia!

Parasta viikossa on silti hiilaritankkaus. Ennen toista ja kolmatta maratoniani pidin muutaman päivän vähähiilarisen jakson, minkä jälkeen aloitin tankkauksen. Se tuntui toimivan, joten meinaisin koittaa samaa tälläkin kertaa. Hiilaritankkauksen hyödyistä kiistellään niistäkin, mutta itse en luopuisi siitä mistään hinnasta! Olen huomannut, että ei kannata syödä kuin Elvis, mutta muutamasta pasta-annoksesta, parista lisäperunasta ja namipussista ei varmaan koskaan ole ollut kenellekään haittaa. (Paitsi yksistä lisäperunoista kyllä kerran itselleni oli. Hyi, en halua muistella.)

Berliinissä oli kiva tankata!

Hiilareiden lisäksi tankkaan myös nestettä, ja syön ehkä sipsejä, jotta varmasti herään maratonaamuna sormet ylikeitettyjä nakkeja muistuttaen ja toiset vastaavat silmäluomilla. Mutta enpähän kuivu sinne tienvarteen sitten, se on pääasia!

Tärkeä osa maratonvalmistautumista on myös siitä huolehtiminen, että seuraava täysmatka on jo kalenterissa. Käy muuten vielä niin, että siihen hommaan ei halua uudelleen lähteä. Itsensä on saatava nalkkiin hyvissä ajoin.

Vielä kuva gyroksesta ja Mythoksesta uskonvahvistukseksi. Kun olen maalissa vedän vastaavanlaisen setin!

Tämän kaiken jälkeen olen tyyni ja rauhallinen ja odotan alkavaa juoksua alati kasvavalla innolla! Alati kasvavaksi innoksi varmaan lasketaan se, että yrittää koko ajan keksiä itselleen kolotuksia, sairauksia ja muita mahdollisia takaportteja perua koko juttu?

***

Tapering. I'm doing it wrong they say. I say I know what I'm doing. I just can't figure out why on earth I'm doing this marathon thing. Again, and again, and again. I guess I like it then. At least I like the eating part before and the drinking part after run.

Share

Ladataan...
Fitness Führer

Harvinaislaatuinen päivän asu -postaus! Piipahdin lauantaina Indiedaysin järjestämässä Bloggers' Inspiration Day:ssa sekä saman tahon Blog Awards -juhlissa. Ensimmäisessä onnistuin bongaamaan kuvausseinän vasta kun kuvaaja oli jo poistunut (viihdyin niin pitkään saamassa hyvinkin tarpeeseen tulevia valokuvausvinkkejä toiselta kuvaajalta), joten päivältä ei harmikseni ole asukuvaa.

Illalla pukeuduin Uffin tarjouspäiviltä ostamaani kasarimekkoon, joka on luonnossa paljon kirkkaampi kuin kuvassa. Vähän harmittaa, että värit toistuvat noin laimeasti! Kuvausvinkkien lisäksi olen myös poseerausvinkkien tarpeessa, kun en tajunnut että veska peittää melkein koko yläosan.

Mekko secondhand, laukku secondhand, kengät Tamaris, korut H&M, huulipuna Chanel L'exubérante joka on lempparihuulipunani. Seuralaisena kälyni, joka on poistettu kuvasta toiveensa mukaisesti. Kuva Pauli Siuruainen.

Jänniä muuten nämä kuvausseinät. Pitäähän siihen tuppautua kun kerran oikein kuva otetaan, mutta ainakin minun on tosi vaikeaa olla siinä luontevasti. Kuvattavan rooliin asettuminen on hankalaa. En tiedä onko se kainostelua, mitä tässä nyt minua kuvataan, vai onko vaikea luovuttaa jollekin vieraalle valta siitä miltä näyttää ulospäin? Se tuntuu jopa jotenkin tyrkyltä.

Asu- tai treenikuvien ottaminen julkisella paikalla on minusta uskomattoman noloa. Ajattelen, että ohikulkijat miettivät, että mitä tuo oikein itsestään luulee, kun sitä oikein kuvata pitää. Kuulostaa kirjoitettuna tosi tyhmältä. Ehkä tämä on jäännettä niistä ajoista kun filmiä ei saanut tuhlata turhanpäiväisyyksiin vaan sai ottaa ainoastaan tärkeitä kuvia? Silloin oli samalla parin-kolmenkymmenen kuvan rullalla kaikkien perheenjäsenten synttärit, pääsiäiset, joulut ja juhannukset. Otanpa naamastani kuvan koska minulla on tylsää, miten käsittämätön ajatus se pari vuosikymmentä sitten olisi ollut!

Hankalaa on myös sen hahmottaminen, miltä mikäkin näyttää kuvassa. Blogia varten tulee muutenkin poseerattua kuvissa paljon enemmän kuin muuten tekisin. On ollut hämmentävää huomata, että vaikka minulla on suhteellisen hyvä tolkku siitä, mitä kroppani millonkin tekee, mutta siitä, miten se toistuu kuvaan, minulla ei ole hajuakaan. Kaipa sitäkin voisi treenata? Jos kehtaisi!

***

I really like this retro 80's dress (despite it seems I'd try to cover it with my clutch)! What I don't like is being photographed. I really don't know why. It's a complex issue: I find it embarrassing, odd, unnecessary and even pushy.

Share

Ladataan...
Fitness Führer

Yhteistyössä Onni & Hoiva.

Olin kyllä kuullut sanan osteopatia, mutta minulla ei ollut oikein mitään käsitystä siitä, mitä se tarkoittaa. Jotain luihin liittyvää ehkä? Sana tuli usein vastaan kun luin keskusteluja pitkällisistä jalkaongelmista, jollaisen olin itsellenikin onnistunut hankkimaan. Kun minulle sitten tarjoutui mahdollisuus testata osteopatiaa Vallilaan syyskuussa avatussa Onni & Hoiva -hoitolassa, toki mieluusti testasin.

Ennen paikan päälle menoa kaivelin vähän, että mistä on kyse. Wikipedian mukaan osteopatia on manuaalinen hoitomuoto, jonka tarkoituksena on kehon rakenteellisten ja toiminnallisten häiriö- ja kiputilojen tutkiminen, hoito ja ennaltaehkäisy. Osteopaatti on erikoistunut käyttämään mm. nivelten artikulaatio- ja manipulaatiotekniikoita sekä pehmytkudostekniikoita.

Tekstistä selvisi myös, että osteopaatit ovat Valviran rekisteröimiä terveydenhuollon ammattihenkilöitä, ja osteopatia kuuluu lääketieteellisten manipulaatiohoitojen piiriin. Itse valitsen hoitoni mieluiten lääketieteellisestä taustasta, vaikka niin sanotuista uskomushoidoistakin voi joissain tilanteissa olla apua.

En kuvannut sisällä, koska olin siellä kommandona. Tai siis en oikeasti kommandona, mutta henkisesti. Hoitavalle osteopaatille ei siis kerrottu että olen bloggaaja ja kirjoitan hoidosta.

Onni & Hoiva sijaitsee Vallilassa (Mäkelänkatu 37) ja sinne pääsee kätevästi lukuisilla busseilla ja parilla ratikallakin. Hoitola oli siisti ja rauhallinen, ja osteopaatti oikein mukavan oloinen. Aluksi täytin lomakkeen, mihin sain muun muassa värittää kipualueet. Sen jälkeen osteopaatti tutki ryhtiäni ja ilmeisesti linjauksiani tai jotakin kun kyykistelin ja varvistelin. Tämän jälkeen asetuin pötkölleni, ja vielä tutkittiin esimerkiksi nilkkojeni liikkuvuutta.

Itse hoito oli oikein miellyttävää ja hyvin kevyen tuntuista. Osteopatiassa hoidetaan koko kehoa eikä pelkästään ongelma-aluetta, ja minultakin paineltiin muun muassa solisluiden aluetta. Osoittautui, että akillesjänteeni olivat hyvin jäykät ja nestekiertoni toimi ilmeisesti vähän huonosti - kumpikaan ei tullut yllätyksenä. Nilkat tuntuvat jäykiltä ja sormukset eivät meinaa irrota sormista. Näihin ongelmiin pyrittiin hoidon aikana vaikuttamaan.

Varsinainen hoito ei tuntunut juuri missään, mikään ei sattunut eivätkä venytykset tuntuneet kovasti venyttäviltä. Tästä huolimatta jotakin tapahtui. Kun lähdin hoitolasta, jalka oli kävellessä täysin kivuton. Täysin! Valitettavasti kipuilu kyllä palasi joidenkin tuntien kuluessa. Parin päivän sisällä juoksin puolimaratonin, jonka aikana jalka ei oireillut yhtään mitenkään, eikä juoksu myöskään vaikuttanut siihen. Aikaisempien puolikkaiden jälkeen kantapään alueella on tuntunut peruspäivää enemmän oireita, mutta tällä kertaa siis ei.

Koska olin osteopatiassa ensimmäistä kertaa ja vain kerran, on vaikea arvioida sen varsinaista "parannuskykyä". Mutta jalkaongelmani ovat jatkuneet nyt 10 kuukauden ajan, ja tämä oli ainoa hoito joka on selvästi vaikuttanut siihen. En tiedä, olisiko ongelma poistettavissa osteopatialla, mutta helpotettavissa ainakin. Lumevaikutuksesta tuskin on kyse, sillä en uskonut, että mitään voisi tapahtua, sen verran luovuttanut tämän ongelman kanssa.

Onni & Hoiva tarjoaa tavallisen, lasten ja raskausajan osteopatian lisäksi myös klassista ja urheiluhierontaa, akupunktiota, aromaterapiaa ja vuorovaikutuskursseja. Onni & hoiva on eettinen yritys, jossa käytetään muun muassa mahdollisimman ekologisia tuotteita, kierrätettyjä laitteita, eläinystävällisiä pesuaineita ja ekosähköä. Lue lisää Onni & Hoiva -nettisivuilta.

 

Osteopatian tarjosi Onni & Hoiva.

***

I tried osteopathy and I'm not sure what exactly was done, but it surely did relieve the pain in my heel.

Share

Pages