Ladataan...
Fitness Führer

Menikö uni - valverytmisi sekaisin kesäaikaan siirtymisestä? Oletko ollut aamulla väsyneempi? Et ole ainoa!

Itsehän olin ensin Italiassa - tunti taaksepäin - ja palattuani Suomeen kännykkäni siirsi minut, ei pelkästään takaisin Suomen aikaan vaan suoraan kesäaikaan. Tämä selvisi minulle vasta ollessani tippa linssissä Länsisatamassa, maaniteltuani koko taksimatkan kuskia ajamaan kovempaa (ehdin, olinhan tunnin etuajassa). Ensin aika kohdilleen - ja sitten siirryttiinkin saman tien oikeasti kesäaikaan. Suoraan sanottuna en vieläkään tiedä paljonko kello on.

Oletettavasti yli yksitoista illalla. Minun pitäisi olla nukkumassa, mutta mutta. Kellohan on oikeastaan vasta yli kymmenen, eikä minua muutenkaan tähän aikaan nukuta. Ja se on ongelma.

Vaikka minua ei nukuta näin alkuillasta, usein pitää herätä aikaisin, tai vielä aikaisemmin. Minulle "aikaisin" on kahdeksan tienoilla, ja kaikki sitä ennen yötä, jolloin liikkuvat vain möröt ja kummitukset, minun ainoa liikkeeni on kääntää kylkeä.

Sopiiko, jos ihan vähän nukun tässä?

Olen aina ollut iltavirkku. Äitini kertoo, kuinka häntä hävetti viedä minua päiväkotiin, kun minulla oli niin tummat silmänaluset. Hän pelkäsi, että siellä kauhisteltaisiin, kuinka minun ei anneta kotona nukkua, tai en olosuhteista johtuen pysty nukkumaan. No en pystynytkään, koska olosuhteet olivat ne, että en saanut unta kahdeksalta vaikka minut oli kiskottava ylös kuudelta. Äitini on kertonut myös, kuinka nukahtelin koko aamun ("en minä nuku, minä vain lepäsen", puolustauduin) ja jopa hänen pukiessaan minua. Vähän vanhempana saatoin herätä aamupäivällä koulun jo alettua esimerkiksi eteisen lattialta, toppahaalari puoliksi päällä.

Omat lapseni ovat samanlaisia. Esikoinen tapasi vauvana hörpätä maitoa ensimmäisen kerran aamuyhdeksän tienoilla, ja jatkoi sitten uniaan yhteentoista. Aamuvirkumpi kuopus saattoi nousta jopa yhdeksältä! Kauhutarinoilta kuulostavia vauva herää kello viisi -aamuja meillä ei ole ollut yhtä ainutta kertaa.

Nykyisin jos pystyn elämään täysin luonnollisen rytmini mukaan, kuten lomilla, minua alkaa nukuttaa yhden aikoihin yöllä ja herään itsestään noin puoli kymmenen. Sen lisäksi, että en saa unta aikaisin, myös tarvitsen keskimääräistä enemmän unta.

Koulunkäynnin, opiskelujen ja työelämän kannalta tämä on tietysti ollut hyvin hankalaa. Omaan rytmiin sopimaton ja liian vähäinen nukkuminen aiheuttaa terveyshaittoja ja epämukavuutta, ja niiden lisäksi saa myös kärsiä siitä, että pidetään laiskana ja saamattomana. Kyllä kunnon ihminen nousee viimeistään seitsemältä! Miksi sinä nukut noin paljon, oletko sairas!

Vuosia olenkin yrittänyt kääntää ja muuttaa rytmiäni. Olen pitänyt tiukasti kiinni ikävistä herätysajoista myös viikonloppuisin, en ole yli vuosikymmeneen juonut kahvia, kolaa tai teetä iltapäivän jälkeen, olen harrastanut väsyttävää liikuntaa raittiissa ilmassa ja riittävän ajoissa, olen syönyt kourakaupalla melatoniinia. Olen pyörinyt sängyssä tunteja nukahtamatta, olen herännyt aikaisin ja vielä aikaisemmin. Olen uskonut niitä juttuja, joissa sanotaan kaikkien selviävän seitsemän tunnin yöunilla.

Yhden kesän kävin töissä paikassa, jossa työt alkoivat kuudelta. Lähdin kotoani aamulla 5.15. Illalla kello 20.00 vedin kiinni kolmet päällekäiset verhot, asetin unimaskin kasvoilleni ja odottelin epätoivoisena unen saantia puolille öin saakka. Kyllä sinä totut, kaikki rohkaisivat. En tottunut, enkä muista koko kesästä mitään muuta kuin sen, että olin paitsi hyvin väsynyt, myös kaikin puolin sekaisin. Voi olla, että muitakin tekijöitä oli, mutta unenpuutteella oli varmasti iso vaikutus.

Jos aurinko on jo korkealla, saatan olla iloinen herätessäni.

Liian vähäinen uni vaikuttaa minuun todella vahvasti. Voin fyysisesti huonosti (olen naureskellut koko elämäni sitä, että mistä lienee erotan mahdollisen aamupahoinvoinnin kun minua oksettaa joka aamu - kyllä sen erotti: raskaana voin pahoin yhtä lailla aamulla, päivällä, illalla ja yöllä), en jaksa harrastaa liikuntaa tai tehdä muutenkaan terveellisiä valintoja, unohtelen asioita ja olen sekava, kärttyinen sekä altis liikutuksille. Lisäksi palelen, silmiä kirvelee, ja muutaman vajaaunisen yön jälkeen alan nähdä harhoja, silmänurkissa hyppiviä kuvioita. Prisma Studion muistikokeissa kävi ilmi, että aamuisin en muistanut juuri mitään, kun taas yhden ja kahden välillä yöllä muistini toimi varsin hyvin.

Tällä hetkellä olen pystynyt järjestämään elämäni niin, että työni painottuvat päivään ja iltaan, eikä minun tarvitse nousta kovin aikaisin. On käsittämätön tunne, kun ei koko ajan kärsi univajeesta! Siltikään riittävästä nukkumisesta kiinni pitäminen ei ole helppoa. Suurimman osan aikatauluistani sössin ihan itse, ja välillä tulee valvottua ihan valvomisen ilosta.

Yllättävän paljon nukkumisiaan joutuu myös selittelemään. Lauseet En halua nousta aikaisin. tai Tarvitsen yhdeksän tuntia unta yössä. koetaan jostain syystä provosoinniksi. Kun kaikkihan tässä joutuvat tyytymään liian vähäisiin uniin! Ei kenelläkään aika riitä sen paremmin!

On varmaan liikaa vaadittu, että tässä edelleen agraarimeininkiä noudattavassa yhteiskunnassa otettaisiin paremmin huomioon muut kuin aamuvirkut. Mutta toivoisin kyllä enemmän ymmärrystä sen suhteen, että toiset meistä eivät ihan oikeasti pysty nukahtamaan aikaisin, eivätkä myöskään heräämään aikaisin. Eikä kaikille meistä riitä seitsemän tunnin yöunet, lyhyemmistä määristä puhumattakaan! Kyse ei ole laiskuudesta, sairaudesta tai tottumuksen puutteesta.

Itselläni mikään muu asia, kuten ruokavalion tai liikunnan laiminlyönti, ei aiheuta niin nopeasti niin voimakasta toimintakyvyn laskua ja hyvinvoinnin vähenemistä kuin univaje. Riittävä uni on taustaedellytys sille, että pystyn tekemään mitään muuta. Ja vaikka se riittävä nukkuminen on yksilöllinen asia, näppituntumalla sanoisin, että aika huolettomin mielin siitä tingitään. Minä en suostu tinkimään. Ihan sama kuinka laiskan ja saamattoman kuvan itsestäni annan.

Koska olen pitkään tuntenut itseni tämän päätöksen ansiosta luonnonoikuksi, avaudu ihmeessä kommenteissa, jos koet että unirytmisi ei sovi yleiseen rytmiin tai tarvitset keskimääräistä enemmän (tai vähemmän) unta!

***

I've been training for years to get up early and go to bed early. But I still can't. I need lots of sleep and I need to get it late.

Share

Ladataan...
Fitness Führer

Luulin, että useampaan otteeseen Espanjassa juosseena tietäisin, millaista meininki siellä päin Eurooppaa on. No enpä tiennyt.

Jostain hämmentävästä syystä olin tosi lungi koko ajan, vaikka homma oli melko kaaottista kaikin puolin. Jos olisin ollut ensimmäistä kertaa maratonmatkalla, en varmaan olisi selvinnyt ilman rauhoittavia.

Lähdimme matkaan perjantaiaamuna, ja emmekä osanneet odottaa vaikeuksia. Lufthansa oli lakossa, mutta me lensimme SAS:illa. Kentällä selvisi, että lakossa oli myös Italian lennonjohto. No pomot hoitaa näissä tapauksissa, eikö niin, ei tajuttu huolestua.

Vaihtokentällä Kööpenhaminassa ei lentoamme näkynyt. Lopulta se ilmestyi ruudulle, lähtö hieman myöhässä. Ihan sama, Norwegian näytti lähtevän kohti Roomaa useita tunteja lähtöaikaa jäljessä. Odotellessamme sometimme, mikä oli virhe. Feedit olivat täynnä viestejä siitä, kuinka Barcelonaan matkalla oleva kaveri oli lennätetty Roomaan, ja Riikan kautta Roomaan tulijat olivat saaneet tiedon, että maasta ei lähtisi yhtäkään konetta Italiaan. Vähän alkoi paniikki hiipimään. Jäämmekö Kööpenhaminaan yöksi? Lähdemmekö junalla kohti etelää?

Pääsimme kuitenkin koneeseen, vain hieman myöhässä. Kone ajoi kiitoradan päähän, ja meille kuulutettiin, että olemme saaneet Roomasta luvan lähteä matkaan, mutta laskeutumisaikaa ei tiedetty. Odotimme ja odotimme. Uusi kuulutus: Italian lennonjohto on evännyt lähtölupamme, kone ajaa takaisin porteille.

Kökötimme koneessa, Kööpenhaminan lennonjohto oli viestittänyt, että emme pääse takaisin sisälle. Odotimme edelleen. Seuralaiselle tuli tekstari, että koneenne uusi lähtöaika on noin vartin päästä. Hieman myöhemmin kuulutettiin, että yritämme lähtöä uudelleen. Taas kiitoradan päähän kökkimään. Tällä kertaa pääsimme lähtemään, ja myös laskeutumaan, ja saavuimme Roomaan pari tuntia myöhässä. Matkan väsyttäminä emme jaksaneet lähteä expoon hakemaan tavaroita.

Otimme expon ohjelmaan seuraavana päivänä. Lauantaina siellä oli melkoinen ruuhka, ja jouduimme odottamaan sisäänpääsyä parikymmentä minuuttia. Jonossa tunsimme syvää epävarmuutta siitä, oliko meillä nyt kaikki liput ja laput mukana. Itse olin saanut vahvistuksen osallistumisoikeudestani vasta torstai-iltana.

Italiassa juoksutapahtumiin tarvitsee lääkärintodistuksen, jossa sanotaan osallistujan olevan terve ja kunnossa koitosta varten. Minulta hylättiin kaksi todistusta (ensimmäinen, koska siinä ei lukenut sanaa maraton, ja toinen, koska siinä ei lukenut todistuksen olevan voimassa 22.3.2015), ja lopulta väärensin kolmannen. Sori vaan.

Lappuset menivät läpi, ja saimme kisapaketit. Osallistumismaksu oli ollut 40 euroa, ja sillä sai juoksun lisäksi ihan laadukkaan oloisen repun, t-paidan sekä perussälää kuten pastaa ja aurinkovoidenäytteitä. Olin innoissani jälkimmäisestä, sillä ennuste oli kuulemma vaihtunut aurinkoiseksi ja pelkäsin palavani kuten Ateenassa.

Itse en ole expoista kovin kiinnostunut, mutta jotain vaatteita tuli hiplattua. Ennen kaikkea tuli astuttua Frankfurtin maratonin esittelijän minulle hienovaraisesti esittämään ansaan.

Minä: Oh, Frankfurt. Do you guys have beer at the finish?

Esittelijä: Yes we do!

M: Really? Alcoholic beer?

E: We do! We have four different beers at the finish!

M: You DO?

E: We have weiss, we have...

M: Weiss? You have weiss?

E: Yes!

M: I'm in!

Exposta selvittyämme oli ohjelmassa syömistä ja vähän lisää syömistä. Illalla jotenkin ahdisti koko maraton, enkä millään saanut laitettua kamoja valmiiksi.

Aamulla tosiaankin oli järkyttävä kaatosade. Siitä huolimatta meikkasimme raivokkaasti. Kuvia ottaessa aika hujahti, ja lähdimme lähtöalueelle kenties hieman liian myöhään.

Paikalla olin aivan sekaisin siitä, minne tulisi mennä, ja niin näyttivät olevan kaikki muutkin. Kylttejä ei ollut missään. Erosin seurueestani päästäkseni omaan lähtökarsinaani. Löysinkin perille, mutta siitä ei kyllä ollut mitään hyötyä. Myöhemmin minulle selvisi, että viimeisessä lähtöryhmässä lähteneet kaverini olivat päässeet liikkeelle reilusti minua aiemmin.

En tiedä vieläkään, mitä lähdössä oikeastaan tapahtui, mutta ylitin lähtöviivan 10 minuuttia startin jälkeen, ilmeisesti ihan viimeisten joukossa. En myöskään lähdössä tajunnut, että lähtö todellakin oli siinä, vaan päädyin sompailemaan reitille muovikassi kädessä ja kaikin puolin pihalla. Lähtö oli kyllä merkattu kaariportilla, mutta kaaressa ei lukenut START. Yhtäkään järjestäjää ei myöskään ollut paikalla viittomassa, että mene nyt jo hölmö turisti.

Itse reitti oli yllättävän nopea ja melko helppo. Muutama mäki osui matkan varrelle, ja näistä yksi oli vähän hankalampi. Mukulakivet eivät olleet lainkaan niin pahoja, mitä olin pelännyt. Ne olivat hieman liukkaita sateen takia joissain kohdin, mutta suurimmaksi osaksi niistä ei ollut haittaa.

Tarjoilut olivat hyvät: urheilujuomaa, vettä, makoisia keksejä, appelsiineja, omenoita ja banaania. Vettä ja urheilujuomaa joutui valitettavasti joissain kohdin odottelemaan. Vessoja oli kiitettävästi pitkin reittiä, vaikka ei niitä koskaan tunnu tarpeeksi olevan. Kilsat oli merkattu huolettomasti, en bongannut kuin ehkä joka toisen merkin.

Yleisö oli hyvin kannustavaa silloin kun heitä jossain oli. Reitti meni autioiden alueiden läpi. Mitään kovin kummoista nähtävää ei matkalla ollut, mikä ihmetytti, juostiinhan kuitenkin Roomassa. Voi olla tosin, että sekä kaatosade että silmälasien hotelliin jättäminen vaikutti kokemukseeni. Pietarinkirkko oli vaikuttava näky, mutta muuten en saanut mitään kiksejä pyramidista tai espanjalaisista portaista - saati radanvarresta tai parkkipaikoista.

Jänikset olivat ihan huippuja, ja kaverilta kuulin, että häneltä oli tiuhaan kyselty vointia ja jaksamista. Maalissa vastaanotto oli ystävällinen, mutta onnistuin missaamaan osan tarjoiluista.

Kokonaiskokemuksena Rooman maraton oli toistaalta aivan ihana, ja toisaalta hieman antikliimaksi. Kun aloitin juoksemisen, ja olin selvinnyt ensimmäisestä 25 minuutista, ryhdyin saman tien haaveilemaan maratonista. Ajatuksenani oli juosta ensimmäinen nimenomaan Roomassa. Ja nyt kun sen juoksin, se ei ollutkaan myyttinen ja mieletön. Toisaalta se oli myös aivan ihmeellisen hyvin sujunut juoksu ja toistaiseksi paras maratonkokemukseni. Että ehkä se olikin myyttinen ja mieletön. Minun mielessäni Rooma on aina ollut yksi välttämättömiä maratonkohteita, mutta jos sinulla ei ole mitään erityistä suhdetta kaupunkiin, saat huippukokemuksen varmimmin esimerkiksi Berliinistä.

Spessuvinkit:

- Suorat lennot ovat tietysti helpoimmat, mutta takaisin tullessamme Lufthansalla saimme aivan upeaa palvelua. Maybe some sparkling wine to celebrate your marathon? Maybe some more? Jalkatilaakin oli hämmentävän paljon, mikä ilahdutti könkkäkoipisia kotiinpalaajia.

- Älä ota edellisen päivän lentoja! Kaveri on käynyt paikalla useana perättäisenä vuotena, ja maahanpääsy on kuulemma aina ollut vähän jännää.

- Hanki majoitus ajoissa ja läheltä Colosseumia.

- Tarvitset lääkärintodistuksen. Käytä valmista lomaketta järjestäjän sivuilta tai varmista, että todistuksessa lukee maraton ja että se on voimassa tapahtumapäivänä ja vielä kuukauden sen jälkeen. Todistuksen saat yksityiseltä puolelta ja se maksaa useita kymmeniä euroja. Kunnallisella puolella on kiellettyä kirjoittaa näitä.

- Käy expossa perjantaina, jolloin ei kuulemma ole jonoja.

- Varaudu sateeseen. Huhujen mukaan joskus 2000-luvun alussa Rooman maralla on ollut aurinkoista. Huhuihin tuskin on luottamista.

- Ole AJOISSA startissa.

- Ole skarppi, mutta älä stressaa mistään.

- Juokse jäniksen kanssa. Roomassa on jopa "emme juokse aikaa" -jänis.

- Seuraa järjestäjiä somessa ja käytä asiaankuuluvia häshtägejä. Missään aiemmassa kokemassani tapahtumassa ei osallisteta juoksijoita yhtä paljon ja yhtä hyvin. (Tarkoittaa siis käytännössä, sitä, että osallistujien jakamia kuvia käytetään tapahtuman somemarkkinoinnissa, korvauksetta, mutta tykkäät kuitenkin saada naamasi mainokseen.)

***

Rome marathon wasn't super organized but I liked it anyway.  Eventually everything turned out just fine, but if you plan to ran this race, a certain amount of zen will come handy. As an experience Rome marathon is not that spectacular one would expect, but for me it was a must. I'm quite sure I'll go back next year or for some year at least.

Share

Ladataan...
Fitness Führer

Yhteistyössä Suomen Tanssitarvike.

Rooman maratonia suunnitellessa keksimme, että voisimme panostaa pukeutumiseen. Italiaan kun kerran oltiin menossa, valikoitui teemaksi La Dolce Vita. Alkuperäinen ajatus oli, että asuissamme olisi fiftarivivahdetta, mutta lopulta päädyimme siihen, että pelkät naiselliset hörhelöt ilmaisisivat teemaa tarpeeksi.

Koska juoksuvaatevalikoimista ei oikein löydy muuta kuin sporttista toppia, trikoota ja ehkä pari suoralinjaista juoksuhametta, käänsimme katseemme tanssiasujen puoleen.

Suomen Tanssitarvikkeen valikoimista löytyikin erinomaiset asut, suorastaan vimmaisen sovittelun ja vielä parin viikon kiivaan mietinnän päätteeksi!

Lauralla (vas.) ja minulla salsahameet, minulla halterneck-toppi ja Christinalla röyhelöhelmainen, ristikkoselkäinen mekko.

Valitsimme salsahameet, kauniisti leikatut topit sekä yhden tanssimekon. Koska vaatteet on tarkoitettu tanssiurheiluun, materiaalit olivat teknisiä ja miellyttäviä, joten niissä uskalsi lähteä juoksemaan maratonia. Alle laitoimme normaalisti käyttämämme juoksutrikoot säätilanteen takia sekä mahdollisen reisien hankautumisen takia.

Vähän kyllä epäilimme, että saisimmeko muihin ruumiinosiin hankaumia tai osoittautuisivatko asut muuten hankaliksi tai epäkäytännöllisiksi. Emme olleet muuta kuin sovittaneet hörhelöitämme aikaisemmin, joten riski oli olemassa.

Onneksi huoli osoittautui turhaksi. Niin hameet, topit kuin mekkokin toimivat erinomaisesti! Itse mietin erityisesti hameen vyötärönauhaa, mutta se ei jättänyt jälkeäkään. Ensimmäistä kertaa päällä ollut toppi ei myöskään hangannut yhtään.

Christinalla ollut mekko oli kuulemma todella mukava. Siitäkin huolimatta, että sen kaulan ympäri menevä leikkaus oli uskalias valinta mahdollisesti tukaliin oloihin. Mukavuuden lisäksi mekon hyötynä oli ollut mittava kannustus ja jatkuvat bella, bella! -huudot. (Ainoa haitta oli se, että röyhelöinen helma ripsoi litimärkänä vettä ympäriinsä!)

Vähän uitettuina, mutta edelleen freeseinä - ja mikä tärkeintä, hiertymättöminä - 42 kilometrin jälkeen!

Alkuun tosin näytettiin tältä!

Vaatteiden lisäksi täytyi tietysti panostaa myös meikkeihin! Rimmel lähetti meille matkaan testikappaleet uutta Provocalips-huulipunaa, jonka kestoksi luvataan jopa 16 tuntia.

Pistimme punat ensin testiin tankkauspitsaa syödessä. Puna ei jättänyt lasiin jälkeäkään, mutta pitsassa se kohtasi voittajansa. Kokonaan väri ei hälvennyt, mutta osa liukeni rasvan mukana.

Itse juoksussa Provocalips sen sijaan pärjäsi erinomaisesti. Minä söin matkassa geelejä, minkä takia osa väristä lähti (kurkkaa kuva), mutta Lauralla ja Christinalla se kesti koko matkan. Ja jos huulipuna kestää kaatosateisen maratonin, niin eiköhän se suurimman osan tarpeisiin riitä!

Viehättävyyden ansiosta asut olisivat sopineet myös yöjuoksuun, mutta kukaan meistä ei ollut tarpeeksi voimissaan käynnistääkseen pyykkikonetta, ja jouduimme sitten vaihtamaan siviileihin. Mitaleista emme luopuneet!

Suomen Tanssitarvikkeen valikoimissa on vaatteita naisille, miehille ja lapsille lukuisiin eri tanssilajeihin flamencosta tankotanssiin, sekä kenkiä, videoita, musiikkia, kirjallisuutta, ja tarvikkeita asuihin. Kuten testattua, vaatteet sopivat myös muihin kuin tanssilajeihin. Koska me olimme niihin kaikin puolin erittäin tyytyväisiä, voin todellakin suositella valikoimaan tutustumista lajista riippumatta! Myymälä sijaitsee Aleksis Kiven kadulla Helsingissä sekä tietysti myös netissä.

 

P.S. Jos et jo lukenut, niin itse se maratonrapsa löytyy täältä.

 

Asut tarjosi Suomen Tanssitarvike ja huulipunat Rimmel.

***

We wanted to dress accordingly for our Maratona di Roma. La Dolce Vita -theme sounded just perfect, and for that we got these beautiful skirts & dresses from Suomen Tanssitarvike. Dancewear as they are, they were super comfy and worked perfectly. We crossed the finish line with style and without any chafing at all.

Share

Pages