Ladataan...
Fitness Führer

En käsitä mistä näitä päähänpistoja aina tulee. Nyt olen keksinyt, että avantoon pitää päästä.

Harmi, että keksin sen tässä vaiheessa talvea, jolloin täällä Helsingissä ovat jäät jo lähteneet. No vesi on edelleen jäätävää, joten kaipa se lasketaan, vaikka kiinteä olomuoto olisikin jorpakosta kadonnut.

Muutama muukin ongelma tässä on matkassa. Kuten esimerkiksi se, että inhoan kylmää. Ja pelkään vettä. Nämä ratkeavat helposti, sanon tässä julkisesti että menen jonkkaan, niin en sitten enää kehtaa olla menemättä. Kai.

Mikäs siinä on köllötellessä. Kuva Wikipedia.

Muut ongelmat ovat kiperämpiä. Ensinnäkin: minne pääsen avantoon? Yritin googlata, mutta sivustoilla oli vanhentuneita linkkejä ja väärää tietoa. Sauna saisi olla, ja sijainti mielellään länsipuolella Helsinkiä. Tarvittaessa lähden kyllä kauemmaskin, jopa ulos kaupungista.

Toiseksi mietin, että miten siellä toimitaan? Joissain kuvissa avantouimareilla on pipo. Kuuluuko se siihen juttuun? Entäpä sandaalit? Jo hankeen mennessä tulee ikävä paleltumatuntu varpaisiin, joten onko hyvä ottaa läpsykkäät rantaan tallustelua varten?

Kolmanneksi, miten kauheaa se on? Ehkä olisi parempi unohtaa koko juttu?

 

P.S. Nuorempi lapseni haluaisi myös avantoon. Koska hän kuulemma on jääkarhu. Mutta ei sinne varmaan voi kuusivuotiasta viedä, ainakaan ilman että päätyy tekemisiin lastensuojelun kanssa?

***

I want to swim in icy water. Why on earth, I do not know.

Share

Ladataan...
Fitness Führer

Kuten jo joulun tienoilla kerroin, suorastaan riehaannuin perinteisessä joulukylvyssämme. Paitsi että pitkästä aikaa treenasin vaparia, uskaltauduin myös keekoilemaan vedessä, tekemään oikein kuperkeikkoja ja kaikkea. Se oli vähän ahdistavaa, mutta ei niin kauhistuttavaa kuin joskus. Hengittäminen sen sijaan oli edelleen hyvin vaikeaa.

Voin lopultakin sanoa, että osaan uida vapaauintia. Tekniikasta on jonkunlainen haju. Vauhtikin on sellainen, että vanhemmat rouvashenkilöt jäävät kirjaimellisesti vanaveteen. (Vanhemmat herrasmiehetkin jäisivät, mutta heitä ei näe uimahallien hitaiden radoilla.) Toki sekä tekniikassa että vauhdissa on vielä paljon tehtävää, mutta uin hyvässä asennossa pinnan suuntaisesti ja liikun eteenpäin. Käsivedot menevät vähän läpi, mutta potku on tehokas.

Juu en hengitä. En todellakaan.

Mutta kun hengittääkin pitää! Saan otettua muutaman henkäisyn pelkästään toiselta puolelta, ja sitten homma hajoaa. Myös joka hengenvedon kohdalla rytmi sekoaa ja asento romahtaa. Hengittäminen - ja ennen kaikkea hengittämättömyys - on pelottavaa. En tykkää siitä yhtään. YHTÄÄN.

Enkä tiedä totunko siihen. Se on niin luonnontonta. En tykkää kun vettä menee nenään ja korviin ja silmiin ja suuhun. Enkä varsinkaan tykkää siitä fiiliksestä, että en voi henkäistä niin halutessani. En pysty luottamaan itseeni enkä veteen, vaan ajattelen koko ajan, että tarvitsen happea NYTNYTNYT tai hukun.

Tottuminen olisi todennäköisempää tiheämmällä harjoittelulla. Tietenkin. Mutta kun se harjoittelu on niin ahdistavaa ja pelottavaa. En pysty painostamaan itseäni sen pariin kovin usein.

Hengittämistä helpottavat harjoituksetkin ovat kauheita. Marko Malvelan Kaikki irti uinnista -kirjasta bongasin muun muassa alligaattorihengityksen. Siinä hengitetään niin, että suussa on vettä. Sitä ällöä uimahallin vettä. Yää. Entäs sitten sellainen, että pitää paukata veden alle ja takaisin, uudelleen ja uudelleen? En vain saa pakotettua itseäni siihen.

Voiko vedessä olemiseen siis tottua, ja hengitellä rennosti jos lähtökohta on näin hankala? Onko jollain toisella vesikammoisella kokemuksia?

***

I've been learning to swim crawl for couple of years now. It takes time because I don't train often. Breathing is so hard and scary that I don't know do I ever get used to it.

Share

Ladataan...
Fitness Führer

Taas on aika perinteisen vuosikatsauksen! Treenimielessä kulunut vuosi oli hämmentävän hyvä, ottaen huomioon että olin vammautunut suurimman osan ajasta. Tässä vaiheessa kun tilanne on helpompi, tuntuu siltä, että eihän minulla kummoisiakaan ongelmia ollut. Tarkemmin ajatellessa muistuu mieleen, että en pystynyt puoleen vuoteen ottamaan yhtäkään askelta ilman kipua.

Talvella olin telkkarissa. Sitä varten piti kuvata itseään.

Alkuvuotta vammautuminen varjostikin aika paljon. Koska kipu oli jalkapohjan ja nilkan alueella, jäljelle ei jäänyt yhtäkään lajia, jota olisin voinut harrastaa ilman ongelmia. Salilla pystyin tekemään ylävartalon liikkeitä istuen. Tankotanssiessa pystyin tekemään tekniikkaa, kunhan nilkka, jalkapohja tai pohje ei osunut tangolle, tanssia en tietenkään voinut. Välistä oli pinna erittäin kireällä ja mieli maassa. Välillä uskoin, että en koskaan kuntoituisi juoksemaan uudelleen. Vaan hyvä juoksuvuosi tästä kuitenkin tuli!

Juoksu

Yhteensä tuli juostua viisi puolikasta ja kaksi kokonaista maratonia, sekä muutama lyhyempi matka.

Tammikuussa juoksin jälleen maratonin Las Palmasissa, ja paransin vuoden takaista aikaani yli puoli tuntia. Maraton oli vaikea, mutta aikaan olin tosi tyytyväinen. Sen jälkeen en pystynyt kuukausiin juoksemaan.

Seuraava juoksutapahtuma oli toukokuinen HCR, jonne lähdin tarkoituksenani keskeyttää. En kuitenkaan malttanut, vaan hölkkäsin maaliin. Jalan oireilu ei pahentunut.

Kuun lopussa oli vuorossa eksoottisempi kokemus, nimittäin Graceloppet, jossa juostiin tunnin ajan Viking Gracen kannella. Juoksu oli oikein hauska ja maisemat mielettömät!

Myös Graceloppetissa piti kuvata itseään.

Mieletön puolimaratonkokemus odotti seuraavana, kun olin jänistämässä Helsinki Half Marathonissa. Juoksu oli helppoa ja ennen kaikkea palkitsevaa.

Kesäkuun lopussa suuntasin lomailemaan Berliiniin, jossa osallistuin 11 kilsan juoksutapahtumaan. Treenaamaan en pystynyt edelleenkään, joten olin hyvin yllättynyt siitä, että pystyin juoksemaan ihan kohtalaista vauhtia.

Seuraava yllätys odotti Tampereella, jossa juoksin puolimaratonin elokuussa. Jäin ennätyksestäni vain muutaman minuutin, vaikka en edelleenkään pystynyt treenaamaan. Sitten suuntasin Tough Vikingiin, jossa en ollut ihan ehtinyt toipua Tampereesta, ja juoksuosuudet tuntuivat hyvin raskailta. Kuten osa esteistäkin - ne, jotka eivät tuntuneet pelottavilta!

Vielä Tamperetta enemmän yllätyin Tallinnan puolikkaalla, jossa juoksin enkan, jälleen harjoittelematta. Suuntasin vielä Vantaalle puolimaratonille, jolla päivitin muutaman viikon takaisen ennätyksen.

Samoin toki Vantaalla.

Näistä rohkaistuneena uskaltauduin ilmoittautumaan kokonaiselle maratonille Ateenaan. Harjoitteluni koostui pääasiassa vesijuoksusta ja parista lenkistä. Maraton pelotti melko lailla, mutta meni aivan käsittämättömän hyvin. Sieltä ei tullut ennätystä, mutta tämä neljäs maratonini oli helpoin ikinä.

Triathlon

Tänä vuonna uskaltauduin osallistumaan ensimmäiselle triathlonilleni vaikka olin edelleen lähes uimataidoton. Valmistautumiseni Terässikaan oli hyvin heikkoa, mutta itse tapahtuma aivan mieletön! Selvisin uintiosuudesta yllättävän hyvin. Pyöräilyosuudella olin aivan riemuissani: tämähän on ihanaa! Juoksusta selviydyin hämmentävän nopeasti. Mutta kaljaosuus - se oli paha! Se oli niin paljon vaikeampi mitä olisin ikinä voinut kuvitellakaan! Selvisin kuitenkin maaliin yliastumatta (=oksentamatta), ja olin hyvin iloinen.

Sinne kirmasin iloisena, enkä ymmärtänyt mikä minua odotti...

Tästä riemastuneena otin ja ilmoittauduin saman tien Helsinki City Triathloniin. Se tuntui vaikeammalta kuin Terässika, mutta selvisin siitäkin. En ollut viimeinen altaasta noussut, selvitin pyöräilyosuuden varastamallani pyörällä nopeammin kuin Terässiassa paremmalla pyörällä, ja vaikka Uimastadikan mäet olivat juostessa tukalia, olin maalissa tavoiteajassani.

Muut lajit

Heiaheian mukaan olen vuoden aikana ehtinyt yli neljänkymmenen eri lajin pariin. Kokeilin muun muassa kiipeilyä, sup-treeniä, melontaa, dancehall akrobatiaa, acrojoogaa, roller derbyä, bollywoodia, fustraa ja nyrkkeilyä.

Melonta oli ihan huippuhommaa!

Dancehall akrobatia oli varsin hauskaa (kts. video), ja sitä voisin mieluusti jatkaakin. Kesän treenileiri oli myöskin huikea kokemus. Roller derby ja kiipeily olivat sen verran pelottavaa puuhaa, että jätän ne suosiolla muille.

Tänä vuonna ehdin tankoilun pariin paremmin kuin edeltävänä vuonna. Merkittävää edistystä ei silti tapahtunut. Aika paljon tuppaan tekemään aina sitä samaa, joten olen melko paikoilleni jämähtänyt. Tankoiluvuoden huippukohtia oli järjestämämme Pole Stars Showcase syksyllä.

Blogi

Blogin kautta pääsin taas kaikenlaisiin mielenkiintoisiin tapahtumiin mukaan. Jo mainittu Graceloppet oli todellakin elämys, samoin kuin joogaristeily ja kolmaskin laivan kannella tapahtunut liikunto: Loppukesästä osallistuin treeniin jäänmurtajalla Reebokin Les Mills -malliston lanseerauksen yhteydessä.

Alkuvuodesta olin telkkarissa puhumassa selfieistä, mikä oli paitsi todella kiinnostavaa, myös tosi jännää. Jännää oli myös olla ehdolla Vuoden blogiteosta Indiedays Blog Awardseissa. Vielä jännempää oli olla paitsi ehdolla, myös tulla palkituksi Sport & Wellness Blog Awardseissa! Olin - ja olen- voitosta erittäin iloinen ja otettu, kyllä se oli blogivuoden paras juttu!

Iih! (En tiedä miksi minulta ei löytynyt normaalikokoista kuvaa.)

Ja jännän äärellä oltiin myös partioleirillä kesällä. Olen varsin iloinen että uskalsin lähteä mukaan kun tarjoutui mahdollisuus osallistua Partiomestari-ohjelman kuvauksiin. Kokemus oli todella hieno! Aion telttailla myös ensi kesänä. Melkoista!

Elämä

Vuoteen mahtui todella paljon erittäin hienoja juttuja, mutta siinä riitti vastoinkäymisiäkin. Viime vuodenvaihteessa kirjoittamassani katsauksessa toivoin tasaisempaa tulevaa vuotta, mikä ei tosiaan toteutunut. Ensimmäinen ajatukseni oli, että vuosi oli hyvin rankka, mutta nyt tässä muistellessa nousee kyllä niin paljon tosi kivoja asioita mieleen, että oli ainakin vastapainoa.

Matkat ovat aina kivoja, ja niitä mahtui vuoteen useampia. Kanarialla oli huiput säät ja tietenkin se huippu maraton. Berliinissä olin inspiroivimmilla tankotanssitunneilla hetkeen. Tukholmaan reissasimme joogaristeilyllä, ja matka oli rentouttavin ikinä. Tallinnassa käväisin paitsi juoksemassa enkan, myös ihanalla treenilomalla. Ateenassa olisin viihtynyt pidempäänkin, mutta pääasia oli että juoksu oli upea ja ruoka herkullista. Loppuvuodesta ehdin vielä piipahtaa Kööpenhaminassa tankotanssikisoissa.

On ollut todella mielenkiintoista opiskella Trainer4you:lla ensin hyvinvointivalmentajaksi, sitten kuntosalivalmentajaksi ja vielä personal traineriksi, sekä aloitella ohjauksia. Personal trainer -opinnoista on vielä loppusuora jäljellä.

Berliinistä löytyi trampoliini.

Vanhempi lapseni jatkoi telinevoimistelua ja sai kisoista mitaleita, kultaakin! Myös pienempi aloitti kilparyhmässä ja edistyi hämmästyttävän nopeasti. En todellakaan tiedä, mistä ovat geeninsä perineet! Kesällä meillä oli mahdollisuus viettää pitkä yhteinen loma, mikä oli hienoa.

Että aika hyvä vuosi tämä sittenkin taisi olla!

***

Despite being injured for almost whole year, it seems that I had an amazing training year 2014! I also had a feeling that it was a tough year in general, but now I notice how it was filled with all kind of fabulous happenings and happy things!

Share

Pages