Ladataan...
Fitness Führer

Partioleireilyn ohella pääsimme Turun reissulla tutustumaan myös Flowpark -seikkailupuistoon. Olen pitkään hingunnut testaamaan tämmöistä kiipeilyratapuistoa, siitä huolimatta että pelkään korkeita paikkoja aivan tolkuttoman paljon.

Ennen pääsyä radoille meille pidettiin turvallisuusohjeistus, eikä kipuamaan tietystikään päässyt ilman asiaankuuluvia varusteita. Monille nämä toimivat myös henkisesti rauhoittavasti sen lisäksi, että ne oikeasti tekevät ylhäällä puissa koikkeloinnista turvallista, mutta minua se ajatus ei helpota kun ei tämä ole mikään rationaalinen pelko.

Siis aivan normaalisti ja rentona seisoskelen tässä. En ole niinkuin laisinkaan huolissani.

Flowparkissa on useampia ratoja, jotka on luokiteltu vaikeusasteen mukaan. Helpoimmat ovat Skidi-ratoja lapsille. Vaikeustaso ei mene korkeuden mukaan vaan etenemisen vaativuuden, joskin kaikki lasten radat menivät melko matalalla. Korkeatkaan radat eivät maasta katsottuna vaikuttaneet kovin pahalta, vaan toista oli yläilmoissa!

Yritin pariin otteeseen mennä aikuisten radalle, mutta teki niin pahaa että ihan oikeasti oksetti. Nytkin kädet hikoavat tätä kirjoittaessa kun muistelen. Keskityin siis lasten ratoihin.

En suinkaan hiissaudu tuossa lähes maata myöten!

Niissäkin huoletti aluksi kovasti, mutta sitten totuin ja tykästyin. Skidi-radat eivät olleet fyysisesti hirveän rankkoja, mutta toki niissäkin voimaa tarvittiin. Hikikin tuli kun ramppasin ratoja useampaan kertaan, ne olivat oikeasti hauskoja ja sopivasti kuormittavia.

Sekä helpot että haastavammat radat toimivat samalla tavoin: tukipisteeltä toiselle edettiin jonkun heiluvan ja huojuvan jutun, kuten muovitynnyreistä tai laudanpaloista tehdyn riippusillan avulla tai pystyasennossa olevaa eestaas kiikkaavaa kangassermiä pitkin. Välistä liu'uttiin seuraavalle tukipisteelle tai verkkoon vaijerin varassa.

Korkeimmillaan lasten radat menivät ehkä 1,5 metrissä.

Ne mukana olleet oikeat skidit, eli Partiomestari-kilpailijat taas joutuivat "aikuisten" radoille. Itse en olisi selvinnyt siellä millään! Muut matkalla olleet bloggaajat tykkäsivät korkeammista radoista kovasti, kuten myös ainakin osa lapsista.

Kilpailijat etenivät radalla viestijoukkueina, ihan huimissa korkeuksissa.

Ja olivat vielä kuvattavinakin koko ajan. En voi edelleenkään kuin ihmetellä, miten reippaita he olivat!

Flowparkiin pääsee kiipeilemään Turun lisäksi Vierumäellä, Ähtärissä ja Lappeenrannassa. Suosittelen - myös korkeanpaikankammoisille!

 

*Flowpark-käynti oli osa bloggaajamatkaa Partiomestari-ohjeman kuvauksiin, enkä vastannut kustannuksista itse.

***

I fear heights so much. But I still tried to climb in heights when visiting Flowpark in Turku. It was fun, but I have to admit that I only climbed childrens' routes!

Share

Ladataan...
Fitness Führer

Jostain syystä puolisoni usuttaa minua tekemään asioita kommentilla kun sähän olet vanha partiolainen. En ole. Enkä ymmärrä mistä moinen käsitys on voinut syntyä! Kouluaikoina partiotytöt olivat niitä, jotka mennä lompsottivat kumisaappaissaan eivätkä hätkähtäneet mistään. Kuten madoista, hyönteisistä tai ulkovessoista. Eihän sellaista reippautta voinut kuin ihailla, mutta tunsin olevani täysin eri rotua kuin he.

Kävin kyllä kerran kokeilemassa partiossa. Siellä askarreltiin ja puhuttiin joistakin merkeistä, ja koin itseni ulkopuoliseksi. En mennyt takaisin. Teininä hiippasin jonkin verran metiköissä porukan kanssa, josta iso osa oli partiolaisia. Heillä oli kivoja yhteisiä juttuja ja ihmeellisiä erämiestaitoja. Silloin harmitti, etten ollut jatkanut. Joten kun sain mahdollisuuden päästä partioleirille näin aikuisena, tartuin totta kai tilaisuuteen. Siitä huolimatta, että olin kovin huolissani pärjäämisestäni.

Pääsin siis bloggaajana mukaan Partiomestari-tosi-tv-sarjan kuvauksiin Turun Kemiönsaarella. Toisin kuin ohjelmaan osallistuvat oikeat partiolaiset, me bloggaajat yövyimme leirissä vain yhden yön, emmekä olleet mukana Partiomestari-kisassa, vaikka pääsimmekin osallistumaan tehtäviin.

Partiomestari-kilpailussa tarpojaikäiset nuoret eri puolilta Suomea suorittavat tehtäviä ja saavat niistä pisteitä. Tehtävät edellyttivät muun muassa suunnistustaitoa, luovuutta ja päättelykykyä. Pisteiden määräytyminen oli suunniteltu niin, että pelkällä kovaa juoksemisella tai päättelyllä ei pärjännyt, vaan taitoja yhdistelemällä. Partiohengen mukaisesti pojoja jaettiin myös muiden auttamisesta ja yhteishengestä.

Aivan kuten ne pelottomat tytöt kumisaappaissaan, olivat nämäkin lapset uskomattoman reippaita. Heillä oli tiukka kuvausaikataulu, aikaisia herätyksiä ja ainakin minun mielestäni melko hurjia tehtäviä, mutta meininki näytti silti olevan mahtava. Muita kannustettiin ja rohkaistiin (myös meitä!), ja vaikka kyseessä oli kilpailu, ei se tuntunut vaikuttavan yhteishenkeen. Ja miten taitavia he olivat! Edelleen en voinut kuin ihailla, mutta enää en tuntenut itseäni niin hirveän ulkopuoliseksi.

Minä en yövy teltassa edes festareilla. Nyt kuitenkin kokeilin, ja toisin kuin muistin, se oli oikein mukavaa! Nukahdin elokuun yön lämpimässä hämärässä heinäsirkkojen siritykseen ja aaltojen kohinaan. Olin luullut, että tällaista kokeakseen pitää mennä vähintäänkin Kreikkaan asti. Nuotiolla paistettujen ahvenien ja lettujen syöminen oli melkoinen elämys sekin, rannalla joogaaminen ja pötköttely ihanaa, pöpelikössä suunnistaminen ja taktikointi varsin hauskaa, Flow Parkissa kiipeilystä ja merellä melomisesta puhumattakaan!

Suurin osa tästä touhusta oli minulle täysin vierasta, mikä on sääli. Mukana ohjelman kuvauksissa ollut löytöretkeilijä Pata Degerman puki hyvin sanoiksi, miksi: emme uskalla mennä luontoon jos emme tiedä, miten siellä toimitaan. Sepä se. Silloin kouluaikoina ajattelin, että ne rohkeat partiolaiset ovat perustavalla tavalla erilaisia kuin minä, mutta ehkä kyse onkin siitä, että he ovat tottuneet luontoon ja toimimaan siellä.

Kirjoitin aiemmin siitä, pitääkö pelkojaan pyrkiä voittamaan. En edelleenkään kannata ajatusta siitä, että pakottaa itseään epämukavalta tuntuviin juttuihin tai ryhtyy väkisin reippaaksi. Mutta kuten kirjoitin silloinkin: kannattaa uskaltaa, jos pelon takia menettää jotain huikeaa, jonka haluaa kokea. Olen erittäin iloinen siitä, että uskaltauduin metsään ja yöpymään siellä. Itse asiassa tunnen itseni nyt niin rohkeaksi, että suunnittelen oikein telttalomaa jossain välissä. Ehkä jopa liikun meloen kunhan vähän opin lisää! 

Partiolaisten tunnuslausehan on Aina valmiina. En ollut koskaan ajatellut, mitä se oikeastaan tarkoittaa. Epäilemättä juuri sitä, että ei koe itseään epävarmaksi yllättävissä tilanteissa ja luottaa selviytyvänsä niistä. Erämiestaidot ovat hieno juttu, mutta vielä parempaa on, jos harrastus antaa lapselle varmuutta ja uskoa itseensä ja pärjäämiseensä.

*

Palaan reissun tunnelmiin vielä myöhäisemmissä postauksissa.

- Partiomestari-ohjelma tulee TV2-kanavalta maanantaisin alkaen 1.9.!

- Partioon voi liittyä missä iässä tahansa, ja lippukuntia löytyy joka nurkalta.

- Partio perustuu vapaaehtoistoimintaan, joten jos haluat olla mahdollistamassa lapsille partioleirien kaltaisia elämyksiä ja tällaisten tärkeiden taitojen oppimista, liity mukaan!

***

I was at the scout camp and actually really enjoyed it!

Share