Ladataan...
Fitness Führer

Nyt kun tälle en tajua mistään mitään -linjalle kerran lähdettiin, niin jatketaan samaa rataa. Fysiikkaa on tullut tässä viime aikoina mietittyä. Ei niin kuin kroppa-fysiikkaa, vaan sitä toista. Niitä voimia sun muita.

Mielestäni seurasin ihan kohtalaisesti koulun fysiikantunneilla, ja tunsin jopa lievää kiinnostusta aihetta kohtaan. Mutta joko kiinnostus ei riittänyt tai sitten opetus oli turhan vaikeasti käytäntöön sovellettavissa, ainakin oikeasti tärkeiden asioiden osalta. Kuten sellaisten, että miten ne voimat vaikuttavat kun treenaa.

Esimerkiksi tankotanssi ja telinevoimistelu ovat hyvin pitkälle tekniikkalajeja, ja tekniikan hallitseminen on muun muassa sitä, että liike-energiaa hyödynnetään oikealla tavalla. Tässä olisi etua siitä, että tajuaisi liike-energiasta jotain.

Paitsi että minulla on vaikeuksia ymmärtää eri lihasten ja nivelten yhteistyötä ja kineettisten ketjujen toimintaa (vai ovatko nämä kaksi sama asia?), olen siis ulalla tämänkin suhteen. Toki sitä voisi vain mennä ja tehdä, mutta haluaisin ymmärtää syvemmin näitä juttuja. Ja tietysti hankkia selityksiä sille, mikä on kun ei taidot riitä, mikä on kun ei onnistu.

Jotain siellä on taas tapahtuvinaan, kukaan ei tiedä mitä. Eikä miten.

Mietitään nyt vaikka toes-to-bar-liikettä. Siinä roikutaan leuanvetotangossa ja nostetaan jalat koskemaan tankoa. Ei tahdo onnistua. Mietitään sitten perus inverttiä, jossa pidetään kiinni pystysuuntaisesta tangosta ja nostetaan jalat ylös tangolle. Helppoa. Onko ero siinä, että toes-to-barissa yläkroppa ei liiku, mutta invertissä se kippaa alaspäin? Miksi jälkimmäinen tekee liikkeestä helpomman?

Kun tuli invertti puheeksi, niin entäpä seuraava: Tavallinen invertti tehdään lattialta, ja edistyneempi ilmainvertti niin, että seistään tangolla, irroitetaan jalat ja nostetaan ne ylös. Miksi lattialta tehty invertti on vaikea tehdä pelkästään voimalla ilman pomppua tai ponkaisua, mutta ilmainvertissa pystyy vain nostamaan koivet kohti kattoa. Eikö jälkimmäisen pitäisi olla vaikeampi? Onko maan vetovoima suurempi mitä lähempänä maan pintaa seisoo? Mitähäh?

Entä miksi on kevyempää spinnata eli pyöriä tangon ympäri tietyssä asennossa kuin pitää sitä samaa asentoa paikallaan ollen? Ja miksi, oi miksi, homma ei kevene jos tangon laittaa pyörimään oman kropan asemesta? Ensimmäisen olen ajatellut liittyvän keskipakoisvoimaan, mutta eikö sen pitäisi vaikuttaa myös jälkimmäisessä?

Kaipaan vastauksia. Ja kaipaan treeniohjaukseen luonnonlakeihin pohjautuvia faktoja siitä, miten kyseiset voimat valjastetaan käyttöön. Minulle ei toimi kädet alas jalat ylös -ohje, vaan haluan selityksiä, perusteluja ja tiukkaa tiedettä. Siitä huolimatta, että en selvästikään tajua asiasta juuri mitään.

Mietitkö näitä juttuja treenatessasi vai menetkö pelkällä fiiliksellä? Entä osaatko selittää inverttimysteerit? Ja enhän ole ainoa yhtä urpo, enhän?

***

Laws of physics. I kind of know something about those but I really do not understand much. However I want to know how they affect on the moves I'm doing. Or the ones I can't do.

Share

Ladataan...
Fitness Führer

*sisältää tuotesijoittelua*

Olen viime aikoina pistäytynyt Helsinki Core Trainersilla testaamassa kolmea eri tyyppistä tuntia. Ensimmäisellä kerralla olin kaksiosaisella näytetunnilla paikan uusittujen tilojen avajaisten yhteydessä pari viikkoa sitten, ja eilen aloitin päiväni Adidaksen treeniaamussa (kuvat jälkimmäisestä).

Redcord & Bootcamp

Kaksiosaisen tunnin aluksi testasimme jotakin, joka mielestäni oli nimeltään record-harjoittelua (logiikkani: nauhoittaminen = narulle laittaminen = treeninarut). Myöhemmin selviää, että laji on redcord, ja nimi tosiaankin johtuu treenissä käytettävistä punaisista naruista. Hommaa kuvaillaan seuraavasti: "Narut luovat epävakaan alustan ja järkyttävät harjoittelijan tasapainoa, jolloin harjoittelusta tulee kokonaisvaltaisempaa kuin saman liikkeen toteuttaminen kiinteällä alustalla". Ainakin osuus järkyttävät harjoittelijan tasapainoa pitää paikkansa...

Katosta roikkui lenkkejä, johon piti pujottaa jalat. Sen jälkeen tehtiin keskivartaloliikkeitä, kuten uskomattoman tehokkaan tuntuista siirtoliikettä sivulankussa, koivet edelleen lenkin sisässä. Sekä lenkin avulla viritettyä askelkyykkyä, joka tuntui ensin ihan helpolta ja sitten ihan kauhealta. Erona tuntemuksissa oli se, tekikö liikkeen väärin vai oikein.

Liikkeiden puhdasta suoritusta painotettiin koko ajan, mikä oli hyvä. En harrasta monimutkaisia treenifilosofioita, mutta olen sitä mieltä, että energiaa ei kannata tuhlata siihen että tekee asioita vähän sinne päin. Paitsi silloin kun joutuu ensimmäistä kertaa elämässään huitomaan thrustereita aikaa vastaan, mikä tapahtui seuraavaksi.

Jokin vetää mua vinnoon. Siitä huolimatta, että tukeudun lattiaan myös kulmakarvoillani.

Näytetunnin toinen osuus koostui pareittain tehdystä harjoittelusta, jossa tehtiin thrustereiden (osaankohan edes kirjoittaa sen oikein) lisäksi lankkua, painavan ja pomppimattoman pallon heittelyä seinään, kahvakuulan heilautuksia, viivajuoksua ja naru- sekä boksihyppyjä. Nopeasti ja suurissa määrin.Vaikka olin puuhassa ensimmäistä kertaa, ei valvovana silmänä toiminut Eveliina Tistelgren ei pitänyt thrustereiden kiskomistani lainkaan huolestuttavana. En erottanut ilmeestä järkytyksen hiventäkään.

Hirveästä säädöstä ja melkoisesta rankkuudesta huolimatta homma ei ollut melkein yhtään kamalaa vaan tosi hauskaa. Mitä nyt se olisi ollut vielä hauskempaa jos en olisi ollut niin huono... Huono oli myös omaatunto, kun pistin parini tekemään tuplamäärän toistoja. Saimme jakaa ne niin, että toiselle tuli 5 ja 50 toistoa ja toiselle 10 ja 100, ja kärppänä otin ensimmäiset. Karman rankaisua odotellessa...

Bodyweight training Adidaksen treeniaamussa

Edellisen kokemuksen ansiosta tämän treenin rankkuus peljoitti etukäteen, mutta kuten yleensä, turhaan. Bodyweight training oli aika samanlaista kuin testaamani aikuisten telinevoimistelu, sillä erolla että nyt en pelännyt koko ajan kuolevani joko siksi, että kumauttaisin kalloni johonkin, enkä myöskään siksi että hävettäisi niin paljon olympiatason urheilijoiden joukossa.

Mittarimadot.

Treenin ohjasi edelliskerralla tilannetta valvonut Eveliina. Entinen telinevoimistelija kun hän on, teimme alkulämppänä erilaisia "kävelyjä" eläntarhallisen verran, niin rapua, mittarimatoa kuin karhuakin. Jokin mystinen kyykkiminen (kenties hanhi?) oli myös ohjelmassa, mutta sen sluibasin kun näytti niin nilkan päälle ottavalta.

Lämpän jälkeen siirryttiin kiikuttelemaan vatsa-, selkä- ja kylkilihaksia. Raskasta on jos oikein tekee. Tai no, aika raskasta silloinkin jos tekee väärin! Enemmän tai vähemmän oikein menneiden keskikropan lihasaktivointien jälkeen oli aika pistää maailma ylösalaisin. Päällä- ja käsilläseisontaa siis. Eka on tuttu juttu, vaikka toki sieltä nyt kahdesti piti kuperkeikalla alas tulla. Ihan tarkoituksella kröhöm.

Käsilläseisonta funkkaa edelleen vain niin, että tulen tangolta alas. Tarkoituksella. Oikeaa asentoa haettiin muun muassa lapapunnerruksilla, jotka niin menevät heti käyttöön. Valittelin siinä ohjaajalle, että kun se käsilläseisonta on niin raskas. Mihin hän sitten, että olisihan 60 kilon pitäminen suorilla käsillä pään päälläkin melkoisen raskasta. Niinpä! 

Ai 60 kiloa pään päälle, hah hah haa!

Näytetunti oli todella kiva ja motivoiva. Liikkeet neuvottiin niin perusteellisesti, että ensikertalaisellakin oli mahdollisuus onnistua. Vaikka en ole aivan ummikko, sain kyllä paljon uutta ymmärrystä esimerkiksi kässäriin. Niin kauhujen kokemus kuin se aikuisten telinevoimistelu olikin, joudun kiittämään sitä jo toistamiseen: sen ansiosta en ollut umpisurkea! Edelliset kiitoksethan annoin hämmentävästä tehovaikutuksesta juoksuun. Täytynee palata häkkiin kun koipi suo. Toinen vaihtoehto olisi tosiaan siirtyä treenaamaan Helsinki Core Trainersille Eveliinan Bodyweight -tunneille, joita on tarjolla ilmeisesti sunnuntaisin.

*

Treeniaamussa, Adidaksen sponssaama kun oli, sain Addulta kuvissa esiintyvät treeniromppeet ja kengät. Olen vastustanut syvästi muita värejä kuin pinkkiä ja liilaa (musta ei ole väri), mutta yllätyksekseni sininen toppi oli aika kiva, ja oranssi treenirintsikkatyyppinen toppi (ei kuvassa) vielä kivempi. Puhumattakaan nyt noista byysista tekonahkatehosteineen! Lenkkarit ilmoittivat olevansa Adizerot ja sanoivat vielä että light makes fast. Se tulisi tarpeeseen.

Kuvat Roope Virtanen ja/tai Lasse Perkkiö.

***

I tried Redcord, Bootcamp & Bodyweight Training at Helsinki Core Trainers. Redcord: weird & hard yet fun, Bootcamp: hard & painful yet fun, Bodyweight Training: hard & diffucult yet fun.

Share

Ladataan...
Fitness Führer

Näin uuden vuoden kynnyksellä on aika luoda katsaus viime vuoden treeneihin ja meininkeihin.

Treenit

Ykköslajini kuluneena vuonna oli juoksu. Vuosi lähti käyntiin tammikuun lopussa, kun juoksin ensimmäisen maratonini. Pelkäsin sitä kauheasti, mutta kaikki sujui oikein hyvin, mitä nyt hieman hitaanlaisesti. Mutta enpä kovin huikeita vauhteja odottanutkaan..! Maratonin jälkeen juoksutreenit jäivät aika vähille, sillä sairastelin koko kevään, muun muassa Helsinki City Runin aikana. Naisten kympille kuitenkin pääsin, ja heinäkuussa helteiselle Hämeenlinnan puolikkaalle. Hämeenlinnassa juoksin toiseksi hitaimman puolimaratonini koskaan, mutta jälkikäteen ajateltuna älyttömän kivaahan siellä oli!

Sain ekalta maratonilta muun muassa repun ja pyyhkeen. Voi että miten on harmittanut kun pyyhe hävisi saman tien. Toivottavasti saan pian uuden!

Seuraava puolimaraton oli ohjelmassa elokuussa, kun osallistuin Paloheinäjuoksuun. Sitten kävin Tampereella 24 tunnin juoksussa kipaisemassa muutaman kierroksen. Tapahtuma oli hyväntekeväisyysjuoksu, jossa oli mukavaa ja kepeää treenailla. Seuraavaksi juoksin 21 kilometriä Tukholman puolikkaalla, ja siitä kahden viikon päästä 42 Berliinin maratonilla. Molemmilta matkoilta tuli ennätys, maratonilta huima 21 minuuttia (mistä olen edelleen ihmeissäni) ja reissutkin olivat kaikin puolin hauskoja.

Berliinin maratonin jälkeen kävimme syömässä. Pöytävaraus oli tehty, totta kai.

Vielä halusin kauden päätösjuoksun, minkä tein Kaarinassa lokakuun lopussa. Se oli aivan hirveää raahustamista (katso kuva ko. postauksesta jos et usko), mitä ilmeisimmin en ollut ehtinyt toipua maratonista. Yllättäen päädyin osallistumaan vielä vuoden loppuhetkinä Messujuoksuun, mikä teki tänä vuonna juostujen puolikkaiden määräksi viisi ja kokonaisten kaksi. Edelliseen vuoteen verrattuna parannus on oikein hyvä, sillä silloin tuli juostua vain kolme puolikasta. Enkka parani edellisestä syksystä kolme minuuttia. Ikuisuustavoitteelta tuntuva maagisen aikarajan rikkominen puolimaratonilla ei vieläkään onnistunut. Ensi vuonna sitten!

Cooperin testejä juoksin pari, mutta en petrannut kuin sika juoksuaan. Pysyin tasaisesti hyvän tuloksen alueella, mikä vähän harmittaa. Selkeästi enemmän ja laadukkaampaa treeniä pitäisi tehdä, niin tulisi näillä lyhyemmilläkin matkoilla parannuksia. Mutta liha on heikko...

Olisi kiva kertoa vielä juoksukilometrit Heiaheiasta, mutta kun en ole merkannut niitä kuin osasta treenejä, ei tiedolla taida paljon mitään tehdä. Treenitunnit jäivät viime vuotta vähäisemmiksi, mikä johtunee paitsi alkuvuoden sairasteluista (35 päivää!), myös koko vuoden melkoisesta stressikuormituksesta joka johti lisääntyneeseen makoiluun. Mutta ei kai näillä tapahtumamäärillä voisi tyytymätön olla!

Teoriatasolla harjoittelin myös uintia, mutta en voi kehua kehittyneeni siinä kovinkaan paljon. Käyn uimassa sen verran harvakseltaan, että joudun aloittamaan veteen totuttelun käytännössä alusta joka kerta. Kävin kyttäämässä Helsinki City Triathlonia ja kaduin heti ne pintavirtauksen mukana kellujat nähtyäni sitä, etten uskaltautunut mukaan. Ehkä ensi kesänä..?

Uusia lajeja on aina kiva testata. Heiaheian mukaan harjoitin 34 eri lajia, jotka marjastusta ja hierontaa lukuunottamatta olivat kaikki oikeaa treenaamista eivätkä esimerkiksi shoppailua. Blogia taaksepäin selaamalla huomaan käyneeni kokeilemassa ainakin crossfitiä, SUPpailua, "soutamista", hathajoogaa, ilmajoogaa ja telinevoimistelua. Muut olivat oikein kivoja, mutta viimeksimainitusta sitä riittikin ulinaa ja valitusta koko loppuvuiden tarpeiksi!

Muita kivoja treenisidonnaisia juttuja olivat esimerkiksi täysin pistein (ja yli!) läpäisty kuntotesti, temppuilu Gymin pääsiäisradalla ja hauskanpito SnadiStadissa.

Gymillä yritin epätoivoisesti tehdä samat jutut kuin lapseni.

Tankotanssi (ja tanssiminen muutenkin) jäi tänä vuonna paitsioon, enkä oikein tiedä miksi. Toivonkin uudelta vuodelta paljon enemmän tanssitunteja – ja enemmän aikaa ja mahdollisuuksia käydä niillä!

Varsinaisia tavoitteita en aseta muuta kuin Las Palmasin maratonin läpäisyn heti tammikuussa. Pelkkä läpäisy on nyt ykköstavoitteeni, sillä vaikka Messujuoksun mukaan kunnon puolesta ei tarvitse kovin huolissaan olla, sain juuri flunssan enkä tiedä pystynkö treenaamaan ennen maratonia lainkaan. Toivon mukaan juoksen ainakin yhden muun maratonin vuoden aikana (ja siinä saisi mieluusti tulla enkka).

Puolimaratonien osalta olen menossa ainakin HCR:iin tälle vuodelle siirtyneen osallistumisoikeuteni takia, ja eiköhän niitä tule muitakin juostua. Tulevana vuonna menee myös se puolikkaan haamuraja rikki! Loitsin tätä jo viime uutenavuotena, mutta kyllä se nyt menee, eikö? Ja vielä jos spagaatti onnistuisi vuoden 2014 aikana, olisin todella iloinen!

Blogi

Blogin parissa oli oikein hauskaa koko vuoden, joka oli muuten ensimmäinen täysi bloggausvuosi. Kirjoittamisen lisäksi on huippua, että joku myös lukee juttujani ja tietysti kommentoi niitä. Eihän tämä olisi puoliksikaan niin mukavaa jos joutuisi vain yksinään horisemaan!

Ihan parhaita bloggaussidonnaisia juttuja tänä vuonna oli pakaragaten saama valtaisa huomio, sekä tietysti Kuukausiliitteen Suomen paras blogi -kilpailun ehdokkaaksi pääseminen. Blogin kautta olen myös saanut tutustua kivoihin tyyppeihin, joten esimerkiksi Aussie Blog Awardseissa oli jännä piipahtaa. Hämmentävintä muuten blogi-ihmisten näkemisessä livenä on se, että heillä on ääni.

Blogiasioissa päädyin myös jäänmurtajalle.

Hauskaa (vaikka vähän vähäisen puoleista) on ollut myös Liituraitahupparoida. Haaveilin pitkään, että perustaisin Fitness Führerille sidekickin, joka olisi siis tyyliblogin nimeltä Sidekick. Ette sitten varasta tuota nimeä vaikka hupparoimaan päädyinkin!

Tänä vuonna raahasin blogini myös Facebookiin, jossa on ainakin silloin tällöin ekstramateriaalia postauslinkkien lisäksi. Tulethan tykkäilemään jos et ole jo! Vielä viime päivinä kerkesin myös Instagramiin, tule sinnekin!

Muut jutut

Pakko sanoa, että ei ollut helppo tämä vuosi. En tiedä paljonko se tänne välittyi, mutta itsestä tuntuu että en ole loppuvuodesta paljoa muuta tehnyt kuin mankunut ja marissut... Toisaalta uskon, että kun mietin tätä vuotta jonkin ajan kuluttua, se vaikuttaa paljon mukavammalta miltä nyt tuntuu. Sillä tämä vuosi oli kaikesta huolimatta täynnä iloisia asioita, niin noissa jo mainituissa treenijutuissa kuin muutenkin. Vanhempi lapseni aloitti koulun, ja menestyi siellä upeasti. Hän aloitti myös voimistelussa kilpailemisen, ja menestyi siinä vieläkin upeammin. Aikataulut mahdollistivat sen, että olimme matkoilla yhteensä parisen kuukautta, mikä oli aivan ihanaa. Lisäksi tutustuin moniin kivoihin tyyppeihin ja opinkin muutaman uuden jutun. Silti toivoisin ensi vuodelle enemmän rauhaa ja vakautta. Paljon enemmän.

Toivon myös teille erinomaista tulevaa vuotta! Sellaista, missä mikään ei mene

-lleen!

***

My training year 2013, my blogging year 2013 and even a little bit my year 2013 recarding personal stuff. I hope that the next one will be more peaceful & stable, and I also wish to have lots of new PR:s and happines. And I wish the same for you too, of course! Thanks for reading!

Share

Pages