Ladataan...
Fitness Führer

Yhteistyössä Suomen Tanssitarvike.

Rooman maratonia suunnitellessa keksimme, että voisimme panostaa pukeutumiseen. Italiaan kun kerran oltiin menossa, valikoitui teemaksi La Dolce Vita. Alkuperäinen ajatus oli, että asuissamme olisi fiftarivivahdetta, mutta lopulta päädyimme siihen, että pelkät naiselliset hörhelöt ilmaisisivat teemaa tarpeeksi.

Koska juoksuvaatevalikoimista ei oikein löydy muuta kuin sporttista toppia, trikoota ja ehkä pari suoralinjaista juoksuhametta, käänsimme katseemme tanssiasujen puoleen.

Suomen Tanssitarvikkeen valikoimista löytyikin erinomaiset asut, suorastaan vimmaisen sovittelun ja vielä parin viikon kiivaan mietinnän päätteeksi!

Lauralla (vas.) ja minulla salsahameet, minulla halterneck-toppi ja Christinalla röyhelöhelmainen, ristikkoselkäinen mekko.

Valitsimme salsahameet, kauniisti leikatut topit sekä yhden tanssimekon. Koska vaatteet on tarkoitettu tanssiurheiluun, materiaalit olivat teknisiä ja miellyttäviä, joten niissä uskalsi lähteä juoksemaan maratonia. Alle laitoimme normaalisti käyttämämme juoksutrikoot säätilanteen takia sekä mahdollisen reisien hankautumisen takia.

Vähän kyllä epäilimme, että saisimmeko muihin ruumiinosiin hankaumia tai osoittautuisivatko asut muuten hankaliksi tai epäkäytännöllisiksi. Emme olleet muuta kuin sovittaneet hörhelöitämme aikaisemmin, joten riski oli olemassa.

Onneksi huoli osoittautui turhaksi. Niin hameet, topit kuin mekkokin toimivat erinomaisesti! Itse mietin erityisesti hameen vyötärönauhaa, mutta se ei jättänyt jälkeäkään. Ensimmäistä kertaa päällä ollut toppi ei myöskään hangannut yhtään.

Christinalla ollut mekko oli kuulemma todella mukava. Siitäkin huolimatta, että sen kaulan ympäri menevä leikkaus oli uskalias valinta mahdollisesti tukaliin oloihin. Mukavuuden lisäksi mekon hyötynä oli ollut mittava kannustus ja jatkuvat bella, bella! -huudot. (Ainoa haitta oli se, että röyhelöinen helma ripsoi litimärkänä vettä ympäriinsä!)

Vähän uitettuina, mutta edelleen freeseinä - ja mikä tärkeintä, hiertymättöminä - 42 kilometrin jälkeen!

Alkuun tosin näytettiin tältä!

Vaatteiden lisäksi täytyi tietysti panostaa myös meikkeihin! Rimmel lähetti meille matkaan testikappaleet uutta Provocalips-huulipunaa, jonka kestoksi luvataan jopa 16 tuntia.

Pistimme punat ensin testiin tankkauspitsaa syödessä. Puna ei jättänyt lasiin jälkeäkään, mutta pitsassa se kohtasi voittajansa. Kokonaan väri ei hälvennyt, mutta osa liukeni rasvan mukana.

Itse juoksussa Provocalips sen sijaan pärjäsi erinomaisesti. Minä söin matkassa geelejä, minkä takia osa väristä lähti (kurkkaa kuva), mutta Lauralla ja Christinalla se kesti koko matkan. Ja jos huulipuna kestää kaatosateisen maratonin, niin eiköhän se suurimman osan tarpeisiin riitä!

Viehättävyyden ansiosta asut olisivat sopineet myös yöjuoksuun, mutta kukaan meistä ei ollut tarpeeksi voimissaan käynnistääkseen pyykkikonetta, ja jouduimme sitten vaihtamaan siviileihin. Mitaleista emme luopuneet!

Suomen Tanssitarvikkeen valikoimissa on vaatteita naisille, miehille ja lapsille lukuisiin eri tanssilajeihin flamencosta tankotanssiin, sekä kenkiä, videoita, musiikkia, kirjallisuutta, ja tarvikkeita asuihin. Kuten testattua, vaatteet sopivat myös muihin kuin tanssilajeihin. Koska me olimme niihin kaikin puolin erittäin tyytyväisiä, voin todellakin suositella valikoimaan tutustumista lajista riippumatta! Myymälä sijaitsee Aleksis Kiven kadulla Helsingissä sekä tietysti myös netissä.

 

P.S. Jos et jo lukenut, niin itse se maratonrapsa löytyy täältä.

 

Asut tarjosi Suomen Tanssitarvike ja huulipunat Rimmel.

***

We wanted to dress accordingly for our Maratona di Roma. La Dolce Vita -theme sounded just perfect, and for that we got these beautiful skirts & dresses from Suomen Tanssitarvike. Dancewear as they are, they were super comfy and worked perfectly. We crossed the finish line with style and without any chafing at all.

Share

Ladataan...
Fitness Führer

Minua pyydettiin Instagramin puolella osallistumaan haasteeseen, jossa kuvataan käsilaukun sisältö. Olin jo aiemmin ajatellut tehdä Mitä treenikassistani löytyy -postauksen, joten päätin yhdistää nämä kaksi. Ajattelin, että jälkimmäinen olisi jotenkin olennainen ja informatiivinen, vaan ...no ööh. Tässäpä siis katsaus käsilaukkuni (joka toimii treenikassinani), sisältöön.

Kuvien sisältö on täysin sensuroimatonta, mutta tuskin järkyttää herkimpiä katsojia. Muuta kuin jos teitä on siellä esimerkiksi fysioterapeutteja, ortopedejä tai vastaavia.

Tällä hetkellä käytän vanhaa Mulberryn pussukkamallista olkalaukkua, joka syö ihan käsittämättömän määrän tavaraa.

Kas tässä kurkistus sisäpuolelle:

Kaadetaanpa ne kamat ulos.

En tiedä miksi näistä kuvista tuli ihan mössöä. Sori.

Randomia sälää oli yllättävän vähän, ja suoranaista roskaakin ainoastaan yksi nenäliina (oho näköjään sensuroin sen vahingossa!) ja kirpputorin hintalappu jollekin, joka on maksanut 1,5 euroa (haalea mintunvihreä kökkäre avainten alapuolella). Kaikki muu veskasta löytynyt silke on todennäköisesti tarpeellista, mukaanlukien satunnaiset käyntikortit, lapsen kirjoittama lappunen ja matkalaukun nimitunniste, jonka sain Matkamessuilta.

Alla olevassa kuvassa on esitelty sisältöä vielä tarkemmin. Pahoittelen, että olen tehnyt kuvan Powerpointilla, tietokone sanoo edelleen ei. Pahoittelen myös noita fiboja, ei napannut enää lähteä korjaamaan.

En ymmärrä, mitä nenäsumute teki tuolla, mutta Voltaren on päivittäisessä käytössä. Sen ansiosta kykenen toimimaan suunnilleen normaalisti. Mukana on vaatetta sekä spinnailua että tankotanssituntia varten, sininen Addun toppi* ensiksimainittuun ja Lidin paita ja SOCin sortsit jälkimmäiseen. Suihkukamoja ei ole, koska harvemmin on aikaa jäädä salille suihkuttelemaan, peseydyn sitten kotona. Vaihtoalusvaatteita ja sukat sentään löytyy!

Avaimia on sekä pukkarin kaappiin (pääkalloavainperällä, koska olen paha tyttö) että kotiin (paaviavainperillä, koska olen paha tyttö). Paaveja on kaksi elinaikanani hallinnutta, tulevalta Rooman reissulta täytyy ostaa kolmas jeevari. Korvatulpat ja säärystin on tarkoitettu maailmalta suojautumista vastaan, minulla kun on herkät korvat ja herkkä nilkka!

Minulla on myös läjäpäin hienoja, uusia treenikenkiä, mutta veskassa kulkevat aina nuo viime vuosituhannella ostetut Adidakset. Osittain laiskuuttani, ja osittain siksi, että tiedän jalkani kestävän niitä. Myös juomapulloja löytyy jos jonkinlaisia, mutta käytän aina jotain vanhaa vissypulloa. Yleensä tuon niitä matkoilta mukanani, silloin ne eivät mene sekaisin viereisen jumppaajan Rainbow-karpalovissypullojen kanssa.

Keskellä kuvaa on meikkipussi joka on vanha KOP:in penaali, kurkataan vielä sinne:

Hhmm miksiköhän tuossa sisällössä ei ole mitään järkeä?

Garnierin peitevoiteita käytän silmien alle. Oikeanpuoleinen on lähes loppu, mutta en ole saanut heitettyä pois. Luomivärisivellin kaipaa itse luomiväriä, missä mokoma lienee. Kynäarsenaalilla voin piirtää itselleni silmät ja huulituotteilla suun, olen kuullut että molempiin kannattaa panostaa samanaikaisesti!

IsaDoran kulmakynä on lempituotteitani: se on melko vaalea, mutta ei lainkaan punertava. Pysyykin hyvin. Jos oikein riehaannun, käytän saman merkin läskikynää kirkastamaan katsetta. Tämä tapahtuu äärettömän harvoin, koska inhoan sen tunnetta silmässä. Ripsiväriä taas käytän nykyisin melkein päivittäin, ja muutos johtuu siitä, että tuon ripsarin saa HELPOSTI irti naamasta lämpimällä vedellä ja sillä saippualla mikä nyt sattuu käden ulottuvilla olemaan. (Valitettavasti se ei kestä nukkumista keskellä päivää.)

Yves Rocherin huulikiillot* keskellä ovat myös mainioita. Huulirasvamaisia ja vähän sävyttäviä. Päivittäisessä käytössä, usein myös poskipunana. Niiden alla on Henkkamaukan huulipuna sävyssä Fierce. Ostin sen femmalla etsittyäni oranssinpinkkiä pitkään ja löydettyäni Chanelin La Favoriten, jota en raaskinut ostaa. Tämä taasen kestää nukkumisen jopa yöllä!

 

*Saatu blogin kautta.

P.S. Ai mistä otsikko? No tästä:

***

What's in my hand-/training bag? Quite a lot I'd say!

Share

Ladataan...
Fitness Führer

*Mainossisältöä*

Testasin crossfitiä tuossa miltei kaksi vuotta sitten. Silloin laji vaikutti ihan kiinnostavalta, mutta tunti tuntui tosi raskaalta. Lisäksi ahdisti, että kaikki muut testitunnin osallistujat olivat paljon paremmassa kunnossa kuin minä.

Kelkan työntö oli tekniikkalaji, mitä en ensin tajunnut.

Crossfitillähän on vähän sellainen maine, että lajia harrastavat kovakuntoiset ihmiset. Silloin helposti ajattelee, että aloittelijankin pitäisi olla hyvässä kunnossa, vaikka harjoitukset ovat skaalattavissa oman tason mukaisiksi. Toisaalta crossfit on pitkälti kovetehoista harjoittelua, ja jos aloittelija ainoastaan riuhtoo hapotustreenejä, niin siitä ei välttämättä seuraa hyvää. Olettaisin, että valmentajat huolehtivat, että tätä ongelmaa ei synny. Ainakin testisalillamme Crossfit Central Helsingissä harjoittelijamäärä on sen verran pieni että heitä pystyy seuraamaan.

Tämä ei ole häpeähylje vaan burbee.

Itsehän en oikein tykkää kovin raskaasta harjoittelusta. Olen saanut aivan riittäviä tuloksia pysyttelemällä pitkälti mukavuusalueella, joten pääasiassa meinaan sinne jäädäkin. Tosin joskus on kiva tehdä vähän rankempiakin juttuja, tai ainakin se on kivaa kun harjoitus on ohi!

Normaalisti en todellakaan tee mitään porrasjuoksuja tai mahdollisimman nopeita souteluja, saati kanna ketään reppuselässä. Tämän tyyppisiä juttuja meillä oli päivän treenissä, ja yllättäen ne eivät tuntuneet kovin kauheilta. Parin kuljettaminen reppuselässä epäilytti kovasti, minulla kun oli sellainen muistikuva, että jo lapsieni kantaminen reppiksessä on hankalaa. Voi olla, että se johtuu siitä, että pikku kätöset pitävät aina pillistä kiinni, ja taju meinaa lähteä. Mutta eihän se ollutkaan kovin vaikeaa!

En halua ajatella mikä tuon ämpärin funktio oli...

Paras puoli harjoituksissa oli porukassa treenaaminen. Silloin ei tule lusmuttua niin paljon, ja voi myös aktiivisesti valittaa treenikavereille.

Kivoin juttu testitunnissa oli se, että voitimme parini Eevan kanssa toisen pikku kisoista: meidän piti soutaa, kantaa toisiamme ja tehdä burbeita mahdollisimman nopeasti. Olen aina ollut tällaisissa parini tai joukkueeni kanssa viimeinen, mutta nyt olimme ensimmäisiä! Viime kertaan verrattuna koko tunti tuntui selvästi helpommalta. Vai olenko ehkä kehittynyt tässä parin vuoden aikana?

Crossfit Helsingin Ben kertoi, että laji ei ole pelkästään kovatempoista riuhtomista, vaan siihen sisältyy myös rauhallisempia treenejä, kuten esimerkiksi voimistelu- ja liikkuvuusharjoituksia. Painonnostoliikkeet ovat myös olennainen osa, mutta niitä emme kokeilleet lainkaan.

Testitunti oli Reebokin järjestämä treeniaamu, jossa osallistujille tarjottiin harjoituksen lisäksi kuvissa näkyvät Reebokin vaatteet.

***

I tried crossfit for the second time. It was easier than last time, maybe I've gotten better by accident?

Share

Pages