Ladataan...
Fitness Führer

Välillä teki tiukkaa että selvisin yliopistosta ulos. Tai oikeastaan jo lukiosta ja peruskoulusta. Syynä olivat us-ko-mat-to-man rentouttavalla äänellä puhuvat, tietynlaisilla korkokengillä tietynlaisella lattiamateriaalilla hitaasti askeltavat ja paperia rapistelevat opettajat. Meinasin nukahtaa, ja varmaan nukahdinkin useampaan otteeseen. Kuvaamataidon tunneilla vaivuin transsitilaan, jos joku leikkasi paperia vieressäni. Itse asiassa se tapahtuu edelleen, kun lapseni askartelevat, mikä on ehkä aavistuksen huolestuttavaa. Olla nyt poissa pelistä kun kahdella pikkuapinalla on käsillä paitsi sakset, myös liimaa ja ehkä maaliakin.

Voi olla, että tiedät mistä puhun. Jos et, asiaa ei oikeastaan voi selittää. Kuvailla toki voi. Kyseessä on ns. asmr eli autonomous sensory meridian response. Se tarkoittaa, että joidenkin äänien kuulemisesta (ja osaltaan myös äänien syntymiseen liittyvän tekemisen näkemisestä) tulee hyvänolon tuntemuksia, kihelmöintiä, väristyksiä, tai kuten itselläni: uneliaisuutta, rentoutumisen tunnetta sekä hiukan niin kuin palan tunnetta kurkussa, mutta miellyttävästi. Monet kuvaavat ilmiötä nimenomaan kihelmöintinä, erityisesti niskassa tai päänahassa. Itseäni kihelmöi aika harvoin ja pään lisäksi hyvin satunnaisista kohdista, esimerkiksi oikeasta pohkeesta.

Ihmisillä on erilaisia asmr-triggereitä eli tuntemukset laukaisevia ääniä. Paperin rapistelu, esineiden naputtelu, hiusten tai paperin leikkaamisen äänet ja syömisen äänet ovat yleisiä. Minä pidän naputteluista, kaikenlaisista paperiäänistä sekä erityisesti kirjoista lehteilemällä ja koputtelemalla syntyvistä äänistä. Olin kuullut kommentointia, että lukiessani rapistan ja naputan koko ajan, ja nyttemmin olen tajunnut sen johtuvan asmr-reagoinnistani. Olen kuullut myös vihjailuja siitä, että en oikeastaan lue laisinkaan, kunhan kopistan ja rapsutan....mitä en tietenkään myönnä!

En ollut koskaan puhunut kenellekään näistä reaktioistani, sillä kuten iso osa muistakin asmr-reagoivista, luulin olevani ainoa. Kyseessä on kuitenkin yleinen ilmiö, minkä esimerkiksi Youtuben asmr-videoiden suuri suosio osoittaa. Sekä se, että tänään (vielä hetken) vietetään kansainvälistä asmr-päivää!

Internetin ulkopuolella en tunne ketään asmr-reagoivaa. Olen näyttänyt videoita muutamille ihmisille, ja poikkeuksetta jokainen on luullut että vitsailen: Miksi tuo nainen puhuu noin? Miksi se naputtelee harjaa? Mitä pelleilyä tämä on? Hämmentävää. En pysty käsittämään sitä, että joillekin niistä ei tule mitään tuntemuksia. Sama käsitysongelma lienee toiseenkin suuntaan.

Tämä on lempparini, jo ajatuskin nukuttaa! GentleWhispering -kanavan Maria on varmaan tunnetuin asmr-videoiden tekijä. Ja todella hyvä.

Napsuttelujen ja rapistelujen lisäksi asmr-videoissa on usein jotakin esitettyjä roolileikki-tilanteita, kuten kampaajalla, meikkaajalla tai lääkärissä käyntejä. Videoissa puhutaan pehmeällä, kuiskaavalla äänellä, mutta itselleni se kuiskaus ei ole olennaista vaan tietynlainen äänen väri sekä puheen rytmitys. Muistan kokeneeni asmr-reaktiota jo lapsena katsoessani Kylli-tätiä! Se rauhallinen tarinankerronta ja siveltimen äänet... Ennen kuin tiesin asmr-videoista katsoin Youtubesta kosmetiikkatutorialeja siihen tahtiin että minun pitäisi pystyä meikkaamaan kuin RuPaul. Vaan ei, tuijotin niitä lamaantuneena, ohjeista mitään tajuamatta.

Luin ilmiöstä joskus viime vuoden puolella Imagesta ja tunnistin heti mistä on kyse. Sen jälkeen olenkin kuunnellut ja katsellut videoita antaumuksella: juuri mikään ei rentouta yhtä hyvin, tai ainakaan samalla tavalla. Ne auttavat todella hyvin myös nukahtamaan, joten kellojensiirron takia olen kuunnellut joka ilta mukavaa rapistelua. Ja herännyt siihen kun video loppuu...

Oletko sinäkin kaltaiseni asmr-reagoiva vai mietitkö, että mitä huuhaata se höpisee?

***

I love asmr!

Share