Ladataan...
Fitness Führer

*yhteistyössä Pelastakaa Lapset ry*

Muistuttelen, että vielä ehdit osallistumaan Joulujuoksuun! Juokse noin kymppikilsa jouluisessa asussa, klikkaile verkkopankissa 20 euroa Pelastakaa Lapset ry:lle, ja lahjoitat lapselle päivän tukiperheessä. Jos juoksu ei nappaa, niin voit hankkia itsellesi joulumieltä pelkällä lahjoituksella. Tukiperhettä tarvitsevat esimerkiksi lapset, joiden perhettä on kohdannut sairastuminen tai muu vastoinkäyminen. Lisätietoa Joulujuoksusta ja tukiperhetoiminnasta löytyy Pelastakaa Lapset ry:n sivuilta ja aikaisemmasta postauksestani.

Jos haluat myös juosta (suosittelen!) niin printtaa itsellesi numero rintaan ja vetäise yllesi teemaan sopiva juoksuasu. Itse en löytänyt muuta kuin lapsen tonttulakin, mitä piti kovasti kiskoman koska se oli minulle liian pieni.

Oho numero näkyy väärin päin! Vielä toinen kuva:

Tänään juoksin 10,62 kilometriä. Lupauduin juoksemaan toisen kympin Ninan puolesta, joten vetäisen uuden kiekan vielä jouluaattona, jolloin on viimeinen osallistumispäivä. Kelpaa sitten istahtaa herkkujen ääreen!

Osallistu sinäkin ja anna joululahja joka tulee varmasti tarpeeseen!

Share

Ladataan...
Fitness Führer

Hyväntekeväisyyskampanja – Yhteistyössä Pelastakaa Lapset ry

Olet ehkä jo kuullutkin Joulujuoksusta? Kyseessä on Pelastakaa Lapset ry:n hyväntekeväisyyskampanja, jolla kerätään varoja tukiperhetoimintaan. Tukiperhettä saattavat tarvita esimerkiksi yksinhuoltajaperheet ja perheet, joissa joku perheenjäsenistä on sairastunut vakavasti. Toiminta on yksi tapa auttaa perhettä ennen kuin ongelmat ovat kasvaneet niin suuriksi, että lapset joudutaan ottamaan huostaan. Tukiperhetoiminta on kaikille lapsiperheille avointa ehkäisevää lastensuojelutyötä.  

Tänä jouluna 912 lasta jonottaa tukiperhettä elämäänsä. Joulujuoksun 20 € lahjoituksella lapsi voi viettää yhden päivän tukiperheensä luona ja saa iloita ja nauttia huolettomista hetkistä turvallisessa ympäristössä. Tämä tukee lapsen mahdollisuuksia kasvaa tasapainoiseksi aikuiseksi. Kaksikymppiä on aika pieni hinta tästä, vai mitä? Lisäksi pääset itse hyvällä tekosyyllä treenaamaan!

Sen lisäksi, että osallistun Joulujuoksuun itse, haastan mukaan sinut, lukijani! Tule mukaan, ja haasta sinäkin osaltasi kaverisi, työtoverisi, harrastusporukkasi, sukulaisesi ja se tyyppi joka aina juoksee vastaan vakiolenkilläsi! Jos kirjoitat blogia, niin tee postaus Joulujuoksuhaasteesta ja innosta omat lukijasi mukaan.

Voit osallistua Joulujuoksuun seuraamalla näitä ohjeita:

  1. ilmoittaudu mukaan  lomakkeella ja lahjoita lapselle päivä tukiperheessä (tai enemmän, vaihtoehdot löytyvät pudotusvalikosta)

  2. pistä lenkkarit jalkaan ja pukeudu jouluiseen asuun joulupukiksi, tontuksi, muoriksi, enkeliksi tai vaikkapa poroksi

  3. tulosta juoksunumero ja kiinnitä se rintaasi

  4. lähde lenkille – tapahtumapaikkana Suomen tiet, pururadat, kadut ja lenkkipolut

  5. juokse kymmenen kilometriä 24.12.2013 mennessä. Jos kymmenen kilometriä on liikaa, vähempikin riittää. Voit myös uida tai vaikka tanssia. (Muista pistää numerolappu rintaan ja ottaa itsestäsi kuva!)

  6. ota lasi vettä, lepää hetki ja printtaa itsellesi kiitosdiplomi

  7. liikuta myös ystäviäsi ja haasta heidät mukaan. Voit myös napata itsestäsi valokuvan ja lähettää sen haasteena ystävillesi.

Halutessasi voit lähettää jouluisen juoksukuvasi osoitteeseen tuuli.nurminen (åt) pelastakaalapset.fi. Kuvia julkaistaan Pelastakaa Lapset Facebook-sivuilla. Voit myös käyttää hashtagia #joulujuoksu Twitterissä ja Instagramissa. 

  

Jos juokseminen ei ole juttusi, voit siis tehdä myös jonkin muu tempauksen. Mikäli liikkeellelähtö ei nyt nappaa, voit toki osallistua pelkällä lahjoituksella.

(Ja jos tuntuu, että jonkun tässä nyt on kuitenkin juostava, niin käy lahjoittamassa ja huikkaa sen jälkeen tuolla kommenttikentässä niin juoksen puolestasi! Minulla on maraton kahden kuukauden päästä, mutta en meinaa saada itseäni ulos lenkille, joten tässä on win-win-win-mahdollisuus.)

Mikäli koet, että haluat olla mukana auttamassa enemmän kuin vain Joulujuoksun osalta, voit hakeutua mukaan tukiperhetoimintaan. Lue lisää täältä.

 

 Pelastakaa Lapset on voittoa tavoittelematon suomalainen kansalaisjärjestö, joka pyrkii parantamaan koko lapsiväestön asemaa ja edistää lapsen edun toteutumista.

Share

Ladataan...
Fitness Führer

Innostuttiin Verkkari-Ninan tontilla tällaiseen verkkarimeemi-haastehässäkkään, jossa kerrotaan normipäivästä. Haluaisin huijata teitä, että normipäiväni ei ole tällainen vaan paljon tolkullisempi ja seesteisempi, mutta ei se ole. Tällä siis mennään.

Heräsin 7:15. Mikä on liian aikaisin minulle biologisesti ja liian myöhään noin niin kuin aikataulullisesti. Aamupalaksi söin –tai siis join– samat asiat kuin aina: marjasmoothien ja frappen. Samalla luin Hesaria ja istuin naama kiinni kirkasvalolampussa. Olen rakentanut sen itse, enkä ole varma siitä, miten kauas sen teho riittää, joten varmuuden vuoksi liimaannun siihen. Suihkuun jumituin vähän turhan pitkäksi aikaa, ja tuli kiire.

Lähdin töihin noin kello 8:40, minkä pitäisi riittää ajoissa ehtimiseen. Ratikassa meikkasin hiukan, minkä jälkeen keskityin lukemaan Hanne-Vibeke Holstin Mitä he toisilleen tekivät -romaania. Tempauduin niin mukaan, että en olisi halunnut ollenkaan jäädä pois kyydistä.

Ehdin töihin juuri ja juuri ajoissa, 9:13. Avasin koneen hiukan huolestuneena, sillä olin edellisenä päivänä julkaissut uudistamani verkkosivuston. Olisiko sähköpostilaatikko täynnä valitusta, ja menisikö kaikki uusiksi? Korjaukset olivat onneksi aika vähäisiä ja varsin asiallisia. En ehtinyt tehdä niitä juurikaan, kunnes hälytys jo ilmoitti että neukkarissa alkoi edustustilojen ylijäämätavaran kirpputori. Sinne! Palasin parin kukkaruukun ja uunivuoan kanssa, pelkkään tarpeeseen totta kai. Kultakalamalja ei varsinaisesti tullut tarpeeseen. Hhmm, ostin siis tosiaan kultakalamaljan.

Sitten askartelemaan lisää korjauksia. Napunapunapunapu kunnes puoliso soitti ja ilmoitti, ettei esikoisen naamiaisasun olennaista osaa löydy, eikä hän ehdi hakea. Kipaisin kaupoilla, ja nappasin samalla lapselle uimapuvun kahdessa eri koossa. Kumpikin osoittautui vääräksi, toinen liian pieni ja toinen iso. Töiden jälkeen joutuisin uudelleen ostoksille, sillä lähtisimme huomenna kylpylään Tallinnaan ja olin juuri heittänyt edellisen uikkarin menemään. Tiedän, teko oli hyvin hasardi tähän aikaan vuodesta, mutta puku oli niin pieni ettei siinä olisi tohjennut esiintyä edes Ipanemassa.

Habakuvausta vessassa. En vaan osaa. Selitys touhulle löytyy alempaa.

Lounaalle pääsin puoli yhdeltä. Kaalilaatikkoa, ihanaa! Söin ensin lootaa, ja olin ahnehtinut sitä niin että salaatti ei meinannut enää mahtua. Vedin silti lautasen tyhjäksi, vihannekset pitää syödä. Ostin ruokaa myös kotiin vietäväksi, helpottaa älyttömästi ettei tarvitse itse tehdä. Nyt piti enää keksiä, miten veisin kotiin sekä ruoat että ostamani vuoat ja kukkaruukut, sekä sen kalamaljan.

Siirryin naputtelemaan vielä vähäksi aikaa, kunnes tajusin että minun täytyy muuttaa. Aloittaisin uuden projektin maanantaina, joten vaihtaisin myös huonetta. Onneksi tavaraa oli aika vähän. Papereista löytyi muun muassa Hämeenlinnan kaupunkimaratonin osallistumisopas sekä Berliinin maratonilta saatuja pähkinöitä ja suklaanpala. Söin suklaan, mutta säästin pähkinät hätätilanteita varten. Mutta oi voi, miksi täältä löytyy juoksuohjelmia kolme erilaista? Arvaatkaa vaan olenko noudattanut yhtäkään...

Uudet ruukkuni uudessa työhuoneessani.

Kurkkaisen pikaisesti Lilyä ja muistan tämän meemin. Jep, teen tämän tänään. Mietin bloggailua muutenkin. Nythän alkoi Movember, pitäisikö uusia se lihaksenkasvatus viime vuodelta? Ehkä voisin vaihtaa metodia, silloinhan kävi selväksi että kakku ja samppanja eivät tukeneet projektia kovin hyvin.

Puoli kuuden jälkeen olin saanut rahdattua tavarani. Söin myslipatukan, jotta jaksaisin mennä salille. En yh-tään olisi halunnut mennä, mutta siellä ei varmaan olisi ketään kuudelta perjantai-iltana! Vielä mitä, ihme torikokous. Treenasin ylä- ja keskikroppaa ja jätin jalat oman onnensa nojaan, kuten yleensäkin. Vielä olisi pitänyt venytellä, mutta aika loppui kesken.

Pukkarissa napsin kuvia, jos vaikka aktivoituisin tehotreenaamaan marraskuun. Saapi nähdä. Itsensä kuvaaminen oli yhtä hankalaa ja pöljää kuin yleensäkin, ja se vei hirveästi aikaa. Poistuttuani salilta huomasin, että minulla oli 10 minuuttia aikaa etsiä ja ostaa uimapuku. Minun piti käydä myös apteekissa ja taidelainaamossa katsomassa varaamaani teosta, mutta en näköjään ehtinyt. Paniikinomaisen säntäilyn lopuksi löysin sopivan uima-asun KappAhlin alerekistä.

Onnistuisiko takaa paremmin? Öö ei.

Suuntasin hakemaan esikoistani halloween-diskosta Meilahden kirkolta. Halloweenin, diskon ja kirkon kombinaatio huvitti minua suuresti. Sisällä kirmasi kymmeniä naamiaisasuisia lapsia, enkä löytänyt omaani. Soittelin vimmaisena, mutta en saanut vastausta. Kipitin hiki päässä edestakaisin kirkon ja pysäkin väliä ja mietin itsekseni, että en todellakaan halua tehdä tätä meemiä tänään. Lopulta lapsi löytyi ratikkapysäkiltä, ja rähjäsin siitä, että hän ei vastannut puhelimeen. Molemmille tuli paha mieli, mikä meni ohi kun kuulin, että hän oli tullut toiseksi limbokisassa, johon oli osallistunut "suunnilleen kaikki". Välillä ihmettelen onko hän ylipäätään minun lapseni. Itsehän en olisi uskaltanut edes lähteä kisaamaan.

Kotona sovittelimme uikkareita ja söimme kaalilaatikkoa. Se ei kelvannut jälkeläisilleni, eikä vispipuurokaan ollut suosiossa. Luin hiukan Ylioppilaslehteä ja törmäsin mahtavaan juttuun: Virsispinning! Heti tuonne! Innostuin, mutta jutun loppuun päästyäni petyin: kyseessä oli kertaluontoinen homma. Miksi aina missaan kaiken kivan?!

 

Uusi yritys. Jos vaikka kokeilisin vähän kurkata täältä takaa?

Laitoin lapset nukkumaan ja kaivoin vimmaisesti mukaan otettavia tavaroita. Ei huvittanut yhtään, haaveilin Ylkkärin lukemisesta loppuun, kirjasta ja pakastimessa odottavasta oluesta. Yritin saada itseäni innostumaan yhtä lailla venyttelyn ajatuksesta, tuloksetta. Pitää ehtiä ajoissa nukkumaan, joten jostain on tingittävä, olkoon ne asiat pyykinpesu ja kehonhuolto. Ovat muuten aika usein. Tajusin, että joudun kirjoittamaan tämän blogiin. Aarrghh.

Heittelin tavarat laukkuun. Lasten passit! Missä ovat lasten passit! En jaksa enää. Haen oluen ja alan kirjoittaa. Muistelen tekemättömiä taitto- ja markkinointihommiani, mutta päätän jättää ne sikseen. Tajuan, että minun piti mennä tällä viikolla Himo Clubille testitunnille, mutta en ehtinyt sitäkään. Kun vellon tekemättömissä asioissa, puoliso muistuttaa että talven matka pitäisi vahvistaa: lähdemmekö tammikuussa ja menemme samalla maratonille, vai helmikuussa ja tyydymme paikan päällä perustreeniin? Aaaaa en pysty päätöksiin!

 

Vatsalihaksia voisi yrittää jaksaa houkutella esiin. Ehkä.

Samalla kun kirjoitan käyn läpi ottamiani kuvia. Ne ovat kaameita. Tarvitsisin jonkun Näin kuvaat itseäsi -kurssin. Lataan ne sivuille lievästi ahdistuneena ja vaikeillen. Menköön nyt sitten, ja vielä kuvatekstit ja julkaisu. Sitten se onkin nukkumaanmenoaika, aamulla on herätys kuudelta. Kuudelta!!!

***

My day. Use a translator if you must. I'd rather have written about a day that would have been more organized and peaceful but who am I kidding, I don't have organized and peaceful days. Sadly I can't blame anyone but myself.

Share

Pages