Ladataan...
gg and the moon

Kaliforniassa päivä on vasta alkanut, ainakin meille, jotka saavuimme kotiin lähemmäs kolmelta aamuyöllä ja heräsimme tahtomattamme puhelinsoittoon varttia vailla kymmenen. Olin kuitenkin virkeä ja iloinen, että jaksoin eilen maata piikkimatolla kuuden tunnin autossa istumisen jälkeen, fiilis olisi helposti voinut olla eri juuri nyt. Mennessäni nukkumaan vatsani kurni ihan hullun lailla, mutta en kiirehtinyt aamulla syömään ja sitten se iski, vähän varoittamatta, mutta voimakkaana - kiukkunälkä. Itse asiassa kyseessä oli vielä meikän pahimmat mielialaan vaikuttavat tekijät - nälkä, odotukset (tai siis se, että todellisuus ei vastaa odotuksia) ja siihen päälle vielä kuukautisten alkaminen. Olin suunnitellut aamulla meneväni heti kauppaan ja tekeväni vihersmoothiet koko perheelle, heillä kun on täällä Vitamix (oikeasti, mitä luksusta. En malta odottaa, että saan joskus keittiöni samanlaisen). Makoilimme J:n kanssa toista tuntia sängyssä, mikä oli aivan ihanaa, mutta me ei ikinä lähdetty kauppaan, enkä osannut varautua sellaiseen nälkään. Ja se ei ollut kaunista katseltavaa.

Aloin kiukkuilemaan aivan holtittomasti, tahtomattani ja pahensin tilannetta mykkäkoululla. Mitä helvetin järkeä. Mitään ei oikeasti käynyt, mutta oi sitä turhautumisen ja nälkäisen itsesäälin määrää. Lukittauduin makuuhuoneeseen ja mökötin antaumuksella koko maailmalle. Kunnes sitten koko hommassa ei ollut mitään järkeä ja hävetti lähteä huoneesta J:n ja hänen vanhempiensa luokse olohuoneeseen, kun olin käyttäytynyt näin lapsellisesti. Mutta sitten mietin, että kai tällaisetkin asiat vain tulee hyväksyä osana elämää. Hyväksyä se, että en voinut hallita tunteitani ja näytin sen avoimesti. Hyväksyä se, että kun vihdoin oli parempi mieli, asiasta voi myös mainita ihmisille, jota asia ehkä hieman koski, eikä piilotella, kuin mitään ei olisi tapahtunut, kuten minulla on tapana. Ja se, että hävettää, osoittaa sen, että jälkeenpäin ajateltuna olisi ehkä mieluusti käyttäytynyt toisin, joten asian voi esittää jo ehkä vähemmän tosissaan.

Elämä ei kuitenkaan ole ihan hirveän vakavaa.

Söimme aamiaista patiolla, ilma on poikkeuksellisesti lämmennyt oli kahdenkymmenen asteen ja voisin kieltämättä itkeä ilosta. Puut ovat täällä niin korkeat, en voi lakata ihmettelemästä niitä. Juon aamiaisen kanssa kahvia ja muistan Annan kirjoittaneen samasta huomiosta, minkä olen itse tehnyt - lomalla ja ilman arjen stressiä keho ei reagoi samalla tavalla tiettyihin ruoka-aineisiin, kuten kofeiiniin. Yleensä en voi sietää sitä ahdistunutta oloa ja sydämentykytyksiä, mikä kahvista seuraa, mutta nyt ei tunnu yhtään missään.

Laitan vähän aurinkorasvaa ja asetun riippumattoon. Vieressä odottaa kirja, mutta en ole vielä kertaakaan onnistunut lukemaan riippumatossa, koska näkymät ovat tuoneet tarpeeksi katseltavaa ja ajateltavaa. Ne korkeat puut, kovaa vauhtia maata kohti tippuvat tammenterhot ja hitaasti lipuvat kuivuneet lehdet, värikkäät linnut, tikan ääni jossain kaukaisuudessa ja se tunne, joka tulee, kun kiinnittää katseen niin korkealle taivaaseen, että tuntee luissa oman elämänsä suhteellisuuden ja osallisuuden koko maailmankaikkeuteen. Kaikki on yhtä ja sitten taas, olemme pieni osa tätä kaikkeutta.

Siinä maatessani muotoutui päivän mantrani. Pidän mantroista erityisesti ennen joogaharjoitusta tai meditaatiota, sillä niiden avulla pystyn keskittämään ajatukseni johonkin, mitä haluan päivääni tuoda. Nämä pienet mietelauseet ja päivittäin muuttuvat elämäntilanteisiin sopivat mantrat ovat usein itselleni luontaisempia englanniksi, mutta sekin vaihtelee päivän ja fiiliksen mukaan. Tämän sunnuntain mantrani:

I am doing my best
I am enough
thank you for my breath
for love
for learning
I surrender to the unknown

 

Ihanaa alkuviikkoa,

kaikki on hyvin.

Share

Ladataan...
gg and the moon

Uskokaa tai älkää, täällä meidän lomalla on ollut todella kiireistä! J:n siskon häät olivat toissapäivänä (onnea vielä <3) ja ennen sitä siivosimme koko talon kirjaimellisesti lattiasta kattoon, kävimme ostamassa viimeisiä tarvikkeita häitä varten, käyty pre-wedding pizzalla koko suvun kanssa ja mikä parasta, hengailtu kolmen maailman ihanimman koiran kanssa. Olen aivan taivaassa. J:n vanhempien, siskon ja veljen koirat ovat kaikki nyt siis yhden katon alla muutaman päivän ajan ja olemme nukkuneet niistä kahden kanssa. Parasta.

Olen sen verran introvertti, että kolmen päivän mittainen hengailu yli 20 ihmisen kanssa on vienyt kaiken energian. Eilen meille on tullut vieraita heti aamusta ja ollaan syöty aamiaista ja brunssia yhdessä. J:n vanhin veli on kokki ja hänen kanssaan keskustelu ruuasta ja itse asiassa kaikesta mahdollisesta on maailman inspiroivinta. Terveellistä, yksinkertaista ja super herkullista ruokaa on oikeasti todella helppo tehdä, kunhan viitsii ja tuo uusia raaka-aineita elämään rutiineiksi.

Ikävä asia on se, että selkäni ja niskani ovat menneet jotenkin aivan jumiin ja rikki. Eräänä päivänä viime keväänä aamuyön tunneilla käänsin kylkeä sängyssä ja niskassani muljahti jokin jumauttaen pääni yhteen asentoon moneksi päiväksi. Sen jälkeen niskani ei ole oikein palautunut normaaliksi, vaan on ollu todella herkkä ja kipuileva. Nyt sitten koen elämäni pahinta selkäkipua ja oikealle kääntyminen säteilee niskasta keskiselkään asti. Yritän tänään saada ajan kiropraktikolle lähipäiville, tuntuu, että koko selkäni kaipaa avaamista. Toivon todella, että se auttaa (heti)! On muuten ihan todella siistiä, kuinka melkeinpä kaikki tutuista täällä käy säännöllisesti kiropraktikolla, niin eri meininki ja asenteet kuin Suomessa tämän suhteen.

- GG

Share
Ladataan...

Ladataan...
gg and the moon

Pohjois-Amerikan reissussa jetlag iskee minulle yleensä vasta paluumatkalla Suomeen. Tässä kuitenkin makaan aamuneljältä pirteänä, kirjoitan fiiliksiä teille ja messengerissä ystäville. Ensimmäinen yö meni hyvin, nukuimme yli kuusi tuntia yöaikaan, mutta toinen, kolmas ja neljäs yö loppui vähän turhan aikaisin.

Olemme nyt siis Grass Valleyssa, melko pohjoisessa Kaliforniassa. J:n vanhemmat asuvat noin 1000 metrin korkeudessa - ilma on täällä niin raikasta, puut korkeita ja kuitenkin täällä on se ihana lämmin Kalifornian valo. Kun eilen ajoimme vajaan tunnin verran alas sisämaahan, lämpötila kohosi 13 asteesta 22:n. Sitkeä vilukissa sisälläni siis arvostaa kovasti aikoja, kun siirrymme keski- ja etelä-Kaliforniaan tässä kuukauden mittaan.

Aamulla menin ulkosalla joogaamaan - vaikka on aika hitsin viileä, aurinko lämmittää todella paljon. Maa on okran väristä, joka kerta kun menen alaspäin katsovaan koiraan ponnarilla olevat hiukseni huitaisevat maata ja tiputtelee kuivia lehtiä ympäriinsä. Rakastan olla jotenkin noin huolimaton ja kosketuksissa luontoon, vaikka tuo onkin aika pieni juttu. Lainasin J:n mattoa, koska omaani jäävät tikut ym. kiinni ikuisiksi ajoiksi ja nyt sen pohja on aivan oranssi :D

Päivän agendana oli puvun ostaminen J:lle, mikä meni yllättävän kivuttomasti! Oli todella hauskaa valikoida ja nähdä mies erivärisissä puvuissa, päädyttiin ihanan sävyiseen tummempaan siniseen. Olin myös aika yllättynyt ja ylpeä siitä, kuinka paljon olen oppinut työskennellessäni satunnaisesti miesten vaateosastolla - tiesin mitä juttuja tarkistaa koon sopivuuden kannalta ja muita pieniä juttuja. Ennen shoppailua kävimme vielä Grass Valleyn keskustassa lounaalla ja söin ihanan ravinteikkaan (ahhh korjasi lennon jälkeisen ähkyn) salaatin paahdetuilla juureksilla ja yrtti-balsamikokastikkeella. Pian on ensimmäiset häät ja ajamme etelämpään Montereyhin.

Rentouttavaa viikonloppua!

Share

Ladataan...
gg and the moon

Lensimme eilen San Franciscoon.

42 tunnin valveillaolon jälkeen ranskalaiset viivat houkuttelivat enemmän kuin kappalejaot ja listasin pieniä yksityiskohtia reissulta:

- Meidät oli laitettu istumaan eri riveihin ja vaikka J:n paikan vieressä oli vapaa penkki, en saanut vaihtaa siihen ilman lisämaksua, kun penkissä oli enemmän jalkatilaa kuin normaalisti. J:llä siis kävi ”tuuri” paikan kanssa ja joutui sitten luopumaan siitä.
- ”Aasialainen kasvis” -areriavaihtoehto Finnairilla oli oikeasti mielettömän hyvää.
- Huvitti, että kasvisaterialla tarjotaan jälkiruuaksi pientä rusinapakettia, eikä Fazerin suklaapatukkaa, kuten muissa annoksissa. Ei kasvissyöjät halua aina syödä terveellisesti.... :D
- Juttelin menomatkalla Nykiin naisen kanssa, joka työskentelee YK:lla Palestiinan tilanteen parissa. Mielettömän mielenkiintoista.
- En ole vuosiin ollut noin suuressa lentokoneessa - istuimme keskirivin nelinpaikkojen keskipaikoilla.

- J valittiin randomiin turvallisuustarkastukseen.
- Omien eväiden kanssa matkustaminen on ihanaa. Tehtiin täydelliset voileivät itseleivotuista sämpylöistä ja kassista löytyi myös hedelmiä, pähkinöitä ja taateleita.
- Oman vesipullon tuominen on yhä kannattavampaa - nykyään myös Nykin ja San Franciscon kentillä oli vedentäyttöpiste!
- Rakastan amerikkalaisia työntekijöitä - äärimmäisen ystävällisiä ja aina tilanteen tasalla (vähän yleistystä joo, mutta totta)
- Katsoin Paris can wait -elokuvan ja se oli kaunis (vähän kuin Under the Tuscan sun) , vaikka Diane Lanen kulmakarvan kohotus -ilme alkoi jossain vaiheessa ärsyttämään (enkä kyllä suosittele sinänsä koko elokuvaa haha)

- American Airlinesilla olen aina syönyt tomaatti-juusto-pastaa, koska sitä on aina tarjolla, mutta tällä kertaa heillä oli juustolaustanen lihattomana versiona. Muutama keksi, viittä eri juustoa, yksi mansikka ja neljä viinirypälettä. Nautin :D
- Unohdin käsirasvan ja voimakkaasti ilmastoidussa kopperossa laitoin huulirasvaa käsiini monta kertaa. Ja myös nenään. Ja vähän poskille.
- Koneessa valitsen juomiseksi aina veden, teen pienellä maitotilkalla ja/tai punaviinin.
- Lensimme New Yorkista auringonlaskun aikaan ja oi että sitä näkyä. En istunut ikkunapaikalla, joten tuijotin vähän kiusallisesti siinä istuvan tytön ohi yhteensä varmaan puoli tuntia. Ne punaisen ja vahvan oranssin vivahteet, täydellinen lämminsävyinen ilta-aurinko, ylempänä paksut ja pinkeiksi värjätyt pilvet ja Suurista järvistä heijastuva auringonlasku. Yksi kauneimmista hetkistä, mitä olen todistanut.
- Monen monen voileivän jälkeen oli vaikea löytää jotain syötävää, mitä tekisi mieli, vaikka oli nälkä. Keho huusi vihreän smoothien perään but there was no smoothie to be found.

Share

Pages