matkamaanantai: viimeiset hetket

gg and the moon

 

Aina, aina ennen matkan loppua ja etenkin viimeisenä päivänä minun on erittäin vaikea pitää itseäni kasassa, koska en vain halua loman, matkan ja lämmön loppuvan.

Vaikka kotona on ihanaa ja Helsinki rakas, tämmöiset muutokset ja arkeen paluu iskee aina todella voimakkaasti. Yritän aina selitellä ja helpottaa oloani juurikin klassisilla järkisyillä: ihanaa kun saa nukkua omassa sängyssä, vihdoin pääsen halimaan kissaa, Netflix-maratonit odottaa, ah kokkaaminen omassa keittiössä...niin silti, voi että, vuodatan pientä ylidramaattista kyyneltä joka välissä.

Yli kuukauden reissuilla kaikki alkaa yleensä silloin, kun jäljellä on enää alle kaksi viikkoa. Sehän on jo yli matkan puolenvälin! Mietin kutakuinkin näin: vasta kaksi viikkoa sitten olimme kohteessa X, miten aika on mennytkään näin nopeasti? Kohtahan olemme jo kotona, kaksi viikkoa, pah, eihän se ole enää mitään.

Pahin ennakkopaniikki iskee silloin, kun jäljellä on alle viikko. Kuusi (6) päivää, niistä ei voi muodostaa enää muun määritelmän kokonaisuutta, vaan jäljellä on kerta kaikkiaan muutama säälittävä päivä, ei enää viikkoakaan.

Mutta ai hitsit, 24 tuntia ennen lentokoneen lähtöä se alkaa. Viimeisten hetkien luettelointi

Matkaseurueeni saa heti aamusta lähtien kuulla seuraavanlaisia ajatuksia ja huokauksia:

" …tämä on viimeinen kokonainen päivä matkallamme!" 

”… tämä on viimeinen kunnon aamiainen!” (ja voitte ehkä kuvitella sen valinnanvaikeuden)

”… viimeinen rantapäivä varmaan vuoteen, tai ainakin täällä Kroatiassa, pitkään aikaan, ikinä, koskaan!”

”… viimeinen kerta, kun laitan aurinkorasvaa. Kuvittele, seuraavan kerran käytetään tätä vasta Suomessa!”

… viimeinen sukellus, viimeinen kellunta, viimeinen askel rannalla, viimeinen katse rannalle, vielä viiiimeinen kurkkaus omaan rantapaikkaan.

… viimeinen kerta, kun kuivatan pyyhettä terassilla. Se saattaa jopa jäädä vähän märäksi ja saadaan tippa Kroatian merivettä mukaamme!

(tämä on extra-paha) …viimeinen suihku ja hiusten pesu - seuraavan kerran pesen ne vasta Suomessa!

… viimeinen pakkaaminen (aah tämä on niin sydäntä särkevää)

…viimeinen kävely kaupungissa

…lentokonevaatteiden kaivaminen laukun pohjasta on ihan täysin järkyttävää toimintaa.

…”en halua mennä nukkumaan, koska kun herään, on jo lähtöpäivä. Pitäisikö vaan valvoa tämä viimeinen ilta? Joo? Joo. Ei.”

Muita tunteellisia ylianalysoijia?

- GG

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.