puistoihailua (ja turismi-inhoa) Valenciassa

gg and the moon

Huvittaa, kuinka viime postauksessa mainitsin yhdeksi varmaksi matkakohteeksi Granadan, mutta reilistä tulikin heti spontaanisempi, kun junaliput kaupunkiin olivat loppuunmyyty. Olimme varanneet paikat Madridin yöjunasta, mutta en katsonut lainkaan tarpeelliseksi varata jatkojunia (vaikka J vähän vihjasi, että kannattaisi). Kun reilasin yksin viisi vuotta sitten en varannut kertaakaan lippuja etukäteen, mutta meno Espanjassa on kyllä aivan toinen. Lipputiskillä katsoimme karttaa ja päätimme sitten lähteä Valenciaan - ja olikin ihanaa päästä perille neljä tuntia aiemmin, kuin alkuperäisen suunnitelman mukaan. 

Lissabonin mäkiseen katukuvaan tottuneena Valencia näyttäytyi kovin tasaisena. Palmuja ja hiekanvärisiä taloja, kaunista arkkitehtuuria, raikasta merituulta, lumoavia puistoja ja jostain syystä ihan todella paljon hyttysiä (tai ainakin hyttysenpistoja). Kaupunki näytti kartalla paljon pienemmältä kuin se on, mutta olemme kuitenkin kulkeneet ympäriinsä kävellen. Tänään iltapäivästä menemme meidän ihanan Airbnb-majoittajan suosittelemalle rauhalliselle rannalle, kauemmas niistä kaikkein suosituimmista.

Muuten, jos on vinkkejä ja kokemuksia Valenciasta, otamme kaiken ilolla vastaan! En tiedä miten, mutta meillä on ollut ruokapuolella aika kehnoja kokemuksia ja kaikkialla (jopa keskustan ulkopuolella) tuntuu olevan turistihinnoittelut. Yleensä eksymme ja hakeudumme ihaniin paikallisiin ruokakeitaisiin, mutta täällä ei ole onnistanut kertaakaan. Semmoinen turisteille räätälöity meno, kuten kuvalliset ruokalistat ja kolmesti kalliimpi viini, on aika mautonta ja tylsää - olisi kiva löytää kaupungin oikeaa elämää. Löydöistä puheenollen, meidän lähikaupan hedelmäosastolla on appelsiinimehukone, jolla voi itse puristaa pulloon täysin tuoretta mehua Valencian appelsiineista. Mieletöntä. 

Parasta tähän mennessä on kuivatetun joen uomiin muodostunut puistokaistale Jardines del Turia. Sen poikki kulkee pitkä pyörätie, ihmiset lenkkeilevät, äidit istuvat vauvojen kanssa puiden varjojen alla ja siellä täällä soi kitara. Vietimme siellä tänään suuren osan ajasta ensin lukien, torkkuen ja kirjoittaen, illalla otimme joogamattomme ja keskityimme hengittämään Espanjan perjantai-iltaa.

- GG

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.