ranskalaiset junat Mon Dieu

gg and the moon

Suora junareitti Zaragozasta Marseilleen. Valmistauduimme budjettimatkailuun täyttämällä kangaskassimme omenoilla, mansikoilla, banaaneilla ja hotellin kirjoituspöydällä täytetyillä patongeilla. Oli vielä viimeisenä Espanjan päivänä haettava Mercadonasta appelsiinimehua litran pullossa. Marseillen juna-aseman kupeessa odottaa (itseasiassa suomalainen!) Airbnb majoitus, saavumme niin myöhään.

Istumme junassa ja juttelemme oman elämänsä Master of Nonen Devin kanssa - meksikolainen Eric on menossa ranskalaiseen pikkukylään oppiakseen kaiken leivonnaisista. Mietin, onko se hänen intohimonsa juuri nyt vai meneekö hän vain, koska työpaikka ehdotti sitä. Pilvien alareunat peittävät Pyreneiden vuoriston huiput, joku päivä mennään J:n kanssa sinne vaeltamaan ja joogaamaan. 

Näkymät junan ikkunasta ovat upeat. Olen innoissani Marseillen huoneistosta ja ennen kaikkea keittiöstä (ja pyykkikoneesta!). Tekee mieli aamuteetä, salaattia, ehkä currya tai jos keksimme jotain vähän ranskalaisempaa. Alamme J:n kanssa nuokkumaan melkein samalla sekunnilla, juuri ylitettyämme Ranskan rajan. Olen jo mukavassa asennossa siinä ihanassa juuri nukahtaneessa tilassa, kun junan kuulutus ilmoittaa  ongelmasta raiteilla ja kaikki matkustajat nousevat kerralla ylös ja menevät oville. Kaksi minuuttia ja seisomme tokkuraisina pysäkillä, joka näyttää olevan keskellä ei mitään, kävelemme muun massan mukana Pariisiin menevään junaan, joka on odottanut meitä tunnin ajan. Meidän on jäätävä Montpellierissä ja vaihdettava junaa vielä uudestaan. (Tässä vaiheessa mietin, kuinka paljon mahtaa ärsyttää niitä ihmisiä, jotka maksoivat lipusta 120€ ilman reililippua..).

Uusi juna on aivan täynnä, kipuamme toiseen kerrokseen ja istuudumme. Tämä on itse asiassa aika hauskaa. Rupattelemme uuden kaverimme kanssa, syömme pistaasipähkinöitä, kuuntelemme ihanaa ranskan kieltä ja katsomme ikkunoista junaamme molemmilta puolelta ympäröivää vettä. Niin kaunista. 

Toinen kuulutus. 

Tällä kertaa ranskaksi, josta ymmärsin vain kaikista tärkeimmän ja kansainvälisimmän sanan. Problème. Mon Dieu mitä nyt? Ilmoitus ei tullut englanniksi eikä espanjaksi, mutta tietääkseni mitään syytä ei meille ilmoitettu. Junasta on kuitenkin poistuttava. Epäilen, että moni ranskalainen tyhjensi tupakka-askinsa tämän matkan aikana.

Hengailemme vieläkin Béziersin asemalla, yksi ennen sitä pysäkkiä, jolla meidän täytyy vaihtaa junaa. Hymyilyttää (ja samalla vähän huolestuttaa, missä vietämme yömme...). Onneksi on kirjat, pelikortit ja ympäröivä ranskalainen suhtautuminen elämään.

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.