Ladataan...

Lapsena ajattelin välillä että olen syntynyt väärään perheeseen. Että olin epäsopiva. Että oli tapahtunut virhe.

Ja sitten tunsin syyllisyyttä siitä ajatuksesta, sillä minulla on ihana perhe. 

Teininä koin vahvaa kuulumattomuutta, niinkuin varmasti valtaosa teineistä. Vaikka minulla on aina ollut useita frendejä, olin valtaosan teini-iästä ja nuoruusvuosista masentunut ja tunsin usein yksinäisyyttä ja kuulumattomuutta, kuin olisin väärässä elämässä. 

Se, että jotkut pojat kiusasivat minua koulussa, ei varsinaisesti auttanut asiaa. Vetelin syvissä vesissä. En halunnut kuolla mutta halusin vaihtaa elämää. Palavasti. Rukoilin sitä iltaisin. Sitä ja rintojen kasvua. Ja menkkojen alkua (vähänpä tiesin..). Eipä ole ikävä niitä aikoja...

Myöhemmin olen tuntenut ajoittain samaa kuulumattomuutta pitkin elämääni. Suosin pieniä porukoita sillä uusissa isoissa porukoissa koen helposti ulkopuolisuudentunnetta ja jopa paniikkikohtauksia aiheuttavaa ahdistusta siitä (tiedän että tämä tulee monille tutuillekin yllätyksenä sillä olen hyvä piilottelemaan sisintäni).

Uskon reinkarnaatioon, että olen elänyt eri elämiä aiemmin ja en tiedä johtuuko tunne osittain siitä että olen ollut kiertolainen aiemmassa elämässäni tai että jotain on jäänyt kesken. Se on kuitenkin asia, joka kulkee kai aina mukana sielussa pienenä viiltona mutta se on ollut myös rohkeiden ja extempore valintojen mahdollistaja. Kun ei koe kunnolla kuuluvansa, on helpompaa myös lähteä.

Joskus on helpompaa jopa kuulua osaksi täysin random porukkaa esim.reppureissatessa, sillä siinä kukaan ei sillä hetkellä kuulu mihinkään ja yhdessä olemme samalla irrallisia ja yhtä porukkaa. Jaamme saman fiiliksen, elämäntilanteen, kiinnostuksen kohteen, juuri siinä hetkessä elämisen, ikimuistoiset reissutarinat ja dormin. Ja vessan. Ja tiedon siitä kellä on ripuli hyvin nopeasti. 

"Home is not where you live but where they understand you"

Fiilaan tuota lausetta. Se kiteyttää paljon. Ja muistuttaa myös siitä kuinka tärkeää on tulla ymmärretyksi ja kuinka paljon

yksikin ihminen voi antaa toiselle. Kuuntelemalla ja ymmärtämällä.

Älkää ymmärtäkö väärin: olen toki elämässäni tuntenut kuuluvani myös moniin paikkoihin ja tilanteisiin ja koen edelleen; ihaniin ystäväpiireihin, perheeseen, sukuun. Olen seurustellut yhteensä 10vuotta neljässä eri parisuhteesa ja ollut sitoutunut ja yhteenkuuluvainen. Jopa riippuvainen. Mutta sitten se taas palaa, se viilto. Irrallisuus.  

Kaikkihan me tänne tullaan ja täältä lähdetään yksin. Toisinaan se on huojentava ajatus ja toisinaan ahdistava.

Ja toisinaan on helpompaa olla jossain kaukana, mihin ei oletakaan kuuluvansa. Palmujen alla. Tällä hetkellä kaipaan kuitenkin läheisiäni todella paljon.

Multa kysytään aina välillä "koska sä oikeen asetut?" "koska säkin rauhotut?". Irrallisuuteni tuntuu hermostuttavan myös muita. Sori.

En tiedä. Varmaan sitten kun löydän tarpeeksi hyvän syyn tai spotin, johon tunnen kuuluvani.

..ehkä pian, ehken koskaan..

 

LUE MYÖS: http://www.lily.fi/blogit/gone-warm-wind/sulle-tanaan-tarkeaa

http://www.lily.fi/blogit/gone-warm-wind/kun-saat-sita-mita-et-tilannut

http://www.lily.fi/blogit/gone-warm-wind/mita-sun-unelmille-kuuluu

My whole life I have felt every now and then that I don`t belong here. Or there. That I haven`t found my spot. I have amazing friends and family in my life but I also have this incision in my soul. That I don`t really belong anywhere. Sometimes the feeling is weaker, sometimes stronger. Sometimes it goes away. And it has also made it more easy to do brave extempore things and travel longer periods. Because if you don`t really belong anywhere, you can not belong anywhere somewhere else too.

"Home is not where you live but where they understand you"

I agree. People ask me often "come on, when will you settle down?" My way of life makes them nervous, I guess.

I don`t know. 

When I find the feeling that here is where I belong.

Maybe soon. Maybe never.

Photos: @avenix &mue, edit by me

 

Share

Ladataan...

..kaikki näyttää niin toiselta.

Siitä perspektiivistä saa upeasti uuden käsityksen uudesta paikasta. Olenkin viime aikoina pohtinut että pitäisi useamminkin veneillä, myös kaupunkikohteissa, joissa on rantaviivaa tai kanaaleita (Köpis esim.kiinnostaa tästä näkökulmasta kovastikin!). Niinpä olin innoissani kun Nico pyysi kakkoskuvaajaksi päiväristeilylle Buziosin edustalle! Kaksi kertaa viikossa täällä järjestetään myös bileristeily (viinaa saa pääsylipun hintaan vetää niin paljon ku sielu sietää..tai varmaan enemmänkin), joka starttaa auringonlaskun aikaan. Ei huono vaihtoehto sekään mutta valoisan aikaan seilailu kiinnostaa itseä enemmän, joten tämä oli kerrassaan loistava!

Buzios näytti upealta mereltä käsin, kauniita monitasoisia taloja ripoteltuna pitkin rinteitä ja välissä vehreyttä, niin paljon vehreyttä! Ja sitten pitkin poikin rantaviivaa, sen edustalla seikkailevia surffareita ja jylhät kalliot, jota vasten aallot pärskyvät kauniisti..ja samalla jotenkin vaarallisesti, muistuttaen meren voimasta ja omasta pienuudesta. Risteily pyöri kaupungin edustalla ja sisälsi menevää musiikkia, maukasta grilliruokaa, virvokkeita, synttärikakkua ja siinä sivussa fiiliskuvien ottamista! Sää suosi ja aurinko hyväili meitä. Oli helppo hymyillä, kuten kuvista ehkä huomaa :D 

Risteilyn järjesti Perolan hotellin omistaja George Grafas (kannattaa muuten tsekata tämä hotelli, http://www.perolahotels.com/, aivan ihana mesta!) henkilökunnalleen virkistyspäivänä hotellin synttäreiden kunniaksi ja mukana oli myös henkilökunnan lapsia. Ne, jotka tuntee mut paremmin arvaakin että leikin ja pelleilin suuren osan ajasta näiden lasten kanssa, huolimatta siitä ettei yhteistä kieltä ollut! Lasten riemu vaan saa sielun aina hymyilemään yhtälailla kun lapset; niin vilpittömästi ja täysiä! <3

Oli myös hauskaa seurailla paikallisten (ilimasenviinan) firman bileiden menoa sillä hyvin samanlaistahan se oli kuin Suomessakin (pikkutuiterissa aletaan poseeraamaan kameralle, jota aluksi on vahvasti vältelty) vaikkakin lanteet heiluivat huomattavasti sutjakkaammin musiikin tahtiin, pikkulapsista lähtien! Päivä merellä oli siis kaikkiaan ihana ja sen kruunasi vielä punaiseksi taivaan maalannut auringonlasku, lisää näitä!

You get a whole new perspective of a new place when you look at it from the sea.

That`s why I was very glad when Nico asked me to come and take photos with him on this cruise in front of Buzios! The cruise was arrenged by the owner of Perola hotel George Grafas (btw check that place, http://www.perolahotels.com/, such an amazing hotel to stay at!) for his employees and their families. There was music, drinks, delicious barbecue, birthday cake and sun shined from the blue sky the whole day. It was easy to smile as you can propably see from the photos!

Those who know me better are not suprised that big part of the day I was playing and goofing around with the kids, even though we didn`t have language in common! This was such a beautiful day and as a crown to it all was an amazing orange sunset! More of these, please! :)

Photos by Nicolas Avellaneda&me, edit by me

More my photos: www.annikamiettinen.com

 

 

Share

Ladataan...

Jos totta puhutaan niin tämä ei ollut missään kohtaa suunnitelmissa. Ajattelin että tässä vaiheessa elämääni olisin jo löytänyt "sen oikean" ja olisin kiinni lapsiperhearjessa ja asuntolainassa. Universumi suunnitteli toisin. Ei tullut asuntolainaa, tuli kutsu tänne. Ja täytyy myöntää että jos joskus kirjoitan muistelmat on aikas siistiä että siellä on myös "Se ajanjakso kun asuin Salaisessa puutarhassa Brasiliassa".

Mikä paikka tämä sitten oikein on? Salainen puutarha eli Jardim secreto (@jardimsecreto_buzios / facebook.com/coletivojardimsecreto) on upea puutarha ja baari uima-altaan kera. Maanantai-iltaisin on aina soitinjamit ja useimpina iltoina live-musaa. Sisäpihalla on myös ihana pieni putiikkivaateliike ja täältä voi nyt vuokrata myös huoneita - yhdessä niistä asustelen parhaillaan!

Paikan omistaa Ruth Penido ja päädyin tänne paikallisen tuttuni kautta. Ja täytyy sanoa että valokuvaajaa miellyttää kyllä lukuisat upeat kuvausspotit, joita tämä paikka tarjoilee yllin kyllin! Sekä taide, jota on ripoteltu pitkin asuntoa. Eikä oma terassiparvekekaan ole pahitteeksi! Mutta ollaan kuitenkin Brasiliassa, joten moni asia repsottaa tai ei toimi niinkuin pitäisi, mutta yhtä kaikki: olen viihtynyt.

Haluankin esitellä teille kunnon kuvapläjäyksen tästä ihanuudesta:

My room and Princess cat, part of the decoration nowadays

Life is so random sometimes.

To be honest this was never my plan, but because of some incidents I ended up here: Jardim Secreto. And if I ever write a autobiography it is quite cool that there is chapter "that time when I lived in the Secret garden in Brazil" haha!

What is this place: The Secret garden (@jardimsecreto_buzios / facebook.com/coletivojardimsecreto) is a beautiful garden with a bar  and swimming pool owned by ruth Penido. Every Monday evening there is a musical jamming and most of the other ninghts live music. There is also a little cute clothes shop in the yard. And now you can also rent rooms from here. In one of them I live at the moment. And as a visual person I am so happy about all the art in the house and all the cool photospots this place offers!

And because in this case photos speak louder than words here is a big photo splash of the place for you:

The beautiful floor in my shower

The view from my balcony

A lot of art all around the house - LOVE IT!

The livingroom, my favorite room in the house

LUE MYÖS: http://www.lily.fi/blogit/gone-warm-wind/niin-mun-tyyppia

http://www.lily.fi/blogit/gone-warm-wind/kaksi-sutta-kumpaa-ruokit

http://www.lily.fi/blogit/gone-warm-wind/5-kulttuurieroa

- - -

Photos by 1&32 by Nicolas Avellaneda, other photos&edit by me

Respect copyrights, not allowed to use any content from the site without permission

 

Share

Ladataan...

Sinä tiistaina olemme rannalta tullessamme paikallisen kuvaajan Nicon kanssa sattumalta eksyneet viini -ja juustokauppaan. "No pitäisikö yksi pullo"- "miksei, kohotetaan muutama lasi, no elämälle". Maistelemme ruoan kanssa sopivan kylmää ja pinkkiä, chileläistä jumalten juomaa sekä paikallista herkkua (juustoa ja marmeladia), jota hän haluaa minulle esitellä.

Illan pimetessä naapuribaarissa pyörähtää bileet käyntiin ja päätämme lähteä piipahtamaan siinä vielä yksillä. Latinomusa raikaa ja ilmanvaihto ei toimi, joten istahdamme terassille siemailemaan Caipirinhojamme, naturalmente, Brasseissa kun ollaan. Ihmisiä vilisee ohi ja N moikkailee vähän väliä milloin ketäkin ja minä yritän pysyä perässä poskisuudelmissa ja että pitikö nyt sanoa hei vai hyvää iltaa vai mitä kuuluu.. ja miten se ääntäminen portugaliksi nyt taas menikään..

Ja sitten hän tupsahtaa siihen. Tuo (upeat tuuheat mustat hiukset!!) ponnaripäinen tyttö, joka on ihastuttava sekoitus tomboyta, classy ladya ja Peppi Pitkätossua. Hänellä, neiti Luisalla, on  leveä hymy, muki täynnä (omaa) viinaa ja hän pulisee kuin papupata. Hänestä leviää ympärille pelkkää hyvää energiaa! Ja niin: hän puhuu myös englantia!

Hymyilen ja nyökyttelen. 

Se on jännää, miten sen välillä vaan tietää samontein.

Sen että mä tulen tykkäämään tosta tyypistä, toi on nii "mun ihmisiä".

Kerron sen hänelle. Vietämme iltaa siitä eteenpäin yhdessä.

En varmaan ole ainoa, jolla on vastaavia kokemuksia? Että välillä sen tietää heti energioista tai jostain kun toinen astuu ekaa kertaa huoneeseen. Sen että tuohon ihmiseen haluan ehdottomasti tutustua, että meillä varmasti natsaa jutut. Jostain kumman syystä. Paria päivää myöhemmin vietämmekin ihanan biitsipäivän yhdessä ja seuraavat yhteiset suunnitelmatkin on jo selvillä! Niin huippua löytää uusi frendi! :)

Ihanaa ja hyvien energioiden täyteistä viikonloppua sulle! :)

That Tuesday on our way back from the beach with the local photographer Nico, we kind of accidently got lost in a wine shop -and decided to have some nice chilean rose as a cheer for the life. We were not planning to go out but after finishing that bottle, neighbour bar`s rythms started kinda sound inviting.. 

We got into that small club/bar but it was wayyy too crowded and hot inside so we just sat on the terrace. N kept meeting friends and chatting in portugues and I tried my best to keep up when to say hi, when good evening, when how are you..and what was the right answer to that...and how did the pronouncing in portuguese go again..

And then she arrived. Little miss Luisa: the amazing mix of classy lady, tomboy & fire cracker! She had a big smile, big cocktail glass (of her own booze) and she spoke and laughted constantly. She was full of good energy! And spoke english (wuhuu)!

I nodded and smiled.

It`s funny how sometimes you just immediatly know it.

"I`m gonna like this one."

I told it to her and we ended up spending rest of the evening together.

I`m propably not the only one who has this kind of experiences? I don`t know if it`s about energies or what but sometimes you know right away when a new person arrives to a room, that you wanna get to know that person. That you will get along! Couple days later we had a nice beach day together and we already have new plans to come! So much fun!:)

Hope you have a great weekend, full of good energies! :) 

Photos by Nicolas Avellaneda, edit by me

Respect copyrights, not allowed to use any content from the site without permission

 

Share

Ladataan...

Tänään olen onnellinen. Onnellisempi kuin eilen vaikkei tässä päivässä ole varsinaisesti mitään sen erityisempää kuin eilisessä tai päivässä ennen sitä. Mieli, keho, hormonit, ravinto..jne kaikki vaikuttavat tietysti valtavan paljon kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin - ja silti se on toisinaan kuitenkin aika randomia. Vai olenko ainoa, joka on välillä hyvin surullinen ja välillä taas hyvin onnellinen ilman selkeää syytä? Monen asian summa, sattuma ja sitten vain valinta. Valinta, joka toisinaan on paljon vaikeampi ja sitten taas yllättäen tälläisinä päivinä kappas vaan helppo noin, tehty, tyyppisen helppo. Valinta keskittyä hyvään, jättää huono sinne omaan varjoonsa ja olla vaan ja nauttia tästä päivästä ja hetkestä just tälläsenä, sellasena epätäydellisen hyvänä.

Olen välillä todella surkea siinä, mutta tänään oli helppo valita olla vaan onnellinen.

Toivottavasti valinta ois sullekin tänään helppo! Onnentäyteistä Vappua täältä Brasseista just sulle! <3

Today I`m just really happy. There is nothing really changed from yesterday but I`m much more happier today. Sometimes it`s really hard and sometimes it`s an easy choice to just be happy. It is of course a combination of many things; mind, body, sleep, food, relationships, hormones....but it`s also a bit random. Or am I the only one who is sometimes very happy and sometimes very sad without a specific reason?

And sometimes it`s just a decision. 

Today it was an easy one.

I hope you have the happy mode today too and an amazing Labour Day! <3

Photos of me by Nicolas Avellaneda, other photo&edit by me

Check also my photography website: www.annikamiettinen.com

Share

Ladataan...

First in finnish, then in english

Reissun päällä tulee usein pohdiskeltua kaikenlaista ja tarkasteltua ihanneminän jatämän hetkisen minän kohtaamista.

Ovatko ne yksi ja sama asia, aika lähellä toisiaan vai hyvin hyvin etäälle toisistaan ajautuneet? 

Siinä mielenmaisemaani tarkastellessa ponnahti muistin syövereistä päähäni tämä upea tarina kahdesta sudesta. Jos joku tietää mistä/kenen tämä tarina alunperin on niin pliis let me know:

Intiaanivanhus keskusteli lapsenlapsensa kanssa. Hän sanoi: "Kaikissa meissä on kaksi taistelevaa sutta.

Toinen niistä on paha. Se on viha, pelko, kateus, mustasukkaisuus, suru, ylimielisyys, itsesääli ja valhe.

Toinen on hyvä. Se on ilo, rauha, rakkaus, toivo, tyyneys, nöyryys, hyväntahtoisuus, empatia, totuus ja luottamus".

"Kumpi susi lopulta voittaa?" kysyi lapsi. "

"Se, jota  ruokit" vastasi vanhus.

On the road my mind keeps wandering around a lot. You have more time and space to organize your thoughts and examine is the ideal you and the "real you" the same thing, quite close or far away from each other. 

This topic recalled an old story to my mind. If you know where this story is from, please let me know!

It goes like this:

An old American indian had a discussion with his little grandson. He said "There are two wolves fighting in all of us. One is evil. It`s anger, envy, sadness, fear, arrogance, jealousy, self-pity and lie". 

And the other one is good. It´s joy, peace, love, hope, calmness, humbleness, trust, truth, empathy and goodwill".

"Which one will eventually win?" the child asked.

"The one you decide to feed".

Location: Jardim Secreto, Buzios Brazil

Photos Nicolas Avellaneda, edit by me

Please respect copyrights

Share

Pages