Ladataan...
The Good Morning

Klassinen tammikuun puoliväli. Moni itselleen uuden vuoden kunniaksi terveempää elämää luvannut saattaa tässä kohtaa ajatella, että miten ihmeessä jotkut hullut jaksavat tätä vuoden ympäri? No, minäpä kerron, miten jotkut hullut jaksavat.

Koko maailma perustuu tasapainoon. Ihan mitä tahansa täällä maailmassa tarkkaileekin, voi huomata, että se pyrkii tasapainoon. Siksi uskon että tasapaino ihmisten elämässä on kaikista helpoin tie hyvinvointiin, hyväksyntään ja luonnolliseen flowhun. Eli onneen.

Halusimme sitä tai emme, ikävien ja kärsimystä tuottavien asioiden kestämisessä tulee jossain kohtaa raja vastaan. Jos on joskus joutunut kokemaan pitkäkestoista ja voimakasta fyysistä kipua, joka on ylittänyt inhimillisen sietokyvyn, tietää, miten keho ja mieli käyttäytyy, kun kärsimystä tulee liikaa. Se passivoituu. Tai no, ensin mieli taistelee kärsimystä vastaan huutamalla, itkemällä, rimpuilemalla ja ajattelemalla asioita, mutta kun kipu ei vain lopu, teemme jonkin minikuoleman. Lakkaamme ajattelemasta ja liikkumasta ja olemisestamme tulee vain sekunnista toiseen selviytymistä. Kärsimystä kehossamme on liikaa, joten mieli tasapainottaa tilannetta lakkaamalla kärsimästä. Kai sitä voisi myös kuvailla kivulle antautumiseksi? (Antautuminen on muuten tie kaikesta kärsimyksestä ulos.)

Okei, noniin, pysytään aiheessa. Kärsimyksen sietämiselle on siis olemssa jokin raja, eikä kaikki olekaan kiinni siitä kuuluisasta tahdonvoimasta ja motivaatiosta. (Haluaisin nähdä ihmisen, jolla on motivaatiota kärsiä koko elämä läpi. Eikun hetkinen, sitähän me ihmiset juuri tehdään...) Omaa epämukavuusalueen kestämistä voi - ja mukavan elämän nimissä kannattaakin - harjoitella, mutta kaikille on olemassa oma kipuraja, jonka jälkeen homma kääntyy ylösalaisin. Saat sitä mitä olet estellyt. Saat sen aina. Sitä on tasapaino.

Täydellinen esimerkki tästä on uudenvuodenlupaus terveellisestä elämästä, jossa ensin vedetään kaksi viikkoa ihan täysillä ja sitten lopetetaan homma kuin seinään. Kyse ei välttämättä siis ole mistään motivaation lopahtamisesta, vaan inhimillisestä kehon ja mielen taipumuksesta pitää meistä huolta. Olemme yrittäneet ylläpitää elämäntyyliä, joka ei ole tasapainoa nähnytkään. Siksi tämän kaksiviikkoisen rutistuksen jälkeen vinkkini onkin - okei, ensin tasapainon vuoksi syödä pizzaa ja jätskiä - ja sitten miettiä, että mikä oikeasti olisi niiin pieni muutos omaan arkeen, että sen voisi helposti pitää mukana seuraavat 10 vuotta? (Psst. Suosittelen jotain innostavaa, kivaa ja palkitsevaa!) Minkälaiset resurssit minulla on juuri nyt omaksua uutta elämäntyyliä? Miten voin pikkuhiljaa totuttaa itseäni uusiin juttuihin ilman, että annan itselleni liikaa taakkaa?

On myös hyvä muistaa täydellistä elämää tavoitellessa (hehheh), että elämä on epätäydellistä. Joskus elämä on vaan niin perseestä, niin haastavaa, niin paskaa ja niin päivästä toiseen selviytymistä, että on oikeasti parempi syödä sitä, mitä tekee mieli, levätä ilman huonoa omatuntoa ja nollata aivoja Netflix-maratoonilla. Sekin on hyvinvointia. Jos piiska tulee jo elämän puolesta, voi olla paikallaan silittää itseään lisäruoskinnan sijaan. Tietysti jos tällaista elämää jatkuu vuodesta toiseen, voi miettiä, että onko se todella elämäntilanne, joka on haastava, vai vältteleekö kenties jonkin pelon kohtaamista, jonka takana parempi elämä odottaa. <3

photos Samuel Glassar / edit by me

Pointtini voisi muotoilla myös näin: Mukavaan ja semistabiiliin elämään on helppo lisätä uusia haasteita ja epämukavuusaluetta, kun taas jo valmiiksi haastavampaan elämäntilanteeseen saattaa toimia paremmin armollisuus, joka tuo tasapainon sinnekin.

Koska kaikki olemisemme pyrkii vääjäämättä tasapainoon, on helpompaa ja hedelmällisempää toimia sen kanssa harmoniassa, kuin sitä vastaan.

Tasapainoista ja hyvinvoivaa vuotta kaikille. <3

Share
Ladataan...

Ladataan...
The Good Morning

Nyt eletään kyllä jotain muutoksen aikaa. Tammikuu on aina muutoksen aikaa. Silloin kaikki on kuollutta ja pysähtynyttä ja alkaa hyvin nopeasti huomata, mitkä asiat ovat elämässä sellaisia, joihin haluaa muutoksen. 

Kuvitelkaa nyt. Kun ihmiseltä ottaa valon, lämmön, elämän ja luonnollisen energisyyden pois, mitä jää? 

Viime viikolla itkin yhteensä viitenä päivänä. Okei, minulla oli myös kuukautiset viime viikolla viitenä päivänä. Mutta olipahan jännä itkeä pitkästä aikaa. Oikein kunnolla nyyhkyttää. Siis tiedättekö sillä lailla, että sitä itkua ei pysty pidättämään. Kävelin postiin, ja siinä se tuli, postin parkkipaikalla kun kuulokkeista alkoi soimaan jokin rauhallisempi biisi. Olin syömässä, ja seuralaiseni kysyi "no, mitä kuuluu?" ja purskahdin itkuun. Näin vanhaa ystävää pitkästä aikaa ja itkin. Kotona keskustelimme kevään toiveista ja tarpeista ja mahdollisista muutoksista, joita täytyisi tehdä, ja repesin toivottomaan itkuun. 

Jotenkin tämä itkeminen sai minut muistamaan parin vuoden takaisen minut. Se itki koko ajan, jatkuvasti. Vähintään siis kerran päivässä. Ja itku saattoi tulla ihan vain siitä, että koin jotain niin liikuttavaa tunnetta. Mitään ei siis välttämättä tapahtunut - muualla kuin sisälläni. Nyt se Kaisa tuntuu vieraalta, vaikka tavatessani parin vuoden takaisia ihmisiä huomaan, minkälaisena he muistavat minut.

Elämässä tulee erilaisia vaiheita, ja meidän tehtävämme on ottaa ne vastaan. Mielenrauhan saa hyväksymällä tämän hetken ja kaikki tässä hetkessä olevat tunteet. Ihanaa olla elossa, eikö?

Ihanaa tammikuista päivää ja muutoksen aikaa kaikille!

Share
Ladataan...

Pages