22 v. ei tule yksin

Alan uskoa vakaasti siihen, että 22 ikävuotta on jokin maaginen rajapyykki, jonka jälkeen ollaan virallisesti vanhoja. Tai ainakin aikuisia. Hieman vanhempia. Ei enää ihan nuoria.

Täytin pahaa aavistamatta 22. Tottakai joka kerta vuosia lisää tullessa iskee pieni paniikki ja ahdistus siitä, kuinka ehtii saavuttaa kaikki haluamansa jutut tarpeeksi ajoissa "kun on vielä nuori", mutta ajattelin sulkea moisen negatiivisen energian pois ja keskittyä vain tekemiseen. Ikää tulee joka vuosi lisää, menin minä unelmiani kohti tai en.

No, ensimmäiset pahaa enteilevät merkit näyttäytyivät railakkaiden syntymäpäiväjuhlieni jälkeen. Ajattelin pitää kunnon bileet eli juoda itseni roskikseen, eli palata hetkeksi ns. kultaisille 16 v. -ajoille. No, sehän ei niin helposti enää onnistunutkaan. Seuraavana aamuna herätessäni ajattelin vain "olen elossa, en kuollutkaan." Nousin ylös ja tunsin kuinka päästäni valahti kaikki veri jonnekin jalkoihin, kuuloni katosi, näköni katosi, pyörrytti niin että piti mennä kyykkyyn hengittelemään. Keskityin vain hengittämiseen. Se oli tärkeintä. Rukoilin terveyttä ja pyysin keholtani anteeksi kaikkea sitä vodkan määrää.

Okei, darrat pahenivat, mutta pahenevat darrat minä vielä kestän, sillä käytän alkoholia hyvin harvoin. Puhutaan siis yhden käden sormiin mahtuvista kerroista per vuosi. Kaiken lisäksi tein noiden bileiden jälkeen päätöksen ryhtyä absolutistiksi, oli sen verran traumaattinen kokemus.

Mutta darrat sikseen, tämä seuraava kirjaimellinen "ikääntymisen merkki" oli hieman vaikeampi sulattaa.

Kävelin nimittäin eräänä kauniina räntäsateisena iltapäivänä Stockmannille ostamaan uutta kosmetiikkaa. Ihoni oli talven jäljiltä todella kuiva, joten päätin käydä tutkimassa ja kyselemässä eri valmistajien kosteuttavimmista tuotteista. Saavuin nimeltämainitsemattoman brändin luokse ja tottakai avulias myyjä riensi lähes heti luokseni. Kerroin tarpeistani. Hän esitteli kosteuttavan, raikkaan vaalean värisessä purnukassa olevan voiteen, joka huusi sanaa "YOUTH" ja kertoi siitä lyhyesti, mutta siirsi huomioni sitten vaivihkaa tummasävyisempään purnukkaan. Hän kertoi kuinka tämä tummapurnukkainen tuote ravitsisi vähän enemmän ikääntyvää ihoa kuin pelkkä kosteuttava.

(???)

Hän korjasti nopeasti hymyillen, että eihän teillä tietenkään ryppyjä vielä ole, mutta sanotaan että juuri tuossa kolmenkympin tienoilla, missä tekin about olette, alkaa olla jo fiksua käyttää näitä.

(???)

Jäin tuijottamaan tummasävyisen voidepurkin kultaista kantta hänen selittäessään sen koostumuksesta ja ainesosista. Hengittelin. Monologin jälkeen sain muutamalla sanalla itseni pois tilanteesta ja riensin peilin eteen.

30???

Mieleni pyöritti kaikkia mahdollisia vaihtoehtoja siitä, miksi näyttäisin tänään erityisen kulahtaneelta, mutten keksinyt yhtäkään. Olin syönyt, nukkunut ja treenannut, eikä minulla ollut edes PMS:ää.

Tarvitsin kuitenkin sen rasvan. Tarvitsin sen nyt, koska kotona kaikki purnukat oli tyhjiä. No, toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Miksi välittäisin jonkun tädin ikäarviosta? Sitä paitsi, sehän sanoi ettei minulla ollut ryppyjä. Ei muuta kuin toista, paremmilla asiakaspalvelijoilla varustettua osastoa kohti. Lähestyin tiskillä seisovaa täti nro 2:sta epätoivoisesti hymyillen ja esitin tarpeeni kosteuttavasta voiteesta. Hän esitteli minulle kosteuttavan voiteen. Se oli mukavaa. Itsetuntoni palaset alkoivat kerääntyä lattialta takaisin kasvoilleni. Sitten täti teki virheen. Hän tarkasteli ihoani ja nappasi hyllyltä sen pahaa enteilevän, vähän tummemman sävyisen purkin.

(!!!)

"Mutta iseasiassa sinun iholle vielä paremmin sopisi tämä meidän ravitseva voiteemme, jossa on enemmän niitä ikääntymistä estäviä ainesosia."

Hymyilin. Smalltalkkasin itseni ulos tilanteesta, purnukat jäi hyllyyn ja marssin räntäsateen iskiessä 30 v. -kasvoilleni ostamaan kilon manteleita, parapähkinätahnaa ja kollageenia. 74€. Ihan sama. Jossain vaiheessa sekin lasku pitää maksaa, että pääsi alaikäisenä baareihin.

Kotiin tullessa paahdoin kämppikselle koko stoorin ja hän lohdutteli sillä, että itsevarmuuteni, ulosantini ja tapani esitellä asiani ovat hyvin kolmekymppismäisiä, ei ihoni, että siitä se vaikutelma tuli.

Älkääkä käsittäkö väärin, olen ihan mielelläni kolmekymppinen. Mikäs siinä. Se vain tarkoittaa sitä, että 8 vuotta "nuoruudestani" on jossain kankkulan kaivossa, mutta hei, sehän tarkoittaa myös sitä, että kun olen 90-vuotias, niin kaikki tulevat ihmettelemään että miten sinä olet vielä elossa, 100-vuotiaana, onneksi olkoon!

Kommentit

Ikä on vaan sana (Ei varmistettu)

Voi apua, tää kirjoitus sai mut nauramaan hyväntahtoisesti, koska olen itse 45-vuotias ja silmiini näytät kyllä ihan nuorelta etkä ainakaan kolmekymppiseltä! : ) Ikäarviot on aina hyvin subjektiivisia, ja yhden mielestä näytät varmaan nelikymppiseltä ja toisen mielestä voisiti olla 16-vuotias, semmoista se on.. Ei kannata välittää.

Hyvä esimerkki tästä ikäarvioinnin pieleen menemisestä tapahtui itselleni pari päivää sitten, kun olin tavaratalon kosmetiikkaosastolla, ja myyjä oli antamassa mulle kuulemma sopivia tuotenäytteitä silmänympärysvoiteesta ja kasvorasvasta. Toi näytteet ja sanoi että tässä on nämä tällaiset voiteet ehkäisemään niitä ensimmäisiä ryppyjä. Katsoin häntä epäuskoisesti, en rohjennut sanoa mitään, ajattelin vaan että liekö jäänyt häneltä aamulla silmälasit kotiin?? Otin näytteet ja häivyin paikalta yhä epäuskoisuuden vallitessa mieltäni ;'D No ei mulla kyllä ryppyjä hirveästi ole mutta näkee sen sokeakin että olen wanha enkä mikään kaksikymppinen!!! : DDD

Kaisa Merelä

Hehe näinhän se varmasti on. Ja kiitos, tuo lohdutti! :D

Kaisa Merelä

Kiitos! Siinä on munia, vihersmoothie, rautaa ja omegaa. Smoothiessa muistaakseni kurkkua, lehtikaalia, avocadoa, hampunsiemeniä, spirulinaa, chlorellaa ja ehkä vähän omenaa.. Tai jotain sen tapaista :)

Teija (Ei varmistettu)

Anteeks ei sais nauraa, mutta niin mä tein ku luin sun postauksen :)
Paras kun päästät toisesta korvasta sisään noi ikäkommentit, ja toisesta ulos.
Sitä kun on juuri niin nuori/vanha ku itsestä tuntuu :)
ja mun silmään näytät juurikin 22veelle
Terkuin tänä vuonna 50v

Jenni (Ei varmistettu)

Kaisa! Nyt mun on pakko tulla tänne kommentoimaan. Luin sun blogia viimeksi joskus vuosi sitten, ja luulin että nyt sekin huippu blogi loppui eikä postauksia enää tule. Kunnes tänään sun postaus pomppasi esiin Indiedaysin etusivulla ja olin ihan että jee, ei se Kaisa minnekään kadonnutkaan! Ekana mä halusin saada selville, että ootko sä vielä yhdessä sen söpön miehen kanssa, että oothan joohan pliis, kun olette ehkä söpöimmän näköinen pari ikinä. Ja mitä sitten luinkaan, asutte eri osoitteissa, nyyh. Tsemppiä teille, toivon tarinalle onnellista jatkoa!

Mä niin tykkään sun kirjoitustyylistä, selasin heti jonkun kymmenen postausta ja oli ihan päivän piristys. Olipa kiva kuulla, että oot opiskellut kirjoittamista! Sulla on siihen selvästi jo nyt hyvä tatsi, ei muutaku jatka harjoituksia! Joskus vielä syntyy jotain suurta :-D

Jepa (Ei varmistettu)

2kympin tienoilla sitä luuli tietävänsä/ ymmärtävänsä jotain elämästä. Nyt näin 3kymppisenä sitä ymmärtää, että aika vähän sitä tiesi/ ymmärsi. Nyt sitä sitten kuvittelee jo hieman omaavansa elämänkokemusta, mutta 4-kymppisenä kuitenkin enemmän. Ikä ei onneksi ole kuin numeroita ja mitä vanhemmaksi tulee, niin sitä ymmärtää, että ei ole mitään "siihen ikään mennessä täytyy olla suoritettuna se ja se". Koko elämä tässä on aikaa :)

Terkuin nainen, jota luultiin alle ja vähän yli 2kymppisenä ikäistään paljon vanhemmaksi ja nyt 3-kymppisenä ikäarvailut on siellä 23:n hujakoilla ;)

Heh (Ei varmistettu)

:D Toisinaan kateuskortille on ihan paikkansa.
Sun kasvonpiirteet ovat myös aikuismaisella tavalla kauniit. Itselläni on huomattavasti kulahtaneempi iho kuin sinulla (mulla kerääntyy rasva kasvoihin, ja poskeni ovat hoikkuudesta huolimatta pulleat, joten nyt 27-vuotiaana poskeni jo hieman "roikkuvat", lähinnä sen painovoimaa vastaan vielä nuorempana urheasti taistelleen rasvan takia!), mutta mua luullaan usein nuoremmaksi juuri luultavasti poskirasvan & ulkonevien vauvasilmieni tähden :D

Bubble (Ei varmistettu)

Hei, mua luultiin 23 - vuotiaana mun 56- vuotiaan isäni puolisoksi, kun käytiin hakemassa piano joltain naiselta. Mulla ei oo ikinä ollut ikäkriisejä, mutta sillä kerralla jäi vähän WTF??? fiilis.
Ens vuonna kolahtaa 30 mittariin, enkä malta odottaa, on jotenkin siistiä olla kolmekymppinen.

Ninna (Ei varmistettu)

Älä huoli! Raikkaan kauniilta ja nuorelta näytät :)
Itselle tulee kyllä kanssa välillä vastaavia tilanteita, joissa vaan tuntee itsensä ikälopuksi.

Muuten! Sun aamupala näyttää tosi houkuttelevalta. Mitäs sulla on siinä?

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.