4 x MIELESSÄ JUURI NYT

1. Katsoimme eilen illalla taas Planet Earth -dokkaria kuumien puurokulhojen kanssa. Kyseisessä jaksossa susi jahtasi peuralaumaa, jossa juoksi peuravauvoja ja niiden äitejä. Yksi poikanen joutui erilleen laumasta ja susi lähti jahtaamaan sitä. Seurasi pitkä takaa-ajo jännitysmusiikilla säestettynä. Selostaja kertoi, kuinka peuravauvan on mahdollista päästä karkuun, mikäli hän ei tee virheitä reittivalinnassa ja jaksaa juosta niin kovaa kuin koivistaan pääsee - tällöin jossain vaiheessa susi luovuttaisi. He juoksivat ja juoksivat ja sydämeni hakkasi. Lusikka lepäsi puurokulhossa ja katseeni oli nauliintunut läppärin näyttöön. Kohtaus kesti aivan liian kauan. Lopulta susi sai kiinni peuran hännästä. EIII! Pieni tiesi kohtalonsa ja kävi maahan. Luovutti. Jäi odottamaan kohtaloaan. Sitten susi kaikessa rauhassa puraisi sitä niskasta, pientä, ja alkoi syömään elävältä. Itkin niin paljon. En ole varmaan koskaan nähnyt yhtä kamalaa elokuvaa. Harkitsin myös erittäin vakavasti kasvissyöjäksi ryhtymistä, sillä tuo mitä luonnossa tapahtuu, on vielä todella kevyttä - ja luonnollista! Se, että eläimiä synnytetään tapettavaksi on jotain niin sairasta, ettei ihmismieli kestä edes ajatella sitä. Siksi kai me syömmekin tehotuotettua lihaa ihan huoletta?

Lisää ajatuksia tästä: Mielipiteeni veganismista

2. Olen syönyt viime aikoina oikeastaan vaan mysliä, jugurttia, jäätelöä, sämpylöitä, marjoja, croisantteja, suklaata ja sipsejä. Ja voinut todella hyvin. Paitsi että olen tullut kipeäksi, heh. Tulen melkein aina, kun alan syömään sokeria, vehnää ja maitotuotteita, kun vastustuskyky laskee niin yhtäkkiä. Olen myös valvonut viime aikoina ainakin yhteentoista. Kivaa vaihtelua! On taas sitten mukava jossain vaiheessa elää rytmikkäästi ja ravinteikkaasti, kun siltä tuntuu.

3. Yritän (tai yritetään) kuumeisesti miettiä Halloween-asua siskoni pirskeisiin, jotka on lauantaina. Olisi kiva lähteä kiertelemään krääsäkauppoja, eikös kaikki halloween-kama ole näin Matti Myöhäsille jo alennuksessa? Ellemme keksi mitään muuta, aiomme olla vessapaperiin käärityt muumiot. Meikkiin panostamalla pääsee jo pitkälle. Harmi vain, että tällä hetkellä meillä sattuu olemaan pinkeillä koukeroilla koristeltua vessapaperia. Ehh.

4. Elämä Kaisambulassa on saattanut viime kuukausien aikana näyttää huolettomalta ja ihanalta. Tämä ei kuitenkaan täysin ole ollut koko totuus. Samuelilla on nimittäin ollut aika vaikeaa. Samaan aikaan minulle on tarjoutunut upeita mahdollisuuksia. Elokuussa Sambun masennus tuntui olevan vain loppukesälle tyypillistä melankoliaa. Sittemmin se on vain syventynyt ja alkanut huolestuttaa meitä molempia. Pari päivää sitten keksittiin aika hc-keino, jolla purkaa hänen oloaan. Tehtiin nimittäin koko hommasta video. Siinä Samuel kertoo ihan helvetin avoimesti kaikista viime aikojen vastoinkäymisistä. Respect! Oikeesti, huhhuh, miten vahva ja rohkea mies. Rakastan niin paljon. Video on nähtävissä Kaisambun kanavalla: Kun seksi, raha ja elämä kusee

Mites teidän marraskuu? Onko vinkkejä, joilla selvittäisiin jouluun asti? Meillä on ainakin on hankintalistalla kirkasvalolamppu, jota ei ole vieläkään tullut hankittua, vaikka on tullut kärsittyä jo 22 pimeää talvea. Ja kolmas kysymys: Mikä kirkasvalolamppu on paras?

Ihanaa marraskuuta, kaikesta huolimatta! <3

Kommentit

Mummeli (Ei varmistettu)

Hei, kävin kattoossa teidän videon. Tuli mieleen että olette vielä niin nuoria ettei voi olla samaa perspektiiviä kuin vanhemmalla henkilöllä joka kokenut enemmän elämää. Siis tämä vain fakta ei dissausta.

Sanoisin sellaisen jutun että kannattaisi ehkä ajatella asioita vähän pitemmällä tähtäimellä, monet tekee vlogia/blogia vuoden/vuosia ennen kuin sille tulee yhtään katsojia/lukijoita,jos edes tulee. Teillä kuitenkin hyvä alku. Pitää tehdä siis pitkällä tähtäimellä, päättää vaikka että perhana tehdään vuosi no matter what ja katsotaan sitten missä ollaan vlogin kanssa vuoden päästä.

Samoin Samuelin miljonääritavoite, ihan hyvä mutta onko se realistinen (ilman lottovoittoa :-)) että hän on miljonääri 25-vuotiaana? Pitää tehdä suunnitelma MITEN se miljoona tulee ja sitten TOTEUTTAA se suunnitelma ja hyväksyä että se voi viedä enemmän aikaa kun haluaisi. Ja hyväksyä se että se eka suunnitelma ei toimikaan vaan vasta viides idea tms..

Elämä on kuitenkin trial and error -game. Kaikki suuruudet ja huiput ovat feilanneet vuosia ennen kuin menestys tuli, ei se tule overnight!!!! Itse olen feilannut viimeiset kymmenen vuotta mutta samalla se on valmistanut ja opettanut mua tähän hetkeen, kun koen että mulla vihdoin saattaa olla jotain sellaista josta voi tulla jotain, ei yliyön, mutta muutamissa vuosissa.

En tiedä oliko apuja tästä mutta tunnistan oman parikymppisen itseni Samuelin ajatuskuviossa ja halusin kertoa että toivoa on kun kärsivällisyys lisääntyy ja hyväksyy sen että asiat ja menestyminen vie aikaa, joskus kauankin! : D Ja epäonnistumisia tulee ja ne pitää sietää. SE on vähän kuin koetinkivi, luovuttaako, vai jatkaako eteenpäin epäonnistumisista HUOLIMATTA!

Kaisa Merelä

Totta puhut! Kiitos kommentista :)

Liisa (Ei varmistettu)

Upeeta miten avoimesti Samuel kerto omista fiiliksistään! Ei lopulta kauhean monella oo kanttia tuoda julki oman elämän vastoinkäymisiä noin kaikkien kuultavaksi, vaikka kaikkihan niitä jossain vaiheessa kohtaa enemmän tai vähemmän. Ymmärrän, että noi sun kuvailemat asiat turhauttaa ihan äärettömän paljon ja arjesta tuntuu puuttuvan se pohja, mutta sää et oo huono etkä epäonnistunut ihminen, vaikka masentuneena olo usein siltä tuntuukin. Joskus sitä vaan ajautuu olosuhteiden uhriksi, mihin ei juurikaan voi vaikuttaa, ja monesti siitä seuraava masennus/alakuloisuus on valitettavasti sellanen vaihe, joka pitää vaan käydä läpi (juu, helppo se on mun sanoa). Jos nää sun nykyiset projektit ei nyt tällä hetkellä tunnu ottavan tuulta alleen niin voisitko harkita tekeväs jotain muuta jonkin aikaa ja palata niihin kun tuntuu taas hyvältä? Tsemppiä teille molemmille kaikkeen, toivottavasti kaikki taas järjestyy.

Kaisa Merelä

Samaa mieltä. Niin upeaa avoimuutta, huhhuh! <3 Ja kiitos komemntista!

Sebastian (Ei varmistettu)

En suosittele sijoittamaan kirkasvalolamppuun. Kokeilin teidän puolesta muutama talvi sitten, eikä siitä ollut juuri iloa, vaikka oli 10000 luxia ja kaikki - 300e lukuvalo. Teoriassakin toimii vain, jos hengailee naamansa kanssa 50cm päässä valosta puoli tuntia putkeen joka aamu. Not gonna happen!

Kaisa Merelä

Boooo! :(

1xmunmielessäjuurinyt (Ei varmistettu)

Tuosta peuranvasa-asiasta. Luonto on julma. Jos susi ei saa sitä peuraa kiinni, se itse kuolee nälkään ja vielä hitaasti kitumalla. Voiko eläinten kärsimyksiä siis arvottaa, pitää toisen kärsimystä pahempana kuin toisen? Vaikka luonto osaa olla julma ja raaka, on sillä viisauttakin. Huonokuntoiset, heikoimmat ja loukkaantuneet ovat niitä jotka päätyvät saalistajien lounaaksi (ja jos ei ole näitä heikkoja niin sitten jahdataan niitä terveitä). Tämä on paljon armeliaampi päätös kituvan eläimen elämälle kuin hitaasti shokkiin, verenvuotoon tai kipuun kuoleminen (ei sillä että pedon hampaisiin joutuminen täysin kivutonta ja tuskatonta on). Eikä myöskään sillä että luontoemo aina täydellinen olisi, sillä kyllä näitä hitaasti kuolemisiakin luonnossa sattuu jos ei saalistaja satu paikalle. Nämä tyypit kun ovat tuolla luonnossa omillaan, ei niitä ole ihminen hoivaamassa ja lopettamassa tuskia kun aika tulee. Näillä tehotuotannossa, tapettavaksi syntyneillä eläimillä on asiat vähän toisin. Ei tarvitse kilpailla ruoasta vaan sitä saadaan yllin kyllin vitamiineilla ja hivenaineilla höystettynä joten puutetilatkaan eivät ole ongelmana toisin kuin joskus luonnossa. Ei tarvitse juosta petoja pakoon (paitsi noilla alueilla joissa sudet tulevat jo pihoihin, Suomessa on nimittäin ilmeisesti laitonta suojella omia eläimiään ampumalla lammas -tai nautalauman kimpussa olevan suden). Kun loukkaannutaan, vamma hoidetaan kuntoon ja kipulääkkeet tulee poikkeuksetta kaupan päälle. Jos sairastuminen/loukkaantuminen aiheuttaa kuitenkin pitkäaikaista kipua tai haittaa, lopetuspäätös on armeliaampi. Esim. raskaammat kotieläimet kuten lehmät eivät voi toipua makuullaan kuten ihminen jolla on vaikkapa jalka poikki.

Ja entäs sitten se elämän päättyminen eli teurastus näillä tehotuotetuilla, tapettavaksi syntyneillä eläimillä? Ensinnäkin eläimet eivät saa teurastustilanteessa olla stressaantuneita ihan jo sen eettisyyden vuoksi mutta myös sen takia koska adrenaliini maistuu lihassa (tästä termi stressiliha). Esimerkiksi naudat viedään kujaa pitkin omaan tilaansa, jossa käytetään pulttipyssyä tainnuttamiseen. Siinä ei mene kuin puoli sekuntia ja eläin on tajuton. Se ei ehdi tajuta mitään. Olen itse näissä tilanteissa ollut todistajana ja onhan se helvetin ikävää katsottavaa, sitä en kiellä. Mutta siinä tilanteessa ainoa kärsijä on nimenomaan se sivustakatsoja, koska eläin itse on tiedoton. Jos siinä sattuu loihtimaan mieleensä sen monta kilometriä paenneen ja pelosta nääntyneen peuranvasan joka elävänä päätyy sen suden hampaisiin hengiltä raadeltavaksi, ei jää epäilystä siitä kumpi osapuoli kärsi kurjemman lopun.

Monet kuitenkin "puolustelevat" luonnossa tapahtuvia kuolemia - myös niitä hitaita ja kärsiviä kuolemia - sillä että se nyt on luonnollista (ja ilmeisesti jotenkin "kevyttä" vai miten se meni). Jos peuranvasa jää suden hampaisiin, se on luomutuskaa ja luomupelkoa ja eettistä eli ihmisen mielestä ok koska noudatetaan Eettisiä Periaatteita. Keinotekoinen, nopea ja kivuton ihmisen suorittama lopetushan jää tässä aina kakkoseksi - koska se ei nyt vaan ole luonnollista. Koska ketut ja karhut ja sudet ei hengaa tuolla metsässä pulttipyssyt kourassa niin eihän ihminenkään saa.

Jos eläin saisi päättää, kumman lopun se itselleen mahtaisi valita? Arvostaisiko se enemmän tuskaista kuolemaa saalistajan hampaissa koska se on luonnollista? Vai nopeaa, kivutonta kuolemaa ihmisen käsissä vaikka kuolema onkin keinotekoisesti aiheutettu?

Kaisa Merelä

Toodella mielenkiintoista pohdintaa! Se on totta, että varmaan itse "tappohetki" voi olla ihmisen tekemänä kivuttomampaa ja mukavempaa, kuin tulla syödyksi ja raadelluksi elävänä, mutta ehkä se eläimen eletty elämä on luonnollisempaa luonnossa kuin "vankeudessa".

Kati (Ei varmistettu)

Totta, mitä enemmän tuota lihantuotantoa pohtii, sitä järjettömämmältä se tuntuu. Että me ihmiset kirjaimellisesti synnytämme elämää vain ja ainoastaan tuhotaksemme sen. Jokainen ihminen moraalisena olentona pystyy sisimmässään tuntemaan, että jokin tässä on pahasti vialla.

1xmunmielessäjuurinyt (Ei varmistettu)

Enpä minä ainakaan noita eläimiä hoitaessani mielessäni jatkuvasti ajattele että teenpä tätä työtä ihan vaan elämän tuhoamisen nautinnosta. Sen ajan kun ne eläimet minun hoivissani viipyy niin mun tehtävä on vain ja ainoastaan antaa niille mahdollisimman hyvä elämä, paljon hyvää ravintoa ja nimenomaan sitä rakkautta, turvaa ja hoivaa. Täällä painetaan hommia arjet, viikonloput, juhannukset ja joulut läpeensä sen eteen että näillä hoidokeilla olisi kaikki hyvin. Jokaisen tänne syntyneen ja täältä lähteneen nimen muistan ja osaan helposti luetella sukupuut läpi parinkin vuosikymmenen taakse. No miksi? Koska jos jostain asiasta välittää, se painuu mieleen. Vaikka tietääkin omien hoidokkiensa lopun, niihin silti kiintyy.

Miksikö ne eläimet sitten teurastamolle lähetetään jos niihin on kerran niin kiintynyt? Koska tämä touhu ei ole ilmaista. Sama mikä eläintila on kyseessä niin ylläpitoon ja ruokintaan menee tuhansia euroja vuodessa, parhaimmillaan kymmeniä tuhansia. Pakko sieltä on joku pennonen takaisin tulla jos meinaa tätä työtä jatkaa. Rahasta tätä ei kyllä voi kukaan sanoa tekevänsä sillä tuottajahinnat on poljettu niin alas että tilanne on ollut useampana vuonna plus miinus nolla ja eipä se ole Suomessa harvinaista että jää joskus miinuksen puolellekkin. Olen joskus ajatellut että täytyy olla hullu tai idiootti kun tällä alalla jatkaa kun tällä ei kerran rikastumaan pääse, se olisi jo suurta jos omalle työlle saisi edes jonkinlaisen palkan. Kotimaisen ruoan arvostus on nolla. Ulkomailta tuodaan halpaa lihaa ja ruokaa ja ihmisethän juoksee sen halvan perässä, ei kotimainen "kallis" ruoka kelpaa. Ja tämä ulkomailla tuotettu liha/maito/yms. on sitten oikeasti sitä tehotuotettua - ja tuo on muuten termi jota viljellään ihan turhaan kun puhutaan suomalaisesta tuotannosta. Verratkaapa suomalaista tuotantoa vaikka siihen mitä esim. Yhdysvalloissa harrastetaan. Suomessa on pikkusen eri lainsäädännöt mitä tulee vaikkapa eläinten hyvinvointiin.

Joskus sitä miettii että mitä mieltä tämän työn tekemisessä on kun saa jatkuvasti paskaa niskaan. Tai ehkäpä sitä juuri siksi on eksynyt maatalousalalle; eläimet ei nimittäin kitise ja marise. Ne on tyytyväisiä kun saavat ruokaa ja pehmeän makuupaikan ja rapsutuksen silloin tällöin. Tyytyisipä ihmisetkin näin vähään?

Kaisa Merelä

Ihanaa kuulla kokemuksistasi!! On itselle niin vieras juttu :)

1xmunmielessäjuurinyt (Ei varmistettu)

Kiitokset kun suhtaudut noin hyvin. Tuli ehkä vähän pisteliäästi kirjoitettua kun oli pinna jo valmiiksi kireällä muiden asioiden takia ja pahoittelen sitä. Kyllä sen ymmärtää että on helppo tehdä joskus vääriäkin oletuksia jos maatalousala on sinänsä vieras eikä ole mitään käytännön kokemusta/kosketusta asioihin. Toivottavasti kukaan täällä ei ainakaan mitään eläinaktivistien propagandaa seuraa... Niissä on nähtävissä vain tämän alan pahimmat poikkeukset, noissa laiminlyöntitapauksissa (nämä videot/kuvat kulkevat yleensä nimellä totuus suomalaisesta maataloudesta yms. ) on yleensä takana pahempaa uupumusta joka on jatkunut jo pitkän aikaa ja ne eivät siis todellakaan anna oikeanlaista kuvaa suomalaisesta maataloudesta.

Tuosta ylemmästä kommentistasi sen verran, että eläimen eletty elämä on luonnollisempaa luonnossa kuin vankeudessa. Tätä en tietenkään kiellä, luonto on aina luonto ja sillä on omat valo- ja varjopuolensa. Onneksi nykyaikana nämä asiat tiedostetaan kun esim. navettayksiköt siirtyvät pikkuhiljaa isompiin ja isompiin. Yritetään löytää se kultainen keskitie ja tuoda sitä luontoa vähän sinne eläintiloihin niissä isoissakin yksiköissä. Itse joskus hieman moitin tätä muotia että lehmiä on toistasataa, itse en sellaiseen touhuun lähtisi koska olen tottunut pienempään, mutta en lähde näitä moralisoimaan jotka ovat tuon päätöksen tehneet. Nämä uudet navetat joita on viime vuosien aikana laitettu pystyyn ovat kuitenkin tulleet niin paljon eteenpäin kaikenlaisessa kehityksessä ja se eläinten hyvinvointi on siellä ykkösenä. On liikuteltavia verhoseiniä (eli sellainen seinä jonka saa koko navetan pituudelta auki esim kesällä jotta ilma on jatkuvasti raitista), on lämmitettäviä juoma-automaatteja (lehmä juo mielellään vähän haleampaa vettä, suoraan vesijohdosta tuleva liian kylmä vesi ei aina maistu), on parsipetejä, siis paksuja pehmustettuja kumimattoja joiden päälle asettuvat makaamaan ja märehtimään, on karjaharjoja jotka lähtevät automaattisesti pyörimään kun lehmä asettuu sen alle. (lehmä on muuten fiksu ja tarkkaavainen eläin ja oppii äkkiä kaikenlaisiin asioihin, esimerkkinä juuri tämä karjaharja. Tuonne harjan alle joskus jopa jonotetaan. Näin sivuhuomautuksena - tuollainen perus isokokoinen karjaharja maksaa 700 eurosta ylöspäin. Nämä joissa on automatiikkaa mukana ovat hinnaltaan 2000 eurosta ylöspäin. Kyllä, siis kappaleelta. Näitä kuitenkin maidontuottajat laittavat uusiin navettoihin nimenomaan sitä hyvinvointia lisätäkseen, mitään "rahallista" hyötyähän näistä ei sinänsä tilalle ole. Rapsutus ei juurikaan vaikuta vaikkapa maidontuotantoon, eli ihan lehmien iloksi näitä sinne asennellaan.)

Hyvinvoinnin lisäksi toki tätä paljon moitittua "tehokkuuttakin" pidetään navetoissa tärkeänä nykyaikana. Tuohon tehokkuus ja teho sanaan liittyy automaattisesti sellainen ikävä ja negatiivinen sävy mutta se pitää sisällään kyllä enemmänkin hyvää. Tehokkuudella tarkoitetaan tässä yhteydessä sitä että esim. eläinliikenne siellä navetan sisällä ei takkua, kaikki lehmät löytää vaivattomasti robotin että voivat halutessaan käydä lypsyllä, automaattiruokkija pelaa oikein eli antaa jokaiselle lehmälle sille kuuluvan annoksen väkirehua. Säilörehua ja heinää pidetään tarjolla vapaasti jota lehmät saavat halutessaan käydä syömässä (tehokkuuteen liittyy muuten tässä yhteydessä myös se asia että eläintiheys on tarpeeksi pieni eli suomeksi sanottuna kaikkien, myös niiden arimpien yksilöiden on mahdollista päästä syömään eli tilaa pitää riittää.) Jos useampi lehmä makoilee vaikkapa lantakäytävällä makuualueen sijaan, pitää selvittää mikä on ongelmana ja onko makuupaikan kaltevuus vaikkapa väärä (lehmä makaa mieluummin siten että etupää on takapäätä ylempänä.) Jos joku noista edellä mainituista asioista kusee eli toisinsanoen tehokkaasta tuleekin tehotonta, yleensä se on se eläin joka siellä tavalla tai toisella kärsii.

Tuli tuosta syömisestä mieleen että lehmä muuten käyttää suuren osan vuorokaudesta syömiseen ja märehtimiseen - se nukkuu vuorokaudesta vain n. 4 tuntia, jotkut jopa vähemmän, ja tuo nukkuminen tapahtuu parinkymmenen minuutin jaksoissa.

Mitäs mun piti sanoa kun lähti rönsyilemään...? Niin, eläinten luonnolliset tarpeet otetaan yhä paremmin huomioon nykypäivänä. Pihatoissahan ei ole ulkoilupakkoa koska lehmät pääsevät muutenkin liikkumaan. Monissa pihatoissa on kuitenkin lehmillä vapaa pääsy ulos kesää talvea ja ympäri vuorokauden vaikka lainsäädäntö ei sitä sinänsä vaadi. Lehmä on kuitenkin niin mukavuudenhaluinen että se ei tahdo lähteä ruuan äärestä pois ja jää varsinkin kuumina kesäpäivinä sisälle köllöttelemään koska siellä on viileämpää (koska tuulettimet). Meilläkin on näitä yksilöitä jotka pitää ihan "kädestä pitäen" taluttaa pihalle vaikka on kuinka passeli ilma ja äkkiä joutuu kiskaista perästä oven kiinni ennen kuin tekevät u-käännöksen takaisin. Sitten on näitä jotka tykkää ulkoilla oli sää millainen tahansa. Yksi emäntä kertoi että oli jonain talviyönä katsonut ulos, pakkasta lähelle -30 ja yksi lehmä oli kuutamoa ollut vaan ihailemassa... tämä on siis niitä pihatoita joissa lehmillä on vapaa pääsy ulos.

Tässä jotain aatoksia, paljon olisi kerrottavaa vieläkin mutta tulee pian romaani... Ja kello lähestyy sellaista lukemaa että on iltatarkistuksen aika tuolla navetalla. Viiden jälkeen oon tänä aamuna lähdetty liikkelle eikä päivä ole vieläkään ohi, tässä hommassa ei lasketa tunteja, jää auttamatta miinuksen puolelle ja alkaa masentaa... Kai sitä jotenkin hullu on kun tähän hommaan on päätynyt, mutta minkäs ihminen itselleen mahtaa. On tässä paljon hyvääkin, eihän sitä käy kieltämisen... Ei kai tässä muuten oltais.

Kaisa Merelä

Vau miten elävästi kirjoitettu! On muuten todella mielenkiintoisen kuulosta. Tuli ihan hinku päästä jonnekin tilalle katsomaan sitä meininkiä ja fiilistelemään että mitä mieltä siitä oikein olen. Kiitos kun jaksoit kirjoittaa ja kertoa, antaa todella paljon perspektiiviä :)

1xmunmielessäjuurinyt (Ei varmistettu)

Suosittelen kyllä lämpimästi. Itsekin olen useampia tiloja kierrellyt (vaikka pihassa seisoo omakin) ja laidasta laitaan tullut kaikkea nähtyä. Moni tilallinen varmaan ottaisi mielellään tutustumaan kun vaan sanoo että haluaisi oppia asiasta lisää.

Usva (Ei varmistettu)
Kaisa Merelä

<3 <3 <3

Nina (Ei varmistettu)

Hitsi en tiedä menikö kommenttini läpi, mutta tiivistän koska itse entisenä tilallisena en todellakaan allerkirjoita tässä kommenttikentässä esiintyvää tuotannon valkopesua.

Oleellisin kysymys on se, onko eläin sulle yksilöllinen, tietoinen, arvokas ja elämän ansaitseva olento, vai tuotantoesine josta haen rahallista tai nautinnollista hyötyöä. Eläinlaki ja tehotuotanto tapahtuu tuottajien talouden ehdoilla, ei eläinten hyvinvoinnin .

Teurastus ei tosiaan ole eettinen, nopea ja inhimillinen prosessi, mitä yllä annetaan ymmärtää. Kuuma auto, vieraat eläimet, pelko ja kovakouraiset kuljettajat. Perillä veren haju, tuskanhuudot ja hämmennys. Tainnuttaminen ei läheskään aina toimi kertalaakista, eläin voi vielä olla elossa kun sen veret lasketaan.
Kannattaa katsoa MOTin "kidu ensin, kuole sitten" jos materiaali suomalaisilta teurastamoilta kiinnostaa.

Ja tilallisena en tosiaan sano, että Animalian propaganda antaa aidompaa kuvaa tilallisista. Paskassaan kierivien, makuuhaavaisten eläinten ja näiden tuottajien "onnellinen lehmä, kaikki tosi eettistä, voi että miten kivaa eläimillä on olla esineitä" välissä on ihan huuuuuurjan iso harmaa alue. Moni tuottaja tekee toki parhaansa, mutta niistä lähtökohdista että eläin on hyödyke jonka oikeudet on vähäisemmät. Toisalata tuottajien osa on myös tosi raskas. Tuottaminen ei antaisi paljon mitään, ellei sitä raskaasti tuettaisi EU:n ja valtion puolelta.

On myös vaikea ajatella eläintä arvokkaana, koska se näyttäisi niin räikeästi sen oman toiminnan ja tuotannon ristiriidat. Sitä on tuskallista pohtia, varsinkin jos on kuvitellut välittävänsä eläimistään. Been there, done that. Mun perheeni jopa käänsi mulle selkänsä, kun kokivat mun (itsellenikin tosi vaikean) asenteiden muutoksen niin isona uhkana.

Mutta pointtina joo se, että tuottajat kaunistelee, eläinoikeusjärjestöt kauhistelee. Totuus löytyy siitä välistä. Tuottajat ei ole pahoja ihmisiä jotka tekee työtään julmuuttaan, enemmänkin vaan meille on normi ajatella eläimiä meitä vähempinä, ja normi ajatella, että eläimillä on pakko tuottaa. Monelle se on myös perintöbisnes jossa on kiinni satoja tuhansia euroja ja elämäntavan muuttaminen saattaa tuntua mahdottomalta.
Joka tapauksessa se tuotanto ei ole kovin kaunista, eikä se ole kovin kannattavaa, eikä se ole kovin kestävää. Koska vaikka sen tuotannon pyrkisikin toteuttamaan eettisesti (miten se ei käytännössä tosiaan toteudu, tiloilla kuin teurastamoillakaan) niin se lähtökohta on aina kieroutunut:
eläin on tuotannossa väline.

Kaisa Merelä

Kiitos tästä näkökulmasta! Näinhän sen täytyy varmasti olla, että todellisuus on jotain rääkkäyksen ja sateenkaarien välimaastosta. Aivan kuten edellisessäkin kommentissa totesin, olisi kyllä niin pirun mielenkiintoista päästä tsiigailemaan eri tiloille että mikä meininki siellä on. Siistiä kuitenkin että blogin kautta voi oppia näin paljon uutta kun lukijakunnassa on kaiken maailman alojen ammattilaisia! :)

1xmunmielessäjuurinyt (Ei varmistettu)

Kuten sanoit tällä(kin) alalla on harmaa alue jossa asiat liikkuu laitaan tai toiseen ja ihmiset näkee asiat eri lailla mikä tietenkin vaikuttaa siihen työhön suhtautumiseen. Oma ajattelusi tuntuu olevan vain hieman mustavalkoista ja sain sellaisen käsityksen että koska olet kokenut jotkut asiat tietyllä tavalla niin se on sitten se ainoa oikea totuus eikä muuta ole. Puhut harmaasta alueesta mutta itse asetut välillä ajattelun ääripäähän.

"Oleellisin kysymys on se, onko eläin sulle yksilöllinen, tietoinen, arvokas ja elämän ansaitseva olento, vai tuotantoesine josta haen rahallista tai nautinnollista hyötyöä. Eläinlaki ja tehotuotanto tapahtuu tuottajien talouden ehdoilla, ei eläinten hyvinvoinnin . "

Tämä aate voi toki toteutua jonkun kohdalla mutta turha lähteä yleistämään. Molemmat lauseet pistivät silmään tuon ehdottomuuden vuoksi: eläin on joko tietoinen, arvokas ja elämän ansaitseva olento TAI vain tuotantoesine josta saa rahallista tai nautinnollista hyötyä. Ei asiat ole noin mustavalkoisia. Nuo asiat kun voivat kulkea ihan ongelmitta käsi kädessä. Ja tuosta toisesta lauseesta: jos tuotanto tapahtuu tuottajien talouden ehdoilla eikä eläinten hyvinvoinnin ehdoilla, niin tähän uskaltaisin kyllä mennä hokemaan sitä iänikuista mantraa että huonostivoiva eläin ei tuota. En itse tykkää viljellä tuota lausetta sen vuoksi koska siitä saa helposti (ja erityisesti halutessaan) sellaisen käsityksen että se tuotos ja raha on ainoa motivaatio ja syy pitää siitä eläimen hyvinvoinnista huolta. Omalla kohdalla - ja tiedän että en ole ainoa - se hyvinvointi tulee ykkösenä ihan vaan periaatteesta ja koska se on oikein ja niin kuuluu tehdä (eihän lapsiakaan olla pahoinpitelemättä ja jättämättä heitteille sen perusteella että yritetään välttää lastensuojelua ja huostaanottoa, eikö niistä huolta pitäminen ole ainakin useimmille ihan itsestään selvää aivan ihmilisistä syistä ja koska niin kuuluu tehdä). Parempi tuotos olkoon sitten bonus jos on ollakseen. Jos minäkin tuolla navetalla kulkisin pelkät euronkuvat silmissä ja ajattelisin joka napsauksen talouden perusteella, puoli navettaa olisi nytkin varmaan tyhjänä. Tällä tarkoitan sitä että ajan saatossa on tullut monta tapausta vastaan jolloin lehmä olisi ollut taloudellisesti järkevämpää lähettää teuraaksi ja hommata uusi lypsikki tilalle, mutta eipä vaan ole käynyt niin. En nimittäin ole sillä asenteella tuolla liikkeellä että eläin on vaan kertakäyttökamaa joka heitetään pois kun jotain pientä ongelmaa ilmaantuu. Tätä minä kutsun kestäväksi tuotannoksi, vaikka tuo mainitsemasi kannattavuus sen seurauksella kusisikin. Elämä on täynnä valintoja jne.

"Teurastus ei tosiaan ole eettinen, nopea ja inhimillinen prosessi, mitä yllä annetaan ymmärtää. Kuuma auto, vieraat eläimet, pelko ja kovakouraiset kuljettajat. Perillä veren haju, tuskanhuudot ja hämmennys. Tainnuttaminen ei läheskään aina toimi kertalaakista, eläin voi vielä olla elossa kun sen veret lasketaan.
Kannattaa katsoa MOTin “kidu ensin, kuole sitten” jos materiaali suomalaisilta teurastamoilta kiinnostaa."

Jos asia olisi järkevästi toteutettavissa, joka ainoa meidän lehmä kohtaisi loppunsa tutulla kotipihalla. Entisenä tilallisena kuitenkin varmasti tiedät millaiseksi säätämiseksi kotiteurastaminen on tehty EU:n myötä. Jos lihoja haluaa myydä eteenpäin, pitää olla eläinlääkärin tekemä lihantarkastus. Suolia ja muita teurasjätteitä ei tietenkään saa haudata vaan pitää tilata Honkajoki joka rahastaa sen päälle satasen siitä ilosta että vie muutaman suolenpalasen toiselle puolelle Suomea poltettavaksi. Tuosta tainnuttamisesta; sen pulttaamisen tarkoitus on tietenkin varmistaa että eläin on tajuton tuossa verenlaskutilanteessa. Verenlasku on se mikä varmistaa kuoleman. Moni kuolee jo siihen pulttaamiseen, mutta jos eläin on selkeästi tajuissaan vielä verenlaskun aikaan, pulttaaminen on (tietenkin!) möhlitty. Eihän ihmistäkään lähdetä leikkaussalissa aukomaan ennen kuin nukutus/puudutus pelaa. Olen muuten parikin kertaa katsonut tuon MOT:in dokumentin silloin kun se julkaistiin ja tympeää nähtäväähän se oli. En lähde puolustelemaan niitä virheitä joita siellä on tehty koska ilman muutahan siellä kaikkea asiatonta esiintyi eikä noita asioita saisi tapahtua. En kuitenkaan lähtisi kaikkia teurastamotyöntekijöitä polkemaan maan rakoon muutaman poikkeuksen takia. Kusipäitä kun nyt eksyy joka alalle. Muistaakseni sieltä oli jo joku niistä tolvanoista potkittu pihalle ennen kuin se dokumentti edes julkaistiin eli kyllä siellä joku on ollut hereillä. Kannattaa ottaa huomioon myös se että kauanko niitä kameroita oli siellä pidetty salaa kuvaamassa, jos esim muutaman kuukauden tai viikon ajalta oli räävitty kasaan muutaman minuutin pätkä niin tuskin teurastustoiminnan kokonaisuudesta silloin kovinkaan realistista kuvaa saa. Sama pätee noihin muihin eläinaktivistien julkaisemiin dokumentteihin.

"On myös vaikea ajatella eläintä arvokkaana, koska se näyttäisi niin räikeästi sen oman toiminnan ja tuotannon ristiriidat. Sitä on tuskallista pohtia, varsinkin jos on kuvitellut välittävänsä eläimistään."

En tiedä oliko tarkoituksesi tuoda omat tuntemuksesi aiheesta esille vai pitäiskö tämän ajatusmallin ulottua kaikkiin muihinkin tässä ammatin parissa pyöriviin. Sen kyllä tohdin omalla kohdallani luvata että en kuvittele välittäväni eläimistäni vaan ihan oikeasti välitän. Kuulostaa nyt varmaan mielestäsi kaunistelulta ja tuotannon valkopesulta vai miten se meni, mutta itseppä ainakin tiedän totuuden omalla kohdallani. Minä ainakin kunnioitan ja arvostan eläimiäni jo ihan periaatteesta, mutta koska kaikkeen kerran pitää vetää mukaan raha ja talous niin sanompa samalla että kyllä sekin vähän kunnioitusta herättää kun saa tehdä mukavaa työtä ja saa vielä elannonkin siitä. Tämä homma vaatii ihan omanlaisensa intohimon ja rahanahneet joutuvat takuulla pettymään, enkä olisi itsekään tässä työssä jos pelkästään rahan perässä juoksisin. Maailma kun on pullollaan ammatteja joista irtoaisi palkka miljoona kertaa vähemmällä vaivalla.

Tämä jääköön mun osalta nyt viimeiseksi kannanotoksi tähän aiheeseen, tästä saa kuitenkin aikaan ikuisen väännön...

Nina (Ei varmistettu)

Ymmärrän hyvin, että tuottajana koet eläinoikeusajattelun ääripäänä. Minäkin pidin, halveksin syvästi (ja ok yhä edelleen ensimmäistä, järkyttävää propagandaa, tekopyhyyttä ja ajattelemattomuutta) esim. PETAa, animaliaa, oikeutta eläimille. Tuottajana on kova halu puolustaa omaa tekemistä, koska tekee kuitenkin parhaansa itsensä ja eläintensä eteen. Se ei kuitenkaan poista sitä faktaa, että ekologisesti ja jo periaatteen tasolla toiminta on väärin.

Musta ne aika tiukasti sulkee toisensa pois. Musta ei voi samanaikaisesti pitää elävää olentoa hyödykkeenä ja oikeuksia ansaitsevana olentona.
On hyvä myös muistaa, ettei se oma toiminta välttämättä ole standardi. Mulla on aina ollut voimakas empatia ja oikeudentaju, mutta siirryin kasvissyöjäksi vasta parikymppisenä. Miksi? No koska luulin että meidän iloiset, intohimolla ja hellyydellä hoidetut lemmikkimullikat oli se, miten tuotanto toimi.
Sen sijaan emakot emakkohäkeissä, maitolehmien 5 vuoden keski-ikä ja ilman kivunlievitystä tehtävät nupoutukset tuntui absurdeilta, kun meillä eläimillä oli aina tilaa, ikää ja rahaa meni niiden hyvinvointiin. Kuten sanottua, harva tuottaja on tuottaja pahuuttaan. Mä tiedän myös että se on stressaavaa, taloudellisesti vaikeaa ja ruumiillisesti raskasta työtä. Ne alan realiteetit ei vaan mitenkään vastaa nykyajan etiikkaa.

Mun on oikeastaan tosi vaikea uskoa, että kyse on vaan muutamasta kusipäästä. Meillä oli maitovasikoita jotka kasvatettiin mullikoiksi ja ne kuskin oli usein tosi taitamattomia eläinten kanssa. Aion rohkeasti väittää, että teurastamotyössä juurikaan työskentele ihmisiä joilla on halua tai kykyä toimia eläinten kanssa. Teurastamotyöhän ei muuten ole epäeettistä vaan eläinten kohdalla, vaan aiheuttaa vakavaa psyykkistä oireilua myös ihmisissä. väkivaltaisen työympäristönsä vuoksi
Tässä esim. yksi artikkeli https://yaleglobalhealthreview.com/2016/01/25/a-call-to-action-psychological-harm-in-slaughterhouse-workers/

Kai se tekojen ja tunteiden ristiriita lähtee vain sen ymmärtämisestä, että eläimiä ole pakko kasvattaa tapettavaksi vaan ne julmatkin puolet tuotannosta on valinnut itse toteutettaviksi. Eläinten kanssa on tosiaan ihana työskennellä, nautin siitä itsekin kaikesta riskistä ja rankkuudestaan huolimatta. Menetyksistä ja pitkistä päivistä huolimatta.

1xmunmielessäjuurinyt (Ei varmistettu)

Mun ei pitänyt tulla enää kommentoimaan mutta tuunpa kuitenkin, haluaisin että tämä päätyisi edes jonkinlaiseen sopuun. Oot ihan oikeassa siinä että oma toiminta ei ole välttämättä standardi. Vaikka itse toimisin asioissa oikein ja tekisin työni mahdollisimman hyvin, se ei tarkoita että kaikilla on juuri se sama asenne kuin minulla. Tiedän että tältä alalta löytyy niitä jotka esim. lähestyvät eläkeikää tai ovat väsähtäneitä alan vaatimusten tai velkataakan olla, paikat on rempallaan ja työt tehdään joskus ikään kuin "sinne päin" ja jotenkin kitkutellaan siinä arjessa eteenpäin. Mutta tiedän myös senkin että tällä alalla on paljon niitä joille eläinten pito on se elämän suurin intohimo ja koko mieli ja sydän laitetaan siihen työhön. Mulla on luottamusta paljon siihen että tuottajat haluavat toimia oikein niin monessa asiassa kuin vaan pystyvät. Jotenkin sitä vaan ihminen joskus olettaa ehkä jopa hieman naiivisti että koska itse teen parhaani niin kyllähän muutkin silloin tekevät. Joskus tuo käy toteen, joskus ei. Esimerkkinä: Meillä ei nupouteta vasikoita mutta jos nupoutettaisiin, puudutukset ja kipulääkkeet olisi mulle ainakin ihan itsestäänselvyys. Kustannukset on ainakin eläinlääkärin puolelta pudotettu niin pieniksi että taloudesta ei voi tuo asia jäädä kovin monen tuottajan kohdalla kiinni (muistaakseni 7e/vasikka, tuohon kuuluu ymmärtääkseni siis myös kipulääke). Aina sieltä kuitenkin joku junttura löytyy joka ei viitsi tuota rauhoitusta ja kipulääkitystä siihen ottaa. Tuntuu tyhmältä että sääntösuomessa keksitään kaikenlaisia lakeja ja rajoituksia, mutta tuohon ei saada mitään lainsäädäntöä, sillähän siitä selvittäisiin ja olisi kaikille toimijoille yksinkertaisempaa. Toisena esimerkkinä tuon maitorotuisten lehmien keski-ikä. Suomessa keskipoikimakerta on verrattain pieni. Kannattaa kuitenkin pitää mielessä että kyseessä on keskiarvo ja se tilakohtainen luku vaihtelee paljon tuottajien välillä. Vaikka suomalainen lehmä poikii keskimäärin sen pari kertaa, pitää muistaa että noin matalaan keskipoikimakertaan ei missään nimessä kukaan tuottaja pyri vaan päinvastoin. Tuottaja pyrkii kestävään ja terveeseen eläinainekseen. Lehmän maidontuotanto pyörähtää käyntiin kunnolla vasta parin ensimmäisen poikimisen jälkeen joten onhan se jo taloudellisestikin järjenvastaista noin nuoria lehmiä "huvikseen" laittaa teuraaksi. Siellä on yleensä takana joku painavampi syy, esim. vaikea utaretulehdus tai muu vastaava. Meillä reilu osa lehmistä lähentelee kymmentä ikävuotta ja on siellä yksi 15-vuotiaskin (eikä ole lähiaikoina teuraaksi lähdössä jos musta riippuu, maitoa ei enää paljon tule ainakaan siihen samaan malliin kuin nuoremmilla, mutta koska kyseessä on kaikin puolin perusterve ja kestävä lehmä niin kaikki periaatteet huutaa lopettamista vastaan). Tiedostan kyllä tilanne ei ole sama kaikilla tiloilla vaan ääripäitä löytyy suuntaan ja toiseen. Mutta ihan varma olen taas siitä että siihen nuoreen teurastusikään ei kukaan tuottaja tahallan pyri.

Meille on onneksi sattunut sellaisia kuskeja jotka osaa käsitellä eläimiä. Vasikat viedään nätisti eikä "raahaten" vaikka kuskista joskus huomaakin että olisi jo kiire seuraavaan paikkaan.

Tuosta että ne julmatkin puolet tuotannosta on valinnut itse toteutettaviksi... Ymmärrän kyllä sinänsä mitä ajat takaa. Koska jatkan tätä työtä, samalla tulen siis hyväksyneeksi sen varjopuolet eli juurikin vaikka tuon teuraaksi lähettämisen ja eläimen lopettamisen. Eli ikäänkuin oikeutan tuon toiminnan sillä että jatkan tässä työssä. Nuorempana painiskelin paljonkin tuon asian kanssa ja pitkät ajat tuli pohdittua että lähdenkö tälle alalle ollenkaan ja paljon mietin että onko tuo mukava arki eläinten parissa kuitenkaan sen arvoista kun tietää miten se jokaisen hoidokin kohdalla joskus päättyy. Valehtelisin jos väittäisin etten edelleen noita asioita joskus mieti. Onneksi se teurasauto on verrattain harvinainen vieras meidän pihassa, mutta silloin kun se tulee, ilman muuta se on kaikin puolin paska päivä. Se on ikäänkuin karvas hinta siitä että saa tehdä muutoin palkitsevaa työtä. Säälin silloin itseäni ja sitä omaa luopumisen tuskaa ja säälin tietenkin sitä lähtevää eläintä joka viettää seuraavat tunnit hämmennyksessä. Joskus kun on asiasta tullut jollekin eläimiä kuskaavalle mainittua, mulle on sanottu että eläimet rauhoittuu matkan aikana kun ollaan liikkeessä, ja kuulemma laumaeläimenä nauta rauhoittuu sen toisen lajitoverin läsnäolosta, oli se sitten vieras tai samasta navetasta peräisin oleva.

Eli summa summarum. Ymmärrän kyllä mitä tarkoitat ja tiettyyn pisteeseen olen joistakin asioista samaa mieltä. En itse kuitenkaan saisi rauhaa itseni kanssa saatika jaksaisi näin henkisesti ja fyysisesti verottavassa työssä jos jatkuvasti eläisin siinä "teurasautopäivässä". Niin kuin tuolla aiemmin jossain kommentissa kerroin, mun tehtävä on pitää huolta siitä että ne eläimet saa parhaan mahdollisen hoidon sinä aikana kun ne mulla on. Sen enempää en itse pysty niille eläimille antamaan tai muuten asiaan vaikuttamaan koska kaikki mitä sen jälkeen tapahtuu ei ole enää mun käsissä. Ilman muuta kärsin tästä, en siis ikäänkuin pese käsiäni siitä vain sen vuoksi etten voi asialle mitään. Eli ehkä siis passiivisesti hyväksyn sen että siellä teurastamolla on vuorossa joku sadisti/joku muu jolla on nyt vaan huono päivä. Lähtökohtaisesti kuitenkin haluan uskoa siihen että suurin osa on alalle omasta halustaan hakeutuneita ammattilaisia eivätkä ole töissä siellä ikäänkuin "pakosta." Mutta eihän se toki totuudeksi ainakaan kaikkien kohdalla muutu vaikka kuinka haluaisin uskoa.

Jos teurastamolle olisi joku toinen vaihtoehto, ilman muuta valitsisin sen hyvillä mielin. Joskus sitä lapsekkaasti unelmoi että noista isoista teurastamoista luovuttaisiin ja joka pitäjässä olisi vaikkapa omansa. Kuljetuksien ei siis tarvisi kestää kovin kauaa joten viimeinen matka olisi eläimille muutenkin vähemmän stressaava. Toivottavasti nuo "liikkuvat teurastamot" valloittavat joskus maailmaa, Suomessa moni tuottaja valitsisi varmasti mieluusti tuon jos olisi vaan saatavilla.

http://www.maaseuduntulevaisuus.fi/maatalous/auto-tuo-teurastamon-el%C3%A4imen-luo-1.135460 On vaan semmonen hytinä että joku EU:n lainsäädännön pikkupykälä tuonkin estää...

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.