Asuntokaupoilla

The Good Morning

Kuinka monta päivää "eroamisen" jälkeen tarvitaan ennen kuin ollaan jo asuntokaupoilla? Meillä 20.

Paitsi että eihän me erottu. Meillä meni vain lusikat jakoon. Siis nimenomaan kirjaimellisesti. Tai no, puolet lusikoista pakattiin muuttolaatikoihin niin, että tämä oli tässä, ja loput puolet niin, että ehkä kyse onkin vain näistä lusikoista. Pakko olla.

Eli siis mitä helvettiä? No sitä, että ennen kuin tämä koko asumusero tapahtui, olimme suunnitelleet uuden yhteisen asunnon hankkimista, aika pitkäänkin jo. Sellaisen kotoisan, jossa on tilaa molemmille. (Silloisessa asumisratkaisussamme ei tod. ollut) Laitoimmekin itsemme varausjonoon Aleksis Kiven kadulle rakennettaviin uusiin kerrostaloasuntoihin. Ne vaikutti kuvissa unelmalta; lasitettu parveke, sauna, kahteen suuntaan ikkunat, valkoista, äänieristettyä, suuret ikkunat, kaikki uutta ja kiiltävää. Asuntolaina oli neuvoteltu halki poikki pinoon jo aiemmin, ja nyt täytyi vain enää löytää koti, jonne lainarahat upottaa.

No, sitten eräänä kauniina tammikuun yhdeksäntenä päivänä saamme viestin siitä, että asunto on nyt vapautunut ja tällä hetkellä varattuna meille. Minulle tuli sellainen olo että tämä on nyt joku merkki. Ja eihän sitä auttanut kuin mennä katsomaan ja tunnustelemaan, vaikka olimme juuri asettautuneet omillemme.Minä tietenkin valmistauduin Carrie-momentiini. Siis siihen SATC ykkösen ensimmäiseen kohtaukseen, jossa Carrie ja Big menevät katsomaan sitä penthouse-asuntoa ja Carriella on jalassaan täydelliset korkokengät, ja asunnon lattia kiiltää niin että kenkien korko tuplaantuu lattian heijastuksesta ja kaikki on ihanaa ja uutta ja jännää.

No, minun Carrie-moment alkoikin sillä, että päähäni painettiin raksakypärä ja päälleni puettiin heijastusliivit, asunto kun valmistuu tosiaan silloin kesäkuussa. No, sen ei annettu pilata tunnelmaa. Porakoneen jyskeen läpi kultainen "KillerQueen"-koru kaulassa (50 sentin kirppislöytö!) noustiin hissillä kerroksia ylös ja kaikki olikin juuri niin ihanaa ja uutta ja jännää kuin olin olettanutkin.Niin, oli siis ihanaa. Aivan maagista. Muttei täydellistä. Kaikki se hienous, mikä olisi ollut meille mahdollista halutessamme, mutta jotain puuttui, ja se ei kyllä ollut rakkaus. Se oli säilytystila. Siellä ei yksinkertaisesti ollut lähestulkoon mitään säilytystilaa, paitsi yksi pikkuruinen vaatekaappi. Yksi! Ja meitä on kaksi. Ja jo pelkästään minussa on ainakin kolme. Jos taas sinne olisi alkanut roudailemaan kaappeja ja hyllyjä ja lipastoja, niin neliöt olisivat käyneet vähiin, niin kompakti kaupunkikoti se oli. (Ja olihan niitä muitakin miinuksia aina sijainnista pimeähköön keittiöön, mutta tilan puute oli se merkittävin.)Carrie-moment numero kaksi oli siis se, kun avasin superpienen vaatekaapin oven ja kaikki juuri näkemäni ihan uus ihanuus laitettiin koetukselle. Erona tietysti se, että tässä kohtauksessa Big ei sanonut selkäni takaa "I can build you a better closet. Welcome home, baby." Olisi kyllä varmasti sanonut, mikäli kämppää olisi omasta toimesta saanut noin vain laajentaa. (En tajua sitä SATC-kohtausta! Miten ihmeessä sellainen 30-neliöinen vaatehuone on mahtunut sen pikkuruisen imurikopin tilalle? Jyrättiinkö viereinen yksiö vai vallattiinko rappukäytävä? No, rahalla kai saa.)

Mentiin näytön jälkeen Sandroon lounaalle pohtimaan. Minä koitin kieltää säilytystilan vähyyttä ja vähän erikoista sijaintia, koska olisin niin kovasti halunnut ihanan kodin. Mutta tulin järkiini, koska täydellinen vastine meidän tarpeillemme oli kuulemma vielä olemassa jossain. Joku, missä saunan tilalla on vaatehuone tai että siellä on ne molemmat.

"Mutta mitä jos sitä täydellistä ei ole olemassa? Eikö asunto ole vähän niin kuin parisuhde? Eihän toisesta ihmisestä voi ikinä muokata omien mieltymystensä mukaista ja täydellistä! Aina on tehtävä kompromisseja!", pauhasin.

Siihen hän vastasi ihanasti, rauhallisesti: "Kaisa, saman hintaisia ja aivan yhtä kivoja asuntoja, joihin mahtuu meidän molempien tavarat ja tarpeet, on olemassa, ja niitä rakennetaan koko ajan lisää."

Ja minä uskoin.

Share

Kommentit

kaisaminni
The Good Morning

Kiitos! :)

Saana (Ei varmistettu) http://rantapallo.fi/saanamira

Ihana teksti :) onnea asunnon etsimiseen!

Kommentoi