Elämä on upeaa

The Good Morning

Oikein hyvää syksyistä viikonalkajaista! Julistan KAISAMBU-honeymoonin päättyneeksi ja täten ilmoitan olevani taas KAISA. Huhhuh, miten intensiiviset muutama viikkoa takana. Siis onko minulla jokin oma blogikin, mikä keskittyy tekstiin ja kuvaan?
Viime öiden hämmentävät painajaismaiset unet sekä molempiin iskenyt kipeys ovat kai olleet merkkejä siitä, että olisi välipalaverin aika. Ja mehän palaveroitiin. Käytiin eilen kävelyllä ja purettiin auki kaikki mikä ahdistaa, innostaa, pelottaa ja motivoi. Kaikkien pitäisi harrastaa kävelypalavereita, olipa kyse sitten töistä tai parisuhteesta. Kulkee nimittäin ajatus ihan erilailla kun istumalla neljän seinän sisällä kahvikupposen ja pullan äärellä. (Tosin siitä en ole varma, onko reilun tunnin kävelylenkki kipeänä fiksua, mutta ei kai sitä tänne fiksusti tultukaan elämään, vaan innostavasti?)

KAISAMBUN välikatsauksessa todettiin, että tässä on nyt viime aikoina hyvin intensiivisesti ensin kuvattu ja sen jälkeen editoitu, eikä juuri tehty mitään muuta. Välillä nukuttu ja syöty ja keitetty kahvit. Niin ja tietty julkaistu itse kanava! Jolla on jo nyt, reilun viikon jälkeen julkaisusta 940 tilaajaa! Ihan älyttömän siistiä!

Kiva kuulla, että olette tykänneet kanavasta. KAISAMBU jatkaa kyllä videoiden tiputtelua ihan entiseen malliinsa, ainoastaan KAISAN ja SAMBUN työskentelyn aikataulut kokevat hienovaraista muutosta. Tuo kello ympäri on aika raju, varsinkin kun ei tee ihan täysin "omaa" juttua, vaan yhteistä, jolloin tosi helposti menee sekaisin se, että mikä onkaan minä ja mikä sinä, vai ollaanko me yhtä ja samaa? Tai no, kaikkihan me ollaan yhtä, että sinänsä tuollaiset spekulaatiot ovat ihan turhia, heh.Viime päivinä olen nauttinut syksyn tuoksusta. Siitä, kun voi avata ikkunan, ja ulkonta virtaakin neutraalin ilman sijaan viileää ilmaa, jossa on kaipuun tuoksu. Syksy tuo aina mukanaan uusia tuulia ja minulla se on tarkoittanut Itäkeskuksen kämpän vuokrasopparin irtisanomista. Voi, kyllä! Kuvitelkaa. Muutin sinne vuodenvaihteessa, ja ajattelin sen olevan "väliaikainen ratkaisu eron kourissa", mutta päädyinkin olemaan siellä lokakuulle asti! Rakastuin ehkä vähän liikaa siihen parvekkeeseen... Ja alkushokin jälkeen, eihän se itä nyt niin paha ollutkaan. ;) Eli otan puolet sanoistani takaisin. Mutta en usko, että tulen enää itään uudestaan muuttamaan.

Minne minä sitten muutan? Universumi tietää! Mökille, KAISAMBULAAN, Barcelonaan.. Onhan tässä näitä vaihtoehtoja maailmassa vaikka kuinka monia. Olen kaivannut jo pidemmän aikaa kunnon repäisyä, tai kaipa sitä voi kutsua ultimaattiseksi vapaudeksikin, ja nyt olen huomannut, ettei oikeaa aikaa koskaan tule, vaan se täytyy itse luoda. Siispä tämä syksy olkoon juuri sopiva hetki hankkiutua lähes kaikesta tavarasta eroon ja katsoa mihin elämä kuljettaa. Ajatus asunnottomuudesta kiehtoo, en tiedä miksi. Varmaan siksi, etten ole vielä koskaan ollut asunnoton, ja kaikkea pitää kokeilla kerran!

Tulen jossain vaiheessa tulevaa talvea lähtemään joka tapauksessa ulkomaille, eli kaapeista, veropapereista ja puoliksi poltetuista kynttilöistä pitää muutenkin hankkiutua eroon. Voi että odotan sitä tunnetta, kun kaikki irtaimistoni mahtuu tyyliin auton takakonttiin. Tai pariin matkalaukkuun. Jos jotain olen tämän vuoden aikana oppinut niin sen, että elämä on tässä ja nyt, eikä ole mitään syytä lykätä minkään asian tekemistä, mikä tuntuu houkuttelevalta ja kivalta. Elämä on aivan liian tärkeää otettavaksi vakavasti. Elämä on tehty leikittäväksi, elettäväksi, koettavaksi, ei varottavaksi ja pelättäväksi.Kaikkea tätä, mitä on tapahtumassa voi siis seurailla blogin lisäksi elävänä kuvana KAISAMBUN kanavalla, klik!

Nyt meitsi keittää (jo kuinkakohan monennen?) kurkumalaten ja jatkaa parantelua. Loppusuoralla ollaan taudin suhteen! Haistan jo aamukasteisen juoksulenkin ja punaiset posket...

Share

Kommentoi