Elämästä, kuolemasta ja matkustelusta

Olen aina ajatellut, että meihin on syntyessämme istutettu tutkimusmatkailusiemen. Se, milloin siemen alkaa itämään, vaihtelee eri ihmisillä, mutta uskon, että jokaisella meistä tulee jossain vaiheessa halu lähteä maailmalle. Se voi tulla 17-vuotiaana tai kuusikymppisenä. Mutta siemen meillä kaikilla on.

Ihmettelin 18-21-vuotiaana, kun minulla ei ollut kertakaikkiaan minkäänlaista halua matkustaa. Monet tuttuni lähtivät heti lukion jälkeen maailmanmatkalle kuka minnekin, mutta minulle parasta oli kaksio Hakaniemessä ja leppoisat sateiset sunnuntait. En pitänyt matkustamisesta. Halusin asettua, tehdä töitä, toteuttaa itseäni ja helsinkiläistyä. 

Tiesin kuitenkin aina, että meissä kaikissa on tämä siemen. En olisi esimerkiksi koskaan halunnut kuolla hakaniemeläiskaksiooni, vaan mielummin vaikka Kuolleeseenmereen.

Viimeisen seitsemän kuukauden ajan olen saanut kokea, miltä matkakuume tuntuu. Ei mikään viikko lämpimässä -matkakuume, vaan ulkomaille muuttaminen. Pelkkä menolippu ja soronoo. Miksi juuri nyt? En tiedä. Ei se hinku kysele, ei oikea aika kysele, se vain tulee ja ilmoittaa olemassaolostaan. Se puskee mullasta vihreänä.

Olen myös saanut kokea, miten turhauttavalta tuntuu jahkailut, syyt olla lähtemättä ja käytännön järjestelyt. Olen tullut siihen tulokseen, että koska olemme ihmisiä yhteiskunnan jäseninä, matkustamiselle ole ikinä oikeaa aikaa. Tiedän niiiin monia tyyppejä, jotka haluaisivat lähteä maailmalle, mutta heillä kaikilla on esteitä; ei ole rahaa, on poikaystävä, vakituinen työpaikka, vuokrasopimus, asuntolaina, koira, henkisesti hankala hetki tai mitä ikinä. 

Mutta hei, harva meistä pääsee kokemaan sellaista luksusta, että yhtäkkiä elämään asettuisi täydellinen rako, joka ilmoittaa: "No niin, olen valmis Madagaskarille." Joillain sellainen kolo asettuu, useimmilla ei. Oikea aika ei siis välttämättä tule odottamalla, kun on kyse jostain sellaisesta, jossa elämä täytyy raivata aivan tyhjäksi. Siksi kannattaa harkita, että oikean ajan vain runnoisi johonkin väliin. Kun sen tekee, käytännön asiat tuppaavat asettua itsestään uomiinsa. Parisuhde näyttää todellisen nahkansa, rahaa saa vaikka kiivejä poimimalla ja alivuokralainen löytyy nopeasti facebookista. 

Minua kaduttaisi jos en ehtisi näkemään maailmaa edes vähän. Edes 1/100 siitä. Koskaanhan ei ole liian myöhäistä, mutta minulla on aina ollut sellainen kutina, että se, mitä maailmalta voi löytää, on liian arvokasta lykättäväksi eläkepäiville. Siis tiedättekö, että löytää jonkun niin ison osan itsestään, että mikäli sitä ei olisi löytänyt nuorena, olisi elänyt vähän vinoon koko elämänsä. Nuotin vierestä.

Tai sitten yksinkertaisesti ehtii kuolemaan ennen sitä sitku-päivää. Sekin minulla tuli mieleen, kun paluulennollamme Marokosta Suomeen joku mies sai sairaskohtauksen lentokoneessa ja pääsin kokemaan ahdistavia tunteita ja ajatuksia aina omasta kuolemasta vanhempien kuolemaan ja siihen, miten pienestä tämä elämä täällä on kiinni. Se on niin pienestä kiinni, ettei elämällä voi olla kai muuta tarkoitusta, kuin elää vain.

 

Kommentit

Omppuuu (Ei varmistettu)

Todella mahtava teksti!

Kaisa Merelä

Kiitos! <3

minxyways (Ei varmistettu)

"Siis tiedättekö, että löytää jonkun niin ison osan itsestään, että mikäli sitä ei olisi löytänyt nuorena, olisi elänyt vähän vinoon koko elämänsä. Nuotin vierestä."
LOL aloin itkemään
Okei mulla on PMS mutta tää osui ja upposi. Lähin vuosi sitten vaihtoon ja oon sittemmin matkustanut ihan älyttömästi. Enkä osaa lopettaa. En pysty enkä halua lopettaa, koska toi kiteytti sen tunteen niin kompaktisti ja kauniisti.

Kaisa Merelä

LOL, ihana! <3 <3 Kiiitos :)

lipe (Ei varmistettu)

LOL, tulin vuosi sitten vaihdosta takaisin enemmän itsenäni kuin koskaan, ja niin fiilaan tätä kelaa. Havahdun välillä kauheaan kuristavaan kauhuun, kuinkakohan kauan olisin elänyt sitä ihmeellistä puoli-elämää, jos en olisi tajunnut lähteä, vaikka oli asunto ja poikaystävä ja työ ja ja ja?
(jonne tosin menin niiiiiin sen puoli-elämän "koska täytyy hei verkostoitua hei kansainvälisesti hei ja näyttää hyvältä cv:ssä!" motiiveilla)

lipe (Ei varmistettu)

on muuten entinen asunto, poikaystävä ja työ, ja hyvä niin :D

Vierailija (Ei varmistettu)

Vau, mun tarina on ihan samanlainen! :D Elin puolielämää ja vaihdossa löysin itseni ihan uudella tavalla. Vaihdon myötä ja jälkeen parisuhde päättyi ja asunto ja osin ystäväpiirikin meni vaihtoon, ja hyvä niin! Itsekin olen miettinyt, että kuinkahan kauan olisin jatkanut silloista valjua, epäaitoa elämääni ilman vaihtokokemusta ja sen tuomaa rohkeutta ja itsevarmuutta. Niin upeaa, että on tuollainen helppo ja matalan kynnyksen mahdollisuus kansainvälistyä, seuraukset voivat olla yksilön kannalta odottamattomat :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Hyvä kirjoitus! Matkalla voi todella löytää uuden ja tärkeän puolen itsestään, eikä aina tarvitse edes lähteä maailman ääriin. Itselleni lukukauden mittainen opiskelijavaihto Saksassa oli mullistava, elämän suuntaa muuttava kokemus. Vasta vaihdossa ollessani tajusin, kuinka paljon olin tarvinnut irtiottoa arjestani ja ihmissuhteistani. Siellä maailma aukeni minulle uudella tavalla ja löysin ilon ja hetkessä elämisen - Saksasta, yllättävää kyllä :D Näin vuosia myöhemmin olen todella kiitollinen siitä että uskalsin lähteä vaihtoon. Se ei ollut minulle itsestäänselvyys kun olen helposti turvallisuushakuinen ja stressaan käytännön järjestelyjä. Eli rohkeasti vaan seikkailuun jos vähänkin siltä tuntuu! :)

Kaisa Merelä

Ihana! <3 Ja ps. jostain syystä tykkään itsekin juuri SAKSASTA todella paljon ja siellä tuntuu aina hyvältä olla. :D Weird. Ehkä se on ainoa maa, jossa suomalaisella on sellainen olo, että homma on hallussa, kun ne ovat vähän vielä tarkempia kuin me :D

Vierailija (Ei varmistettu)

Kaisaaa, teettekö te vielä Kaisambu-podcasteja? :) Tehkää jo lisää! Ja videoita!

Kiva postaus tämä :)

Kaisa Merelä

Meillä on Kaisambun suhteen pieni tauko meneillään, mutta ihana kuulla että on toiveita materiaalin suhteen! <33

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.