Esikuvani

The Good Morning

Tämä kuvan tyyppi on meitsin idoli. Ihailen häntä. Ihailen hänen villeyttään, mielikuvitustaan, luovuuttaan, kykyään nähdä mahdollisuuksia ja anteeksipyytelemättömyyttään olla juuri hän.Hullua ajatella, että tuo tyttö katsoo minua ylöspäin. Hän ihailee minua ja haluaa olla minä niin kovasti, ettei malttaisi enää olla hän. Minä olen se, joka saa hänet heräämään joka aamu uuteen päivään täynnä intoa ja luottamusta. Hänen suuri haaveensa on olla jonain päivänä minä. Aikuinen. Joka saa tehdä mitä haluaa. Aikuinen, jolle maailma on auki.

Jotenkin sitä miettii, että olenko todella selvinnyt elossa tähän asti? Olenko kaikkien näiden vuosien, sattumien, läheltä piti -tilanteiden, huolimattoman luonteeni ja sairaalareissujen jälkeen edelleen elossa? Kaikki ne seikkailut, ja tässä sitä vaan vielä ollaan ja hengitellään. Miten ihmeessä sain elämältä niin suuren kunnian?

Sen ainakin tiedän, etten elänyt tähän päivään asti vain tuottaakseni pettymyksen tuolle kuvan aarteenmetsästäjälle. Ja niin kauan, kun saan olla elossa, aion olla hänen sankarinsa, ja tehdä todeksi kaikkea sitä, mistä hän määrätietoisesti haaveili, ennen kuin tuli tietoiseksi yhteiskunnasta ja sen luomista höpöhöpö-vaatimuksista.En jaksa uskoa, että unelmoimme lapsena suuria vain siksi, ettemme tiedä realiteetteja ja todennäköisyyksiä, vaan uskon, että juuri ne unelmat ovat meidän syvimpiä tarkoituksia olla täällä. Juuri niiden asioiden eteen työskenteleminen tuottaa meille sieluntyydytystä. Kun alamme aikuisena uudestaan tutustumaan itsemme - eli meihin, kun olimme lapsia - saatamme löytää vahvan väkevällä liekillä palavaa unohdettua intohimoa; aarteita, joiden löytämättömyys olisi ollut loppujen lopuksi pahin onnettomuutemme. Nimittäin pahempaa, kuin kuoleminen fyysisesti, on että kuolemme henkisesti jo kauan ennen sitä.

Kaikki on mahdollista. Saat kaiken, mihin laitat energiaa. Luota. Olet täällä sitä varten.

Staring at your idol straight in the eye and realizing it has been you all the time.

Share

Kommentoi