Hei, mulla on valmentaja!

Tämä kevät on kieltämättä ollut tunnerikas. Ollaan menty kovaa alas ja kovaa ylös. Hektisessä elämässäni onkin ollut oikeastaan vain muutama elementti, jotka ovat pysyneet ja pitäneet minua suhtkoht järjissäni. Yksi niistä on kissa, toinen Kalasatama ja kolmas jokaviikkoiset treenit Kiiran kanssa.

Kiira laittoi minulle alkukeväästä viestiä, josko haluaisin alkaa treenata hänen valmentamanaan. Ja kun joku iloa ja energiaa pursuava muikkeli laittaa tuollaisen viestin elämäntilanteessa, jossa palikat hajoilevat ja viimeisenä mielessä olisi burpeet, on ihan pakko vastata myöntyvästi oman hyvinvointinsa vuoksi.

Ja onneksi vastasin. Minulla ei ole koskaan ollut omaa valmentajaa. Kun olin fitnessmuija, en tarvinnut sellaista, koska olin liian ylpeä ja osasin itse. Kun en enää ollut fitnessmuija, en tullut edes ajatelleeksi valmentajaa, kunnes sellainen tuli luokseni.

Olen tullut siihen tulokseen, että oma valmentaja on vähän sellainen luksuspalvelu, aivan kuten personal shopper, hieroja tai oma kokki. On yksinkertaisesti helpompaa (ja todennäköisempää) treenata, kun joku kertoo mitä tehdään, milloin, kuinka kauan ja laskee vielä toistotkin. Ja sitten kun alan kitisemään, se sanoo, että vielä kolme. Ei tarvitse tehdä muuta kuin totella. Ihanaa!

Juuri puhuin eräälle tutulle, että koska jouduin työssäni olemaan niin maskuliininen, en vapaa-ajallani jaksaisi olla määräämisvallassa, vaan otan mielummin virran mukana menevän, tottelevan roolin. Äitini kanssa nauretaan aina sille, kun hän kysyy että mihin mennään syömään, mitä tehdään tai minkälaiset verhot haluaisin, turhaudun ja sanon että "mä en jaksa olla mitään mieltä mistään, kun töissä joudun koko ajan olemaan jotain mieltä ihan kaikesta!" Se on meistä hauskaa. Kaikki perheessäni tietää, että mielipiteeni kysyminen on usein vähän sama, kun kysyisi teinin mielipidettä. Vastaus on "ihan sama."

Mitä Kiiran kanssa treenaamiseen tulee, niin katsottiin hänen kanssaan alkukeväästä vähän läpi meikäläisen tavoitteita. Halusin yläkroppaan lisää voimaa, kehittää puristusvoimaa ja saada keskikroppaa tukevammaksi. Siis keskikropan lihaksia tukevammaksi. Keskikroppaa tukevammaksi ihan sellaisenaan olisi ollut vähän liian iisi tavoite. Näiden toiveiden puitteissa ollaan treenattu enimmäkseen salilla ja voin sanoa, ettei kertaakaan olla tehty samaa liikettä kahdesti! Ihme liikepankki tuo nainen. 

Jos minulla ei joskus enää ole Kiiraa tai muutakaan valmentajaa, niin ajattelin kyllä tehdä samanlaisen diilin jonkun kaverin kanssa! Viikottaiset treenit ja vetovuorot vaihtelevat. Tulee lähdettyä, vaikka olisi PMS, ero, töitä rästissä, sotkuinen kämppä tai elämä myynnissä. Niin ne hommat vain hoituu, kun laittaa hoitumaan.

Onko teillä viikottaista treenikaveria? Laittakaahan Kiira IG:ssä seurantaan @kiirakirsikka!

Kommentit

annepa (Ei varmistettu)

Mulla ei ole omaa valmentajaa, mutta nyt huhtikuusta olen käynyt kerran viikossa pienryhmävalmennuksessa. Mulla meni aika kauan, sellainen 1,5 vuotta, että en liikkunut ollenkaan, koska siinä nyt oli kaikenlaisia syöpiä ja kuolemia ja ulkoistuksia. Ei vaan irronu enää mikään kuntoilu. No nyt kun on seesteisempää, niin ajattelin että tämmönen aloitus liikunnointiin voisi olla hyvä ja niin se on ollutkin. Joka maanantainen jumppa on ja yleistilanteen tasaantuminen on johtanut muuhunkin aktiivisuuteen, esim. ollaan käyty sienessä. Joskus vaan tarvii jonku perseellepotkijan ja mulle tämmönen matalan kuntotason pienryhmä on ollu tosi hyvä homma!

Kaisa Merelä

Ihana! Sienessä! Ja jep, aina ei tarvitse kaikkeen itse pystyä - urheiluunkaan. :)

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.