Iästä ja siitä että kasiluokkalaisuus ei ole ikuinen tila

The Good Morning

"Maapallo on kiertänyt aurinkoa ja sä oot ollu sen kyydissä", vastasi puolisoni kun kysyin miksi olen jo 21, kun äsken olin 14.

"Oonhan mäkin jo 28, vaikka äsken olin sun ikäises."

"Niin, mutta sä ootkin vanha. Mun kuuluis olla nuori vielä. Mä oon se nuori."

Kerrassaan mielenkiintoinen keskustelu. Itsereflektio toi mieleeni postauksen, jonka kirjoitin viime keväänä:

"Olen kaksikymmentävuotias, mutta en ajattele ikää. Täyttäessäni 20 sain ensimmäisen ikäkriisini. Sitten päätin ettei koskaan enää. Yksi tavoitteistani elämässä on olla iätön. Puhua ja käyttäytyä niin, että voisin olla minkä ikäinen tahansa." 

Tee kuten sanon, älä kuten teen, ja niin edelleen. On älytöntä miten mahtavia elämänviisauksia jokainen meistä kantaa mukanaan, mutta miten harvoin sorrummekaan soveltamaan niitä omaan elämäämme. Voi ihmisparat.

(HUOM! Postaus on kuvitettu vanhoilla kuvilla, jotka ovat todella huonolaatuisia, sillä kopioin ne suoraan facebookista. Alkuperäiset versiot ovat jossain kovalevyjen kätköissä Itä-Suomessa enkä saa niitä tähän hätään."

Välillä itkettää, kun mietin miten vuodet vierii. Miten se voi olla mahdollista että jotain tapahtuu ja on, ja sitten sitä enää ei ole. Ei enää koskaan. Ikinä. Ja koko ajan se on vain kauempana, kunnes sen on ehkä unohtanut kokonaan.

Havahduin eilen miettimään mitä tekisimme ilman muistia ja muistoja? Se olisi kamalaa elämää. Mitä jos yhtäkkiä unohtaisin kaiken menneen? Tuntuu äärettömän väärältä sanoa tämä, mutta minulle muistot ovat jollain tavalla tärkeämpiä kuin nykyhetki. En osaa selittää miksi. Ehkä siksi, että nykyhetkeä ei voi tarkastella yhtä järkevästi ja turvallisen välimatkan päästä kuin mennyttä. Sitä ei voi käsitellä, siinä ei voi rypeä eikä sitä voi fiilistellä, koska se ei ole vielä kontekstissa. Se vain tapahtuu ja vasta myöhemmin tajuaa että miksi. Ja minähän tykkään fiilistellä. Minä elän fiilistelystä.

Tapahtuukohan kuolemassa niin, että nykyhetki lakkaa olemasta ja saamme vain elää muistojamme uudelleen ja uudelleen?

Tein hetki sitten parhaan nostalgialöydön, mitä ihminen voi tehdä. Löysin vanhan iPodini. Ikävuodet 14-17 yhdessä laitteessa. En ole vielä kolunnut koko aarrearkkua läpi, mutta pintapuolinen tsekkaus on aiheuttanut sellaisen tunnemyrskyn että ei auta kuin ihmetellä että millä kumman tuurilla olen nyt tässä pisteessä. Elossa, järjissäni, tavallisena, mukavana ja tasapainoisena. Miten ihminen selviää läpi nuoruuden? Ehkä se ei selviäkään. Ehkä ainoat ehjät täällä ovat lapsia.

Täytin viikko sitten 21. Eipä tuntunut miltään. Ehkä tästä eteenpäin iät eivät tunnu enää miltään. Ja ehkä ihan hyvä niin. Eihän luvun vaihtuminen merkkaa muuta kuin että nyt ollaan taas kierretty kerran aurinko ympäri. Ihan hauska rundi, eiköhän tehdä toinen perään. Maapallolle kiitos ja kumarrus tästä toistaiseksi voimassa olevasta huviajelusopimuksesta.

Share

Kommentit

Sirpale (Ei varmistettu) http://www.paikina.blogspot.com

Mahtavia kuvia :D!

älävalita (Ei varmistettu)

21-vuotias on todella nuori....

Mona Maria

Voi että, ihana viimeinen lause <3

Taru (Ei varmistettu)

Ihanasti kirjoitettu :)

anetteleonor (Ei varmistettu)

Saanko kysyä millon oot tarkalleen syntynyt? :) Onko se tuo 31.1? (Terveisin utelias astrologiahörhö ;D)

:) (Ei varmistettu)

eksyin sattumalta tänne sun blogiin ja pakko sanoa että ihan loistava postaus!

riinakein

Älä murehdi ikää, se on vain numeroita. Itse kärsin tasaisin väliajoin ikäkriiseistä (lähestyn kolmeakymmentä uhkaavasti) mutta sitten muistan, miten epäkypsä olin parikymppisenä ja olen kiitollinen kaikista kokemuksista, jotka ovat muokanneet minusta sellaisen kuin olen tänä päivänä.

Kirjoitin aiheesta itse asiassa taannoin myös omaan blogiini ikäkriisistä: https://sarkasmiajashampanjaa.wordpress.com/2016/01/20/naista-asioista-tiedat-olevasi-vanha/

Ps. Ihana ajatus tuo, että kuolemassa voisi elää muistojaan uudelleen!

Salla (Ei varmistettu)

Mielenkiintoinen ajatus, että kuoleman jälkeen eläisi pelkkiä muistojaan yhä uudelleen. Sehän olisi sitten tosi ihana juttu. Voisi odottaa kuolemaa enemmän kuin huomista päivää.

Kommentoi