Ihminen voi syödä, nukkua, jutella ja rakastaa ilman somea

The Good Morning

Ilta alkaa kääntyä yöksi. Juttelemme sängyllä. Emme tiedä kellosta mitään mutta väsymys alkaa taivutella meitä kohti nukkumaanmenoa. Peseytymisen jälkeen etsin puhelintani, jotta voin laittaa herätyksen aamuksi. Se löytyy takkini taskusta, siellä vielä aamulenkin jäljiltä. Ei puheluja, ei viestejä, ei ilmoituksia. Vain musta tausta, jolla petroolinsinisiä lehtiä ja kellonaika: 00:15

Tällaista elämää olen elänyt pari kuukautta. Poistin kaikki sosiaalisen median sovellukset puhelimestani jättäen siihen vain WhatsAppin ja Gmailin. Miksi? En tiedä. Se oli hetken mielijohde. Minulla oli sellainen olo että se voisi tehdä hyvää. Tottakai myös tiedostin että ne on ladattavissa takaisin sekunneissa, jos niitä tarvitsisin, mutta kumma kyllä en tarvinnut.

Ensimmäisen viikon ajan tartuin muutaman kerran tunnissa puhelimeen ja näppäilin suojakoodin vain todetakseen ettei näytöllä ole tarjolla mitään mielenkiintoista sovellusta, jonka haluaisin avata. Se oli vapauttava näky. Ei mitään onlinea. Pelkkä Laskin, Muistiinpanot, Kamera, Sää, Kalenteri, Kartat. Niinpä kerta toisensa jälkeen suljin näytön valon ja tein jotain muuta.

Pikkuhiljaa puhelimen tsekkailu loppui. Saatoin unohtaa sen parhaimmassa tapauksessa vuorokaudeksi takin taskuun tai laukkuun. Puhelimelle palattuani siellä oli joko viesti- ja puhelupommitus työnantajaa ja äitiä myöten, järisyttäviä uutisia sekä missattuja ehdotuksia kyseiselle päivälle, tai sitten ei kerta kaikkiaan mitään. Huomasin että jopa vuonna 2016 ihminen voi elää ilman puhelinta; syödä, nukkua, jutella, rakastaa.

Mitä sitten olen tehnyt kaikella ylimääräisellä ajalla? Nyt huomaan, että olen alkanut kehittää rutiineja. Sellaisia, joita minulla ei aiemmin ole ollut. Rutiineja, joista nautin. Ensinnäkin, olen alkanut lukemaan iltaisin, aamuisin, ja iltapäivisin; uutisia, proosaa, runoutta, tietoa. Olen alkanut kirjoittamaan; aamusivuja, omaelämänkerrallista, kuvitteellista. Niin! Ja luemme illalla aina toisillemme iltasadun (ellei olla ihan kuolemanväsyneitä), kumpikin vuorollaan. Meidän iltasatukirja on tällä hetkellä Mark Levengoodin Miljoona ruusua, sillä tarinat ovat lyhyitä, toiveikkaita ja loppuvat aina hyvin. Iltasadun täytyy aina loppua hyvin. Puhelimelle pitää palata iltaisin, jotta saa herätyksen seuraavalle aamulle.

Tämä voi olla hieman liian rohkeaa julistaa, mutta luulen että somettomuus on auttanut minua vapauttamaan lukkiutunutta luovuutta, tutkimaan erilaisia tapoja olla ja elää ja kuunnella omia impulsseja. Olen myös saanut mielenrauhaa; tässä näin on ihan hyvä. Kuvailisin ehkä tätä koko somettomuutta sanalla vapaus, vaikken ole täysin varma mitä sillä tarkoitan. Vapautta keskittyä enemmän itseen, vapautta olla reagoimatta muihin, vapautta siitä ettei kukaan tiedä missä menen ja mitä teen ja mitä minulle kuuluu, vapautta olla sanoittamatta tai kuvittamatta omaa keskeneräisyyttään, vapautta = lisää vapaa-aikaa, vapautta tehdä vihdoin jotain mitä olen aina halunnut tehdä, vapautta = epätietoisuutta maailman menosta? En tiedä.

Olen myös miettinyt sellaista asiaa kuin vaikutteet ja ajankäyttö. Mitä saan parin tunnin somettelusta? Voisiko sen ajan käyttää hyödyksi vaikka opettelemalla jotain uutta taitoa? Vaikuttaako some minuun negatiivisesti, positiivisesti vai neutraalisti? Haluanko käyttää ajatuksiani ja kapasiteettiani tietoisuuteen siitä, mitä joku teki jossain, vai voinko ohjata alitajuista ajatustenjuoksuani johonkin toiseen suuntaan, joka saattaisi olla hedelmällisempi esim. luovuuden kannalta? En tiedä, nämä ovat kysymyksiä, joihin en ehkä saanut vielä vastausta.

Viikko sitten latasin sovellukset takaisin, yksi kerrallaan. Niihin oli tullut joitain uusia päivityksiä, mutta kuitenkin kaikki oli niin kuin ennenkin. Pyörä jatkaa pyörimistä, eikä mikään muutu. Kyydistä voi hypätä pois, ja sinne voi myös aina hypätä takaisin.

Kuinka paljon sulle jäisi aikaa toteuttaa unelmiasi jos karsisit turhaa somen käyttöä?

Share

Kommentit

memmi (Ei varmistettu)

Siis tämä jos joku olis sitä, mitä tarvisin. Etenkin viime aikoina mun elämä on tuntunut jotenkin niin tylsältä, paikalleen pysähtyneeltä ja itseään toistavalta, että oon roikkunut somessa ihan liikaa. Elänyt elämää sen kautta. Ja tosissaan, opinnot ja kandin kirjottelu todennäköisesti etenis sata kertaa tehokkaammin, jollen tuhlaisi päivästä niin paljoa tehokasta aikaa turhaan sometteluun. Vaikka tiedostankin, että oon ehkä vähän liiaksi kasvanut yhteen somen kanssa ja että tekis todella hyvää olla jonkin aikaa ilman, niin jostain syystä se toteutus vielä uupuu..

Satu (Ei varmistettu)

Olisi ollut kiintoisaa kuulla enemmän myös siitä, miksi latasit sovellukset yksi kerrallaan takaisin? Vaikutti nimittäin siltä, että somepaastolla oli kiistatta hyvä vaikutus elämääsi. Joten miksi palasit entiseen? Vai oletko nyt pystynyt rajoittamaan someaikaa paremmin kuin aikaisemmin ja pitämään kiinni myös uusista rutiineista?

kaisaminni
The Good Morning

Ah, editoin sen pois koska se tuntui turhalta jarittelulta. Mutta siis lyhyesti sanottuna asioiden ja prokkisten hoitaminen ilman facebookia koitui mahdottomaksi. Nykyään kaikki työ/opiskelu/harraste-asiat hoidetaan facessa joten se oli pakko ladata jossain kohtaa takaisin. Hmm.. muut sovellukset ehkä ihan vain uutuuden viehätyksen vuoksi. Ne olivat jotain niin outoa ja uutta ja siistiä?

Kati (Ei varmistettu)

Voi kunpa somettomuudesta puhuttaisiin enemmän, miten tärkeetä se ois kaikille ihmisille, oli sitten kovin someriippuvainen tai ei. Koin tilaisuuteni tulleen kesäkuussa ja otin ja pakenin virtuaalitodellisuudesta yllättävänkin pitkäksi aikaa. Oli sanoinkuvaamattoman ihanaa, kun ei tarvinnut pitää yhteyttä kehenkään eli en tuona aikana ollut muutenkaan sosiaalinen. Sain keskittyä täydellisesti itseeni. Olen introvertti, joka kyllä nauttii suuresti ihmisten seurasta, mutta kaipaa vastapainoksi runsaasti yksin olemista. Sitä ei ihan tajua, että somessa ollaan tavalla tai toisella ihmisten ympäröimänä 24/7 ja vielä pahempi, jos itsekin kirjoittaa, höpöttää, keskustelee ja jakaa kuvia paljon. Siitä yksinkertaisesti tarvitsee välillä taukoa, muutkin kuin yksineläjät. Ihmiset eivät tajua, miten kuormittavaa jatkuva linjoilla oleminen, ilmoitusten tulviminen, puhelimen piippaaminen ja liukuhihnalla tuleviin viesteihin vastaaminen on. Ollaan niin kasvettu siihen kiinni, ettei osata päästää irti, vaikka pitäisi. Ollaan totaalisesti kadotettu tasapaino. Joka väittää ettei ole stressaantunut tai kuormittunut somen käytöstä, ei ymmärrä eikä näe sitä. Sen näkee vasta sitten, kun armotta poistaa sovelluksia puhelimestaan ja viettää aikaa hetken vain ja ainoastaan itsensä kanssa. Ajatus kulkee paremmin ja on rauhallista. On surullusta, miten ihmiset vieraantuvat elämän kulmakivistä: mietiskelystä, hiljaisuudesta ja rauhassa olemisesta. Kaikista asioista, jotka eivät ole ehdottoman välttämättömiä - kuten elintoiminnot - pitää ottaa säännöllisesti lomaa tai edes taukoa, jotta tasapaino elämässä säilyy.

Tuo on niin totta. Kun sovellukset asentaa takaisin, ei mikään periaatteessa ole puuttunut. Mistään ei ole jäänyt paitsi.

Kati (Ei varmistettu)

Huomasin että vikan lauseen voi ymmärtää väärin kirjotusvirheen vuoksi, eli tarkoitin *muuttunut. Sinänsä hauska virhe, koska siitä keksin toisen ajatuksen. Koska kaikki on pysynyt somemaailmassa ihan samanlaisena, ilmiöitä, ihmisiä ja uutisia tulee ja menee, ei täten siis elämästä ole puuttunut mitään mullistavaa ja maailma on pyörinyt eteenpäin hyvin ilman omaa panosta. Elämästä ei siis ole puuttunut mitään merkittävää.

Kommentoi