Irtipäästäminen

KEVÄT! Mikä mieletön kevät 2017! Oli tämä sitten sitä surullista ilmastonmuutosta, luontoäidin PMS:ää tai erään tapaamani henkilön (joka sanoi pystyvänsä hallitsemaan säätä) tekosia, on tämä ollut upeaa saada kokea.Rakastan sitä kun sääolosuhteet elää ja reagoi. Kun niiden kanssa pääsee vuorovaikutukseen. Onko mitään hienompaa ja korkeampaa merkkiä siitä, että emme voi oikeastaan hallita mitään mitä täällä tapahtuu, kuin radikaalisti vaihtelevat sääolosuhteet? On vapauttavaa vain päästää irti.

Ja on niin hienoa nähdä, kun ihmiset, jotka yrittävät kontrolloida kaikkea, alkavat hajoilla. Jotkut heistä huomaavat, että hei, parasta päästää vain irti ja nauttia. Jotkut taas kokevat tarpeelliseksi pilata päivänsä sen takia, ettei elämä tai sää tai toinen ihminen ollutkaan heidän kontrollissa.

Onhan se nyt jumankauta hienoa olla pienenä ihmisenä maassa, avata suu kohti taivasta ja syödä lumihiutaleita toukokuussa! Kaikki kokemukset tässä elämässä ovat mielestäni ihan liian arvokkaita, että niitä alettaisiin arvottamaan hyviksi ja huonoiksi. Parhaan fiiliksen saa, kun vain kokee.

Me vähät välitimme talvisesta toukokuusta ja lähdimme telttailemaan metsään, merenrantaan. Yöllä meni pakkasen puolelle. Eväänä oli riisikakkuja, Questbareja, tonnikalaa, avocadoja ja raakasuklaata. Suunnitelmissamme olisimme sännänneet heti aamusta virkistävälle aamu-uinnille, mutta todellisuudessa keho oli ehtinyt sen verran yön aikana jäähtyä, että oikeastaan aamulla ajatus saunasta resonoi vähän enemmän. Ja tuoreesta kahvista. Ja lakanoista. Ja suihkusta. Kaikista "itsestäänselvyyksistä", jotka tuntuu taas niin hyvältä, kun on hetken elänyt toisin.Aamu-uinnista tulikin mieleen eräs vitsi, jonka hiljattain kuulin: "Miten saada Jumala (/universumi/jokin suurempi voima) nauramaan?" - Kerro sille suunnitelmasi.

Aaahhahahahah!

Telttailun taikakin on oikeastaan siinä, ettei tarvitse olla suunnitelmaa. Saa olla aivan luonnon armoilla ja päästää irti. Tulla siihen tilaan, missä olemme aina eläneet, ennen kuin aloimme edes yrittämään kontrolloida kaikea. Yöllä voi tulla myrsky, sade, lunta, mutta siellä sitä vain ollaan ja pärjätään. Treenataan mieltä, kehoa, kykyä tuntea uusia tunteita. Venytetään mielen rajoja. Ei tarvitse toivoa mitään; ei aurinkoa, ei lämpöä, ei rauhaa, ei hyötyä, ei hauskuutta. Ei tarvitse kuluttaa energiaansa sellaiseen. Saa vain ottaa vastaan sen mitä luonto antaa ja nauttia siitä. Ja sehän antaa paljon. Vuodenajasta riippumatta.

Kommentit

saarasusanna
saara susanna

ÄÄÄ, siinä vissii oliki kaikki mitä osaan sanoa nyt.
No okei, ehkä mä yritän.
En osaa kuvailla nyt jotenkin sitä, että miten paljon sun tekstit vaikuttaa muhun. Arvostan vaan sua kirjoittajana ihan tosi paljon! Onnistut aina koskettamaan sanoillas, kiitos kiitos kiitos.

a (Ei varmistettu)

Hei! Kirjoitin ylös silloin sinun ja Ellan videolla vinkkaamia kirjoja, mutta unohdin, mihin kirjoitin ne :' D Voisitteko tehdä yhdessä postauksen, jossa olisi molempien suositukset? :) Olisin kiinnostunut niistä "itsensäkehittämiskirjoista/elämäntarkoituskirjoista" kuten myös vaikka ihan normaaleista fiktiivisistä romaaneistakin.

Sellaisista, jotka sykähdyttävät ja muuttavat ajatuksia.

Olette taineet molemmat saada kritiikkiä uusista teksteistänne, mutta itse olen tykännyt näistä todella paljon! :) Hassua, että ihmiset eivät hyväksy muutoksia. Itse muutun ainakin koko ajan ja koen joka vuosi uusia oivalluksia. Minusta se on juuri parasta elämässä. Ajatuskin siitä, että olisin yhä samanlainen kuin esim. 18-vuotiaana, saa ahdistumaan :D

Koen myös itse kokeneeni suuria oivalluksia viimeisten vuosien aikana ja tuntuu välillä niin hassulta, että on asioita, joista ei vain puhuta ja että ihmiset eivät useinkaan oikeasti pysähdy ajattelemaan elämää ja ajatuksiaan, vaan porskuttavat vaan tunteettomina arjessa työn ja kodin väliä vuodesta toiseen. Omat oivallukeni ovat kyynisempiä kuin teidän (ehkä johtuen raskaista vuosista) ja liittyvät paljolti siihen, kuinka millään ei lopulta ole merkitystä (elämä, työ, opiskelu, ura, ihmissuhteet..), koska kaikki on niin isoa ja väliaikaista (elämä, avaruus, äärettömyys, evoluutio, hiilenkierto, maapallo, ihmiskunta...). SIilti, vaikka maailmankuvani on aika synkkä, koen että tämä "oivallus" on myös muuttanut elämääni paremmaksi. En esimerkiksi stressaa enää lainkaan, koska koen, että "millään ei kuitenkaan ole väliä". Tämän myötä olen alkanut tehdä perfektionistisen kontrolloidusta elämästäni enemmän vapaata ja hauskaa. Super-epäspontaanina ja kontrollifriikkinä ihmisenä tämä on kuitenkin varsin hidas prosessi :D

Mutta siis... Jotenkin olen saanut hiukan valoa ja sellaista lapsenmielistä onnea takaisin omaan kyyniseen mailmankuvaani juttujenne avulla. Ja vaikka opiskelenkin kovia tieteitä ja en tiedä uskonko sieluihin tai mihinkään järin syvälliseen, pidän silti teksteistänne hirveästi, koska minusta niiden kaikkien sanoma on, että elämässä on tärkeintä rakastaa ja tuntea.

Eikö näiden pitäisi olla kaikkien ihmisten tavoite elämässä?

Kaisa Merelä

Mieletön kommentti! <3 Kiitos. Itse oon samaa mieltä siitä että millään ei ole mitään väliä ja mulla kans se oli yks tärkeimpiä oivalluksia irtipäästämisessä. :) Ja sen jälkeen vasta osannut huomata, mitkä ovat ne oikeasti tärkeät asiat. (vaikkei niillä olekaan väliä, niin mikä on tarpeeksi voimakasta, että sillä voisi olla edes jotain väliä. Esim. muiden auttaminen, kärsimyksen poistaminen, pehmeys, rakastaminen..) Mun kirjat oli ainakin Havahtuminen, Vetovoiman salaisuus ja Tie Luovuuteen. :) Ellan kirjoista muistan ainoastaan Tollen Läsnäolon voima. Kivaa kesää sulle! <3

RR (Ei varmistettu)

No nyt mä taisin hoksata miks viihdyn niin paljon koko viikonlopun kestävillä telttaretkillä ! Se on irtipäästämistä ja keino ottaa yllätyksenä vastaan tunne kuin tunne (eli sää kuin sää :D ) Itse olevinaan "kaiken hallitsevana" on niiiin ihanaa päästä metsään keskelle ennalta arvaamatonta luontoa ja ottaa vastaan sen mitä tulee ja nauttia hetkestä ilman jatkuvaa somepölinää, kiirettä ja stressiä.

Kaisa Merelä

Joo, hei joo <3

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.