Jokainen vastoinkäyminen on sinua varten

Liittyen viimeisimpään rahapostaukseeni, sanoin eräänä iltana Samuelille sängyssä maatessamme, juuri ennen uneen vaipumista, että sitten kun olen rikkampi, haluan auttaa nuoria yrittäjiä, taiteilijoita ja muita oman tien kulkijoita.  "Tällaisia, kuin me ollaan."  Haluan etsiä intohimoisimmat tyypit ja antaa heille kymppitonnin, jotta he voivat hetkeksi lopettaa selviytymisen ja keskittyä omaan juttuun täysillä ja saada sen mahdollisesti tuottamaan. Tai ehkä sittenkin viisi tonnia, korjasin perään, jottei tarkoitukseni kääntyisi päälaelleen. "Luuletko, että se auttaisi? Eikö kaikkien täydy käydä läpi oma polku ja oppia itse nämä jutut?", hän vastasi. Niin. Missä menee aidon avuntarpeen ja tarpeellisten kokemuksien raja? Ylhäältä on helppo huudella, että "jaksa vaan siellä köyhyydessä, opit paljon asioita!" Toisaalta jos muita ihmisiä auttaa rahallisesti hyvin avokätisesti, tekeekö siinä heille karhunpalveluksen? Jokainen haaste, vaikeus ja vastoinkäyminen elämässämme on tarkoituksenmukainen. Se on asetettu elämäämme, jotta voisimme oppia niitä asioita, jotka lopulta tuovat meille haluamamme. Yksi lempilainauksistani menee näin: "Everything that you are going through is preparing you for what you asked for." Universumi antaa meille kyllä aina kaiken, mitä pyydämme, mutta sitä ennen meidät laitetaan kouluun. Jos emme kestä koulun tarjoamia oppeja ja luovutamme, emme yksinkertaisesti ole vielä valmiita vastaanottamaan unelmaamme. Puhuin viime postauksessa suurien rahamäärien energiasta. Siitä, miten sekin on taito kestää rahan voimaa. Syy, miksi niin suuri osa lottovoittajista on menettänyt lähes kaiken voittamansa viiden vuoden kuluttua tapahtuneesta, on se, että heillä ei yksinkertaisesti ole ollut työkaluja yhtäkkisen suuren rahaenergian handlaamiseen. He eivät ole harjoitelleet rahataitoja pitkin matkaa, kuten vaikkapa joku, jolle raha on tullut pikkuhiljaa työn kautta - pari kertaa kaiken menettäen ja sitten taas takaisin haalien. Rahan handlaamistaitoja ei opita kirjoista, vaan trial and error -tyyppisesti. Uskon kuitenkin, että rahalla voidaan auttaa. Itseasiassa uskon, että se on rakkauden lisäksi yksi voimakkaimpia keinoja auttaa. Ehkä joissain tapauksissa rahallinen helpotus ei pilaa oppikoulua, vaan on itseasiassa yksi oppikoulu lisää. Aivan kuten Samuelin lauseeseen vastasin lopulta: "Mutta onhan se ihminen silloin tehnyt jotain oikein ja edennyt polullaan oikeaan suuntaan, jos hän on sattunut törmäämään ihmiseen, joka haluaa antaa hänelle viisi tonnia. Silloinhan se on hänen kohdallaan ansaittua."

&

Instagram: kaisaminni Snapchat: kaisaminni Facebook: The Good Morning Youtube: KAISAMBU

Kommentit

Suski (Ei varmistettu)

Tykkään yleensä sun postauksista, mutta vähän nyt tulee sellainen fiilis että etuoikeutettu keskiluokkaisen perheen tyttö huutelee kuinka vaikeudet kasvattaa. Tietysti kaikki mitä kirjoitat on sun todellisuutta, joka on täysin eri kuin muiden esim mun todellisuus. Eikä sulla tietenkään ole velvollisuutta muiden todellisuudesta kirjoittaa. Ehkä se mikä mua tässä häiritsee on sun käyttämät sanamuodot? Ne ku ovat niin ehdottoman kuuloisia.

Kaisa Merelä

Tuttu dilemma! Olen miettinyt paljon, miten rahasta - tai ylipäätänsä mistään tabusta - voi kirjoittaa ilman, että kuulostaa "liian joltain". Itseasiassa uskon, ettei näistä aiheista voi kirjoittaa niin, että kaikki olisivat tyytyväisiä, mikäli tekstiin haluaa sisällyttää jonkin näkökulman, eikä vain löpistä ympäripyöreyksiä.

Kukaan voi lopulta tietää toisen taustaa tai kokemuksia. Sinäkin tulkitsit minut keskiluokkaisen perheen tytöksi, vaikken sitä ole missään maininnut. Mutta kuten totesit, vaikeaahan se on muiden totuudesta ja kokemuksista käsin kirjoittaa. Minun totuteeni varmasti näkyy selkeästi kirjoituksistani - ehkä jopa selkeämmin, kuin koskaan osaan aavistaakaan. Koitan kyllä ottaa huomioon sen, että meitä on niiiin moneen junaan. Syvin toiveeni onkin, että jokainen voisi saada teksteistäni inspiraatiota riippumatta siitä, samaistuuko minuun vai ei.

Tiedätkö muuten mikä on jännää? Olen kuullut aiemminkin, että tekstieni sanat ja sanamuodot ovat ehdottoman kuulosia ja mustavalkoisia. Olen yrittänyt tutkia kirjoittamistani siitä näkökulmasta, miten saisin niihin lisää pehmeyttä. Toisaalta, jos provoisoiva teksti tulee minulta niin himputin helposti ja täysin luonnollisesti, niin miksipä sitä muuttamaan? Ehkä maailmassa pitää olla pari kovasanaista kapinoijaakin. Ehkä? Joka tapauksessa - kiitos kommentista! Se oli älykäs. <3 Ja ihanaa vuoden viimeistä sinulle! :)

Suski (Ei varmistettu)

Kiitos hyvästä vastauksesta! Myönnän, syyllistyin itsekin oikein oppikirjaesimerkkiin yleistämisestä.

Mun mielestä se on hienoa että samalla kun inspiroidun sun joistain postauksista niin myös provosoidun toisista. Tekee hyvää lukea tekstiä jossa ei ole omalla mukavuusalueellaan, tylsäähän se ois jos olisin kaikesta samaa mieltä kuin sä.

Hyvää loppuvaa vuotta myös sinulle!

Dollari (Ei varmistettu)

Raha on mun lempiaihe ja siksi haluan kommentoida! : )

Tuohon juttuun että kannataisiko köyhälle taiteilijalle tai opiskelijalle tms antaa se viis tonnia vai ei? No ensinnäkin mieluummin se kymppi ja ihan siitä ilosta että toinen saa välillä hengähtää heh. Kysymys siitä, että olisiko rahasta apua on varattoman kohdalla aika turha, koska monta kertaa jonkun jutun toteuttaminen voi jäädä koska ei ole varaa sitä toteuttaa, esim taiteilijalla ei ole varaa ostaa taiteilijatarvikkeita tms joita ilman ei voi harjoitella ja taiteilla, ja wannabe-opiskelija ei voi mennä valmennuskurssille kun ei ole varaa eikä siis ehkä pääse kurssille ja jollain startupperilla voi olla mahtava idea mutta you guessed it, ei varaa toteuttaa sitä eli pointti on se että jos annat intohimoiselle ja työtäpelkämättömälle köyhälle rahaa, se todellakin auttaa hänen asiaansa!

Sitten se kolikon toinen puoli, miksi lottovoittaja ja rahan perinyt helposti menettää nopeasti kaiken. no siksi että se raha tuli sormea nostamatta, sen eteen ei tarvinut tehdä mitään, siksi ei voi tajuta sen arvoa vaan laittaa 10K sekunnissa menemään eikä se tunnu miltään. Niin se raha sitten hupenee. Toisaalta taas jos itse joutuu raatamaan ja ansaitsemaan pennosensa, oppi niiden arvon, sen että A) niiden eteen pitää tehdä jotain ja B) se ei aina ole helppoa ja siksi ei kannata laittaa kaikkea kerralla haisemaan. Mä uskon myös siihen että vaikka uskoisi että rahaa tulee aina lisää jos vanhat loppuu niin ei kyllä tule, jos sitä mitä sulla on ei kunnioita yhtään vaan pistää hulluna menemään ilman mitään järkevämpää syytä.

Yleensä ottaen minulle raha merkkaa vapautta, vapautta tehdä tai olla tekemättä mitä ikinä haluaa, vapautta olla sellainen kuin haluaa tai olla olematta, koska jos sulla on rahaa, auktoriteetit kutistuvat ja muiden pillin mukaan ei tarvi marssia koskaan, kun on varaa valita toisin kuin joku pomo/työkkäri tms kyykyttäjä sanelee. Raha on myös turvaa, kukaan ei voi sulle mitään, jos sulla on rahaa, voit palkata parhaat asiantuntijat auttamaan sinua tarvittaessa, voit asua missä haluat ja ylipäätään ei ole pakko mihinkään. Mielestäni kun on tarpeeksi rahaa pääsee kiinni mahdollisuuksien maailmaan, tarkoittaa sitä että on aina mahdollisuus valita, ei tarvi tyytyä siihen yhteen kortiin vaan sulla on värisuora josta valita. Se on se luksus siinä rahassa, vapaus, ei se summa pankkitilillä.

Sorry tuli pitkä mut tää on mun lempiaihe kuten jo kerroinkin : D

tiipii (Ei varmistettu)

Kiva, että oot rohkea ja kerrot avoimesti omista ajatuksista ja mielipiteistäsi. Välillä kuitenkin oikeasti tuntuu siltä, että oma perspektiivisi on niin vahva, että että olet kykenemätön miettimään asioita vähän laajemmasta näkökulmasta. Voihan sekin sinulta löytyä, mutta ei mielestäni tule näissä teksteissä juuri esille. Mietitkö koskaan, miltä vakavasti masentuneesta tai vaikka itsemurhalle lapsensa menettäneestä lukijasta nämä tekstit tuntuisivat?

“Everything that you are going through is preparing you for what you asked for.”
Universumi antaa meille kyllä aina kaiken, mitä pyydämme, mutta sitä ennen meidät laitetaan kouluun.

No, ehkä tämäkin lainaus voi olla sinulle tai jollekin muullekin hyödyllinen tietyissä tilanteissa ja antaa uskoa. Kuitenkin liiallisella merkityksen luomisella kaikelle on omat haittapuolensa. Pelkkien yksilöllisten kykyjen merkityksen julistaminen sulkee silmät esimerkiksi sellaisilta yhteiskunnallisilta rakenteilta, jotka vaikuttavat hyvinvointiimme, samoin kuin sellaisilta elämäntapahtumilta, joihin emme voineet vaikuttaa mutta joiden alle melkein muserruimme. Voimavarat ihmisillä kun ovat aika erilaisia.
Uskon itsekin, että meillä on usein paljon enemmän mahdollisuuksia vaikuttaa itseemme ja onneemme kuin uskommekaan. Mutta tällainen liiallinen yksinkertaistaminen särähtää myös pahasti korvaan. Totta kai meillä jokaisella on oma totuus ja oma kokemus tästä elämästä, mutta välillä olisi kiva nähdä jonkinlaista perspektiiviä näissä kirjoituksissa, samoin jonkinlaisia perusteluja omille väitteille. Pelkkä "minusta tulee miljonääri, koska haluan" ei oikein vakuuta.
Ymmärrän kyllä, että blogisi tarkoituksena ei nyt ole toimina minään äänitorvena esimerkiksi mielenterveyspotilaille, eikä se ole sinun vastuullasikaan. Kirjoitin tämän kommentin, koska toivon, että kaikki pysähtyisivät välillä miettimään millaista ilmapiiriä ja maailmaa ovat ympärilleen luomassa omia totuuksiaan julistamalla. Onhan se kiva, että tuot myös tällaisia ajatuksia esille, sillä toki on myös lukijan vastuulla arvioida millaista tietoa imee itseensä. Kyllähän me lopulta kaikki erilaisine ajatuksinemme ja elämäntyylinemme tänne pallolle mahdutaan.

Kaisa Merelä

Kiitos kommentista! En ole jotenkin ajatellut, että vain koska sanon että "kaikella on tarkoitus", ilman että heti kumoan ja lievennän lausettani lisäämällä perään "paitsi sillä ja tällä ja jos käy näin tai noin", ihmiset ajattelisivat, että ajattelen aina ja ehdottomasti kaikesta näin. Tekstieni tarkoitus on tuoda toivoa, valoa ja inspiraatiota. Saada ajattelemisen aihetta ja nähdä ehkäpä omat ongelmat ym vähän toisesta näkökulmasta. En usko, että esimerkiksi kukaan vanhempi, jonka lapsi on vaikkapa tehnyt itsemurhan, on "ansainnut" tätä kohtaloa tai että se olisi jokin oppikoulu matkalla kohti unelmia. Haloo? Toisin sanoen, TOTTAKAI maailmassa on vastoinkäymisiä, joille ei löydy selitystä. Mielestäni tämä on niin itsestäänselvää ottaen huomioon maailman järkyttävän tilanteen, etten ole kokenut tarvetta sitä teksteihin lisätä, vaan pitää sanoman yksinkertaisena, keskivertosuomalaiselle kohdennettuna. Olen itsekin kokenut paljon asioita, joita en todellakaan olisi ansainnut, mutta en ota silti sitä niin henkilökohtaisesti, kun joku sanoo "kaikella kärsimyksellä olevan tarkoitus". Ymmärrätkö mitä ajan takaa? Asiat, joista puhun, ovat vain ideoita. Ei niissä ole mitään henkilökohtaista. :)

Kaisa Merelä

Ainiin ja haluan vielä lisätä yhden jutun! Kysyit "Mietitkö koskaan, miltä vakavasti masentuneesta tai vaikka itsemurhalle lapsensa menettäneestä lukijasta nämä tekstit tuntuisivat?" Niin kyllä, tottakai mietin. Mietin paljonkin. Mutta olen kirjoittaja. Jos kirjoittaisin ottaen huomioon jokaikisen ihmisen tässä maailmassa ja koittaisin olla satuttamatta tai suututtamatta ketään, en olisi enää kirjoittaja. Olisin ympäripyöreitä puhuva tyhjäntoimittaja. Tekstini olisivat poliitikkomaista lässynläätä. Brechtin sanoin "Taide ei ole peili maailman heijastamiseksi, vaan vasara sen muokkaamiseksi."

tiipii (Ei varmistettu)

Hei taas! Kiitos hyvästä vastauksesta. Ymmärrän sinua. Mietinkin, että et varmaankaan ole noin ehdoton, miltä tekstisi kuulostaa. Oli ehkä typerää olettaa. Koin aika pahaa maailmantuskaa tuota kommenttia kirjoittaessani, jolloin unelmapuhe ei ehkä ollut minua varten. Totta kai on siis myös hyvä olla se yksi näkökulma, kun tällaisia tekstejä lähtee kirjoittamaan, juuri sen takia, että ei kirjoita ympäripyöreää hölinää. Samoin ymmärrän, että ei ole tarkoituksenmukaista tai edes mahdollista kirjoittaa jokaiselle. Ja jos kirjoittaisi aina jokaisesta näkökulmasta, täytyisi kirjoittaa miljoonasivuinen kirja. Samoin siinä katoaa se perspektiivi, mikä oli tarkoitus tuoda esille. Pidänkin kirjoitustyylissäsi siitä, että sen ehdottomuus herättää itseä oikeasti ajattelemaan, että onko asia näin vai miten muuten tätä voisi ajatella. Itse vain tuppaan takertumaan todella helposti ehdottomuuksiin - en kykene käsittelemään niitä, koska asiat ovat usein aika monimutkaisia ja harva ajatusmalli pätee joka tilanteeseen. Tämän takia olen sitten taas todella huono välillä edes muodostamaan mitään mielipiteitä.

Nina (Ei varmistettu)

Joo kyllä kun on nähnyt ja kokenut useamman sukupolven köyhyyden, tietää miten ihmiset vuosikymmenestä toiseen sinnittelee köyhyysrajoilla ja tuilla kykenemättöminä ikinä vapauttamaan potentiaaliaan muuhun kuin senttien laskemiseen ja selviytymiseen niin tuntuuhan tällainen teksi ihan uskomattoman etuoikeutetulta bull****ilta. Siis köyhyys on kirjaimellisesti niin stressaavaa, että se laskee aivojen kapasiteettia ja ihmisen älykkyyttä.
(http://www.independent.co.uk/news/science/poverty-intelligence-aging-brain-low-income-inequality-a7333506.html(
Ihmisille tapahtuu IHAN HIRVEITÄ ASIOITA KOKO AJAN, joilla ei yksinkertaisesti ole mitään tarkoitusta tai mitään muuta opetusta kuin se, että joo no ihan hirveistäkin asioista voi selvitä vaikka niistä jäisikin loppuelämää, jopa seuraavien sukupolvien elämää hankaloittavat arvet.

Valitettavasti sun vasara takoo tällaisilla jutuilla turpaan ennen kaikkea niitä, joilla on jo valmiiksi vähät resurssit. Sun tekstit on suunnattu ihmisille, joilla on paljon resursseja mutta vähän työkaluja hyödyntää niitä. Pehmeyttä sun teksteihin toisi se, että tunnustat niiden yleismaailmallisuuden olevan jokseenkin heikkoa ja sun kohdeyleisön olevan aika kapea.

Tien että saat paljon paskaa niskaasi ihan vaan sen takia, että joitain ihmisiä nyppii nähdä hyvinvoiva, korkealle tähtäävä ja anteeksipyytelemätön nuori nainen toteuttamassa unelmiaan. Ymmärrän, että se on aika kuluttavaa ja varmaan nostaa aika paljon torjuntaa muutakin kritiikkiä kohtaan. Koska kun raivatessaan omaa tietään joutuu oikeasti torjumaan paljon muiden puheista, koska monesti ihmiset pyrkii ohjaamaan sut samalle, turvalliselle, niiden mielestä paremmalle tielle.
Mut mun pointtina on tässä kohtaa, että älä tee muiden tienrakennuksesta vaikeampaa.

Kaisa Merelä
The Good Morning

Uskon, että syvin yritykseni tätä blogia kirjoittaessani on tehdä muiden tienrakennuksesta helpompaa. :)

Luin sun blogia siihen aikaan, kun teit niitä terveellisempiä reseptejä ja kirjoitit treenaamisesta. Sun blogi oli mun lemppari. Muistan et jossain vaiheessa muutuit aika rajusti (mahdollisesti jonkin blogitauon jälkeen), instagramissa oli rohkeita kuvia ja teksti oli erilaista ja lopetin sun seuraamisen. Vähän aikaa sitten törmäsin taas sun instagram profiiliin ja blogiin. Tällä kertaa painoin taas sitä seuraa nappia ja päädyin lukee sun juttuja ihan ajatuksella ja tää on ihan huippua. Siistii miten susta on kasvanut niin rohkea, luova, inspiroiva persoona. Sulla on mahtavia ajatuksia etkä selvästikkään pelkää ilmaista itseäsi. Ihailen. Aiemmin se sun muutos tuntu oudolta, nyt taas siistiltä! Ehkä oma ajatusmaailmakin on tässä vuosien varrella muuttunut aika rajusti, kun nää jutut uppoo ihan eritavalla. Kiitos!

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.