JOULUKALENTERI: LUUKKU 6

The Good Morning

Hyvää itsenäisyyspäivää ja leppoisaa viikonlopun alkua!

Tällä kertaa luukusta tulee puhetta epämukavuusalueesta. Minun on pitänyt kirjoittaa aiheesta jo aiemmin, mutta vasta nyt sain sopivan aasinsillan maamme itsenäisyydestä, sodista, kärsimyksestä, jne. Jos sotilaat ovat taistelleet maamme puolesta niin koitetaan me taistella edes läpi arjesta. Ja vaikka sitten kohti vahvempaa "minä pystyn" -uskomusta.

Tiedättekö, kun on sellasia juttuja, joista ajattelee että ei ikinä? Ne voi olla lykättäviä askareita, kuten tiskaaminen tai verotoimistossa käynti, tai sitten yllytyshulluja juttuja kuten avantouinti tai benji-hyppy.

Minua on alkanut ärsyttämään eräs piire, joka on viime aikoina hiipinyt käyttäytymiseeni. Se on "ei ikinä" -ajattelu. Sellainen ihme nyhveröajatusmalli, "en pysty", "en jaksa", "ei onnistu", "ei oo pakko". Elämäni on jatkuvaa tasapainottelua mukavuudenhaluisuuden ja kivun ja tuskan rakastamisen välillä. Toisinaan toinen niistä ottaa vähän isomman roolin. Nyt on nössökausi käynnissä.


Olen ollut aina aika Yes Man -tyyppinen mimmi ja sellaisena haluan pysyä. Siispä olen ottanut käyttöön käsitteen "epämukavuusalue", josta en ole koskaan erityisemmin pitänyt, sillä se kuulostaa siltä kuin elämässä olisi epämukavia asioita, mikä ei pidä paikkansa. Käytän sanaa aina kun alan nössöilemään ja aina kun saan itseni kiinni ajattelemasta etten pysty tai jaksa, teen kyseisen homman mahdollisimman nopeasti ja vielä tuplasti paremmin, jotta todistan itselleni olleeni väärässä. Kaikista pahinta olisi luulla itseään selkärangattomaksi ja sitten vielä todistaa se.

Esimerkki: "Onneksi voin käydä hyvin päivällä salilla, niin ei tarvitse herätä kello 5 treenaamaan." Hähähää, kannattiko ajatella noin, senkin lusmu! Ja ei muuta kun ensi aamuksi klo 5 herätys soimaan ja tulta päin. Kun näitä kokemuksia tarttuu plakkariin tarpeeksi, tajuaa ettei mieli voi rajoittaa todellista pystyväisyyttämme, vaan voimme saavuttaa kaiken mitä keksimme. Siis ihan kaiken. Siihen tarvitaan vain vähän sitä SUOMALAISTA SISUA.

Minulla taitaa olla nyt käynnissä jokin tahdonvoiman kasvatuskausi. Ehkä se palkitaan jossain vaiheessa, kun mikään ei enää tunnu missään ja kaikki alueet ovat mukavuusalueita. Sitten minun ei enää tarvitse käyttää sitä negatiivista sanaa.

Sitä kohti! Suosittelen teillekin!

Itsenäisille tyypeille ja itsenäiselle maalle!

Share

Kommentit

Vilma (Ei varmistettu)

Oii miten osuva teksti!! Itse olen pohtinut viime aikoina, voiko omalla kohdallani lisääntynyt mukavuudenhaluisuus johtua lukion loppumisesta - koulujen päättymisen jälkeen elämä on ollut vähemmän "suorituskeskeistä", mikä on saanut helposti ajattelemaan, ettei ole "pakko" tehdä yhtään mitään... Haluaisin kovasti korjata tämän ajattelutavan itsessäni, sillä kauhukuvissani tämä "hengailu" jatkuu muuten koko loppu elämäni ajan. Ehkä asennemuutokseen tarvitaan juurikin sitä kuuluisaa suomalaista sisua?

Kiitos kun herättelit minua ajattelemaan, Kaisa! Pienenä kehittävänä toiveena heittäisin, että toivoisin muistakin TGM-joulukalenteripostauksista tällaisia vähän pohdiskelevampia pläjäyksiä, sillä lukijana en jotenkin koe saavani jokapäiväisistä tuotearvontapostauksista mitään irti, vaikka ne kivoja ovatkin.

Hyvää (ja sisukasta) itsenäisyyspäivää sinulle!

Emilia (Ei varmistettu)

Oot mahtava! Kiitos taas kun laitoit mut miettimään, minäkin tykkään enemmän näistä ajatus-luukuista kun arvonnoista (voi tietty syyttää surkeeta tuuria)

siis kirjotat ties kuinka monetta kertaa kun suoraan mun ajatuksista :D oon lähiaikoina huomannu saman ja ärsytän itteeni ihan suunnattomasti aina ku pyydän jotain tekemään asian mun puolesta, esim hakemaan jonkun jutun tms. vaikka alakerrasta. Oon päättäny hankkiutua tästä mun laiskuudesta eroon koska mulla toi "laiska" sana taas tuottaa sellasen inhoreaktion kun pidän itteeni sellasena! :D

Tanja (Ei varmistettu)

"Kaikista pahinta olisi luulla itseään selkärangattomaksi ja sitten vielä todistaa se."

Tuossapa koko viikon lempilauseeni. Kiitos, Kaisa, oivalluksesta. :D

Melina (Ei varmistettu)

Osu ja uppos! Ite oon joutunu käymään samoja asioita läpi kuluneen syksyn aikana. Ku yhtäkkiä sairastuu elettyään 20 vuotta täysin terveenä, tulee helposti fiilis, että "nonni, tässä tää nyt oli! Ihan sama! Ei millään oo enää mitää väliä!". Mut jos alkaa työstään ajatusta siitä, mitä vois ite tehä sen eteen, että oma elämä ois nautinnollista ja onnellista sairaudesta riippumatta, niin johan alkaa ääni muuttua kellossa. Kukaan ei voi tulla sulle sanomaan, että tee näin tai noin. Tai siis kyllä voi, mutta johtaako se välttämättä mihinkään? Kaikki tietää sen, että muutos lähtee omasta itestä! Siitä, että joskus uskaltaa olla vähän itsekäs ja laittaa ittensä etusijalle, koska ainaki mun mielestä jokainen on oman elämänsä tärkein ihminen. Ja sillon, ku tuntuu ettei vaan yksinkertasesti jaksa, ei pysty, ei kykene, kannattaa tosiaan kaivaa se suomalainen sisu takataskusta ja päättää, että "jos en minä, niin sitte ei kukaan muukaan!". Kiitti Kaisa ihanasta postauksesta ja hyvää sisukkaan Suomen itsenäisyyspäivää! :)

Uraäidin Ruuhkavuodet (Ei varmistettu) http://uraaidinruuhkavuodet.blogspot.fi/

Hyvä Kaisa! Epämukavuusaleen välttely on henkistä laiskuutta. Se on usein osa vanhenemista. Itse myös varon sitä kuin ruttoa koska "vierivä kivi ei sammaloidu". Minulle koko tämä blogimaailmaan astuminen on askel epämukavuudalueelle, tällainen seniori-bloggaaja" kun olen ;). Aiheesta enemmän tuoreimmassa postauksessani.

http://uraaidinruuhkavuodet.blogspot.fi/

miia r (Ei varmistettu)

Hyvä teksti! Jos mielenhallinta ja tuon pikkuruisen laiskuuden selättäminen kiinnostaa vieläkin enemmän, suosittelen lukemaan kirjan Jeff Olson - The Slight Edge
Kirjan luettuani oon saanu itteni lähtemään räntäsateeseen kävelemään salille 4 km kun ei bussit kulkenu, pystyny voittamaan Gossip Girl -himotukset ja lukemaan tenttikirjaa ja niin edelleen. Ihan huikee kirja, joka opettaa ajattelemaan kaikkea kriittisesti, tyylillä "Elämä on jatkuvia valintoja, ja menestyvät ihmiset valitsevat aina sen vaihtoehdon joka vie heitä eteenpäin" ja että pitkäjänteisyys palkitaan aina. Suosittelen!

Linem (Ei varmistettu)

Ajatuksesi kuulostivat mielestäni siltä, että itsensä haastaminen kannattaa aina. Sillä
pääsee mielestäni pitkälle elämässä. Oma mottoni on, että Ikinä ei pidä luovuttaa! Ja toinen voisi olla, että positiivisuus kunniaan :) Hyvää
Itsenäisyyspäivää sinnekin! Miten aiot sitä viettää?

Siiri (Ei varmistettu)

Asiaa! Olisi varmaankin hyödyllistä minullekin koittaa kasvattaa tuota tahdonvoimaa hieman enemmän, sillä myönnän meneväni aina sieltä mistä aita on matalin.

Maana (Ei varmistettu)

Voi vitsi, tää tuli just hyvään saumaan. Mulla on ollu koko syksyn semmonen nössöilykausi, että oon miettiny et "en mä jaksa" "ei oo pakko". Oon laiskistunut vähän joka asiassa. Siivoaminen on jäänyt, kouluhommat oon tehnyt vähän sinnepäin ja treenaaminen on kyllä vähentynyt. Mä kerään selvästi samalla tavalla sisua kun sinä.

prunella (Ei varmistettu)

Näinhän se on. Hyvää itsenäisyyspäivää !

Emmi (Ei varmistettu)

Ihanaa pohdiskelua! (:

tinski (Ei varmistettu)

Kuulostaa aivan liian tutulta..Itseäni ärsyttää suunnattomasti saamattomuus. Aina se menee siihen "no sitten huomenna" meininkiin. Miksei heti tänään , heti nyt! Kyllä se vain niin on, että jos saa itseään niskasti kiinni ja hoitaa (yleensä rästissä olevan) duuninsa nii kyllä se palkitsee! Hyvää itsenäisyyspäivää sinulle! :)

T (Ei varmistettu)

Itekkin oon pohdiskellut paljon näitä asioita viimeaikoina. Mäkin haluun ottaa itseäni niskasta kiinni ja kasvattaa tahdonvoimaa!

Tää tuli juuri sopivasti nyt kun mietin miten ikinä selviän ensi torstain tentistä :D Kiitos!

Piia (Ei varmistettu)

Aivan mahtava teksti taasen! Sitä aina itekki rupee miettimään sitä minkälainen on tai miten on muuttunut :) Kiitos sinulle tästä!! :)

saarasusanna
saara susanna

Kylläpä sattui tämä aihe sopivasti! Hienoja ajatuksia :)
Tuntuu tosiaan, että elämä on koko ajan yhtä sotaa pään sisällä: "en pysty tähän" "pystynpäs"
Eniten itsellä tällaisia ajatuksia tulee sosiaalisissa tilanteissa vieraampien ihmisten kanssa. Sitä joutuu toisinaan pakottamaan itsensä ulos mukavuusympyrästään ja kohdata uusia ihmisiä. Lopulta se aina palkitsee!
Koko ajan ei kuitenkaan tarvitsisi olla pakottamassa itseään mihinkään. Elämäänhän kuuluu onnellisuus ja nauttiminen, joten aina välillä on ihanaa vaan olla juuri mukavimmalla alueellaan tuttujen ihanien ihmisten ympäröimänä, ilman minkäänlaista itsensä haastamista :)

Rauno (Ei varmistettu)

Nössöäkin itsenäisyyspäivää!

Krisku (Ei varmistettu)

Tässäpä kiva luukku! me jokainenhan ollaan just semmosia ihmisiä, mitä me päätetään olla. mäki käyn usein tommosia sisäisiä kinoja oman mukavuudenhaluisen minäni ja pyrkimyksellisen minäni välillä. paras fiilis tulee just siitä kun voi voittaa omat lässytyksensä siitä ettei muka jaksa ja huomaa lopputuloksesta että kyllä kannatti:)

SirpaH (Ei varmistettu)

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Iisa (Ei varmistettu)

Oot huippu! Kivaa itsenäisyyspäivää!

Anni (Ei varmistettu)

oon alkanu aatella ihan samalla tavalla! Tammikuussa oon lähdössä yksin uuteen-seelantiin, eikä lentomatka 3 vaihdon kanssa oikeen houkuta. Siis suoraansanottuna pelottaa kamalasti, koskaan en oo yksin lentäny!! Mutta ajattelen vaan kokoajan että kaikesta selviää ja sitten on tosi voittanut olo :)

himmeli (Ei varmistettu)

Olen yrittänyt itsekin, etten sanoisi ei ystävieni ehdotuksiin. Siksipä minulla onkin töitä,hauskanpitoa ja sosiaalista kanssakäymistä luultavasti normaaleita ihmisiä enemmän. Enkä kyllä koe jääväni mistään paitsi näin aktiivisen elämän kanssa.. välillä tietysti täytyy levätä muutama päivä siellä täällä, mutta pitäähän sitä elää.. En varmasti tule vanhana miettimään etten saanut tehtyä halluamiani asioita kun teen kokoajan sitä mistä pidän :D :D

Joulutähti (Ei varmistettu)

Mielenkiintoista pohdiskelua! :) Mulla homma kulkee niin että jos mietin että en jaksa, annan olla tai teen myöhemmin, sitten kun on inspistä. Mieluummin relaan kuin teen jotain tekemisen pakosta vissiin. Sen sijaan tuo 'en pysty' aiheuttaa yleensä säpinää koska olen sen verta itsepäinen tyyppi että jotenkin saan itseni usutettua näyttämään itselleni että pystynpäs ;) heitän itseäni jatkuvasti epämukavuusalueelle, mut ne on kaikki sellasia juttuja et olen samalla niistä kauhunsekaisesti innostunut ja ne on kaikki sellaisia että ne vie eteenpäin ja kasvattaa. Jotenkin uskon et jokaiselle mieleen tulevat haaveet on sellaisia et ne on just sulle tarkoitettu toteutettaviksi, koska kaikilla meillä on eri haaveet. Ja jos haave tulee, tarkoittaa se sitä et sulla on kapasiteettia se toteuttaa (jos haluat). Eli jos en minä niin kuka sitten? 'if not me, who then, if not now, when then?'

Välillä tulee kyllä kausia kun tunnen itseni luuseriksi tyyliin ei tästä tule yhtään mitään, oon haukannut liian isoa kakkua, mut sit päivän pari levättyäni ja sitä sisua ;) kerättyäni ihan kuin huomaamattani homma jatkuu taas uudella innolla koska vaihtelu virkistää ja ilman haasteita on vaikea olla tyytyväinen.

Kaikkea hyvää!

minttu (Ei varmistettu)

Tää osui ja otettiin käyttöön heti! Oot niin oikeessa ja sorrun tähän liian usein itsekin! Nää sun ajatuspostaukset paranee vaan koko ajan, tykkään<3 ihanaa joulunodotusta!!

Pirkko (Ei varmistettu)

Totta kyllä se on juur näin

plu (Ei varmistettu)

pistää silmään että sulla on maininnat väsyneisyydestä tai alakulosta tulleet juuri valon vähentymisen kanssa käsikädessä. mulla vaikutti ihan ihmeellisen hyvin sellaiseen (vajaan viikon käytön jälkeen) kirkasvalolamppu, 30min ajan päivittäin heräämisen jälkeen..

Anna (Ei varmistettu)

Nyt oli taas semmonen pätkä mikä mun piti saada lukea just nyt tässä elämänvaiheessa :) Oon vaan saanu susta niin uskomattoman vahvan kuvan, etten voi kun ihailla!

Kommentoi