Juhannus, luonto, rakkaat

Juhannus oli ja meni! Kirjoittelen täältä veneenkannelta ja aurinko porottaa täydeltä taivaalta. Viimeinen ajo ennen kotiinpaluuta. 

Tosi monet asiat muuttuu, mutta juhannus pysyy aina samanlaisena. Tällä jengillä sitä on vietetty vuodesta 95 lähtien täällä samassa paikassa yhteisellä mökillä. (Paria poikkeusta, kuten keskimmäisen mimmin levottomia jalkoja lukuunottamatta)

 Aina landella sitä tulee miettineeksi "miksi tuhlaan elämääni kaupungissa asumiseen, kun siellä ei voi koskaan saavuttaa sellaista autuutta, rauhallisen hyväksyvää mielentilaa ja yhteyttä kuin luonnossa."

Mutta kummasti sitä viimeistään vuorokauden jälkeen tulee fiilis että nyt takaisin stadiin. Joka kerta.

Ehkä hyvä keskitie olisi retkeillä säännöllisin väliajoin. Pitäisi varmaan etsiä jokin vakkarimetsä läheltä Helsinkiä, jonne kirmata aina kun tarvitsee halata puita, itkeä niitä vasten tai vain istua mättäällä silmät suljettuina ja kuunnella.

Niin ja hommata paatti jolla seilata saaristossa, vaikkei se Saimaata oikein päihitäkään. Viime kesänä hankittu kumivene tosin hoitaa sitä roolia toistaiseksi ihan hyvin. Sen veneen neitsytmatka viime kesänä lähti Kaivarista ja päättyi Eiran rantaan. Tänä kesänä koitetaan Töölönlahdella. Venepaikkaakaan ei tarvitse, kun veneen voi vain puhaltaa tyhjäksi ja säilöä komeroon. Kätevää!

Uusimaa I am coming! Mahtavaa alkavaa viikkoa kaikille! 

Kommentit

Mardis (Ei varmistettu)

Wau mitä kuvia ja mikä tunnelma niistä välittyy! Se landen, metsän ja järvien taika taitaakin olla juuri siinä, että siitä saa nauttia vain satunnaisesti silloin tällöin. Pari viikkoa luonnon helmassa voi oikeasti johtaa mökkihulluuteen

Kaisa Merelä

No siinä olen kyllä ihan samaa mieltä! :D Kiitos! :)

Kati (Ei varmistettu)

Jokin sai minut palaamaan luoksesi pitkän tauon jälkeen. Jostain syystä jätin elämäsi seuraamisen sikseen, mahtoikohan johtua siitä, että blogi oli niin treenipainotteinen eikä aihe syvällisesti käsiteltynä kiinnosta. Nyt kun treeniasiaa on vähemmän - tai siis ei lainkaan - jaksoin lukea kaikki uudet postaukset päästä häntään. Olet niin etevä ilmaisemaan itseäsi kirjoittaen että mainio mielenlaatusi ja valloittava persoonasi tulee oikeutetusti esiin ja on tämän blogin parhainta antia - postauksen aiheesta viis. Ehkä siis nyt jään pysyvästi seurailemaan. Oikeastaan, kun luin kirjoituksen sali-ikävästä, tajusin, että taidanpa minäkin kaivata sitä aikaa. Juuri sitä addiktiopuuskassaan vähän kahelia Kaisaa.

Mutta myös tämä Kaisa on ihana ja rakastettava! Ajatuksesi ovat mielenkiintoisia. Postauksen alkupäässä nyökyttelen lupaavasti ja näytän peukkua aihevalinnalle. Loppupuolella on kuitenkin aina jotain uutta ja kaisamaista näkökulmaa, josta en osaa sanoa, olenko samaa vai eri mieltä. Se on ilahduttavan erilaista ja ajatuksenkulkua aktivoivaa.

Ps. Rakastan sun ja Hermannin videota, joka oli muistaakseni nimeltään "Kaisan keittiössä"? Anyways, nauran joka kerta ihan hulluna kohtaukselle jossa se sörväin meneekin yllättäen käyntiin ja olisi saattanut sörväistä Hermannilta kielen irti. Erinomaista videomateriaalia. Harvemmin mikään netissä oleva niin viihdyttää!

Kaisa Merelä

Hehe, voihan hittolainen! Kiitoksia kovasti!!! :)

Jyyli
Spice 'n' Shine

Maatalon tyttönä mulla oli kauhea hinku kaupunkiin heti 18 täytettyäni ja vannoin, että koskaan en enää metsässä rämpisi.

Nyt, kaksi vuotta myöhemmin huomaan viettäväni juhannuksen kaikessa rauhassa vanhempieni rannassa ja lähteväni lähes joka ilta kaupungin kotikulmiltani löytyvän pienen metsäläntin poluille samoilemaan. Haistelen ihanaa metsän tuoksua, katselen silmät loistaen kukkasia ja helähdän nauruun nähdessäni siilin.

Rakastan kaupunkeja. Vilkkaita katuja, kahviloiden terasseja, sujuvia bussiyhteyksiä ja valoja yössä. Mutta aina silloin tällöin se pieni maalaistyttö sisälläni nostaa päätään ja vaatii seikkailua :)

Noora Turunen (Ei varmistettu) http://caughtinthemiddleblog.blogspot.fi/

Mä katselinkin sun juhannuskuvia instassa enkä voinut muuta kuin hymyillä! :)

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.