Kaiken kannan mukanani

The Good Morning

Kevään ensimmäinen parvekekahvi. Tarkenin ilman sukkia ja housuja!

Meidän kissavanhus kieriskeli onnessaan avoparvekkeelle kuuluvassa muratissa, joka on ollut talven ajan lasitetulla suojassa siinä toivossa, että se selviäisi pakkasista. Se selvisi. Kohta sen voi siirtää takaisin omalle paikalleen hengittämään meri-ilmaa ja lepattamaan tuulessa. 

Minulla on jo kevätvaihde päällä. Se tarkoittaa sitä, ettei enää tee mieli sämpylöitä ja Netflixiä, vaan verigreippejä ja liikkumista. Tämä aika vuodesta on niin täynnä toivoa, niiin täynnä toivoa! Maaliskuu, rakastan sinua.

Vielä on pakkasta, mutta valoa on jo niin paljon, että haluan sanoa kuluneelle talvelle hyvästit. Olit aika rankka.

Tammikuu oli yhtä helvettiä ja tajusin vasta eilen illalla, että kannan yhä sen taakkaa mukanani. Tukahdutetut tunteet olivat vetäneet minua alaspäin aina siitä asti, enkä edes ollut siitä tietoinen. Niiden hiipiessä olin vain nopeasti tehnyt jotain muuta, jotain mikä vie ajatukset muualle. Sitten ihmettelin, kun sydän pamppailee ja keho ei rentoudu. Jännittää. Ei nälätä.

Eilen minä sitten riisuin reppuni ja kurkistin sinne. Omnia mea mecum porto.

Nyt opettelen hyväksymistä. Ja hikoilen. Aurinko tuntuu niin hyvältä!

Rakkautta kaikkien päivään <3

Share

Kommentit

Kesä tulee (Ei varmistettu)

Olen koiraihminen mutta toi kissa on ihana! : )

kaisaminni
The Good Morning

Ihana kehu! :D <3

Evee (Ei varmistettu)

RAKASTAN SUN TEKSTEJÄ KAISA. Ja kevättä.&lt;3

kaisaminni
The Good Morning

Aawww, kiitos!! <3 

sanneve
Sanni Eveliina

Itsekin olen viime päivinä huomannut kevään tulon. Ihanaa! Kevät tekee ihmeitä. Ihanan positiivinen postaus.

kaisaminni
The Good Morning

Se tekee oikeasti ihmeitä, katso mitä se tekee kasveille! Kiitos <3 :)

sanneve
Sanni Eveliina

Hei hyvä pointti! Joten ei kai ihme, että se tekee sitä meillekin :)

Juliajii (Ei varmistettu)

Miten sinne reppuun kurkistetaan?

kaisaminni
The Good Morning

No, tähän ei ole yksiselitteistä vastausta - kaikilla on oma tapa havaita, löytää, riisua ja kurkistaa reppuun. Itselläni se menee jotenkin niin, että huomaan jonkin ikävän tunteen (esim. ahdistus, suru, stressi, pelko) ja sitten kun olen hetken siinä tunteessa ollut, niin alan kelata taaksepäin minuutteja, että hetkinen, mikäs tämän tunteen oikein laukaisi. Se voi olla tosi hullunkurinenkin ja näennäisesti mitätön asia! Kun tilanne/tapahtuma löytyy, joka tunteen laukaisi, kaivaudutaan siihen ja etsitään siitä se triggeri. Tässä kohtaa pitää olla itselle rehellinen. Ja sitä kautta saattaa löytyä sitten vastauksia! 

kaisaminni
The Good Morning

Niin, ja reppu se on siksi, että reppuun me laitetaan kaikki traumat ja kokemukset, joita me sitten kannetaan täällä elämän viidakossa. Niiden olemassaolo vaikuttaa meidän suhtautumisiimme ja reagoimisiimme eri asioihin. Joskus huomaamme tämän, tyyliin "ainiin, minullahan oli repussa isätrauma", mutta repun jutut vaikuttaa myös tiedostamattomasti. Siksi sinne kannatta välillä kurkata. Vaikkei repun sisältöä voisi pois heittääkään, niin ainakin sen sisällöstä voi tulla tietoiseksi. 

EEE (Ei varmistettu)

Voisitko vaikka tuosta reppuun kurkkimisesta kirjoittaa ihan oman postauksen! Itseäni ainakin kiinnostaisi lukea hiukan tarkemmin noista ajatuksista!

Seljaa (Ei varmistettu)

Kannatan postausideaa! Alkoi kiinnostamaan tosi paljon! :)

Juliajii (Ei varmistettu)

Kiitos :) Olis mahtavaa, jos kirjottaisit tästä lisää. Kiitos mahtavasta blogista!

kaisaminni
The Good Morning

Ihanat te kaikki! Mä koitan väsätä repputekstiä. <3

voi että (Ei varmistettu)

En ymmärrä ikinä noita "koira mutta kissa-kommentteja". Mikä ihmeen valinta tämä on. Ovatko koira ja kissa toistensa vastakohtia joidenkin mielestä. Eivät ne ole, vaan samanlaisia kivoja pörriäisiä kuin muutkin elävät. Tuollainen vastakkaiasettelu on ikiaikaista ja tarpeetonta. Huomioi lisäksi että sekä koirat että kissat ovat lisäksi yksilöitä ja sieluja, eivät siis kaikki samanlaisia ihania tai ärsyttäviä. Rasistista.

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.