Kateudesta

The Good Morning

Koetko ajoittain kateuden tunteita? Oletko kateellinen kaukaisille henkilöille vai lähipiirisi ihmisille? Minä myönnän kokevani silloin tällöin kateuden tunteita. Joka kerta kun niin käy, olen niin hämmästynyt negatiivisista ajatuksistani, että käännän ne ylösalaisin, kehun, taputan olalle, tykkään, mitä tahansa positiivista osoittaakseni että arvostan. Sitähän kateus pohjimmiltaan on. Jotain niin hienoa on tapahtunut, että sen haluaisi suotavan itsellekin.

Sen sijaan, että ajattelisi automaattisesti negatiivisia asioita, voisikin olla iloinen siitä, että maailmassa tapahtuu yhä hyviä juttuja. Se, että toivoo toisille pahaa, on käytännössä sama kun toivoisi itselleen pahaa. Sillä maailma ihmisineen on kehä, jossa jokainen saa osansa oikealla ajalla.

Kateus kaukaista henkilöä kohtaan voi tuntua monesta tarpeettomalta. Miksi olisin kateellinen Beyoncen lahjakkuudelle, kun hän ei ole täällä viemässä mitään minulta pois? Siispä voin fanittaa häntä hyvillä mielin. Mutta hetkinen. Miksi kenenkään hyvä olisi minulta pois? Ehkä tähän ajatusmalliin meidät on ajanut se fakta että kilpailu on kovaa. Ihan kaikkialla. Työelämässä, parisuhdemarkkinoilla, sosiaalisessa mediassa, jopa koulussa, kun ylioppilaskirjoitusten tulokset määräytyvät suhteessa muihin. Tuntuu, että niin kauan kun ei painita samassa sarjassa, ei tarvitse myöskään kokea kateuden tunteita, mutta heti kun taistellaan samasta asiasta, muut koetaan kilpakumppaneina, joiden toimintaa halutaan sabotoida.

Kavereille ainakin minun on tosi vaikea olla kateellinen. Ensinnäkin siksi, että rakastan heitä niin paljon, että haluan heille vain parasta. Mutta myös koska tiedän että ne asiat, joilla itsensä ympäröi, löytävät tiensä myös omalle kohdalle ennen pitkää. Haluat tulla fiksummaksi? Hengaa fiksujen tyyppien kanssa. Haluat olla urheilullisempi? Vietä paljon aikaa urheilevien ihmisten kanssa. Seura tekee kaltaisekseen on paikkansa pitävä sanonta. Yleisesti sen ajatellaan tarkoittavan tilannetta, jossa nuori ajautuu tupakoivien jengiin ja sosiaaliset paineet saavat hänet tupakoimaan. Minusta kuitenkin tuntuu, että kyse on jostain epäkonkreettisemmasta, jostain alitajuisesta, jota emme voi itse kontrolloida. Kaikki mitä ympärillämme tapahtuu, muovaa nimittäin jatkuvasti ajatusmallejamme tiedostamattamme.

Siispä itsensä ympäröiminen positiivisuudella ei välttämättä olekaan mitään huuhaata. Menestyvät, hyvältä näyttävät, iloiset, fiksut, ahkerat, hienot ihmiset ympärillä ei välttämättä olekaan kateuden aihe vaan lahja.

Ehkäpä asia, joka jokaisen täytyisi muistaa kaiken kilpailun keskellä, on että ei ole olemassa toista sinua. Jokin asia tai ihminen etsii tällä hetkellä juuri sinua, ja on vain ajan kysymys milloin kysyntä kohtaa tarjonnan. Kaikille meille löytyy ne omat hyvät jutut, onneksi.

Share

Kommentit

Weera (Ei varmistettu) http://weerabettina.fitfashion.fi

Tosi hyvä ja positiivinen postaus. Kiitos ihanasta blogistasi! :)

Isa (Ei varmistettu) http://www.isaaliisa.blogspot.fi

Ihan mielettömän ihana postaus!! Sai ajatukset virtaamaan oikein kunnolla :) Kiitos tästä <3

Mere (Ei varmistettu) http://www.momistheblog.blogspot.fi

En vois olla sun kanssa enempää samaa mieltä! :)
Mä oon kohdannut niin paljon varoittavia esimerkkejä siitä, miten esimerkiksi yritysmaailmassa kaikki on aina joltain pois! Jos me suomalaiset lopetettais se turha kilpailu ja kadehtiminen, ja sen sijaan kehuttais ja tehtäis yhteistyötä, saatais koko Suomi ihan uuteen nousuun!!! Nyt pistetään joku kampanja pystyyn! ;)

syksytyttö (Ei varmistettu)

Kiitos silmiäavaavasta postauksesta! Itselläni on ollut jostain syystä viime kuukausina ihmeellistä alemmuudentunnetta, jonka yhteydessä olen ollut kateellinen - kuitenkin siinä määrin, että se on häirinnyt itseäni jatkuvasti. Kirjoituksesi sai ajattelemaan mahdollisia syitä siihen ja näen nyt selkeämmin. Kiitos tärkeistä muistutuksista, mikä oikeasti merkitsee ja mihin asioihin tulisi voimavaransa laittaa kadehtimisen sijaan.

Heippa! Olipa hienosti puettu sanoiksi asia, joka varmasti meitä jokaista vaivaa toisinaan, mutta josta ei usein aiheudu kuin pahaa mieltä. Tykkäsin erityisesti tästä "Siispä itsensä ympäröiminen positiivisuudella ei välttämättä olekaan mitään huuhaata. Menestyvät, hyvältä näyttävät, iloiset, fiksut, ahkerat, hienot ihmiset ympärillä ei välttämättä olekaan kateuden aihe vaan lahja." Olen niin samaa mieltä, ja alkanut toteuttaa tätä omassa elämässä ja se on kyllä tuonut eteeni hyviä asioita! :)Toisten menestyksestä iloitseminen ei tosiaan ole itseltä pois. Ps. löysin vasta äskettäin sun blogin, tykkään! :)

Heidi (Ei varmistettu)

Hieno ja positiivinen postaus! jotenkin toivoa luova.. :))

Aino (Ei varmistettu) http://getfitstayhealthy.fitfashion.fi

Kun kerta seura tekee kaltaisekseen niin mulla ois yks toive: voitaisko hengata jatkossa vielä vähä entistä enemmän?

kaisaminni
The Good Morning

<3 <3 <3 TAHDON!

Rumilus (Ei varmistettu)

Entä jos on kateellinen kauniille kavereilleen? :( Kyllähän se harmittaa, olla kaveriporukan rumin /"persoonallisimman näköinen" tyyppi. Harmittaa kyllä muutenkin. Olenkin varmaan tän postauksen negatiivisin kommentoija. Sorry.

kaisaminni
The Good Morning

Eihän se mitään, kaikki kommentit on sallittuja <3 Tästä tuli mieleen "kauneus on katsojan silmissä", joka on niin klisee että ihmiset ovat tuntuneet unohtavan, kuinka totta se onkaan. Kaverisi voi olla sinun silmissäsi kaunis, mutta mistä tiedät vaikka hän ajattelisi sinusta samoin? Tai puolestaan katselisi muita ja miettisi miksi ei ole yhtä kaunis kuin he? Meillä kaikilla on se oma ajatus siitä, että aina joku on parempi, kauniimpi, taitavampi jne, eikä sellaista ihmistä olekaan, joka on siellä ketjun päässä täydellisenä.

"Porukan rumin", tuohan on ihan höpöpuhetta! :) Persoonallisuus ulkonäössä on pelkästään hieno asia! Omasta mielestäni ei ole mitään kauniimpaa kuin persoonaallisia piirteitä kunnialla kantava tyyppi, oli se sitten leveämpi takamus tai kyömyisämpi nenä. Tietyt uniikit piirteet ovat tavallaan jokaisen ihmisen oma tavaramerkki. Miksi pyrkisimme kaikki näyttämään samalta? Sehän olisi ihan tylsää! Olen varma että olet todella ihastuttava leidi. Toivottavsti tajuat sen pian itsekin :)

Ihanaa syksyä! <3

Ines (Ei varmistettu) http://myrunwayoflife.blogspot.com

Hyvä kirjoitus! :) Niin samaa mieltä olen. Itse en oo ikinä ollutkaan kenellekään kateellinen, vaan jos jotain niin ihailen tiettyjä ihmisiä ja koitan imeä heistä hyvää energiaa :)

Ja toi fiksumpien, kauniiden, urheilullisten, reippaiden ihmisten seuraan hakeutuminen on totta. Iskän motto onkin: Ole aina itseäsi fiksumman ihmisen seurassa. :-D Tai jotenkin noin.... Tarkoittaen sitä että meidän tulis viettää aikaa jonkun semmoisen ihmisen kanssa jota jollain tavalla ehkä ihailemme / arvostamme :)

Rajaton

Itse olen pohtinut kyseistä asiaa myös paljon enkä osaa olla kateellinen lähes kenellekkään.. koska - jokaisella meillä on myös ollut omat raskaat aikasemme, kukaan ei synny kultalusikka suussa ja koska itsellänikin on ollut vaikeita aikoja, tuskin kukaan minun saappaisiinkaan haluaisi, en minäkään muiden.. :) kannattaa tehdä omasta elämästä sellainen ettei tarvitse muiden elämää kadehtia.. :) jokaisella jotakin.

Annette (Ei varmistettu)

Mahtavaa tekstiä! Omaat upean ajatusmaailman!
Kiitos, ja pirteää syksyn jatkoa! :)

kaisaminni
The Good Morning

Kiitos, mahtavaa kuulla! :)

Kaisa (Ei varmistettu)

Olen kateellinen itselleni. Miksi olin vuosi sitten hoikempi ja kauniimpi, joskin onnettomanpi? Nyt on joku jumitus päällä ja paino ei vain tipu vaikka päällä seisoisi (siis stressaan liikaa). Mikä on mennyt itsessäni pieleen kun paino on noussut? Tämä on oikeesti analysoitu isommassakin joukossa ja kukaan ei ymmärrä mitä on tapahtunut.

kaisaminni
The Good Morning

Sinäpä sen sanoit. Hoikempi, kauniimpi, joskin onnettomampi. Voisiko syy löytyä siitä, että keinot, joilla sait itsesi pidettyä "hoikkana ja kauniina", olivat äärirajoille vietyjä, jotka eivät loppupeleissä tuoneet todellista onnea, ja täten lopetit niiden harjoittamisen? Mietitkö esimerkiksi syömisiäsi tarkkaan ja olitko jotenkin pakkomieltynyt hyvältänäyttämiseen? Onko se todella jotain, mille olla kateellinen?

Monesti naiset tekevät mitä tahansa ulkonäkönsä vuoksi, ja kun jokin ei toimi, tulee turhautuminen. Jotta tästä kehästä pääsee eroon, kannattaisi ehkä keskittyä pikemminkin henkisen hyvinvoinnin parantamiseen. Kun teemme asioita puhtaasti hyvän mielen vuoksi, saamme lahjaksi juuri sen muotoisen ja mallisen kropan, kun meille on luotu. Tämä ei ollut kristillinen viittaus, vaan puhun biologisesta painosta, joka on jokaisella eri. Siinä kehon on optimaalisinta toimia ja sitä painoa pystyy pitämään yllä eläen samalla nauttien.

Ehkä tässäkin tullaan siihen kysymykseen, että miksi luulet olleesi silloin hoikempana kauniimpi? Siksikö, koska siltä "kuuluu" näyttää? Olen varma että näytät juuri nyt aivan yhtä hyvältä. Joskin ajatuksesi ovat varmasti tosi tuttuja monelle, joilla paino on vaihdellut. Mukaanlukien allekirjoittanut. Luulen, että ihminen on täydellisen kokonaisen kaunis silloin, kun hän ei yritä olla mitään muuta kuin mitä juuri sillä kyseisellä hetkellä on. Mistä sitä tietää, vaikka lopetettuasi stressaamisen muuttuneesta ulkonäöstäsi, olisitkin vuoden päästä se "laihempi ja kauniimpi"? :)

Kivaa syksyä! <3

Elina (Ei varmistettu)

Olet ihana.
Annat minulle jonkinlaista voimaa. Näytönkin läpi. Jotenkin uskon itseeni enemmän. Kuulostaapa hassulta. En osaa selittää itseäni paremmin. Toivottavasti ymmärrät, mitä tarkoitan.
Kiitos.

kaisaminni
The Good Morning

Vau, mikä kommentti! Kiitos :) Mielettömän kiva kuulla!

Anna (Ei varmistettu)

Kyl meillon hienot slaavikyykyt! <3 :D

Nanna (Ei varmistettu) http://positiivisuusprojekti.blogspot.com

Jos joku väittää, ettei koskaan ole kateellinen kenellekään, mä en suostu uskomaan :D Kateus vaan sattuu olemaan niin ilkeänä pidetty tunne, että sitä on usein vaikea myöntää edes itselleen, saati sitten kateuden kohteelle (jos se sattuu olemaan vaikka oma kaveri). Mielestäni kateus ei välttämättä ole yksiselitteisesti huono asia: jos hieman kadehtii vaikkapa jonkun kuntoa, osaamista tai sosiaalisia taitoja, se voi potkia itseä kehittämään juuri niitä ominaisuuksia itsessä - kunhan ei alistu vähättelemään itseään vaan tajuaa sen, että kateuden kohde ei useinkaan ole yhtään sen ihmeellisempi tyyppi kuin mitä itse on :) Ajattelen, että kateuden tunteet ovat hyvä tiedostaa, sillä silloin voi myös helpommin vaikuttaa siihen, miten kateutta ilmaisee - eli toisin sanoen voi kohdella muita ihmisiä ystävällisesti kateudesta huolimatta. Se olisi kaikkien tärkeää tiedostaa, että yhden onni ei ole toiselta pois :)

Itse kadehdin erittäin harvoin täysin vieraita ihmisiä, mutta sen sijaan poden usein jonkin asteista kateutta kavereitani kohtaan (en nyt ala erittelemään tarkemmin syitä). Joskus olen jopa tunnustanut sen kaverille, jos on kyseessä tarpeeksi hyvä ystävä, ja se on usein ns. puhdistanut ilmaa ja lisännyt luottamusta välillämme :) Samoin olen itse kokenut erittäin positiivisena, että jotkut ystäväni ovat tunnustaneet kadehtivansa minua joistakin asioista. On mahdollista myös olla samaan aikaan iloinen toisen puolesta ja silti vähän kateellinen :)

Maiju (Ei varmistettu) http://hullunavaatteisiin.blogspot.com

Multa kyllä puutuu kateusgeeni. Mä olen aina aidosti iloinen, jos jollekin sattuu ihania asioita. Sanon aina, että se ei ole multa pois. Itse uskon itseeni ja jos joku muu päihittää mut jossain, niin tämä on aivan varmasti vaan parempi jossain kuin minä. Itse en vaan jotenkin jaksa käyttää energiaani muiden kadehtimiseen, sen sijaan keskityn positiivisuuteen ja yritän antaa sitä tarvitseville positiivista energiaa ;)

Kommentoi