Kenelle sinkku soittaa?

Olen tilanteessa, jossa minut valtaa niin ylitsepursuava innostus, ettei pääni kestä sitä. Hamuan puhelinta takin taskusta. Jokainen sekunti hölskytetyn skumppapullon pitämistä sisälläni on liikaa. En malta odottaa, että joku jakaa tunteen kanssani ja se pääsee poksahtamaan. En malta.

Tuijotan puhelimen näyttöä ja tajuan, ettei minulla ole ketään erityistä, kenelle soittaa. Tämä asia ei nyt varsinaisesti kosketa ketään. Olen sinkku.

Seurustellessa tottuu siihen, että joku kanssaelää elämäsi hyvät ja huonot hetket. Jollekin sinun kompastumiset ovimattoon, möläytykset työhaastattelussa ja opiskelupaikan vastaanottaminen ovat yhtä tärkeitä, kuin sinulle. Sinkkuna näissä tilanteissa täytyy puolestaan olla pelisilmää. Ketä ystävääni juuri tämä uutinen voisi kiinnostaa? Kenelle olen tästä maininnut, edes lyhyesti? Kenelle en voi kertoa tätä, sillä hänen oma elämäntilanteensa on niin toisenlainen, että luultavasti se tekisi väleistämme vain nihkeämmät?

Soitan muutamalle parhaalle ystävälleni. Kukaan ei vastaa. Soitan eksälleni, jonka kanssa olemme ystäviä. Hän ei vastaa. Menen perhechattiin iloitsemaan uutisesta, mutta haluaisin puhua jollekin.

Muutaman minuutin kuluttua isäni soittaa. Isämäiseen tyyliin hän ei jaa yhtä päätöntä innostusta kanssani, vaan kertoo mahdolliset karikon vaarat ja pitää jalkojani maassa. Onnittelee kuitenkin. On sekin jotain. Mutta haluaisin ilmapalloja ja skumppaa.

Vielä hetken selaan puolituttuja ja random-tyyppejä läpi ja käyn läpi ajatusleikin, että soittaisin jollekin vanhalle koulukaverille tai säädölle kertoakseni tämän ison uutisen. Kun hän sitten olisi hämmentyneen kiusaantunut moisesta by the way -purkauksesta, sanoisin, ettei mulla ollut ketään muutakaan, jolle soittaa. Sitten koittaisi syvä hiljaisuus. Ai että, kiusalliset ajatusleikit, parasta ilmaista hupia.

Ilon pystyy vielä jotenkuten pitämään sisällään, mutta todellinen sinkkuuden sietokyky punnitaan silloin, kun mielen valtaa ahdistus, sinisyys tai tyhjyys. Kenelle sinkku soittaa? Ihan ensin sitä tietysti kertoo huolensa kissalle ja itkeä vollottaa niin, että kissa hytkyy sylissä. Kissa ei sano mitään. Seuraavaksi sitä käy taas ystäviään läpi. Koko ajan joutuu kuitenkin miettimään sitä, ettei nyt vain olisi taakaksi kenellekään. Toki seurustelukumppanilleenkin voi olla taakaksi asti, mutta näkisin, että romanttisella partnerilla on kuitenkin astetta painavampi emotionaalinen merkitys mitä elämän jakamiseen tulee.

Tulen siihen tulokseen, että ystävät ovat tärkeintä, mitä maa päällään kantaa. Ja myös siihen tulokseen, että aion ottaa jokaisen ilo- ja surupuhelun vastaan antaumuksella, mitä vain osakseni saan. Niin kauan, kun voin olla jollekin se, jolle hän soittaa ensimmäisenä, toisena, kolmantena, neljäntenä, viidentenä tai vähän kiusallisesti kuudentena vaihtoehtona kertoakseen jostain hänelle tärkeästä, minulla on merkitystä.

Kuvat: Tiia Nyholm

Kommentit

Mara (Ei varmistettu)

Ihmettelen, mikset seuraa kaikkia tuttujasi takaisin Instagramissa. Imagosyistäkö haluat kasvattaa seuraaja/seurattu -suhdetta? Se näyttäytyy väkisin ylimielisenä.

Kepaliini (Ei varmistettu)

Ihmettelen, miksi kaikkia tuttuja pitäisi seurata. En ole Instagramissa, mutta ei minua ainakaan voisi vähempää kiinnostaa seurata jokaikisen tuttuni kuvia ja arkea, vaikka he minua haluaisivatkin seurata. Yksinkertaisesti ei vaan kiinnosta, enkä näe syytä olla "kohtelias" tai velallinen seuraamaan takaisin jos minun kuviani joku haluaa töllätä, enkä seuraajasta itse saisi mitään inspiraatiota tai iloa elämääni. Jos tämä on ylimielistä, niin aika vääristynyttä alkaa meno olla.

Kaisa Merelä

Anteeksi? :D 

Tsuibu (Ei varmistettu)

No tää olikin mielenkiintoinen ja hyvä näkökulma. Se on varmasti totta että sinkku jää usein henkisesti yksin, siis vaikka voikin jakaa asioita jonkun kaverin. perheen yms kanssa, se ei oo silti sama kuin jakaa niitä parisuhteessa rakkaan kanssa. Toki ei tietty päde aina, jos ollaan 'tavan vuoksi yhdessä' suhteessa jossa ei ole oikeaa läheisyyttä. Eläinkin on kiva mutta mykkä terapeutti, kun siltä ei saa sanallista vastakaikua. Jos ei oo miestä niin pitää vaan kestää : D

Tai ainahan voit jakaa pakahduttavat uutiset täällä blogissa, saat ainakin sanallista palautetta silloin he he.

Kaisa Merelä

Haha, niin no, olen kyllä siinä mielessä onnekkaassa asemassa että voin halutessani purkautua tännekin! :D Ja totta tuokin, ettei kaikille kumppani ole se, jolle ensimmäisenä kaikesta soittaa. Toisaalta en tiedä, tarvitseeko aina ollakaan. :)

Saranda
Tyhjä ajatus

Kaisa tää oli hyvä postaus! Tästä tuli mieleen että sitä voisi parisuhteessakin jakaa enemmän omia asioita ystävilleen, kauheen usein turvautuu siihen omaan kumppaniin vaikka varmasti kaverikin osaisi jakaa ilon. Haastan itseni seuraavan ison uutisen kohdalla soittamaan ensin ystävälle, sitten aviomiehelle. :)

Kaisa Merelä

Saranda kiitos! :) Ja jep, tuota aion myös haastaa itsessäni jos ja kun vielä joskus olen parisuhteessa!

Elli Korhonen (Ei varmistettu)

Tää teksti kolahti muhun! Oon nyt reilut puoli vuotta ollut sinkkuna, ja tää asia on ehdottomasti ollut siinä vaikeinta. Mulla ei muuten olisi mikään kiire uuteen parisuhteeseen, joten tähän toivottavasti tottuu jossain vaiheessa..

Kaisa Merelä

Toivotaan, että tähän tottuu! :'D Musta tuntuu, että sinkkuna pitäis aina olla joku hyvä ystävä samaan aikaan sinkkuna, niin vois sopia, että on toisilleen ne, jolle soitetaan.

MJKP (Ei varmistettu)

Mä kirjoittelin sulle aiemminkin kommenttia, jossa pohdin että saisinkohan itsekin jostain voimaa erota. Oli kiva huomata, että olit vastaillut siihen! Kivaa kun vastailet lukijoille ahkerasti :) Tästä intoutuneena päätin, että alan kommentoida lempparibloggaajilleni enemmän.

Niin, ja intouduin myös hankkimaan oman asunnon ja terapeutin. Sun eropostauksista ja sinkkuuspohdinnoista on saanut sen verran voimaa, että uskalsin tehdä sen! Erota! Itsenäistyä. Toki tässä on muitakin voimaannuttavia hetkiä ja asioita :D, mutta halusin tulla kertomaan, että sinustakin olen kovasti saanut voimaa tämän tilanteen ja hankalan päätöksen keskellä. Kyllähän se pelottaa, juurikin tuo mitä tässä postauksessa kirjoitit: kelle mä sitten soittelen, kuinka yksinäinen musta tulee? Ehkä aloitan myös blogin ja puhun sille tunteeni.

Joka tapauksessa, kiitos tästäkin postauksesta <3 Toivottavasti keksit kirjoitettavaa sinkkuudesta ja yksin olelusta vielä hetken, sillä tarvitsen lukemista yksinäisinä iltoina kun muutan ensi viikolla :D

Kaisa Merelä

Ihanaa! Välillä mietin, palaako kommenotoijat lukemaan vastauksia, joten kiva kun tulit kertomaan! :) Kommentteihin (asiallisiin) vastaaminen on ihan parasta tässä hommassa! 

Ja hei, onneks olkoon! Iso päätös, ja nyt kun se on tehty niin kaikki onkin jo niin paljon helpompaa. Tai no ei välttämättä helpompaa, mutta selkeämpää ehkä. Hirmusesti tsemppiä ja voimia! Tuu kommentoimaan mun blogiin, jos tarviit jotakuta, kelle soittaa! :D

Enköhän mä vielä sinkkusettiä tuota hyvän tovin, ihan vielä ei ole kiire suhteeseen. :D

Upeaa kesää sulle!

Juliajii (Ei varmistettu)

Hyvä sä! Mulla on ihan sama tilanne :)

Mulla on välillä ihan samoja tuntemuksia, vaikka parisuhteessa olenkin. Tosin kaukosuhteessa ollessa on muutenkin vaikeampaa päästä vaihtamaan kuulumisia, joten ystäviin tulee varmasti turvauduttua paljon enemmän kuin silloin jos asuttaisiin kumppanin kanssa saman katon alla. Nään tän toisaalta hyvänäkin puolena, sillä en edes usko että kumppani on aina se paras ihminen jolle avautua, joskus ikävässä tilanteessa joku ihan toinen voi olla parempi lohduttamaaan ja tsemppaamaan. Monesti se avautuminen voi myös lähentää suhdetta niihin kavereihin, ja uskon että sen vuoksi hekin haluvat herkemmin jakaa omia ilojaan ja surujaan mun kanssa, tai näin ainakin itse toivon. :)

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.