Kesäaamut

Ehkä koko pienen ikäni ajan kesäloman parhaita juttuja ovat olleet aamut. Ja eritoten se, kun herää pimennysverhon pimentämästä huoneesta, ja tietää, että ulkona paistaa täydeltä taivaalta. Sen vain aistii. Sitten kuorii verhon pois ja toteaa että ah, niinhän se olikin. Päivä on edessä, aamu on varhainen ja olo levännyt.

Sitten tarkastaa peilistä edellispäivän rusketuksen, sipsuttelee keittiöön, laittaa kahvin tippumaan ja alkaa väsäämään aamiaista. Jotain tuoretta ja jotain suomalaista. Se voi olla jotain hyvinkin yksinkertaista; ruisleipä luomuvoilla ja takapihan ruohosipulilla, jogurtti pihan marjoilla tai vaikka smoothie kausihedelmistä. Parhaat kesäaamut ovat ne, kun talouden muut asukkaat nukkuvat vielä. Sitten kaikessa hiljaisuudessa hiipii terassille, antaa aamuauringon herätellä ihoa ja ruokkii tyhjyyttä ammottavan vatsansa. Ja sitten polkaisee vaikkapa uimarannalle.

Muistan niin elävästi pienenä sen tunteen, kun luonnollisesti aamuvirkkuna olin ylhäällä jo viimeistään kahdeksalta, ja odottelin joka aamu, että isosisko herää ja ryhtyy leikkimään kanssani. Järjestelin jo nuket asemiinsa, lajittelin heidän vaatteensa, laskin kylän rahat yhteen, siivosin heidän talonsa, ehdin syödä jo lisää kurkkuvoileipiä, katsomaan tylsiä lastenohjelmia, kuikuilemaan kelloa ja valumaan sohvalta lattialle ainakin sata kertaa. Ja se hetki, kun puolen päivän aikaan yläkerrasta talsi hivenen kärttyinen mörrimöykky, jolle ei aluksi kannattanut puhua mitään, mikäli hänestä leikkikaveria halusi. Tuijotin häntä silmät suurina kuin jumalaolento olisi astunut tilaan. Kunnioituksen taso oli naurettavaa luokkaa, mutta minulla oli paljon pelissä. Aamu-unisen luottamus hankitaan olemalla hiljaa. Siispä joka aamu aina jännitti, mitä sieltä sinä aamuna tulee. Joskus sisko ei halunnutkaan leikkiä, vaan tehdä isojen tyttöjen juttuja, ja silloin minun pieni sydämeni särkyi.

Enää en odota leikkikaveria, enkä herääkään niin aikaisin. Itseasiassa minusta on kuoriutunut ajoittain jopa myöhään nukkuja. Mutta kesäaamut pysyy silti samanlaisina. Ainakin kun pääsee kaupunkikämpästä pois sellaiseen paikkaan, jossa on mahdollisuus astua ovesta paljaalla jalalla nurmikolle. Se on sitä Kesää, mitä ei voita mikään.

Lue myös: 6 ainesta hyvään aamuun!

Kommentit

Hanna (Ei varmistettu) http://fittii.blogspot.fi

Olipa ihana teksti, koskettava, kuinka jo pienenä osaa vedellä oikeista naruista <:

-H

Janina (Ei varmistettu)

Ahh, nyt on kyllä pakko kommentoida ja kehua. Kirjoitat niin ihanasti ja sun blogi on aina viihdyttävää luettavaa. Teksteistä pystyy aistimaan fiiliksen niin vahvasti :) Kiitos Kaisa ja paljon ihania kesäaamuja sinne!

Milla (Ei varmistettu)

Voi Kaisa, mä niin haluaisin tutustua suhun! Ihana symppis!

ulla (Ei varmistettu)

Oi ihana kirjoitus, Kiitos :) Sun juttuja on aina mukava lukea.

Minä aamuvirkku... en :D . No todellakin. Ja olen aina ollut. Sieltä lapsuudesta asti . Muistan kun kesäloma aamuisin piti odotella, että saa soittaa kavereille, koska he nukkuivat pitkälle aamuun... siinähän on jo kesäpäivää mennyt hukkaan. :)

Nautin edelleen aamuista , paras hetki päivästä. Perhe nukkuu, kahvi kupissa, aurinkokin venyttelee itseään uuteen päivään.

Pian aamulenkille, sitten aamupalaa väsäämään, josta nautitaan perheen kanssa kaikessa rauhassa ja mietitään mitä tänään tehdään yhdessä :) .
Ihana kesäloma !

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.