Kuinka kehittyä kirjoittajana?

Voiko kirjoittamista opetella? Voi.

Voiko oppia kirjoittamaan, vaikka ei osaisi kirjoittaa? Voi.

Voinko kirjoittaa kirjan, vaikken osaa kirjoittaa? Voit.Jokainen, joka osaa lukea ja ymmärtää lukemansa, osaa kirjoittaa. Pääsääntö on, että jos osaa ajatella, osaa myös kirjoittaa. Se, miten tietty ajatus muuntuu tietynlaiseksi tekstiksi, on sitten harjoiteltavissa.

Kirjoittaminen on siksi niin ihanaa, että se on äärimmäisen vapaata. Sitä rajoittaa oikeastaan vain kirjaimet ja niiden ääntäminen. Täytyy pystyä kirjoittamaan vapaasti sen puitteissa, että teksti yhä assosioi lukijassa mielikuvia. Toisin sanoen sanojen pitää olla loogisessa järjestyksessä, äännettävissä ja tekstilajista riippuen myös tarkoittaa jotain. Ei tietenkään aina.

Sitä kirjoittaminen on parhaimmillaan, vapaata ajatusten tanssia. Pahimmillaan se on ahdistavinta ja vaikeinta koko maailmassa, ja jos siihen pitäisi ryhtyä, huomaa pian puhdistavansa lattialistoja tai pesevänsä meikkisiveltimiä. Mitä useamman päivän on kirjoittamatta, sitä kauemmas sen helppous tuntuu lipuvan. Minä päätin viime kesänä ottaa härkää sarvista ja tehdä konkreettisen siirron kohti pitkäaikaista haavettani, kirjan kirjoittamista. Ilmoittaudun nimittäin elämäni ensimmäiselle kirjoittajakurssille. Ja siis kaikenlisäksi nimenomaan proosakurssille. Sitä olen himoinnut tehdä aina, mutta itsekritiikki on seissyt edessä. Ajattelin, että siitä pääsee eroon kun sen sietämistä harjoittelee. Ja ehkä siinä sivussa tekstinikin kehittyvät ja pian itsekritiikillä ei olekaan mitään sanottavaa.

No, kuten uuden harrastuksen aloittaminen aina, myös tämä avasi eteeni ihan uuden maailman. Siellä me istuttiin iltaisin pitkin syksyä lähiopetustapaamisissa. Osalla oli edessään läppäri, osalla vihko ja kynä. Siellä sai juoda kärähtänyttä Kulta Katriinaa mustana, se kuului kurssin hintaan. Iltojen rakenne meni niin, että meidän kirjailija-coachimme antoi meille tehtävän, viidestä kahteenkymmeneen minuuttiin aikaa, ja me kirjoitimme. Olimme hipihiljaa ja kirjoitimme. Sitten kun aika tuli täyteen, me hengitimme ja luimme tekstimme muille. Tai siis sai lukea, jos halusi. Minäkin luin ensimmäistä kertaa kuvitteellisia naiiveja tarinoitani ääneen joillekin keski-ikäisille elämäntapakirjoittajille ja se oli aluksi ihan kamalaa. Ääni tärisi ja koitin keskittyä vain kuuluvaan ääneen ja artikulointiin ja lukemisen rytmittämiseen. No, sain hyvää palautetta joka antoi lisää itsevarmuutta ja kirjoittajaidentiteettini proosan areenalla sai jonkinlaisen pohjan. Sitten saimme uuden tehtävän ja kirjoitimme taas. Yksinkertaista.

Ja sitähän se on. Joku sanoi, että kirjoittaja tarvitsee kehittyäkseen vain ämpärillisen liimaa. Sen se kaataa työtuolilleen, istuu siihen ja alkaa kirjoittamaan.

Minulle ajatus siitä, että kirjoittamista voisi harjoitella 5-20 minuutin tehtävillä, oli jostain syystä täysin uusi. Ehkä julkaisutiheästä bloggaajataustastani johtuen olin aina ajatellut, että kirjoittamista opetellaan vain muovaamalla sitä itse tekstiä, jota parhaillaan työstetään, esim blogipostausta, romaania, novellia tai mitä ikinä. Mutta ei. Kirjoittaminen on henkistä pääomaa, ei konkreettista, valmiiksi hiottua tekstiä. Harjoitteleminen ei liity välttämättä millään tavalla itse lopputulokseen. Harjoittelu on aivojen narikkaan heittämistä, halutessaan lyhyen aikarajan sisällä toimimista, mukavuusalueelta poistumista, ensimmäisiin ajatuksiin tarttumista, leikittelyä. Ei haittaa, jos lopputulos on paskaa, se on vain harjoitusteksti.Tällaisia tehtäviä meille kurssilla annettiin. Osan keksin äsken itse. Kirjoita sinäkin sunnuntain kunniaksi pari ja ole armollinen lopputulokselle, saatat yllättyä!

-Kirjoita tämän aamusi ensimmäisistä 10:stä minuutista. Ole niin yksityiskohtainen ja tarkka, kuin pystyt
-Kirjoita teksti, missä joku eksyy/rakastuu/muuttuu
-Soita ystävälle ja pyydä häntä antamaan sinulle 5 sanaa. Ala kirjoittamaan ja sisällytä sanat tekstiisi
-Kirjoita teksti, joka alkaa lauseella "Tänään..." ja loppuu lauseeseen "Huomenna..."
-Kirjoita yhdestä minuutista
-Avaa kirja satunnaisesta kohdasta ja lue ensimmäinen sana/lause. Ota se tekstisi ensimmäiseksi sanaksi. Halutessasi voit valita samalla tavalla myös tekstisi viimeisen sanan/lauseen
-Kirjoita teksti, jonka alkaessa on yö ja päättyessä aamu

Muista asettaa aikaraja, jotta aloitus ei käy liian vaikeaksi ;)

Inspiroivaa sunnuntaita!

Kuvat Tiia Nyholm.

Kommentit

Elina (Ei varmistettu)

Siis ihana tuo kirjoitustehtävä "kirjoita yhdestä minuutista". Olisi ihan hirmu mielenkiintoista päästä lukemaan eri ihmisten kirjoittamia juttuja minuutista. Jotenkin vain se idea siitä, kuinka erilainen jokaisen minuutti saattaisi olla, on kiehtova. En tiedä miksi tässä kaikessa tarrauduin juuri siihen, mutta uskon, että ihmisen ajatuksista voisi oppia paljon hänen kuvaillessaan yhtä minuuttia. Vai voisiko? Vai kertoisiko se sittenkin enemmän omasta tavastani ajatella ja tulkita?
Menipä nyt vaikeaksi.

Mutta hei, halusin myös kehua sinun kirjoituksiasi. Jotenkin en ole törmännyt tällaiseen ennen. Kun luen tekstejäsi ja tunnen olevani kanssasi samassa tilassa, jokaisen tekstin kirjoitushetkellä ja tunnelmassa. Jos ymmärrät? Olet äärimmäisen lahjakas. Lukisin kirjasi, jokaisen niistä, koska toivon niitä syntyvän monia. Ja toivon muidenkin huomaavan, että sinulla on taito luoda jotakin erityisen kaunista. Niistäkin asioista, joista ei kauniita saa, ja joiden ei kauniita tarvisi ollakaan. Mutta sinun tekstisi ja tapasi valita sanasi, vau.

Johanna (Ei varmistettu)

Hei, puhuit ainakin snäpin puolella hieman kämppiselämästäsi. Ja siitä, mitä tekisit erilailla kun muuttaisit takaisin yhteen miehesi kanssa. Olisi hienoa, jos kirjoittaisit asiasta lisää, eli mikä meni "pieleen" ja mitä tekisit/teet eri tavalla seuraavalla kerralla. Muutin juuri poikaystäväni kanssa yhteen, joten asia olisi erittäin ajankohtainen.

Sirpale (Ei varmistettu) http://www.paikina.blogspot.com

Onnea! Tääll'ä tuli 30.01 täyteen KOLKYT. Arvaapa tuntuuko niin vanhalle? :D

Kaisa Merelä

Kolkythän on nykyään ihan nuorisoa vielä :D Onnea!

Iina (Ei varmistettu)

Moi, olitko Oriveden opiston proosakurssilla? Mä kävin siellä pari vuotta ainoana parikymppisenä niiden keski-iän ylittäneiden joukossa, ja kuulosti kyllä niin tutulta toi mitä kirjoitit! :D

Kaisa Merelä

Joo!! Oli :D

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.